Keksin eilen miten isän, pojan ja pyhän hengen oi nähdä vertauskuvallisesti. Nämähän ovat jumalan kolme olomuotoa. Jos ymmärretään "jumala" kaikkeudeksi, "isä" on tällöin koko maailmankaikkeus, meidän avaruutemme ja kaikki mitä sen ulkopuolella on meidän näkymättömissämme. Poika ja pyhä henki ovat isän luomuksia: "poika" on maapallo ja sen ekosysteemi, ja tästä materiasta "isä" on muodostanut ihmisetkin. Ihminen on "pyhä henki"; tietoinen, persoonallinen ja ajatteleva älykäs suunnittelija. Kun panteisti sanoo "jumala", hän voi tarkoittaa mitä tahansa näistä "kerroksista". Tällä tavoin nähtynä kolmiyhteinen jumala onkin vaan vertaus tosimailmasta ja ihan järkeenkäypä. Kristityille purtavaa ;D
Isä, Poika ja Pyhä Henki
panteisti
461349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Pierun Henki voidaan nähdä Jumalan "sivutuotteena" joka vaikuttaa täällä maapallolla paikoittain. Pierun Henki leijailee nyt vantaan Helluntai seurakunnassa, mutta voi siirtyä valonnopeudella Brasilian katolisten keskuuteen.
Näin panteismi rikkoo tabuja ja näkee Pyhän Hengen uudella tavalla.
Panteismiin tuo sekaotkusi ei liittynyt mitenkään mutta kiitos kun osoitit arvostavasi mielipiteitäni ja miettiväsi niitä oikein todella ^_^
Pierun Henki on jotain konkreettista, melkein käsinkosketeltavaa.
Se on, kuten nerokkaasti osoitit, yksi todellisuuden "taso".
Rakastatko sinä Pierun Henkeä?
*la la la*
*zenmäisen tyyneyden vallitessa sulkee trollailun todellisuutensa ulkopuolelle*
religion is a poor excuse for idiotism
Miksi jauhat vanhoja symboleita uudestaan? Ihmishistorian puuduttavia keksintöjä? Avaruus ja ekosysteemi on oli meitä tai ei.
...sitten käydä kesustelua koko palstalla yleensäkään? Avarus ja ekosysteemi ovat joo, mitä sitten? Raamatun symbolien ja kertomusten uudelleentulkinta ateistisesta näkökulmasta on hauskaa. Oikeastaan toivoisin että nimimerkki Hämeen Hitain kommentoisi tätä, hänellä kun näyttää olevan sama harrastus.
oletko tänään panteisti vai ateisti?
Ei kannatakaan - hae muita symboleita muista uskonnoista vaihteeksi mutta älä paimentolaisten puuduttavaa runkkuhissaa.
...jatuvasti molempia, koska ateismi - sori vaan - sisältyy 100% panteismiin :p
ovatkohan ateistit yleisesti samaa mieltä? vai perustitko juuri ihan oman ateistisen lahkon???
ei ateismilla oo lahkoja, on vain ateismi.
Haen symboleita niistä uskonnoista, joita tunnen. Raamatun tunnen huomattavasti paremmin kuin vaikka koraanin.
Miksi sun mielestä pitäisi pitää nimenomaan raamattua puhtaasti roskana, vaikka sieltä löytyy paljonkin erilaisia hyviä vertauksia maailmasta ja ihmisyydestä? :D Ei ihminen mene lukemisesta ja ajattelusta pilalle, päinvastoin. Voin etsiä niiä vertauksia vaikka sormusten herrasta, koska se on vaan hauskaa. Raamattu on vain yksi kirja muiden joukossa, ei sitä tarvitse pelätä tai vihata.
Ateismi on yläkäsite jonka alle voidaan laittaa erilaisia maailmankatsomuksia. Ateistit eivät ole homogeeninen joukko. Panteismi menee täysin ateismi-käsitteen sisälle (taikka sitten toisinpäin, miten asian haluaakin nähdä), samoin kun vaikka satanismi. Ateismihan ei itsesään tarkoita mitään muuta kuin epäuskoa jumaliin.
kaikki ateistit tunnustavat samaa oppia panteismista?
PANTEISMI EI OLE ATEISTINEN NÄKEMYS. PANTEISMI ON TEISTINEN NÄKEMYS.
Jos teismi ulotetaan käsittämään kaikki sellaiset näkemykset joissa kunnioitetaan jotakin yksilöä suurempaa, niin panteismin voi nähdä teisminä. Koska ateismi määritellään teismin kautta, ateismi tarkoittaisi tällöin myös elämän kunnioituksen kieltämistä. En kuitenkaan pidä tuota määritelmää millään tavoin järjellisenä.
Panteismi vetää yhtäsuuruusmerkin jumalan ja materiaalisen maailman välille. Jumala ei ole erillinen olento joka on luonut maailmankaikkeuden, vaan maailmankaikkeus itse on jumala. Uskovan on helpompi käsittää pointti jos käytetään sanaa jumala. Ateistin on helpompi ymmärtää sana "luonto" tai "maailmankaikkeus".
Vaikka kuinka haluaisit leikkiä näillä teismin ja ateismin määritelmillä, se ei tee minusta teistiä: se ei saa minua uskomaan johonkin yliluonnolliseen entiteettiin joka on materiaalisesta maailmasta irrallaan.
En missään vaiheessa sanonut että kaikki ateistit tunnustavat panteismia. Katsos, hauki on kala, mutta kaikki kalat eivät ole haukia.
kirjoitit: "Raamattu on vain yksi kirja muiden joukossa, ei sitä tarvitse pelätä tai vihata. " Tuo temppu ei toimi! Raamattuun olen KYLLÄSTYNYT siinä kaikki.
kirjoitit "En missään vaiheessa sanonut että kaikki ateistit tunnustavat panteismia. Katsos, hauki on kala, mutta kaikki kalat eivät ole haukia. " Ateisti ei tunnusta panteismia, sinä tunnustat, olet valeateisti "uskot johonkin (salaa)" . Katsos, joko hauki on hauki eikä lahna!
"En missään vaiheessa sanonut että kaikki ateistit tunnustavat panteismia."
Suurin osa ateisteista ei tunnusta panteismia, ja siksi sinulla onkin ihan oma lahko jota kutsut "ateismiksi" koska et uskalla kantaa "hihhulin" leimaa. Sinä olet hihhuleita typerämpi ja pelkuri.
Niin, vanha kysymys on: tarvitaanko jonkun näkijää ja kokijaa, jotta jokin olisi?
Niin, vanha kysymys on: tarvitaanko jonkun näkijää ja kokijaa, jotta jokin olisi?
Ateismi ja panteismi eivät millään tavoin ole ristiriidassa. Ateismi tarkoittaa sitä ettei usko jumaliin. Tässä kohden pitää määritellä jumala; jos se ajatellaan yliluonnollisena olentona, jonakin sellaisena joka on vähän enemmän tai jotakin muuta kuin materiaalinen maailma, jokainen panteisti on ateisti.
Tajusithan tähän asti?
Kaikki ateistit eivät ole panteisteja. On täysin mahdollista elää ateistina ilman, että tuntee henkilökohtaista läheistä yhteyttä luontoon. Panteisti pitää luontoa itsessään pyhänä, ei siksi että jokin jumala niin määräisi, eikä hän yritä millään rituaalimenoilla esiintyä yhdellekään jumalalle. (Jos jotakin rituaalinomaista haluaa harrastaa, sen tekee vain itseään varten ja omaksi ilokseen, ei millekään näkymättömille silmille)
Myös sana "pyhä" on syytä määritellä: se ei tarkoita että johonkin esineeseen tai paikkaan on liimattu päälle yliluonnollinen hehku, vaan "pyhää" on se mitä ihminen haluaa kaikkein eniten kunnioittaa. Voisi myös käyttää sanaa itseisarvo, joka saattaa olla ymmärrettävämpi kuin "pyhä".
"Usko" tarkoittaa yleensä uskontojen yhteydessä sitä, että päätetään tietoisesti ottaa jokin tarina tai oppirakennelma lähtökohdaksi, vaikka se sotisi aistihavaintoja ja alkeellistakin loogista päättelyä vastaan. Tässä mielessä panteisti ei "usko": aistit, logiikka, tiede ja yleensäkään todellinen, materiaalinen maailma ei _VOI_ olla ristiriidassa panteistin maailmankuvan kanssa. Yksinkertaisesti: panteisti ei usko mihinkään sellaiseen, mille ei ole selkeitä perusteita. Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa että sitä todellista maailmaa haluaa kunnioittaa ja suojella, pitää "pyhänä".
Toivottavasti tajusit nyt, en tiedä pystynkö selventämään enää paremmin. :p
Voi olla että tarvii :D Tai en kyllä oikeesti usko tähän, uskon että materia on olematta kokijasta riippumatta, mutta jos kukaan ei ole kokemassa maailmaa ja olemassaoloa, sillä ei ole mitään pointtia... Ihmisen olemassaolo on maailman olemassaolon tarkoitus :>
Hassua, koska maailmankaikkeus pyrkii itse muodostamaan ja ylläpitämään tietoista elämää ja kehittämään sitä jatkuvasti eteenpäin. Se ikäänkuin pyrkii luomaan itsellensä katsojan, jonkun jonka takia kannattaa yleensäkään olla. Maailmankaikkeus ei siis /voi olla/ mitään jumalaa varten, se on itse oma jumalansa. Se muodostaa planeettojen pinnalle tietoista elämää heti, kun olosuhteet ovat sopivat. Sillä ei siis ole mitään sen ulkopuolista tarkoitusta, muutenhan se ei vaivautuisi luomaan tietoisuutta sisällensä.
Jos siis ihminen on olemassa vain kokeakseen maailmankaikkeuden, minkä ihmeen takia kaikilla on niin pirun kiire jonnekkin - mihin? Uskovaiset ovat sentään keksineet selityksen sille miksi eivät elä tässä päivässä; sitten taivaassa ehtii elää. Tämän elämän voi tuhlata harrastamalla pakonomaisia rituaaleja kuten jumalanpalvelukset, rukoilu ja evankeliointi, sekä kieltämällä itseltään kaiken mukavan ja nautittavan. Tavallinen ateistinen työmyyrä joka ei koskaan kyseenalaista oman "elintasonsa" (=hillitön kuluttaminen) ylläpitämisen tärkeyttä, ajattelee tarkoituksen olevan piilossa jossakin harvojen vapaapäivien ja ostosparatiisien takana. Jotkut ajattelevat sen koittavan sitten eläkkeellä. Yhtäkaikki, suurin osa arkielämästä on harmaata pakkopullaa, jonka jättäisi mielummin elämättä. Ketä varten sitä koko järjettömän massiivista systeemiä pyöritetään? Jos ihmiset tajuaisivat tehdä yhteistyötä, he säästäisivät ennenkuulumattoman paljon aikaansa, työmääräänsä ja hermojaan. Niin paljon kiirettä ja tekemistä ihan turhaan, kun elämä on tässä ja nyt... Toivoisin ihan vilpittömästi että ihmiset heräisivät tajuamaan tämän >_
Toivottavasti joskus uskallat ottaa ne laput silmiltä ja lukea, mitä toinen oikeasti kirjoittaa. Miksi ihmeessä sinä haluat leimata mut hihhuliksi? Mikäli olet ateisti, en ole niissä kysymyksissä sun kanssa eri mieltä. En sittenkään, vaikka yrittäisit niin väittää. Toivon ihan rehellisesti että suostut ymmärtämään sen mitä mä kirjotin, koska siinä ei tosiaankaan ole mitään piilomerkityksiä.
Sitten voidaan taas keskustella lisää.
Kerro vaikka, minkälainen maailma on sun mielestä. Mä kerron sitten mistä olen eri mieltä. Ok? Tai sitten voit vaihtoehtosesti kertoa perustellusti ja yksityiskohtaisesti, missä asiassa mä olen sun mielestä erehtynyt ja jos siinä on oikeesti pointtia, mä mietin sitä juttua. Sopisko?
Olisit sitten sanonut sen heti. Miksi sä vaivaudut vastaamaan raamattupohdintoihin, jos olet kyllästynyt raamattuun? :> Mä en ole kyllästynyt, tykkään lueskella sitä ja kertoa muille mitä olen siitä keksinyt. Siihen ei ole mikään pakko vastata. Sulla on ehkä joku muu motiivi miksi sä haluat kommentoida mulle. Sun ei tarvitse kertoa sitä mulle, mutta kannattaa ite tiedostaa mikä se on oikeasti.
mitä kirjoitat? Luontoa syleilevä ateisti olisi panteistinen? Miksi jankutat? Miksi on niin tärkeää saada olla ateisti mutta samalla kertaa panteistinen? Et ole aidosti ateisti. Romantiikkaako? Sinällään siinä ei ole mitään väärää. Toivottavasti nyt vasta ymmärsit. Enempää en tästä aiheesta viitsi vääntää kättä.
Jankutan koska ei mene perille. Olen edelleen ateistinen vaikka muuta siitä yrittäisit vääntää. Toivottavasti mietit asioita itse; ahdasmielisyys on aidon oppimisen este. Älä edes kerro mulle mihin tulokseen tulit. Mieti ihan itse.
Koskaan ei ole myöhäistä tiedostaa omia puutteellisuuksia. Toivottavasti astut ylevästä norsunluutornistasi alas meidän luoksemme. Mietithän nyt jatkossa tätä asiaa ihan itse ja pidä se omana tietonasi. Siitä alkaa AITO oppiminen. Asia on nyt loppuunkäsitelty.
Uskon että voisimme oppia toisiltamme paljonkin. Olen halukas oppimaan, kunhan lakkaat takertumasta tuohon "sinä olet uskovainen vaikka mitä sanoisit" - se ei muuta minua uskovaiseksi. Sinulla on varmasti sellainen palanen tietoa, joka minulta puuttuu. Minulla on varmasti pala sellaista tietoa, joka sinulta puuttuu. Jos emme riitele, voimme yrittää keksiä yhdessä jotakin joka on vähän enemmän kuin kummankaan näkemys nyt.
Aloitetaanko puhtaalta pöydältä, vaikka silleen että määitellään ensin mikä on kummankin tavoite keskustelussa, missä asioissa ollaan samaa mieltä ja sitten voidaan keskustella niistä jutuista, joissa ollaan eri mieltä? Olen nyt lukenut sun juttujasi, ja ajattelet monesta asiasta täsmälleen samoin kun minä. Yhteistä löytyisi siis paljonkin jos tällaisen hedelmättömän inttämisen voisi jättää pois. Sopisiko? Kysyn ihan tosissani, toivottavasti et lue tästä rivien välistä jotakin riidanhaastamista.
Panteistisen kolminaisuutesi osaset ovat aikalailla erilaisia kuin kristillisen kolminaisuuden osat.
Maailmankaikkeus on täysin tunteeton. Se ei välitä ihmisestä eikä mistään muustakaan mitään.
Maapallon ekosysteemi puolestaan kokee joitain tunteita ihmistä kohtaan. Esim. jääkarhut ja krokotiilit haluavat syödä meidät. Hyttyset ja punkit janoavat vertamme. Mikrobit näkevät meissä hyvän kasvualustan. Eli ekosysteemi on hieman vihamielinen meitä kohtaan, ei tosin pahuuttaan, vaan ihan vain darwinistisen logiikkansa mukaan.
Jäljelle jää ihminen. Ja kuten tiedämme, hänessä on harvoin mitään "pyhää". Ihmisen harrastama "älykäs suunnittelukin" on näillä näkymin johtamassa älyttömään katastrofiin.
Rujoa meininkiä siis...
Kristillisen kolminaisuuden osat sen sijaan ovat hyvää tarkoittavia. Eivät siis tästä maailmasta kotoisin. Ne ovat syntyneet ihmisen toiveajattelusta, kun ei ole osattu tyytyä tähän tunteettomaan ja arvaamattomaan olemassaolevaan maailmaan.
Ihminen on oikeastaan siitä ihmeellinen olento, että hän voi luoda maailman uudelleen omassa päässään. Ihan omien sääntöjensä mukaan. Jos ihminen haluaa yläpuolelleen hyväntahtoisen jumalan, niin sellaisen hän myös saa. Jos ihminen haluaa viettää aikaansa demonien kanssa, niin sekin kyllä onnistuu. Eikä tarvita edes huumeita...
Hyvä pointti sinänsä tuo että maailmankaikkeus on täysin tunteeton. Jos maailmankaikkeutta nimittää jumalaksi, täytyy todeta että se on todellakin tunteeton jumala. Ei edes julma, vaan puhtaasti tunteeton. (Samalla tavalla kun ateisti ei vaan usko, eikä niin että ateisti uskoisi johonkin "tiedeuskontoon")
Maapallon ekosysteemi ei koe mitään tunteita, vaikka elävä onkin. Sen sijaan riittävän kehittyneet yksilöt kuten jääkarhut ja krokotiilit voivat tuntea. Mahdollisesti myös hyttyset ja punkit pystyvät jollain tapaa tuntemaan, mutta en olisi niinkään varma että ne tiedostavat sitä. Mikrobit vielä vähemmän. Nämä kaikki yhdessä muodostavat ekosysteemin, joka on elävä mutta ei tunteita kokeva tai edes tiedostava.
Yksilö, tässä tapauksessa ihminen, on tiedostava ja tunteva. On totta että ihmisten harrastama älykäs suunnittelu on johtamassa katastrofiin, mikä johtuu puhtaasti siitä etteivät ihmiset ole tajunneet todella olevansa _täydellisen_ riippuvaisia ekosysteemistä. Tarkemmin sanottuna: osa ekosysteemiä. Ihminen itsessään on kuitenkin "pyhä", ei merkityksessä "yhteiseen hyvään pyrkivä" vaan tarkoittaen itseisarvoa. Jos ihmiset älyäisivät puhaltaa yhteen hiileen keskenään ja ympäröivän luonnon kanssa, he eivät tuhoaisi planeettaa tai toisiaan. Toisin sanoen: he pitäisivät muita ihmisiä ja luontoa pyhänä, tajuaisivat elämän olevan itseisarvo eikä välinearvo, kunnioittaisivat kaikkea olemassaolevaa.
>> Ihminen on oikeastaan siitä ihmeellinen olento, että hän voi luoda maailman uudelleen omassa päässään. Ihan omien sääntöjensä mukaan. Jos ihminen haluaa yläpuolelleen hyväntahtoisen jumalan, niin sellaisen hän myös saa. Jos ihminen haluaa viettää aikaansa demonien kanssa, niin sekin kyllä onnistuu. Eikä tarvita edes huumeita...
Tässäpä aihe ateistipalstalle.;-)) Eipä ihme, että herättää hämmennystä ja puurot sekä vellit vie väärään kurkkuun. Sitä kun ei ilmeisesti osata ajatella muusta kuin kristinuskon selittämästä näkökulmasta.
Vaan mikäpä siinä, aihehan on hyvä ja sille toki aivan luonnollinen selitys. Jumalasta puhuminen välillä vaan tökkii, koska Raamatun ilmoittama jumala ei oikeasti ole kristiuskon opettamassa mielessä jumala lainkaan. Vaan ei anneta niiden selitysten sekoittaa.
Siis asiaan. Tulkintasi on yhtä hyvä kuin seuraavassa tuleva omani. Tulkinta on nimenomaan aina lukijan näkemys. Elävä sanahan on sitä, että se elää lukijan aivoissa ja ajattelun kautta saa muotonsa. Kun joku auktoriteetti tekee tulkinnan, joka on kaikille totuus, elävä sana kuolee ja siitä tulee dogmi.
Isä=jumala= luonto, luonnonlait, no ok, maailmankaikkeus. Tämän voi selkeästi monista kohtaa teksteistä ymmärtää.
Poika on yksilön todellinen itse (kristus). Kristus on kristinuskon selityksissä valahtanut mitään sanomattomaksi erisnimeksi, mutta se merkitsee suomennettuja j:n voideltu eli j:n mieleinen. Ja siitä vaan miettimään mitä se taas tarkoittaa humanistisessa (ateistisessa) katsannossa.
Kristus syntyy yksilön feminiinisestä puolesta, (neitsyt Maria, Maria viittaa mereen, joka on alitajunnan universaali symboli) kullakin ihmisellähän on psyykessään maskuliininen ja feminiininen puolensa.
Pyhä Henki hmmm, ymmärrän sillä yksilön omaa aivotoimintaa, sekä tiedostettua että tiedostamatonta ajattelua.
Varmaan sinullakin on kokemus siitä, että kohdallesi on tullut vaikea pulma ratkaistavaksi. Koska se on liian vaikea heti päätettäväksi, heität sen mielestäsi ajatuksella, että palaat siihen myöhemmin. Päivän parin päästä mieleesi pongahtaa valmis ratkaisu. Se on mielestäni tuota Raamatussa tarkoitettua PH:n toimintaa, mutta kuitenkin taatusti omien aivojen tuotosta.
Miltäpäs kuulostaa?
>> Miltäpäs kuulostaa?
>>Raamattu on siitä samanlaista tekstiä kuin nostradamuksen ennustukset, että niitä voi tulkita monella tavalla.>Tämän voisi nähdä siten, että kristus (etsijä) tarvitsee vastakappaleen voidakseen kehittyä. Toisen ihmisen siis.
Pakko myöntää että olet oikeassa, olen itsekin miettinyt samantapaista (tosin verrannut myytin tulkintaa 1000-palaisen palapelin kokoamiseen). Punaista lankaa voi hipoa kuitenkin monesta suunnast ja kohdasta - kaikki tiet vievät roomaan kunhan jaksaa kävellä. Raamatun vääntely ei ole ollenkaan ainoa tie ns. "perille". On ollut mukavaa huomata kuinka kaikki liittyy kaikkeen, ja eri näkemykset eivät olekaan vastakkaisia; ehkä vain väärin ymmärrettyjä. Toisinaan taas ihmiset eivät ymmärrä toisiaan vaan haluavat lukea rivien välistä jotakin muuta kuin toinen on sanonut, ja tällöin kehittymistä ei tapahdu.
Tämä pisti miettimään uudestaan sitä, miksi ihmeessä jaksan sitä raamattua tulkita. Viiden minuutin ankara pohdiskelu ;) johti siihen tulokseen, että tuhatpalaisen palapelin kokoaminen on hauskaa. Raamattu on se palapeli tässä tapauksessa. Se on vaan kivaa... Jossain vaiheessa todennäköisesti käy niin että saan palapelin valmiiksi ja alan koota uutta. Tällöin nimenomaan Raamatulla ei vaan ole enää mitään annettavaa.
Joulun välipäivinä kasasin 1000-palaisen Johnny Depp(
Sorry, mutta en jaksa availla kaikkia edellisiä vastauksia, joten tämä on vain pelkkä mielipide eikä sinänsä mikään oikea osallistuminen keskusteluun.
Siis oma tulkintani hyvin hyvin tiivistetysti pyhästä kolminaisuudesta:
ISÄ tarkoittaa kaikkeuden lähdettä, alkuperää ja jonka "ideaa" ja "olemusta" kaikki siis on (myös kaikki se mitä ei vielä näyttäisi olevan)ja jonka kaksi ilmentymiselle perustavaa olemusta ovat tietoisuus ja energia.
POIKA on tämä Isän idea/suunnitelma/"sana" joka on siis jumalallinen tietoisuus. Ennen kuin mitään voi syntyä/ilmentyä siitä on jollakin tasolla olemassa *luova ajatus*. Ks. kvanttifysiikka!
PYHÄ HENKI tarkoittaa ilmentymiseen (kaikissa dimensioissa) tarvittavaa energiaa/"big bang". Ja kaikkihan tietävät, että aine=energiaa ,mutta voitaisiin sanoa myös näin, että aine on *tiivistynyttä valoa* ja näin ollen pelkkää *henkeä*. Ks. atomin pilkkominen osiin ja kvanttifysiikka!
>> Sorry, mutta en jaksa availla kaikkia edellisiä vastauksia, joten tämä on vain pelkkä mielipide eikä sinänsä mikään oikea osallistuminen keskusteluun. > ISÄ tarkoittaa kaikkeuden lähdettä, alkuperää ja jonka "ideaa" ja "olemusta" kaikki siis on (myös kaikki se mitä ei vielä näyttäisi olevan)ja jonka kaksi ilmentymiselle perustavaa olemusta ovat tietoisuus ja energia. > POIKA on tämä Isän idea/suunnitelma/"sana" joka on siis jumalallinen tietoisuus. Ennen kuin mitään voi syntyä/ilmentyä siitä on jollakin tasolla olemassa *luova ajatus*. Ks. kvanttifysiikka! > PYHÄ HENKI tarkoittaa ilmentymiseen (kaikissa dimensioissa) tarvittavaa energiaa/"big bang". Ja kaikkihan tietävät, että aine=energiaa ,mutta voitaisiin sanoa myös näin, että aine on *tiivistynyttä valoa* ja näin ollen pelkkää *henkeä*. Ks. atomin pilkkominen osiin ja kvanttifysiikka!
näkökulma sinulla tähän aiheeseen.
Minä en tietenkään tiedä, minä vain päättelen mielessäni, että maailmankaikkeus ei ole syntynyt ilman jonkinlaista älyä ja siis tietoisuutta, koska KAIKKI näyttäisi kuitenkin loppujen lopuksi seuraavan jonkinmoista älyllistä kaavaa. Tosin meistä (meillä tarkoitan ihmiskuntaa) moni asia vaikuttaa vielä sattuman tuotokselta tai sitten yliluonnolliselta vain siksi, että emme kykene selittämään asioista vielä kuin murto-osan. Luin jostakin (olen utelias ja luen paljon, mutta en pane muistiin lukemiani lähteitä), että tämänhetkinen tieteemme pystyy selittämään vain muutaman prosentin verran kaikkeudesta, muu on vain teoriaa ja oletusta.
ISÄ, Kaikkeuden Lähde tarkoittaa minulle enemmän kuin tämä käsittämämme maailmankaikkeus, jotain jolla ei ole ehkä muotoa tai jonka muoto on ilmennyt kaikkeus kaikkine dimensioineen, mutta toisaalta myös kaikki loputtomat mahdollisuudet niille (siis ei ilmenneet, koska niitä ei ole vielä "keksitty"). Kaikessa ilmenneessä (siis jollakin tasolla olemassa olevassa) enemmän tai vähemmän piilevä/esiintyvä tietoisuus on vain osa Kaikkeuden Lähteen/ISÄN Tietoisuutta (ja aina yhteydessä lähteensä kanssa ja siten samalla myös kaiken muun kanssa).
Minun mielestäni (taas täytyy sanoa, etten ole tutkija enkä tiedemies...ei sinnepäinkään!)ei ole olemassa edes yhtä atomia ilman jonkun asteista tietoisuutta. Ei kai ne muuten pysyisi omassa järjestyneessä muodossaan (vai mikä ne pitää "kasassa"?) tai tottelisi jonkun niihin vaikuttavan tietoisuus-ajattelu-teko-kaavaa? En siis usko kaaokseen enkä sattumaan.
Eli mitä minä yritän tässä selittää on se, että ilman jonkin asteista tietoisuutta (joka ei siis ole pelkästään tietoinen tietoisuus. äähh- nämä käsitteet!)ja sen antamaa/luomaa matrixia atomin rakennetta ei synny ja näin ollen siis aine ja kaikki mitä on, on tietoisuutta ja energiaa loputtomassa ilmenemisen skaalassa ja siis ISÄÄ, Kaikkeuden Lähdettä. Tiedotonta ainetta ei näin ollen ole olemassa; kaikessa, jopa kivissäkin on jonkin tasoinen, hyvin rajoittunut, mutta tietoisuus kumminkin!
Kollektiivitietoisuus on oma maapallomme matrix, jonka mukaisesti joka ikinen hetki (ajaton NYT-hetki) luomme yhteisesti kaiken maapallolla olevien olomuotojen kanssa seuraavaa NYT-hetkeä. Se on siis se tietoisuuksien summa, mihin olemme yltäneet toistaiseksi, mutta se on koko ajan muuttumassa aina vain laajemmaksi. Se on kaikkien käytettävissä oleva tietoisuuden kenttä ja näin ollen *hitaammat pääsevät nauttimaan älypäitten* saavutuksista. Tämä selittäisi sen, miksi maapallon kehittyminen on kestänyt miljoonia vuosia tullakseen tähän hetkeen, jolloin ihmiskunta on ottamassa huimaavia harppauksia nopeassa tahdissa tieteen ja kehityksen kanssa.
Eli siis rajalliset kivi-, kasvi- ja eläinkunnan tietoisuudet muokkasivat ja kehittivät matrixiamme maailman alkuaikoina äärimmäisen hitaasti, mutta ihmiseksi luokiteltavan olennon tietoisuuden lisääntyessä tämä maailman kaikkinainen kehitysprosessi on koko ajan nopeutunut (ja siis seurannut ja seuraa edelleenkin tietoisuuden kasvua).
Noh! Taisin hypätä vähän pois aiheesta, mutta kun yksi asia johtaa toiseen... ja jos sanon asian niin lyhyesti kuin osaan, minut kivitetään!? Laitan sen nyt tähän kuitenkin lopuksi, olkoon! Siis: Minä, sinä, me, kaikki olemme Jumala kokemassa luomistyötään.
Ihmisen tietoisuus on vain osa jumalallista tietoisuutta niin kuin kaiken muunkin ilmentyneen maailmankaikkeuden ja kaiken mitä siinä on, tietoisuus. Taisinkin jo yrittää selittää sitä edellisessä osavastauksessani?
Olen samaa mieltä kanssasi, että ihminen on ainoa olento maapallolla, joka luo tietoisesti (ellei sitten ehkä delfiinit, norsut tai muut erittäin älykkäät eläimet luo omilla tasoillaan?).
Olen tulkinnut ihmiselle *annetun Pyhän Hengen* tarkoittavan juuri tätä luomisen mahdollisuutta ja siis siihen tarvittavaa *energiaa*, joka aina vastaa täydellisesti laaditun *tilauksen* mukaisesti. Ihmisinä luomme enemmän passiivisesti eli tiedostamattamme jokaisella ajatuksellamme .
Todellista tietoista luomista olemme vasta opettelemassa. (Tässä taas poikkesin aiheesta, mutta voisin tästäkin kirjoitella jos jotain kiinnostaa!)
Lyhyesti: Kaikessa ja kaikissa on jonkin asteista tietoisuutta (aina kasvavaa ), mutta luovaa tietoisuutta esiintyy tiettävästi vain vähintään ihmisen tasoisilla olennoilla.
>> Minä en tietenkään tiedä, minä vain päättelen mielessäni, että maailmankaikkeus ei ole syntynyt ilman jonkinlaista älyä ja siis tietoisuutta, koska KAIKKI näyttäisi kuitenkin loppujen lopuksi seuraavan jonkinmoista älyllistä kaavaa.
...ja ymmärrän ton tuskan sekavista käsitteistä. Yksi kaveri kuvaili tota samaa juttua jotenkin niin että energia on itsessään jotenkin tietoista, ja ihmisyksilöiden kohdalla se on asettunut sellaiseen muotoon jossa se voi toimia ihmisen tietoisena mielenä. Kun yksilö kuolee, se hajoaa takaisin energiaksi.
Koska kaikki maailmassa - myös ihmisen tietoisuus - koostuu samasta materiasta/energiasta, voidaan joko olettaa että tämä alkusubstanssi on tietoista tai sitten ei. Koska emme mitenkään pysty selvittämään tätä luotettavasti, se jää täysin uskon varaan. Pidän tota sun esittämää mallia täysin mahdollisena, mutta en ole voinut sulkea pois toisenlaistakaan vaihtoehtona vaikka oikeastaan toi mitä kirjotit on mun mielestä todennäkösempi.
Yksi vaihtoehto on myös se, että me ollaan jossakin loputtomassa loopissa jossa maapallo on oikeastaan atomin hiukkanen suuremmassa kokonaisuudessa, ja elektronien pinnalla on samanlaista elämää kuin täällä. Kuitenkin aina voidaan mennä pienemmäksi, kvarkkihiukkaset voidaan halkaista eikä sitä konkreettista aineenpalasta koskaan löydy. Ikuinen fraktaali kumpaankin suuntaan.
Taidetaan olla jo aika kaukana alkuperäisestä aiheesta mutta mitä ajattelet tosta?
>> Kollektiivitietoisuus on oma maapallomme matrix, jonka mukaisesti joka ikinen hetki (ajaton NYT-hetki) luomme yhteisesti kaiken maapallolla olevien olomuotojen kanssa seuraavaa NYT-hetkeä. Se on siis se tietoisuuksien summa, mihin olemme yltäneet toistaiseksi, mutta se on koko ajan muuttumassa aina vain laajemmaksi. Se on kaikkien käytettävissä oleva tietoisuuden kenttä ja näin ollen *hitaammat pääsevät nauttimaan älypäitten* saavutuksista. Tämä selittäisi sen, miksi maapallon kehittyminen on kestänyt miljoonia vuosia tullakseen tähän hetkeen, jolloin ihmiskunta on ottamassa huimaavia harppauksia nopeassa tahdissa tieteen ja kehityksen kanssa.
Eli siis rajalliset kivi-, kasvi- ja eläinkunnan tietoisuudet muokkasivat ja kehittivät matrixiamme maailman alkuaikoina äärimmäisen hitaasti, mutta ihmiseksi luokiteltavan olennon tietoisuuden lisääntyessä tämä maailman kaikkinainen kehitysprosessi on koko ajan nopeutunut (ja siis seurannut ja seuraa edelleenkin tietoisuuden kasvua).
Ihmisen mieli ja muu maailmankaikkeus muodostuvat siis jollain tavalla vastakkaisesti järjestäytyneestä tietoisesta energiasta, joten ne eivät voi varsinaisesti keskustella tietoisesti. Kuitenkin nämä materian kaksi tasoa kommunikoivat keskenään jatkuvasti jokaisella liikkeellä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ikinä ei tiedä mikä riittää muuttamaan jotakin ja synnyttämään ketjureaktioita. Yksi tällainen vuorovaikutus on synnyttänyt luovan ihmisen.
Olen kyllä samaa mieltä siitä mitä kirjoitit, oon ite miettiny totakin näkökulmaa aika pitkään. Seissyt parvekkeella ja katellu maailmaa, mistä näkyy uskomattomin maisema mitä olen nähnyt missään. Esittelen sitä aina vieraille... Ja siis ihan tavallinen vantaalainen lähiö, mut se pitää osata nähdä oikein ;) Sitä katsellessa jotenkin pystyy rauhottumaan niin että näkee maailman yhtenä suurena liikkeenä, ja varsinkin öisin kun taivas on kirkas, pystyy ymmärtämään miten outoa kaikki ihan todellisuudessa on :D Ihan kuin tämä olisi joku pienempään ja suurempaan suuntaan ääretön jatkumo, jonka mittasuhteita me ei vaan pystytä kuvittelemaan. Niillä ylemmilläkin tasoilla on elämää, ja tää on pohjimmiltaan pelkkää itsensä kanssa kommunikoivaa energiaa joka pyrkii luomaan tietoisia olentoja katselemaan ja aistimaan sitä systeemiä :)
Samalla voi ymmärtää, miten sattumanvaraista on että ihmisestä tuli juuri tällainen. Jos olisimme eläneet jollakin toisella elinkelpoisella planeetalla, olisimme eri näköisiä mutta pitäisimme itseämme ainoina normaalin näköisinä olentoina. Ympäröivät olosuhteet määrittelevät hyvin pitkälti sen, miten jokin laji kehittyy.
Jossain voi periaatteessa olla sellaisia olentoja kuin apinoiden planeetassa :D ja heillä saattaa olla aivan vastaavanlainen käsitys omasta ainutlaatuisuudestaan. He ehkä uskovat aivan vastaavasti jumalaan, joka loppujen lopuksi on vain maailmankaikkeus jonka osasia taivaankappaleet ja tietoiset olennot ovat.
Tässä pyhän hengen voi tulkita siksi voimaksi, joka pyrkii muodostamaan jatkuvasti kehittyvää tietoista elämää. Ihmiset ovat tässä yksi kehitysvaihe yhdellä planeetalla.
(yhtäkkiä tuntuu oikeesti aivan järkyttävältä se ajatus että joku aivan tosissaan pystyy uskomaan tarinaan luojasta taivaan jumalasta, siis oikeesti?? :D Ei pysty, liian hapokasta)
Jumala kuvataan usein elämän antajana. Mietin äsken sitä, mikä käytännössä antaa elämän maapallolle: aurinko, se on ainoa ulkopuolinen energianlähde joka maapallon ekosysteemillä on käytettävissään. Lähes kaikki uusiutuvat luonnonvarat kiertävät järjestelmässä auringon voimasta, ja siten niistä saatava sähkö on myös auringon energiaa. Se jähmettyy paikalleen kiinteissä kappaleissa kuten puissa, mutta jos puu poltetaan, energia vapautuu uudestaan. Suuri osa kiinteästä massasta on muuttunut joksikin muuksi, ja vapauttanut suuren määrän sitä sitonutta energiaa. Kaikki materia muodostuu näin.
Ihmisillä on itselläänkin käytössään energianlähteitä kuten tuulivoima joka ei ole riippuvainen auringosta, öljy jonka käyttö tuhoaa pikkuhiljaa koko järjestelmän, kivihiili jonka käyttö on yksi suurimmista saastuttajista sekä uraani, jonka määrä on kuitenkin rajallinen. Lisäksi ydinjäte eli köyhdytetty uraani (DU, depleted uranium) aiheuttaa järkyttäviä epämuodostumia ja syöpiä, eikä sen maahan dumppaamisen pitkäaikaisvaikutuksia tunneta.
Nämä auringosta riippumattomat energianlähteet ovat helposti saatavilla, ja niiden avulla voidaan nostaa "elintasoa" uskomattoman korkealle. Ihmisen ahneus ja lyhytjännitteisyys on vaan tuhoamassa koko systeemin kahdella tavalla, ilmastonmuutoksen ja muun saastumisen kautta. Tämä helpon mutta vaarallisen keinon käyttäminen on kuin saatana ihmisen mielessä, tavallaan ihminen kusee omille kintuillensa. Aurinko on kuin jumala, elämän antaja joka kyllä antaisi meille kaiken tarvittavan elämän ja elektroniikan (heh) jos jaksaisimme kehittää ekologista energiantuotantoa pitkäjänteisesti. Öljyä ja muita saa nopeammin ja halvemmalla, joten itsekkyys - saatana - saa ihmisen valitsemaan hitaan itsemurhan.
Kun luonto on tuhottu, ihmiset todella kuolevat kuin helvetin tuskissa: saatana on voittanut ja ihminen kärsii valintojensa seurauksista. Jos he olisivat kuunnelleet todellista jumalaa eli järkeään ja kyseenalaistaneet tavoitteen - "elintason" nopean kohottamisen, he olisivat voineet pikkuhiljaa luoda yhteistyössä ja luontoa kunnioittaen aivan uskomattoman korkealaatuisen tekniikan joka kuuluu kaikille. Heillä olisi sekä puhdas luonto että keinot siirtää tietoa sekunnissa ympäri planeetan, syödä hyvin, järjestää bileitä ja ylipäätään elää todella mukavaa elämää. Miksi ihmeessä ihmiset ovat valinneet ns. saatanan, vaikka on ilmeistä että ns. jumala tuottaisi paremman lopputuloksen? Tässä tulos, kuin ilmestyskirjan maailmanloppu... Eheh :p
Raamattu on todella hassu kirja :D
(ps. se ei silti ole jumalan ilmoitusta. Se on ainoastaan kertomus jonka voi tulkita useammalla eri tavalla. Kaiken mahdollisen voi nähdä vertauskuvallisena jos on tarpeeksi vilkas mielikuvitus)