Jumalan nimi joka pysyy ikuisesti-kirjanen (1984) on hyvä esimerkki siitä nuorallatanssimisesta, jota Vartiotorniseuran on nimiasiassa käytävä. Toisaalta myönnetään, että todennäköisesti Jahve on lähempänä oikeaa kuin Jehova, mutta muutosta ei haluta tehdä, joten:
”Mistä sitten esimerkiksi lausumistapa Jahve on peräisin? Se on yksi niistä muodoista, joita nykyiset oppineet ovat ehdottaneet yrittäessään päätellä Jumalan nimen alkuperäistä lausumistapaa. Jotkut – vaikkakaan eivät kaikki – ovat sitä mieltä, että israelilaiset ennen Jeesuksen aikaa lausuivat todennäköisesti Jumalan nimen Jahve. Mutta kukaan ei voi olla siitä varma. Ehkä he lausuivat sen sillä tavalla, ehkä eivät.” (na-FI sivu 8-9)
Miksi ei mainita, että Vartiotorniseura on eräs niistä, joka ottanut aivan selvän kannan Jahve-muodon puolesta jo puoli vuosisataa sitten:
"At the Yankee Stadium, when giving his speech introducing the New World Translation, the Society’s president said: “But, while recognizing the merits of the pronunciation ‘Yah·weh´’, the translation committee has used the form ‘Jehovah’ because of its familiarity and because it preserves the four original letters of the Hebrew name. In God’s own time when He reveals the correct pronunciation of his holy name, we will gladly make the accurate correction.”—See The Watchtower, September 15, 1950, page 317 . (w50 Dec. 1 p. 474)
"The Bible was written in Hebrew, Aramaic and common Greek originally; and in the Hebrew Scriptures the divine name is written as a Tetragrammaton or four Hebrew consonants, which correspond, in Latin, with JHVH, and in English, with YHWH. For centuries the name has been pronounced “Jehovah”, but within the last century Bible scholars have preferred the pronunciation “Yahweh” as more correct...........If in the Revised Standard Version they had chosen to use the form of the name “Yahweh” instead of “Jehovah”, there would have been no room for criticism. We ourselves think the form “Yahweh” is nearer the true pronunciation." (w53 Sept. 1 p. 529-532)
"Inserting the vowels of Jabe [the Samaritan pronunciation] into the original Hebrew consonant text, we obtain the form Jahveh (Yahweh), which has been generally accepted by modern scholars as the true pronunciation of the Divine name.” The New World Bible Translation Committee stated: “While inclining to view the pronunciation ‘Yah·weh´” as the more correct way, we have retained the form ‘Jehovah’ because of people’s familiarity with it since the 14th century. Moreover, it preserves, equally with other forms, the four letters of the tetragrammaton JHVH.” (w60 Aug. 1 p. 455)
"Although the exact pronunciation of the Divine Name in Hebrew is not known today, what pronunciation might be the closest? A recent Roman Catholic version, The Holy Bible, edited by Monsignor T. O’Connell, commenting on Exodus 3:14, says: “I am who am: apparently this utterance is the source of the word Yahweh, the proper personal name of the God of Israel.” The Revised Standard Version states: “It is almost if not quite certain that the Name was originally pronounced ‘Yahweh.’” The Evening Star article said: “If the name were to be spelled out it would be more correct to spell it as ‘Yahweh.’....Yes, many Bible scholars acknowledge that “Yahweh” more nearly represents the Hebrew pronunciation of the Divine Name. But this also shows the inexcusability of the religions of Christendom for taking the Divine Name away from Bible translations and everyday worship! If the pronunciation “Yahweh,” or even another, is said to be more correct, then why do they not use it? What sense does it make to admit a more correct pronunciation and then eliminate its usage altogether? Truly, it is outright hypocrisy to defend one pronunciation over another and then never use either!" (w64 July 15 p. 422)
”Jahve” on pelkästään yritys ilmaista Jumalan nimi muodossa, joka olisi lähempänä alkuperäistä heprean kieltä.” (Vartiotorni 1. toukokuuta 1980 sivu 6)
”Jotkut kääntäjät pitävät parempana muotoa Jahve.” (Vartiotorni 1. lokakuuta 1997 sivu 16)
”Kiista on jatkunut kiihkeänä yli sadan vuoden ajan. Nykyään useimmat tutkijat näyttävät suosivan kaksitavuista muotoa ’Jahve’”. (Vartiotorni 1. helmikuuta 1999 sivu 30)
”Jotkut oppineet pitävät parempana muotoa ”Jahve” ”Jehovan” asemesta. Useimmat nykyiset raamatunkääntäjät ovat kuitenkin poistaneet Jumalan nimen käännöksistään kokonaan ja korvanneet sen arvonimillä ”Herra” tai ”Jumala”. Jumalan nimeä käsitellään perusteellisesti Jehovan todistajien julkaisemassa kirjasessa Jumalan nimi joka pysyy ikuisesti.” (Vartiotorni 1. huhtikuuta 2002 sivu 5)
”Joidenkuiden tutkijoiden mukaan Jumalan nimi on saatettu lausua Jahve.” (Vartiotorni 15. toukokuuta 2002 sivu 5)
"While inclining to view the pronunciation 'Yahweh' as the more correct way, we have retained the form 'Jehovah' because of people's familiarity with it since the 14th century. Moreover, it preserves equally with other forms, the four letters of the Tetragrammaton JHVH." (KIT preface p, 23)
“Jumalan nimen oikea lausumistapa. ’Jehova’ on suomalaisella kielialueella kauimmin käytössä ollut Jumalan nimen lausumistapa, vaikka useimmat heprean kielen tutkijat suosivatkin muotoa ’Jahve’.” (it-1-FI sivu 932)
Ja sitten kirjanen aloittaa Jehova-muodon puolustelun tutulla tuttuudella:
”Monet pitävät kuitenkin lausumistapaa Jehova parempana. Miksi? Koska se on yleisempi ja tutumpi kuin Jahve. Eikö kuitenkin olisi parempi käyttää sellaista muotoa, joka saattaisi olla lähempänä alkuperäistä lausumistapaa? Ei oikeastaan, sillä siten ei yleensä menetellä raamatullisten nimien suhteen.” (na-FI sivu 9)
Parikymmentä sivua myöhemmin ollaan kuitenkin sitä mieltä, että asia on pyhä sekä tärkeämpää kuin mikään muu, olettaisi sen ohittavaan tuttuudenkin:
”Kun me pyhitämme Jumalan nimen, me emme tee sitä pyhemmäksi kuin se on. Sen sijaan me tunnustamme sen pyhäksi, asetamme sen erilleen, pidämme sitä suurimmassa arvossa.” (na-FI sivu 28)
”Jumalan nimen pyhittäminen on siis paljon, paljon tärkeämpää kuin mikään muu. Kaikki Jumalan tarkoitukset liittyvät hänen nimeensä.” (na-FI sivu 29)
Kuinkahan monessa arkisessa asiassa Vartiotorniseuran pikkumaiset ohjeet ovatkaan tarkempia kuin tässä Jumalan nimen mahdollisimman oikeaa muotoa kohtaan osoitettu asenne? Tulee mieleen angloamerikkalaisen kieliryhmän salien ilmoitustaulun nimitys. Bulletin board-nimitys on oikeaoppisimmilla pannassa, koska sana juontaa alkunsa paavilliseen bullaan, joten saliuskottavuuden säilyttämiseksi tulee käyttää vaikka notice board-termiä.
”Ja sama pitää paikkansa nimestä Jehova. Vaikkei nykyinen lausumistapa Jehova olekaan ehkä täsmälleen alkuperäisen lausumistavan mukainen, niin ei se millään tavoin vähennä tuon nimen merkityksellisyyttä. Sen avulla tunnistetaan Luoja, elävä Jumala, Korkein, jolle Jeesus sanoi: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty.” – Matteus 6:9.” (na-FI sivu 10)
Miten niin ehkä? Yllä olevat lainaukset osoittavat, että Vartiotorniseuran ottaman kannan mukaan Jahve olisi ainakin täsmällisemmin alkuperäisen lausumistavan mukainen, mutta se ei haittaa:
”Vaikka monet kääntäjät suosivatkin lausumistapaa Jahve, Uuden maailman käännös sekä myös monet muut käännökset käyttävät edelleen muotoa Jehova, koska ihmiset ovat tunteneet sen satoja vuosia. Sitä paitsi se sisältää samoin kuin muutkin muodot tetragrammin JHWH eli JHVH kirjaimet loppu-h:ta lukuun ottamatta.” (na-FI sivu 10-11)
Satoja vuosia? Entä sitten, ihmiset ovat tunteneet satoja vuosia muitakin asioita, ei se ole mikään peruste jonkun pyhän kaikkein tärkeimmän asian oikeellisuutta tarkasteltaessa. Toki totuutta kauppanneen uususkonnon aputoiminimen vaihtaminen kesken kaiken aikaansaisi monen silmissä särön tuohon totuuteen. Mutta eteenpäin:
”Ajan mittaan Jumalan nimi tuli takaisin käyttöön. Vuonna 1278 se esiintyi latinaksi teoksessa Pugio fidei (Uskon tikari), jonka oli kirjoittanut espanjalainen munkki Raymundus Martini. Hän käytti kirjoitustapaa Yohoua. Kohta sen jälkeen, vuonna 1303, Porchetus de Salvaticis sai valmiiksi teoksen nimeltä Victoria Porcheti adversus impios Hebraeos (Porchetuksen voitto jumalattomista heprealaisista). Siinä myös hän mainitsi Jumalan nimen kirjoittaen sen vaihdellen Iohouah, Iohoua ja Ihouah. Sitten vuonna 1518 Petrus Galatinus julkaisi teoksen nimeltä De arcanis catholicae veritatis (Yleisen totuuden salaisuuksista), jossa hän kirjoittaa Jumalan nimen Iehoua. (na-FI sivu 17)
Siitä mikä Jumalan nimi ’tuli takaisin’? AID-kirjassa kun oltiin tätä mieltä:
"The first recorded use of this form [Jehovah] dates from the 13th century C.E. [after Christ]. Raymundus Martini, a Spanish monk of the Dominican order, used it in his book Pugio Fidei of the year 1270. Hebrew scholars generally favor ‘Yahweh’ as the most likely pronounciation" (Aid to Bible Understanding pp. 884-885).
Jos siis jotain tuli takaisin, niin takaisin tuli nimiversio, jota ei aiemmin tunnettu. (Olen lukenut väitteitä, että Jehova-versio olisi vanhempi kuin tuossa mainittu.) Seuraavaksi kirjasessa päästäänkin varsinaiseen tyyliesimerkkiin valikoivasta lainaamisesta. Eihän tämä vedä lainkaan vertoja kolminaisuuskirjasen Arthur Weigal-tapaukselle, mutta kuitenkin tyylipuhdasta Vartiotorniseuraa:
”Steven T. Byington, joka on tehnyt englanninkielisen käännöksen The Bible in Living English, selittää, miksi hän käyttää Jumalan nimeä: ”Kirjoitus- ja lausumistapa eivät ole erityisen tärkeitä. Erityisen tärkeätä on osoittaa selvästi, että kyseessä on persoonanimi. On useita raamatunkohtia, joita ei voida ymmärtää oikein, jos käännämme tämän nimen yleisnimellä, kuten ’Herra’ tai, mikä vielä paljon pahempaa, nimisanaksi muutetulla adjektiivilla [esimerkiksi Iankaikkinen].” (na-FI sivu 22)
No ei tuossa Jumalan nimestä mainitsemisessa sellaisenaan olisi huomauttamista, mutta on otettava myös huomioon, että Vartiotorniseuralla on/on ainakin ollut julkaisuoikeus tuohon raamatunkäännökseen ja seura on sitä myös painanut. Eikä siinä kaikki, katsotaan mitä mieltä itse yllä lainattu Steven T Byington on juuri tästä lainatun tekstin nimikysymyksestä. Asia selviää seuran painaman Raamatun esipuheesta:
"As to the Old Testament name of God, certainly the spelling and pronunciation 'Jehovah' were originally a blunder." (The Bible in Living English by Stephen T. Byington, 1972, page 7, Watch Tower Bible And Tract Society Of Pennsylvania)
(blunder = törkeä moka eli kunnon ryssiminen)
Ja loppukevennykseksi viekä pieni ote tästä seuran Jahve/Jehova-nuorallatanssimisesta:
”Lisäksi ’Jehovan’ korvaaminen sanalla ’Herra’ poistaa Raamatusta jotakin erittäin tärkeää: Jumalan persoonanimen. Eräs Raamatun sanakirja sanoo: ”Täsmällisesti puhuen Jahve on Jumalan ainoa ’nimi’.” – The Illustrated Bible Dictionary, 1. osa s. 572.” (na-FI sivu 25)
”Mistä sitten esimerkiksi lausumistapa Jahve on peräisin? Se on yksi niistä muodoista, joita nykyiset oppineet ovat ehdottaneet yrittäessään päätellä Jumalan nimen alkuperäistä lausumistapaa. Jotkut – vaikkakaan eivät kaikki – ovat sitä mieltä, että israelilaiset ennen Jeesuksen aikaa lausuivat todennäköisesti Jumalan nimen Jahve. Mutta kukaan ei voi olla siitä varma. Ehkä he lausuivat sen sillä tavalla, ehkä eivät.” (na-FI sivu 8-9)
Miksi ei mainita, että Vartiotorniseura on eräs niistä, joka ottanut aivan selvän kannan Jahve-muodon puolesta jo puoli vuosisataa sitten:
"At the Yankee Stadium, when giving his speech introducing the New World Translation, the Society’s president said: “But, while recognizing the merits of the pronunciation ‘Yah·weh´’, the translation committee has used the form ‘Jehovah’ because of its familiarity and because it preserves the four original letters of the Hebrew name. In God’s own time when He reveals the correct pronunciation of his holy name, we will gladly make the accurate correction.”—See The Watchtower, September 15, 1950, page 317 . (w50 Dec. 1 p. 474)
"The Bible was written in Hebrew, Aramaic and common Greek originally; and in the Hebrew Scriptures the divine name is written as a Tetragrammaton or four Hebrew consonants, which correspond, in Latin, with JHVH, and in English, with YHWH. For centuries the name has been pronounced “Jehovah”, but within the last century Bible scholars have preferred the pronunciation “Yahweh” as more correct...........If in the Revised Standard Version they had chosen to use the form of the name “Yahweh” instead of “Jehovah”, there would have been no room for criticism. We ourselves think the form “Yahweh” is nearer the true pronunciation." (w53 Sept. 1 p. 529-532)
"Inserting the vowels of Jabe [the Samaritan pronunciation] into the original Hebrew consonant text, we obtain the form Jahveh (Yahweh), which has been generally accepted by modern scholars as the true pronunciation of the Divine name.” The New World Bible Translation Committee stated: “While inclining to view the pronunciation ‘Yah·weh´” as the more correct way, we have retained the form ‘Jehovah’ because of people’s familiarity with it since the 14th century. Moreover, it preserves, equally with other forms, the four letters of the tetragrammaton JHVH.” (w60 Aug. 1 p. 455)
"Although the exact pronunciation of the Divine Name in Hebrew is not known today, what pronunciation might be the closest? A recent Roman Catholic version, The Holy Bible, edited by Monsignor T. O’Connell, commenting on Exodus 3:14, says: “I am who am: apparently this utterance is the source of the word Yahweh, the proper personal name of the God of Israel.” The Revised Standard Version states: “It is almost if not quite certain that the Name was originally pronounced ‘Yahweh.’” The Evening Star article said: “If the name were to be spelled out it would be more correct to spell it as ‘Yahweh.’....Yes, many Bible scholars acknowledge that “Yahweh” more nearly represents the Hebrew pronunciation of the Divine Name. But this also shows the inexcusability of the religions of Christendom for taking the Divine Name away from Bible translations and everyday worship! If the pronunciation “Yahweh,” or even another, is said to be more correct, then why do they not use it? What sense does it make to admit a more correct pronunciation and then eliminate its usage altogether? Truly, it is outright hypocrisy to defend one pronunciation over another and then never use either!" (w64 July 15 p. 422)
”Jahve” on pelkästään yritys ilmaista Jumalan nimi muodossa, joka olisi lähempänä alkuperäistä heprean kieltä.” (Vartiotorni 1. toukokuuta 1980 sivu 6)
”Jotkut kääntäjät pitävät parempana muotoa Jahve.” (Vartiotorni 1. lokakuuta 1997 sivu 16)
”Kiista on jatkunut kiihkeänä yli sadan vuoden ajan. Nykyään useimmat tutkijat näyttävät suosivan kaksitavuista muotoa ’Jahve’”. (Vartiotorni 1. helmikuuta 1999 sivu 30)
”Jotkut oppineet pitävät parempana muotoa ”Jahve” ”Jehovan” asemesta. Useimmat nykyiset raamatunkääntäjät ovat kuitenkin poistaneet Jumalan nimen käännöksistään kokonaan ja korvanneet sen arvonimillä ”Herra” tai ”Jumala”. Jumalan nimeä käsitellään perusteellisesti Jehovan todistajien julkaisemassa kirjasessa Jumalan nimi joka pysyy ikuisesti.” (Vartiotorni 1. huhtikuuta 2002 sivu 5)
”Joidenkuiden tutkijoiden mukaan Jumalan nimi on saatettu lausua Jahve.” (Vartiotorni 15. toukokuuta 2002 sivu 5)
"While inclining to view the pronunciation 'Yahweh' as the more correct way, we have retained the form 'Jehovah' because of people's familiarity with it since the 14th century. Moreover, it preserves equally with other forms, the four letters of the Tetragrammaton JHVH." (KIT preface p, 23)
“Jumalan nimen oikea lausumistapa. ’Jehova’ on suomalaisella kielialueella kauimmin käytössä ollut Jumalan nimen lausumistapa, vaikka useimmat heprean kielen tutkijat suosivatkin muotoa ’Jahve’.” (it-1-FI sivu 932)
Ja sitten kirjanen aloittaa Jehova-muodon puolustelun tutulla tuttuudella:
”Monet pitävät kuitenkin lausumistapaa Jehova parempana. Miksi? Koska se on yleisempi ja tutumpi kuin Jahve. Eikö kuitenkin olisi parempi käyttää sellaista muotoa, joka saattaisi olla lähempänä alkuperäistä lausumistapaa? Ei oikeastaan, sillä siten ei yleensä menetellä raamatullisten nimien suhteen.” (na-FI sivu 9)
Parikymmentä sivua myöhemmin ollaan kuitenkin sitä mieltä, että asia on pyhä sekä tärkeämpää kuin mikään muu, olettaisi sen ohittavaan tuttuudenkin:
”Kun me pyhitämme Jumalan nimen, me emme tee sitä pyhemmäksi kuin se on. Sen sijaan me tunnustamme sen pyhäksi, asetamme sen erilleen, pidämme sitä suurimmassa arvossa.” (na-FI sivu 28)
”Jumalan nimen pyhittäminen on siis paljon, paljon tärkeämpää kuin mikään muu. Kaikki Jumalan tarkoitukset liittyvät hänen nimeensä.” (na-FI sivu 29)
Kuinkahan monessa arkisessa asiassa Vartiotorniseuran pikkumaiset ohjeet ovatkaan tarkempia kuin tässä Jumalan nimen mahdollisimman oikeaa muotoa kohtaan osoitettu asenne? Tulee mieleen angloamerikkalaisen kieliryhmän salien ilmoitustaulun nimitys. Bulletin board-nimitys on oikeaoppisimmilla pannassa, koska sana juontaa alkunsa paavilliseen bullaan, joten saliuskottavuuden säilyttämiseksi tulee käyttää vaikka notice board-termiä.
”Ja sama pitää paikkansa nimestä Jehova. Vaikkei nykyinen lausumistapa Jehova olekaan ehkä täsmälleen alkuperäisen lausumistavan mukainen, niin ei se millään tavoin vähennä tuon nimen merkityksellisyyttä. Sen avulla tunnistetaan Luoja, elävä Jumala, Korkein, jolle Jeesus sanoi: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty.” – Matteus 6:9.” (na-FI sivu 10)
Miten niin ehkä? Yllä olevat lainaukset osoittavat, että Vartiotorniseuran ottaman kannan mukaan Jahve olisi ainakin täsmällisemmin alkuperäisen lausumistavan mukainen, mutta se ei haittaa:
”Vaikka monet kääntäjät suosivatkin lausumistapaa Jahve, Uuden maailman käännös sekä myös monet muut käännökset käyttävät edelleen muotoa Jehova, koska ihmiset ovat tunteneet sen satoja vuosia. Sitä paitsi se sisältää samoin kuin muutkin muodot tetragrammin JHWH eli JHVH kirjaimet loppu-h:ta lukuun ottamatta.” (na-FI sivu 10-11)
Satoja vuosia? Entä sitten, ihmiset ovat tunteneet satoja vuosia muitakin asioita, ei se ole mikään peruste jonkun pyhän kaikkein tärkeimmän asian oikeellisuutta tarkasteltaessa. Toki totuutta kauppanneen uususkonnon aputoiminimen vaihtaminen kesken kaiken aikaansaisi monen silmissä särön tuohon totuuteen. Mutta eteenpäin:
”Ajan mittaan Jumalan nimi tuli takaisin käyttöön. Vuonna 1278 se esiintyi latinaksi teoksessa Pugio fidei (Uskon tikari), jonka oli kirjoittanut espanjalainen munkki Raymundus Martini. Hän käytti kirjoitustapaa Yohoua. Kohta sen jälkeen, vuonna 1303, Porchetus de Salvaticis sai valmiiksi teoksen nimeltä Victoria Porcheti adversus impios Hebraeos (Porchetuksen voitto jumalattomista heprealaisista). Siinä myös hän mainitsi Jumalan nimen kirjoittaen sen vaihdellen Iohouah, Iohoua ja Ihouah. Sitten vuonna 1518 Petrus Galatinus julkaisi teoksen nimeltä De arcanis catholicae veritatis (Yleisen totuuden salaisuuksista), jossa hän kirjoittaa Jumalan nimen Iehoua. (na-FI sivu 17)
Siitä mikä Jumalan nimi ’tuli takaisin’? AID-kirjassa kun oltiin tätä mieltä:
"The first recorded use of this form [Jehovah] dates from the 13th century C.E. [after Christ]. Raymundus Martini, a Spanish monk of the Dominican order, used it in his book Pugio Fidei of the year 1270. Hebrew scholars generally favor ‘Yahweh’ as the most likely pronounciation" (Aid to Bible Understanding pp. 884-885).
Jos siis jotain tuli takaisin, niin takaisin tuli nimiversio, jota ei aiemmin tunnettu. (Olen lukenut väitteitä, että Jehova-versio olisi vanhempi kuin tuossa mainittu.) Seuraavaksi kirjasessa päästäänkin varsinaiseen tyyliesimerkkiin valikoivasta lainaamisesta. Eihän tämä vedä lainkaan vertoja kolminaisuuskirjasen Arthur Weigal-tapaukselle, mutta kuitenkin tyylipuhdasta Vartiotorniseuraa:
”Steven T. Byington, joka on tehnyt englanninkielisen käännöksen The Bible in Living English, selittää, miksi hän käyttää Jumalan nimeä: ”Kirjoitus- ja lausumistapa eivät ole erityisen tärkeitä. Erityisen tärkeätä on osoittaa selvästi, että kyseessä on persoonanimi. On useita raamatunkohtia, joita ei voida ymmärtää oikein, jos käännämme tämän nimen yleisnimellä, kuten ’Herra’ tai, mikä vielä paljon pahempaa, nimisanaksi muutetulla adjektiivilla [esimerkiksi Iankaikkinen].” (na-FI sivu 22)
No ei tuossa Jumalan nimestä mainitsemisessa sellaisenaan olisi huomauttamista, mutta on otettava myös huomioon, että Vartiotorniseuralla on/on ainakin ollut julkaisuoikeus tuohon raamatunkäännökseen ja seura on sitä myös painanut. Eikä siinä kaikki, katsotaan mitä mieltä itse yllä lainattu Steven T Byington on juuri tästä lainatun tekstin nimikysymyksestä. Asia selviää seuran painaman Raamatun esipuheesta:
"As to the Old Testament name of God, certainly the spelling and pronunciation 'Jehovah' were originally a blunder." (The Bible in Living English by Stephen T. Byington, 1972, page 7, Watch Tower Bible And Tract Society Of Pennsylvania)
(blunder = törkeä moka eli kunnon ryssiminen)
Ja loppukevennykseksi viekä pieni ote tästä seuran Jahve/Jehova-nuorallatanssimisesta:
”Lisäksi ’Jehovan’ korvaaminen sanalla ’Herra’ poistaa Raamatusta jotakin erittäin tärkeää: Jumalan persoonanimen. Eräs Raamatun sanakirja sanoo: ”Täsmällisesti puhuen Jahve on Jumalan ainoa ’nimi’.” – The Illustrated Bible Dictionary, 1. osa s. 572.” (na-FI sivu 25)
Vastaukset 20
Vanhimmat
munkit ottivat , jumalan nimeä tutkiessaan,käyttöön
muinaisen samarian, siis pohjoisen israelin alueella käytetyn nimen muodon jehwa, josta jo luther heitä moitti . kun israelin ensimmäinen kuningas jerobeam 1 rakensi beeteliin temppelin ja aihin toisen ja niihin jumalankuvia ja käski; katso israel, tässä on sinun jumalasi, koko uskonto muuttui ja myös jahven nimesstä tuli jehwa. latinan kieliopin mukaan nimestä tuli jehova. tätä kirjoitus sanoi "jerobeamin synniksi. profeetan kautta ilmoitettiin;"- katso, samaria asukkaineen on hukassa, pelkoon kuolevat aavenin asukkaat; se viedään lahjana sotaiselle kuninkaalle."
..-niin myös kävi assyria kukisti beetelin alttarit, siitä syystä on erinomaisen ihmeellistä että mm, vt, seura nimittää keskuspaikkojaan "beeteliksi".
tämä kaikki on muuten kerrottuna vt.seuran -60- 70 luvun kirjoissa.
Kirkot käyttävät Jumalasta nimeä Herra, onko se joku nimi? ei, Ei Jehova on Jumalan erisnimi, onko se sitten Jah, Jahve tai Jehova sillä ei ole merkitystä, Jehova on se nimi joka on yleisimmin käytössä.
Veljeni!
Saanko antaa neuvon... jos et halua neuvoa, älä lue loppuun!
Huomaatko puolustelevasi... vastauksesi ovat hyvin usein tyyliin "no kun muutkin tekee" ja "noihan tekee vielä huonommin"!
Jos ajatellaan hiihtäjää, joka valmistautuu maailmancupin 15 kilometrin perinteiseen osuuteen niin hän tuskin miettii mitä muut tekevät. Hän keskittyy jakamaan omat voimavaransa niin, että hän jaksaa maaliin asti optimaalisella suorituskyvyllä.
Samalla tavalla on aivan turha alkaa vertailemaan muihin uskontoihin Jehovan todistajia. Me väitämme olevamme "erossa maailmasta" ja ainoina omaavamme "totuuden". Näillä ehdoilla meitä ei edes voisi verrata muihin. Joten jos keskitytään nyt vain vartiotorniseuraan ja jätetään se vertaileminen. Markku tässä juuri laittoi pitkän listan asiantuntijoiden lausuntoja ja vartiotorniseuran omaa materiaalia niin keskitytään siihen. Jos siinä oli jotain virheellistä tietoa.. KORJAA mutta jos siinä oli jotain, joka pistää otsasuonesi pullistumaan niin mitä todennäköisemmin se juuri on totta!
Viisas näkee asiantuntijoita jokapuolella ympärillään ja ottaa oppia kaikesta mitä kuulee ja näkee. Tyhmä jää puolustelemaan virheitään ja väärintekojaan.
josta tulikin mieleeni ystävämme Weird Alin kappale:
"Everything You Know Is Wrong"
http://www.azlyrics.com/lyrics/weirdalyankovic/everythingyouknowiswrong.html
kansathan rakastavat uskontoa, ei heitä piinaa pätkääkään se, mikä jumaluuden nimi on. kun pohjoinen israel vietiin salmanassar 2.n toimesta pois tilalle tuli väkeä, joilla jokaisella kylällä oli oma jumaluus tai monta.
.sitä aiemmin oli palvottu apollonia,joka tunnettiin sekä melkartin , baalin että beelin nimellä. hän oli kreikan tarujen herkules eli herakles.välillä uhrattiin lapsia molok- jumaluudelle, jonka takia juuda karkotattiin.näillä kaikilla itse asiassa palv .aurinkoa, jonka päivänä ( sunnuntai, auringonpäivä)vieläkin kirkoissa veisataan.
kuitenkin; kirjoitus sanoo , että -"siionista lähtee laki, jerusalemista herran sana. " tähän sanaan perustuen jeshua sanoi , että "; pelastus on alkuisin juudasta,"
.- esran ja nehemian aikana palasi joukko beetelin ja ain miehiä perheineen, ei beeteliin, jonka papit olivat turhaan kyselleet sakariaalta uusia palvelusmenoja, vaan jerusalemiin, oliko se
nyt 128 miestä.
tällä perusteella, kun jostain heistä tuli nasaretilaisen esi-isiä, olen varma että juudan jumala on se , joka meidämn tulee ottaa huomioon.
Anteeksi vain, minulla on aina kiire, enkä ehdi lukea loppuun Meilon pitkiä kirjoituksia, joten, vastaukset ovat sen mukaisia,pyydän anteeksi!
>>Kirkot käyttävät Jumalasta nimeä Herra, onko se joku nimi?
Mistä ihmeen syystä kirkko pitää repiä joka paikkaan? Kirjoitin Vt-seuran tasapainotaiteilusta kahden nimiversion välillä. Toista versiota Vt-seura pitää täsmällisempänä ja epätasmällisempää se käyttää säännönmukaisesti.
>>...onko se sitten Jah, Jahve tai Jehova sillä ei ole merkitystä
Ei tietenkään ole, Vt-seurakin pitää asiaa vähämerkityksisenä:
”Kun me pyhitämme Jumalan nimen, me emme tee sitä pyhemmäksi kuin se on. Sen sijaan me tunnustamme sen pyhäksi, asetamme sen erilleen, pidämme sitä suurimmassa arvossa.” (na-FI sivu 28)
”Jumalan nimen pyhittäminen on siis paljon, paljon tärkeämpää kuin mikään muu. Kaikki Jumalan tarkoitukset liittyvät hänen nimeensä.” (na-FI sivu 29)
Jos en aivan väärin muista, niin kokouksissa opetettiin, että vastaus "minulla on kiire" on yleensä vain tekosyynä sille, ettei tarvitse sanoa "minua ei kiinnosta".
Aikaahan löytyy kaikkeen, mihin sitä haluaa käyttää. Puhuisit edes totta, etkä vajoaisi kiire-selitysten taakse. Oletan, ettet halua/uskalla lukea Meilon pitkiä kirjoituksia.
Jos sinulla on aikaa istua koko päivä tietokoneen ääressä niin istu minun puolestani!!
>>minulla on aina kiire, enkä ehdi lukea loppuun Meilon pitkiä kirjoituksia, joten, vastaukset ovat sen mukaisia
Jos et ehdi edes lukea Meilon kirjoitusta loppuun, miksi vastaat siihen? Mieti, mikä periaate on seuraavassa raamatunjakeessa:
*** 13 Kun joku vastaa ennen kuin kuulee asian, on se tyhmyyttä hänen taholtaan ja nöyryytys. (Sananlaskut 18:13)
Jos et ole lukenut sitä kirjoitusta kokonaan, mihin aiot vastata, et ole em. raamatunjakeen mukaan "kuullut (koko) asiaa". Se on silloin "tyhmyyttä". Siitä voi seurata "nöyryytys".
Jehnut tykkää kertoa tarinoita siitä, kun papeille lausutaan muutamia seikkoja Raamatusta niin heille tuleekin yht'äkkiä kova kiire. No teille jehnuille tulee samalla tavalla "kiire" kun teidän uskontoanne kritisoidaan.
Kumma juttu, ette saa tunteja meidän erotettujen eli jotain tietävien kanssa keskustelusta ja teille voipi sen takia tulla hieman kiire, kun taas mitään tietämättömien sohvalla te voitte jutustella vaikka 90 tuntia kuussa kun se menee raporttiin.
Onko sillä kuitenkaan väliä puhutaanko Jahvesta vai Jehovasta, Jeesuksesta vai Jehosuasta/yeshuasta, Jeremiasta vai Jirmejahusta. Miksi Jehova nimen suhteen pitäisi olla tarkka kun kaikki muutkin raamatun nimet lausutaan väärin?
Tosiasia on että Jehova on käytetympi, onhan se esim viron raamatunkäännöksessä, kolikoissa, kirkoissa, hautakivissa ym kelpaahan jehova nimi muillekin.
Jos puhutaan Jahvesta tai Jehovasta, puhutaan Jumalasta.
Jos puhutaan Jeesuksesta niin puhutaan Jumalan Pojasta.
Melko iso ero.
Jos virolaiset olisivat tunteneet erään automerkin vuosikymmeniä nimeltään Kolvo niin mielellään heitä valistaisi siitä että oikeasti nimi on Volvo! Samahan pätee ihmisten nimissä..jos olisi vaikkapa oikeasti Matti niin ei kai Patti kuulostaisi hyvälle??!!!...Täsmällisestä tuntemisestahan on kysymys.
Kukaan ei tiedä myöskään kuinka Jeesuksen nimi lausutiin olisko se: Jesua, Jehosua ym. mutta kuitenkin hänestä käytetään nimeä Jeesus.
>>Miksi Jehova nimen suhteen pitäisi olla tarkka kun kaikki muutkin raamatun nimet lausutaan väärin?
Niinpä, miksi Vt-seura tosiaan on tätä mieltä:
”Kun me pyhitämme Jumalan nimen, me emme tee sitä pyhemmäksi kuin se on. Sen sijaan me tunnustamme sen pyhäksi, asetamme sen erilleen, pidämme sitä suurimmassa arvossa.” (na-FI sivu 28)
”Jumalan nimen pyhittäminen on siis paljon, paljon tärkeämpää kuin mikään muu. Kaikki Jumalan tarkoitukset liittyvät hänen nimeensä.” (na-FI sivu 29)
>>Tosiasia on että Jehova on käytetympi
Taitaa hävitä ainakin Herralle ja Allahille.
>>kelpaahan jehova nimi muillekin.
Siitä tässä ei olekaan kysymys, vaan kahdesta versiosta, joista todennäköisemmin täsmällisemmän käyttöä kartetaan.
Ei tunnu menevän jakeluun, että Vt-seura esittää eräänä osoituksena omaamastaan totuudesta sen, että seura on (ainoana) pyhittänyt Jumalan erisnimen.
Miksi aina pitää mennä syyttämään muita tai puolustelemaan jotain virheellistä asiaa muidenkin vastaavien virheiden olemassaololla?
Joten miksi todistajat käyttävät sellaista muotoa joka varmasti ei ole oikea eli Jehova???!!!..ja turha selitellä. Asia on fakta että jehova on sekasikiömuoto ja kielitieteellisesti mahdoton...Nykyään se TIEDETÄÄN.
ole kysymys , onko sama mitä nimeä käyttää, vaan kyse on siitä minkä luther jo totesi;
että katolinen kirkko ei aikanaan jumalan mimeä metsästäessään halunnut kysyä sitä juutalaisilta rabbeilta. luther kääntessään raamattua kysyi. vaikka hän kääntyi vanhemm. juutalaisvastaiseksi,hän sanoi ,että vaikka hän ei hyväksy kahden kirjeen(kirje filemonille,kirje hebrealaisille)ottamista kaanoniin, hän kääntää ne koska ne siinä ovat. fiemonin k. sanotaan ettei kukaan saa orjuuttaa ketään veljistänsä, toisen kirjeen kaikki tuntevat.
juudan jahven nimi on verrattomasti vanhempi kuin katolinen muunnos.
ajatus siitä että tämä oppi olisi astunut lihallisten juutalaisten eteen tai tilalle, ei kestä kirjoitusten sanaa.
Ateistille tuollainen nimi on herttaisen yhdentekevää sinänsä. Kyse olikin siitä, että Jumalan profeetaksi itsensä akkreditoineen porukan 'oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee'.
näkee millasta touhua toi jahvettien toilailu on.