Syntynyt tai joutunut aivan erilaiseen kasvuympäristöön kuin mihin olet tottunut?
Siitä tuleekin mieleen se, että
ovatko ihmiset vain ympäristönsä muovaamia olentoja
Eli niinsanottuja "tyhjiä tauluja" jotka muovaantuvat ajan kanssa. Eli alunperin eivät juuri mitään
Esim. jos olisit matkustanut vauvana lentokoneella ja pudonnut alkuasukkaiden alueelle,
selviäisit ainoana hengissä. Sinut kasvatettaisiin aivan eritavalla kuin nyt.
Et tietäisi mitään tästä elämästä, käyttäytyisit ja eläisit juuri kuten alkuasukkaat, puhuisitkin aivan eri kieltä. Et olisi silloin sinä Kuka olisit? Ja kaikki vain jonkun sattuman vuoksi. Ajatuksesi täytyisi silloin myös olla aivan erilaiset kuin nyt.
esimerkkejä on runsaasti aina adobtiosta asti.
Esim. jonkun maan hirmuvallitsija voisikin olla
vaikka adobtion ansiosta todellinen hyväntekijä vain siksi kun on saanutkin paremman kasvuympoäristön. Mihin sitä voi sitten uskoa kun me olemme vain sattuman vuoksi juuri tälläisia kun olemme. Jopa uskovaisetkin uskovat omiin uskontoihinsa, koska heidät on siihen kasvatettu
mutta juuri jonkun sattuman vuoksi heidän elämä ja maailmankatsomus muuttuisikin ja he uskoisivat johonkin täysin eri uskontoon tai ei uskoisi mihinkään. Mihin siis uskoa??? miettikääpäs tätä
Siitä tuleekin mieleen se, että
ovatko ihmiset vain ympäristönsä muovaamia olentoja
Eli niinsanottuja "tyhjiä tauluja" jotka muovaantuvat ajan kanssa. Eli alunperin eivät juuri mitään
Esim. jos olisit matkustanut vauvana lentokoneella ja pudonnut alkuasukkaiden alueelle,
selviäisit ainoana hengissä. Sinut kasvatettaisiin aivan eritavalla kuin nyt.
Et tietäisi mitään tästä elämästä, käyttäytyisit ja eläisit juuri kuten alkuasukkaat, puhuisitkin aivan eri kieltä. Et olisi silloin sinä Kuka olisit? Ja kaikki vain jonkun sattuman vuoksi. Ajatuksesi täytyisi silloin myös olla aivan erilaiset kuin nyt.
esimerkkejä on runsaasti aina adobtiosta asti.
Esim. jonkun maan hirmuvallitsija voisikin olla
vaikka adobtion ansiosta todellinen hyväntekijä vain siksi kun on saanutkin paremman kasvuympoäristön. Mihin sitä voi sitten uskoa kun me olemme vain sattuman vuoksi juuri tälläisia kun olemme. Jopa uskovaisetkin uskovat omiin uskontoihinsa, koska heidät on siihen kasvatettu
mutta juuri jonkun sattuman vuoksi heidän elämä ja maailmankatsomus muuttuisikin ja he uskoisivat johonkin täysin eri uskontoon tai ei uskoisi mihinkään. Mihin siis uskoa??? miettikääpäs tätä
Vastaukset 6
Vanhimmat
on paljon liukasta .
Sattuman ollessa hallitsiana ?
Mitenkä voisi suunitelmallisuutta elämässämme olla.
Jos? oltaisiin niin, ettei
olisi kuin vanhat sattumalata saadut huopikkaat,
niin ei tulisi sattumalta mentyä kenenkään autoa tankkaamaan..
Sattumiakin tietenkin on, mutta kyllä on
rakennettava siitä
mitkä olosuhteet ovat.
On eri lähtökohta
Kun Jumala antaa asuinpaikasta ja
olosuhteista riippumatta
Elämää Sanassaan ja silloin sattuma ei vaikuta
mitenkään, ei pienissäkään .
Sinne menee minne Hän suojaa .
Sattumalta en vastaile ja onhan
kuvittelu vapaata, aivan mukavata .
Aikain merkit kertovat tarkempaan.
Nykylasten maailma on aivan toisenlaista
kuin, entislasten ..
Paljon muuttuu... paljon puuttuu...
Miksi uskovien lapsesta voi tulla ateisti, tai päinvastoin?
Miksi minä en ole alkoholisti, vaikka viinan juontia on joka suunnasta opetettu?
Miksi en ole ateisti, vaikka ateismia on tuputettu lähes koko elämäni?
Kasvatusympäristö vaikuttaa paljon, joko yhteen suuntaan tai tosieen. Kapinoinnista koskaan kuullut? Totta helkkarissa, jos sinulle on tuputettu ateismia koko ikäsi ja et tahdo että sinua hallitaan, totta kai käännyt uskonnon puoleen. Ääripäästä toiseen. Se on ihan normaalia ihmisen käytöstä.
Sinä olet nähnyt esimerkkejä ihmisistä jollainen et halua itse olla. Siksi olet valinnut tien joka muovaa sinusta mahdollisimman erilaisen. Onko se nyt ihme?
Toisaalta taas jos kasvat sellaisten ihmisten ympäröimänä jollaiseksi itsekin haluat tulla, seuraat paljon todennäköisemmin heidän uskomuksiaan ja näkemyksiään.
***
"Sinä olet nähnyt esimerkkejä ihmisistä jollainen et halua itse olla."
Minun mielestäni ihmiset ovat sitä mitä haluavat olla. Siihen varmasti vaikuttaa kaikki, mitä näkee, mutta se ei mielestäni mene ympäristön määräämänä.
Kysymys kuuluukin, mistä tulee se halu olla jotain muuta, tai tieto muista mahdollisuuksista?
"Minun mielestäni ihmiset ovat sitä mitä haluavat olla. "
Parhaassa tapauksessa kyllä. Se mitä haluaa olla ja mitä ei, käsitys siitä, muodostuu sen perusteella millaisia ihmisiä ja ihmiskohtaloita me näemme ympärillämme. Yksin määrittävää tekijää ei ole, vaan tahtomielikuva muodostuu kaikesta nähdystä, esimerkeistä ja ympäristöstä. Jos sen mukaan ihminen saa määritettyä itselleen mitä haluaa olla, ja toteuttaa sitä elämässään, hyvä. Niin sen kuuluu mennäkin. Sitten on ihmisiä jotka "ajautuvat" siihen mitä ovat, eivätkä oikeastaan edes tiedä miksi ovat, eivät näe syitä ja seurauksia ympärillään. Ihmisiä jotka eivät ymmärrä itseään, eivätkä tunne itseään.
On huomattavasti hyödyllisempää nähdä miksi, mitä ja miten. Ja muokkautua sen mukaan.
***
Varmaankaan en olisi silloin minä. Ristitiriitainen kysymys.