"Vanha ihminen" on helposti määriteltävissä ja havaittavissa. Se on itsekäs minäkeskeinen ihminen, joka kaikessa etsii omaansa. Se on piintynyt luontoomme ja siksi luontomme on hidas ja vastahakoinen hyvän tekemiseen, mutta aina valmis pahaan. "Vanha" on minä itse. Sen on aina oltava lain, syyttävän omantunnon ja kuoleman alainen.
"Uusi ihminen" on paljon vaikeammin löydettävissä omasta sisimmästämme. Jumalan Hengen työ jää katseiltamme salaan. "Uusi ihminen" on Kristus meissä, Pyhä Henki meissä asuvana, emme me itse. "Uusi ihminen" on vierasta lahjavanhurskautta ja sen mukana alttiutta ja avoimuutta Hengen työlle, jota kuitenkin koko ajan "vanha ihminen" häiritsee. Myös "uusi" haluaa saada luontomme valtaansa.
Pystytkö täsmällisesti erottamaan, mikä meissä on "vanhan ihmisen" tahtoa ja mikä taas "uuden".
"Uusi ihminen" on paljon vaikeammin löydettävissä omasta sisimmästämme. Jumalan Hengen työ jää katseiltamme salaan. "Uusi ihminen" on Kristus meissä, Pyhä Henki meissä asuvana, emme me itse. "Uusi ihminen" on vierasta lahjavanhurskautta ja sen mukana alttiutta ja avoimuutta Hengen työlle, jota kuitenkin koko ajan "vanha ihminen" häiritsee. Myös "uusi" haluaa saada luontomme valtaansa.
Pystytkö täsmällisesti erottamaan, mikä meissä on "vanhan ihmisen" tahtoa ja mikä taas "uuden".
Vastaukset 1
Vanhimmat
Täällä,mikä on uusi,ja vanha ihminen,adv ihminen on yksi möykky.Heti huomaa että et ole adventisti,kirjoitus-tyylistäsi.Adv.opin mukaan tämä yksi möykky,eli ihmis-luonto täytyy jalostua lähes täydelliseksi,ennenkö kelpaa Jumalalle.Me muut kristityt ymmärrämme että liha,ei pyhity.Sen takia hurskaimmankin papin liha haudataan,perimä-synnin takia.