Kipu tuli yllättäen, varoittamatta, ja on kestänyt jo lähes vuoden. Mikään ei tunnu tehoavan, aamulla ja illalla mielessä vain ajatus kuolemasta. Kipu invalidisoi, enkä halua elää "vammaisena".
Kun ei jaksaisi elää kivun takia
neitivainen
111187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minulla ollut jo vuosia kovia kipuja. Mitkään lääkkeet eivät ole auttaneet kipuun. Lääkärit neuvottomia (ja osa mielestäni myös osaamattomia). Mutta vaikka kipu invalidisoi minut en anna sen pysäyttää minua. Yritän elää sen kanssa ja sopeutua siihen. Vaikka se välillä onkin vaikeaa...
Mikäs se kivun sanoma ja tarkoitus siten on?
Jo aikoinaan kansakoulussa kerrottiin, että kipu on kehon varoitus ja viesti sitä uhkaavasta vaarasta, joka pitää selvittää!
Jos kipu kestää useampia päiviä, on mentävä lääkäriin, joka tekee tämän selvityksen ja dignoosin sekä määrää hoidon!
Kuinkas se nykyään käytännössä sitten on?
Onko tuloksena vain joku labrakoe ja reseptit kipu-, ym. pillereitä varten, kun kerrot lääkärille jo sietämättömiksikin kehittyneistä kivuistasi?
Jos tämä ei tuota tulosta, vika onkin sitten siellä "korvien välissä", joka hoito kuuluukin sitten taas eri tahoille?
on tavallaan nujertanut minutkin elämään omalla tavallaan. Kun viimein annoin periksi, huomasin, ettei nyt huono tapa tämäkään. Teen vähemmän, lepään enemmän, teen sellaista mikä ei niin kipua provosoi.
Tilalle on tullut uusi levollisuus jopa ja uusia näköaloja elämään. Ei kaikki ole vielä mentetty, ei sinne päinkään.
En sanoisi, että kivulle on antanut periksi, mutta sen kanssa on oppinut elämään.
On oppinut kuuntelemaan omaa kroppaansa vähän ehkä kantapään kautta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) . Pitkä tie se on ollut, mutta nyt on parempi olla kuin kivun alkaessa 10v sitten.
On mennyt elämänarvot uusiksi, (vaikka niissä alkuperäisissäkään ei mitään vikaa ollut), mutta nyt näkee kokonaisuuden kuitenkin paremmin.
Käy sinnikkäästi lääkärissä, jos ei yksi kuuntele niin toinen kuuntelee, vaikka se "toinen" olisi 17. lääkäri. Nimim. 10v:n jälkeen diagnoosin saanut.
Jätä ne väärät diagnoosit omaan arvoonsa, esim. että päässä on vikaa. Lääkäritkin on vain ihmisiä, voivat siis erehtyä - varsinkin tänä päivänä...
Sillä välin kuuntele kroppaasi. Pyydä apua lisää, ystäviltä, sukulaisilta, mistä vain tuntuisi, että auttaa. Älä jää yksin asian kanssa.
Vuoden olet kärsinyt ja mikään ei auta, noh kipuun saa kyllä apua mm. nimimerkki on vahva kipulääke, jota kannattaa kokeilla. lääkärin kanssa neuvottelu ja kivun alkuperän selvittäminen varmaan auttaa myös. Ymmärrän kivun ja sen aiheuttaman tuskan ja epätoivon, mutta rehellisesti sanoen vuoden jälkeen ei vielä pitäisi moisia ajatuksia olla, koska oikeasti apua saa ja sitä löytyy. Itse olen tapellut kivun kanssa enemmän tai vähemmän jo 20 vuotta, ja kymmenen vuotta kovemman kivun kanssa, että elä vaivu vielä synkkyyteen. Omiin vaivoihin olen hakenut apua ja vaihtelevasti sitä saanut, mutta aina on jotain löytynyt. Viimeisen vuoden on elämä ollut oikeaa tuskaa, joka pv 3-5 tramalia verenpainelääkkeet serotoniinilääkkeet siis tramalin päälle. Täytyy myöntää, että omat ajatukset ovat harhailleet myös joskus tummilla vesillä, kun ei tosiaan jaksaisi joka pv selän, lonkan, ranteen ja nilkan jomotusta. Magneetit rtg:t otettu eikä "vikaa" tunnu löytyvän, vaan jyvien nokkiminen jatkuu....ja niin myös elämä!! Hae apua sitä oikeasti löytyy. Kaikkee hyvää!!
Ei ne Tramalit tai Tramadolitkaan kaikkeen auta, täällä syädään maksimi annostuksella välilevyn pullistumaan, eikä auta kipuun juuri lainkaan! Lähete kivun hoito-osastolle ja ensi yönä lähden, jos ei helpota.
Oletko päässyt tutkimuksiin ja kaikkiin semmoisiin,mihin kuuluukin? mitä lääkkeitä syöt kipuun?
Oon käyny yleislääkärillä, neurologilla ja parillakin hammaslääkärillä mutta ei mitään... fysioterapia ei tuntunut auttavan. Auttaisikohan akupunktio tai jokuu tuollainen paremmin? Minulla olisi jatkunut opiskelut eilen, mutta ei tullut siitäkään mitään tämän kivun takia. :( joka päivä vaan ajattelee kuolemista...
Syön Norgesicia ja Cymbaltaa. Ei tunnu auttavan. Pitäisikö yrittää hakeutua kipupolille, mitä siellä osataan tehdä eri tavalla kuin esim. fysioterapiassa?
siellä katsotaan kipua erilailla. Kokeile ainakin.
Sieltä määrätään kipupillereitä, tietenkin.
Uusimpia ja kalleimpia!
on varoitus kudosta uhkaavasta vaarasta!
SYY kipuun on selvitettävä ensiksi, että jotain voitaisiin tehdä sen poistamiseksi, ja tämän hälytysjärjestelmän sulkemiseksi!
Mistähän kivusta lienee kysymys?