Niin, kysyn nyt teiltä, jotka olette viisaita ja tutkineet Raamattua, saako tuomita toista ihmistä?
Toisten mielestä saa tuomita, toiset ovat sitä mieltä, että tuomio kuuluu yksin Jumalalle. Kumpi on oikeassa?
Toisten mielestä saa tuomita, toiset ovat sitä mieltä, että tuomio kuuluu yksin Jumalalle. Kumpi on oikeassa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Matt. 7: "1. Älkäät tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. 2. Sillä millä tuomiolla te tuomitsette, pitää teitä tuomittaman, ja sillä mitalla, jolla te mittaatte, pitää teille jälleen mitattaman."
Tämä pitäisi olla kauhistavana varoituksena jokaiselle silloin kun tuntisi halua tuomita. Ajattelen niin, että jos tuomitsee elävässä uskossa olevan armosta osattomaksi, niin silloin tuomitsija itse mitataan samalla mitalla eli tuomitaan armosta osattomaksi.
Jumalan sana kyllä tuomitsee kääntymättömät, niin epäuskoiset kuin kuolleessa uskossa olevat, mutta ihminen ei voi erehtymättä nähdä toisen ihmisen sydämeen, ja voi siksi tehdä vääriä tuomioita.
Vain Jumala näkee sydämeen, ja tietää erehtymättä, kenellä on hänen antamansa usko ja kenellä ei. Jos ihminen ylpeydessään korottaa itsensä kaikkivaltiaan Jumalan tuomarin istuimelle, niin mikä muu se on kuin synti?
1. Sam. 16: "7. Mutta Herra sanoi Samuelille: älä katso hänen muotoansa elikkä suurta kokoansa, sillä minä olen hyljännyt hänen: sillä ei se ole niinkuin ihminen näkee; sillä ihminen näkee sen mikä silmäin edessä on, mutta Herra katsoo sydämeen."
Tuli mieleen muutama lisäys edelliseen:
1. Ne jotka tunnustautuvat epäuskoisiksi tuomitsevat itse itsensä. Kaikki ovat syntisiä, ja kukaan ei voi pelastua omin avuin. Siksi usko Kristuksen sovitustyöhön on välttämätön.
2. Synti ja väärä oppi pitää aina tuomita, mutta kuitenkaan syntistä ja vääräoppista ei tässä yhteydessä saa tuomita kadotukseen. Asia ja ihminen pitää erottaa. Jos synnintekijällä tai harhaoppisella on elävä usko, se pelastaa.
3. Vaikka ketään uskoa tunnustavaa ei saa tuomita armosta osattomaksi, ei kaikkia kuitenkaan tarvitse tunnustaa autuaaksi tekevässä uskossa olevaksi. Jos ei tunne Hengen yhteyttä kyseisen ihmisen kanssa, niin asia täytyy jättää vain Herran haltuun.
VÄÄRÄUSKOISET saa ja pitääkin tuomita! Eihän muuten heidän korvansa ja silmänsä aukene vastaanottamaan Jumalan pyhää sanaa ja sitäkautta ainoaa mahdollisuutta sielunsa pelastukseen; tulla SRK:n seuroihin ja uskoa syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä!
Matt. 7: "1. Älkäät tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. 2. Sillä millä tuomiolla te tuomitsette, pitää teitä tuomittaman, ja sillä mitalla, jolla te mittaatte, pitää teille jälleen mitattaman."
Tämä pitäisi olla kauhistavana varoituksena jokaiselle silloin kun tuntisi halua tuomita. Ajattelen niin, että jos tuomitsee elävässä uskossa olevan armosta osattomaksi, niin silloin tuomitsija itse mitataan samalla mitalla eli tuomitaan armosta osattomaksi.
Jumalan sana kyllä tuomitsee kääntymättömät, niin epäuskoiset kuin kuolleessa uskossa olevat, mutta ihminen ei voi erehtymättä nähdä toisen ihmisen sydämeen, ja voi siksi tehdä vääriä tuomioita.
Vain Jumala näkee sydämeen, ja tietää erehtymättä, kenellä on hänen antamansa usko ja kenellä ei. Jos ihminen ylpeydessään korottaa itsensä kaikkivaltiaan Jumalan tuomarin istuimelle, niin mikä muu se on kuin synti?
1. Sam. 16: "7. Mutta Herra sanoi Samuelille: älä katso hänen muotoansa elikkä suurta kokoansa, sillä minä olen hyljännyt hänen: sillä ei se ole niinkuin ihminen näkee; sillä ihminen näkee sen mikä silmäin edessä on, mutta Herra katsoo sydämeen."
Kuka pystyy tuomitsemaan tähän tyyliin: tuo ei ole uskomassa kun tekee noin jne. Uskohan on henkilökohtainen. Näitä tuomitsijoita kyllä löytyy vaik kuinka paljon. Mistä siihen on saatu oikeus?
sanotaan, etta saa tuomita rakkaudessa ja oikeudenmukaisuudessa. mutta sitten siella myos sanotaan, etta alkaa tuomitko ettei teita tuomittaisi.
vain tuomitsemaan, se kehottaa myös toimeenpanemaan tuomioita. Mm. Raamattu selvästi käskee tappamaan homot ja ei-neitseet morsiamet.
==
Kiitos vastauksista! El kirahwilla oli hyviä vastauksia.
Hei, mutta siinä kohdassa missä sanotaan tuo, "Älkää tuomitko", lukee hetikohta jäljempänä; "Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä".
Eli näyttää siltä, että pitää kuitenkin osata tehdä tuomio. Pitää ehkä sittenkin osata erottaa siat ja koirat oikeista lampaista ja pyhistä eläimistä, epäuskoiset uskovista jne. Miten tämä sitten nyt selitetään? Ei saa tuomita ja kuitenkin pitää tuomita. Nyt on kaksi vastakkaista neuvoa.
Ajatukseni on, että Jumala kieltää tuomitsemasta oman mielen mukaan, niinkuin itse hyvältä ja oikealta tuntuu. Ei saa tuomita vihasta, katkeruudesta tai vaikkapa kateudesta. Myös sellaisen tuomitsemisen Jumala kieltää, jossa tuomion perusteluiksi etsitään syitä, jotka ovat Jumalan sanan vastaisia. Esim. pidetään joku asia syntinä, jota sana ei pidä ja jätetään tuomitsematta se, minkä sana tuomitsee.
Mutta Jumalan sanan mukaan tuomitsemista ei Raamattu kiellä, onhan Jumalan oikeus ja kunnia suurempi kuin ihmisen Hebr. 4:12 ja 1 Kor. 6:1-5.
Hedelmistä puu tunnetaan sanoi Jeesus. Suun tunnustus ja kerskaus paljastaa Matt. 12:33-37.
Jumalan tuomio ja viha koskee ennenmuuta syntiä, mutta myös itse synnintekijää, ellei kääntymystä tule Room. 1:18 ja 2:8-9.
Lopullista kadotustuomiota ei kuitenkaan voi antaa kenellekään, koska emme tiedä ketkä kääntyvät. Sen tosin voi sanoa; ellet käänny Jumalan puoleen ja usko evankeliumiin, joudut tuomituksi kadotukseen. Jumalan sana ei katoa koskaan, mutta ihmismielipiteet vaihtelevat.
Jeesus sanoo sellaistakin tuomitsemiseksi että, se mitä itse tekee on hyvää, mutta väheksyy kaikkea mitä toinen tekee.