Siis valitsetko auton järjellä vai sydämellä? Eikä mitään tylsiä "molemmilla" vastauksia koska se on käytännössä täyttä tuubaa. Jompi kumpi on kaikilla selkeästi vallitseva.
Valitsetko järjellä vai sydämellä?
pärekainalo
8537
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ensin rajaan järjellä valinnan muutamaan vaihtoehtoon ja sitten sydämellä loppuun.
Järjellä siis sellaiset asiat viimeksi kuin:
- Tyyppi (farmari)
- Maksimihinta (30 000 euroa)
- Käyttökuluolettama (matala)
Sitten kävin koeajamassa muutamaa kandidaattia ja päädyin dieselgolffiin.
Pitkään mukana roikkuin Ocun farkkuversio nelivedolla, mutta hinta oli turhan suolainen loppupeleissä. Lisäksi en tykännyt ajotuntumasta (ei golffissakaan mitenkään loistava tuntuma ole, mutta ocussa oli kyllä vielä huonompi).
Väri meni muuten myös täysin sydämellä.
Järjellä vaihtoehdot ja osittain myös tunteella siitä eteenpäin. Vain tunteella en osta mitään. Siitä ei seuraa kuin harmeja jatkossa.
Vaimo valitaan tunteella ja näkeehän siinä miten käy. Joka toinen liitto päätyy eroon. Olkoon siis tämä toinen elämän tärkeä valinta, eli auto, järjen varassa etteivät molemmat miehen elämän kiinnekohdat mene ihan karille.
Auton valintaan on vain yksi oikea tapa.
Katsotaan kukkaroon ja sitten lasketaan paljonko saadaan voimaa ja vääntöä ja sitten ostamaan perstuntumalta.
Mulkulla valittuna Skoda Octavia RS ja tietysti se sininen.
Kukkaro puhuu. Fiat Uno.
ajan pakettiautolla.
Siis selvää, että valitsen järjellä.
Akalla on henkilöauto.
Valitsin auton tuntella. Jos ajattelisin valintaa järjellä, olisin ilman autoa. Siihen pystyisinkin aivan hyvin, mutta TM:n Passat mainokset veivät mukanaan.
Kyllähän tuo aika tunnepohjainen prosessi on. Itse olen siitä onnellisessa asemassa että melkein mikä tahansa kippo täyttäisi välttävästi pakollisen liikkumistarpeen, joten valinnan raameihin sopii aika monenlaista ropposta.
Jotain rajaa on silti käytännön syistä pakko pitää. Bentley Continental GT:n ostoon ei löydy lompsasta paukkuja, Maserati Biturbon ylläpito söisi puolet palkasta ja Citroën DS:n puunaamiseen ei löydy tiloja eikä sillä ehkä ehtisi töihin ennen kuin Kehä III:n suola olisi syönyt lattian pois.
Silti mikään ei sentään pakota ostamaan Almeraa.