Yleisesti ottaen "oikeistolaisesti" ajattelevat ihmiset ovat ensimmäisinä vaatimassa syyllisiä edesvastuuseen, venytyspenkkiin ja muuhun kivaan. Rangaistuksia pitää lisätä ja rikollisten paapomisen pitää loppua, selityksiä tai puolusteluja ei tarvitse kuunnella koska kukin vastaa omista teoistaan!!
No mitäpä käy kun Suomi on syytetyn penkillä: selityksiä tältä porukalta löytyy joka lähtöön, on itkuvirttä siitä miten "ei me mitään tehty, toi on isompi konna", "meillä oli erillissota ja siirtoleirejä", "meilläkin oli kauhee nälkä, ei me voitu vankei ruokkii", "syy oli USAn, Englannin, NL:n, Saksan...kaikkien muiden paitsi meidän". Niisk niisk
No mitäpä käy kun Suomi on syytetyn penkillä: selityksiä tältä porukalta löytyy joka lähtöön, on itkuvirttä siitä miten "ei me mitään tehty, toi on isompi konna", "meillä oli erillissota ja siirtoleirejä", "meilläkin oli kauhee nälkä, ei me voitu vankei ruokkii", "syy oli USAn, Englannin, NL:n, Saksan...kaikkien muiden paitsi meidän". Niisk niisk
Vastaukset 18
Vanhimmat
...ovat olleet mieltä tästä:
"Helmikuun kuudennentoista päivän aamuna 1945 venäläinen sotilasosasto miehitti RAD:n (Reichsarbeitdienst) tukikohdan Vilmseessä lähellä Neustettiniä.
Komissaari kertoi minulle hyvällä saksankielellä, että leiri suljetaan ja meidät uniformupukuisena yksikkönä (RAD oli saksalainen työpalvelu, eivätkä uniformumme olleet sotilaallisia) siirretään kokoamisleiriin. Koska minä Brasilian kansalaisena kuulun liittoutuneisiin kansakuntiin komissaari pyysi minua toimimaan kuljetuksen johtajana siirryttäessä Neustettiniin entisen teräsvalimon alueelle. Meitä oli 500 tyttöä, jotka olimme olleet Reicharbeitdienstissä.
Komissaari sanoi minulle, että voisin ottaa haltuuni toimiston, mihin suostuin. Samantien hän kielsi minua olemasta yhteydessä muihin naisiin, sillä he olivat laittoman armeijan jäseniä (members of an illegal army). Vastaukseni, ettei se ole totta, hän kuittasi huomatuksella, että minut voidaan ampua välittömästi jos jatkan samanlaista asennoitumista.
Yht´äkkiä kuulin kovaa kirkumista. Viisi tyttöä tuotiin toimistoon kahden puna-armeijalaisen toimesta. Komissaari käski heidät riisuutumaan. Kun tytöt häpeissään kieltäytyivät sitä tekemästä, hän käski minun riisua heidät ja seurata häntä tyttöjen kanssa. Menimme pihan poikki tehtaan entiseen keittiöön, joka oli tyhjennetty kaikesta muusta paitsi joistain pöydistä ikkunaseinällä. Siellä oli hyvin kylmää, ja onnettomat tytöt tärisivät. Suuressa tiilimuuratussa huoneessa joukko venäläisiä odotti meitä, huudellen ilmeisesti rivoja huomautuksia, sillä jokaista heidän sanomaansa seurasi äänekäs naurunremakka.
Komissaari määräsi minut katselemaan, kuinka "Herrakansasta" otetaan luulot pois.
Kaksi puolalaista saapui huoneeseen, pukeutuneina pelkkiin housuihin. Heidät nähdessään tytöt alkoivat kirkumaan. Ripeästi he tarttuivat yhteen kahdesta tytöstä, painoivat hänet selällen pöydän kulmaa vasten, niin että hänen nivelensä vääntyivät luonnottomasti. Melkein pyörryin, kun yksi miehistä otti esiin veitsensä ja viilsi häneltä oikean rinnan, muiden tyttöjen nähden. En ole koskaan kuullut ihmisolennon huutavan yhtä hirveällä tavalla, kuin tämä nuori nainen huusi. Tämän jälkeen molemmat puolalaiset viiltelivät tyttöä alaruumiseen venäläisten hohotuksen säestäminä.
Toinen tyttö huusi armoa. Hän oli poikkeuksellisen kaunis, ja minulle jäi muistikuva että "operaatio" tehtiin tälläkertaa hyvin hitaasti. Toiset kolme tyttöä olivat täysin murtuneita, huusivat äitejään ja kerjäsivät että heidät tapetaan nopeasti, mutta kohtalo ei ollut heille suopea.
Vimeinen viidestä tytöstä oli vielä melkein lapsi. Hänen rintansakin olivat vasta tuskin kehittymässä. Häntä viilleltiin kyljistä kunnes valkoiset luut olivat näkyvissä.
Jälleen tuotiin uudet viisi tyttöä. Tälläkertaa heidät oli valittu huolellisemmin. Kaikki olivat kehittyneitä ja kauniita. Kun he näkivät edeltäjiensä ruumiit, he alkoivat kirkua ja itkeä. Vaikka he olivat heikkoja, he yrittävät puolustaa, mutta turhaan. Puolalaiset tulivat kerta kerralta yhä julmemmiksi.Yhdeltä tytöltä he viilsivät auki kohdun ja koko vartalon, kaatoivat hänen runnellun ruumiinsa päälle polttoainetta, ja sytyttivät hänet palamaan. Toista ammuttiin genitaaleihin, jonka jälkeen hänen rintansa silvottiin.
Kun joku otti sahan työkalulaatikosta, alkoi ennennäkemätön kirkuminen. Nyt he irroittivat rinnat sahaa käyttäen, ja lyhyen ajan kuluttua lattia lainehti verestä. Verinen raivo valtasi venäläiset.
Lakkaamatta joku heistä toi yhä uusia ja uusia tyttöjä.
Kuin olisin punaisessa sumussa, näin kauheuksien tapahtuvan yhä uudelleen ja uudelleen, kuulin epäinhimillistä huutoa, voihkintaa kun uhrien yksittäisiä jäseniä silvottiin irti. Kun jalkani lakkasivat kannattamasta minua, minut nostettiin tuoliin.
Komissaari huolehti tarkkaavaisesti siitä, että seurasin kidutusnäytöstä. Kun oksensin, he hetkeksi keskeyttivät työnsä. Yhtä tyttöä ei oltu riisuttu kokonaan. Hän oli ehkä muita vanhempi,sillä useimmat tytöt olivat noin 17-vuotiaita. Yksi kiduttajista valeli hänen rintaliivinsä polttoaineella ja sytytti ne tulee. Hänen huutaessa tuskaansa toinen kiduttaja otti ohuen rautapiikin ja työnsi sitä hänen vaginaansa kunnes se tuli ulos navasta.
Joukon tyttöjä he surmasivat jo pihalla, kun olivat ensin valinneet kauneimmat kidutushuoneeseen vietäviksi. Ilma oli täynnä satojen tyttöjen kuolinhuutoja, mutta tätä teurastusta ulkopuolella täytyy ehkäpitää humaanimpana, sillä on kauhea tosiasia ettei kukaan kidutushuoneeseen viedyistä menettänyt tajuntaansa käsittelyn aikana.
Heidän ilmeensä ja käyttäytymisensä olivat aina samanlaisia. He rukoilivat armoa, he kirkuivat kun heidän rintojaan leikattiin pois ja heidän genitaali-aluettaan silvottiin.
Useita kertoja kidutus keskeytyi kun lattia täytyi lakaista verestä ja ruumiit viedä pois.
Sinä iltana vajosin ankaraan kuumeeseen. Menetin kaiken ajantajuni, eikä minulla ole muistikuvia kyseisestä ajanjaksosta, aina siihen asti kun heräsin sotilassairaalassa. Saksalaiset joukot olivat valloittaneet Neustettinin tilapäisesti takaisin ja vapauttaneet meidät. Sain myöhemmin tietää, että noin 2000 tyttöä oli murhattu kolmen ensimmäisen venäläis-miehityksen päivän aikana."
Mrs. Leonora Geier
Leonora Geier -omaa sukua Cavoa, syntynyt 22.10.1925 Sao Paulossa Brasiliassa, oli sodan ajan Saksassa, ja liittoutuneisiin kuuluvan maan kansalaisena hän sai tilaisuuden seurata puna-armeijan "antifasistista" toimintatapaa. Hänen raporttinsa on ilmestynyt aiemmin mm. "National Zeitungissa" Saksassa. Geierin kertoma ei ole mitenkään poikkeuksellista siinä aineistossa, jota Schleesiasta, Pommerista, Itä-Preussista, Sudeettimaasta ja muilta vanhastaan saksalaisten asuttamilta alueilta karkoitetuilta on kirjoitettu muistiin. Sodan viimeisinä kuukausina ja lähimpinä sodanjälkeisinä vuosina saksalaisiin kohdistui brutaalia terroria, joka joissain tapauksissa ylittää jopa "natsien" vastaisen propagandan käyttämien tosien ja kuviteltujen tapausten kauhistuttavuuden."
Yleensä vasemmistolaisten, pasifistien ja punavihertävien kommentit ovat olleet sitä tasoa, että "saksalaiset saivat ansionsa mukaan", blaa blaa. Löydät itse Suomi24:n arkistosta, jos viitsit kaivella. Minä en viitsi.
Palatakseni Sinun kirjoitukseesI:
"...
No mitäpä käy kun Suomi on syytetyn penkillä: selityksiä tältä porukalta löytyy joka lähtöön, on itkuvirttä siitä miten "ei me mitään tehty, toi on isompi konna",..., "syy oli USAn, Englannin, NL:n, Saksan...kaikkien muiden paitsi meidän". Niisk niisk"
Taisit kuvata oman poliittisen viiteryhmäsi rutiineja 1:1, muutaen vain "oikeiston" vasemmiston paikalle?
Ei Sinua jesuiittamaisuudessa mikään muu häiritse, kuin jos se on väärän puoluekannan mukaista.
"Ei me mitään, mutta ne muut...."
Näin ajattelee Tappis.
Hirvittävä kauhukertomus. Mutta onneksi vain tekaistu sellainen: Leonora Geier ja hänen tarinansa on vain äärioikeiston sairasta mielikuvitusta, legenda jota kierrätetään innolla uusnatsipiireissä. Deustche National zeitung oli äärioikeistolaisen herran hengentuote ja AINOA lähde, missä kyseisen rouvan kertomusta on käsitelty. Muut viittaukset asiaan selviävätkin nopeasti, kun laittaa vaikkapa Googleen hauksi rouvan nimen ja katsoo mitä sivuja esiin hyppää...
http://en.wikipedia.org/wiki/Deutsche_Nationalzeitung
Vasemmistolaiset kansanmurhien kiistäjät ovat kovin identtisiä äärioikeistolaisimpien "Holohoax"-hörhöjen kanssa.
Kaikki paha tapahtui vastapuolella, ja "omat" tekivät vain hyvää. Kaikki lausunnot ovat tietty väärennettyjä, joo joo...
Annetaanpas uusi annos:
Lääketieteen ja kirurgian tohtori Arnold Niedenzu Rösselin kaupungista Itä-Preussista kertoo, mitä tapahtui puna-armeijan "vapauttaessa" aluetta natsien vallasta:
"Venäläisten tunkeutuessa Itä-Preussiin olin johtavana lääkärinä Rösselissä Pyhän Joosefin sairaalassa ("St.Josefs Krankenhaus"). Vasta erään puolalaisen lääkärin tultua tilalleni jätin Itä-Preussin 12.12.1945. Rösseliä ja sen ympäristöä ei oltu lainkaan evakuoitu, ja vain harvat asukkaista olivat ehtineet lähteä venäläisten tieltä turvaan oikeaan aikaan.
Kaupunkia lienee pidetty vähäarvoisena kohteena, joten se miehitettiin vasta 28.1.1945 puolenpäivän aikaan. Laajamittainen ryöstely, murhapoltot, väkivaltaisuudet, raiskaukset, murhat ja tapot alkoivat välittömästi. Heti ensimmäisenä päivänä lyötiin kuoliaaksi tai ammuttiin 60 henkilöä.
Se kohdistui naisiin, jotka eivät antaneet väkisinmaata itseään, ja miehiin jotka yrittivät suojella vaimojaan ja lapsiaan, ja ihmisiin jotka eivät luovuttaneet riittävän nopeasti rannekellojaan tai alkoholijuomiaan. Useissa tapauksissa ei ollut pääteltävissä minkäänlaista havaittavaa motiivia surmatöihin. Tällä tavalla joutui ammutuiksi kolme miestä ja viisi naista Katolisessa Sairaalassa, ja kaupungissa eräs opettajatar neljän lapsensa kanssa. Nämä ensimmäiset uhrit haudattiin viikkoa myöhemmin joukkohautaan.
Kaupungin ympäristössä ammuttiin vauraimmat maanviljelijät ja tilanomistajat. Eräässä ympäristön kylässä, Plössenissä joutui puolet asukkaista tuhon omiksi. Trautenaun kylässä Kreis Heilsbergssa enemmän kuin puolet. Ammuttujen pappien määrä on myös huomiotaherättävä: Lindenblattin ja Rastenburgin kirkkoherra Zagermann-Glocksteinia ammuttiin päähän kahden venäläisen toimesta.
Ludwig Santoppenin ampui venäläinen upseeri, joka oli iltaisin antanut hänen kestitä itseään.
Markiisitar Plausen ammuttiin kahden sisarensa väliin. Sisaret kaatuivat hervottomina maahan järkytyksestä, millä ehkä välttivät saman kohtalon.
Pian ensimmäisten päivien jälkeen meille tuotiin nainen, jolla oli hyvin vaikea keuhkoon ulottuva ampumahaava. Kun eräs venäläinen oli ollut raiskaamassa häntä, nainen oli kertonut tälle olevansa raskaana ja odottavansa synnytystä. Tällöin venäläinen oli lyönyt häntä vatsaan ja ampunut häntä. Lapsi syntyi ennenaikaisesti. Äiti joutui nopeasti toivottomaan tilaan sairaalassa, mutta parantui kuukauden kuluessa.
Raiskaukset saavuttivat aivan uskomattomat mittasuhteet. Kokemuksieni perusteella voin väittää, että naisista ja tytöistä 50 ja 15 vuoden väliltä vain 10% onnistui välttämään tämän kohtalon.
Venäläisiä ei pysäyttänyt mikään: 80-vuotiaat mummot ja 10-vuotiaat tytöt, vaikeasti vammaiset, kaikki naispuoliset asukkaat. Raiskaukset tapahtuivat mitä vastenmielisimmillä tavoilla. Venäläiset jahtasivat naisia jo päivisin,ja öisin he tunkeutuivat asuntoihin rikotuista ikkunoista tai sisäänpotkituista ovista, jopa kattojen kautta, ja syöksyivät sitten onnettomien naisten ja tyttöjen kimppuun, yleensä vielä aseitaan käyttäen.
Yleensä venäläiset tunkivat pistoolinpiipun kauhistuneiden uhriensa suuhun. Yleensä kävi niin, että jos uhrin naisellinen olemus oli tavallista kiinnostavampi, venäläiset ensimmäistä raiskaajaa seurasi useampi, -kukin vuorollaan.
Monet naiset ammuttiin lopuksi, esimerkiksi tunnettu rouva K. Rouva D ammuttiin ja sen jälkeen hänen ylitseen ajettiin autolla. Tavallisesti naiset pahoinpideltiin raiskausten jälkeen, tai saatettiin muuten huonoon olotilaan.
Uskon, että vain hyvin harvat venäläiset eivät osallistuneet näihin kauhistuttaviin rikoksiin. Tavallisten sotilaiden ja upseerien välillä on tuskin mitään eroa tässä suhteessa. Kun kymmenvuotias lapsi, jolla oli vaikea repeämä raiskausten seurauksena, tuotiin sairaalaan, kysyin GPU:n puolalaiselta tulkilta, olisiko mitään mahdollisuutta rajoittaa tätä kauheutta. Hän vastasi minulle näin: "Se oli alussa luvallista, joten on luonnollisesti vaikeaa mennä nyt kieltämään..."
(Ostdok.2./37/103-108.)
http://tappis.freehostinn.com/Roessel_28_01_1945.htm
Mitenkäs on muuten mahdollisya, että nämä raportit Saksasta, Itävallasta, Unkarista, jne., kertoen puna-armeijan riehumisesta, ovat 1:1 sen kanssa mitä punapartisaanit tekivät Seitajärven ja Lokan kylissä?
Eivät googlaamasi puolitotuudet ja selittelyt kuules nyt oikein auta.
...omaa ajatteluasi.
Osaaottamaan yhteiseen taisteluun käsi kädessä sankarillisen Punaisen Armeijan kanssa on Suomen Kansanhallitus jo perustanut ensimmäisen suomalaisen armeijakunnan, jota edessäolevien taistelujen kuluessa tullaan täydentämään siihen vapaaehtoisina liittyvillä vallankumouksellisilla työläisillä ja talonpojilla ja josta on määrä tulla tulevan Suomen Kansanarmeijan luja ydinjoukko. Ensimmäinen suomalainen armeijakunta saa kunnian tuoda pääkaupunkiin Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan lipun ja pystyttää sen presidentin linnan harjalle, työtätekevien riemuksi ja kansan vihollisten kauhuksi.
http://www.histdoc.net/historia/kuusinen.html
Suomen porvaristo ja ne piirit, joiden käskystä Suomen armeija järjestää provokaatioita rajallamme, tulevat muistamaan kauan neuvostohallituksen vastauksen. Jos Suomen porvariston järki ei pysty ymmärtämään, miten pöyhkeä puolalainen aatelisto mateli isäntiensä edessä, mikä koitui sen tuhoksi, niin tämän havaintotuntimenetelmän Suomen porvaristo saa itse tuntea omassa nahassaan.
Neuvostokansa ei anna Suomen porvariston isäntien provosoida itseään, mutta se ei myöskään jätä rankaisematta iljettävää variksenpelätinten hyökkäystä "sianpäiden" jälkeläisten taholta.
http://www.histdoc.net/historia/finlandija1939.html
Toisaalta, vasemmisto ei pysty tunnustamaan itselleen edes kaikista suurimpia virheitään.
Ensiksi, oli virhe 1918 jakaa maa kahtia ja liittoutua Venäläisten kanssa.
Tämä oli selkeä virhearvio, jonka teki sen aikainen vasemmiston johtohenkilöt.
Jos vasemmisto olisi voittanut kapinan, niin meistä olisi tullut Venäläinen maakunta.
Vasemmistolla oli eduskunnassa 1917 ehdoton enemmistö, ne olisivat voineet hallita maata samalla lailla kun esim. Ruotsissa demarit hallitsi parlamenttaalisesti ja laillisesti jo silloin maata.
Mitään vallankumousta ei olisi tarvittu.
Kun kapina oli hävitty, niin porvarit järjesti uudet vaalit, jotka ne myös voittivat ja vasemmisto menetti enemmistönsä.
Ainoastaan Väinö Tanner on tunnustanut tämän virheen, Väiski oli demareiden johtaja mm. sotaikana.
Ensinnäkään punaiset eivät liittoutuneet venäläisten kanssa. Venäläiset tukivat Suomen kansaa solidaarisuus syistä.
Vallankumousyritys oli pakon sanelema teko, oikeiston diktatuuri pyrkimyksiä vastaan. Onneksi Saksan tappio maailmansodassa esti oikeiston tavoitteiden täysinäisen toteutumisen.
Jossittelu on täysi turhaa, mutta jos punaiset olisivat voittaneen sodan, niin olisi se muuttanut koko Euroopan historian, eikä kukaan voi arvailla millainen maailma olisi nykyään.
Väinö Tanner oli kansanvihollinen, joka teki myyräntyötä vuonna 1918 auttaessaan saksalaisia Helsingin miehittämisessä. Myöhemmin Tanner ylisti Wienissä pitämässään puheessa natsi-Saksaa.
Kuten totesin, vasemmisto ei pysty tunnustamaan edes itselleen suurimpiakaan virheitään.
Tässä kyseisestä toteamuksesta malli esimerkki ...
...lopettanut vaimonsa lyömisen?
Niin mistäs tiedät, että minulla vaimo on ...
Vai onko ????
Eli hakkaaminen jatkuu?
puheen aihetta kun selitykset loppui!
... Lenin Stalin, Berija, Kuusinen... ja muut vasurithan olivatkin aivan inhimillisten rangaistusten puolella. Perinne velvoittaa Hugo Chavez!
Tätähän se on. Me suomalaiset kun ollaan niin pyhä ja hyvä kansa, että eipä olla historiamme aikana vielä mitään pahaa kenellekään tehty.
Muut vain meille ilkeilee, voi surkeeta. Miten onkin maan päälle syntynyt näin hyviä ihmisiä kuin me suomalaiset ja niin pahoja kuin nuo venäläiset. Voi itku. Ja satuttu vielä jopa naapureiksi.
lauluja. Vanha saksankielen opettajani kertoi miten he ylioppilaina lauloivat 30-luvulla laulua, että "Äänisjärvestä Laatokkaan me miekalla piirrämme rajan".
On tietysti aivan selvää, että on täydellistä pikkusieluisuutta ja silkkaa ahdasmielisyyttä jos Neuvostoliitossa ei ole tällaisista lauluista pidetty tai on jopa suorastaan huolestuttu ja haluttu suursodan uhatessa siirtää rajaa vähän kauemmas eräästä heidän suurkaupungistaan.
Voi, voi niitä neukkuja kun eivät tällaista hyväksy. Kyllä meillä suomalaisilla olisi ilman muuta pitänyt olla erivapaus muutamaan sotaisaan valloituslauluun.
Niin hän sitä sanotaan, ”Historia – Magistra Vitae”, eli historia on elämän
opettaja; kansakunta joka ei tunne historiaansa, ei voi elää normaalina,
sivistyneenä yhteisönä. Saksa kävi aikoinaan oman Jaakobin paininsa;
vaan Suomi ei ole vuosikymmenienkään jälkeen tutkinut menneisyyttään!
Senpä takia kansallisarkiston tutkimusprojekti on enemmän kuin terve-
tullut; ja senpä takia sota-arkiston tutkimusprojektit olisivat enemmän
kuin tervetulleet.
Kansallisarkisto:
” Suomi, sotavangit ja ihmisluovutukset 1939-55 on Kansallisarkiston
tutkimushanke, jonka tarkoituksena on selvittää sodanaikaisia sotavanki-
kuolemia suomalaisilla sotavankileireillä, Saksan kanssa toteutettuja
ihmisluovutuksia ja -vaihtoja sekä sodanjälkeisiä luovutuksia ja palautuksia
Neuvostoliittoon. Tutkimushankkeen keskeisenä ajatuksena on selvittää
suomalaisviranomaisten toimintaa sotavankien kohtelun ja viranomaisten
toimeenpanemien luovutusten, palautusten ja vaihtojen yhteydessä. ”
Tutkimushankkeen käynnistämisen taustalla on loppuvuodesta 2003
julkaistun Elina Sanan teoksen ”Luovutetut” saama vastaanotto.
Tutkimushanke on ollut käynnissä vuosia ja se tunnetaan nimellä ..
"Suomi, sotavangit ja ihmisluovutukset 1939-1955":
- http://www.narc.fi/Arkistolaitos/luovutukset/index.html
- ET
Sota-arkisto: ? ? ?
http://www.sota-arkisto.fi/