Talvisodassa tai mielellään jo sitä ennen olisi pitänyt liittoutua O.W. Kuusisen kanssa. Hän ehdotti suurten alueiden liittämistä Suomeen Itä-Karjalasta.
Saksan hyökätessä olisi pitänyt kansanlaitoksemme muutta saksalaismyönteiseksi kuitenkaan sotaan liittymättä. 1944 olisimme taas kääntäneet takkia ja aloittaneet sotatoimet Saksaa vastaan. Näin olisimme olleet sodan voittajia ja saaneet sotakorvauksia. Ehkäpä olisimme luvanneet Stalinille puhdistavamme Kuolan saksalaisista jolloin olisimme saaneet sen kiitokseksi työstämme?!?
Nyt käänsimme takkia AINA väärään aikaan. Kun ehdotettiin kannattavia aluevaihtoja 1939, niin sanoimme ei.
Mutta 1940 käänsimme takkia ja sanoimme kyllä ja menetimme Karjalan, ilman kompensaatiota
1941 sanoimme Saksalle kyllä ja teimme Jatkobarbarossat.
Menetimme nyt myös Petsamon.
1944 sanoimme Saksalle EI ja saimme poltetun Lapin.
Ihmetteleekö enää kukaan miksi tämä sotaisa ja pippurinen kansa on nykyisin Tynkä-Suomi. Sotia piti olla sotimassa koko sen ajan kuin Isotkin Pojat. Hauskaa oli ja takkia käänneltiin, valitettavasti vain aina väärään aikaan.
Saksan hyökätessä olisi pitänyt kansanlaitoksemme muutta saksalaismyönteiseksi kuitenkaan sotaan liittymättä. 1944 olisimme taas kääntäneet takkia ja aloittaneet sotatoimet Saksaa vastaan. Näin olisimme olleet sodan voittajia ja saaneet sotakorvauksia. Ehkäpä olisimme luvanneet Stalinille puhdistavamme Kuolan saksalaisista jolloin olisimme saaneet sen kiitokseksi työstämme?!?
Nyt käänsimme takkia AINA väärään aikaan. Kun ehdotettiin kannattavia aluevaihtoja 1939, niin sanoimme ei.
Mutta 1940 käänsimme takkia ja sanoimme kyllä ja menetimme Karjalan, ilman kompensaatiota
1941 sanoimme Saksalle kyllä ja teimme Jatkobarbarossat.
Menetimme nyt myös Petsamon.
1944 sanoimme Saksalle EI ja saimme poltetun Lapin.
Ihmetteleekö enää kukaan miksi tämä sotaisa ja pippurinen kansa on nykyisin Tynkä-Suomi. Sotia piti olla sotimassa koko sen ajan kuin Isotkin Pojat. Hauskaa oli ja takkia käänneltiin, valitettavasti vain aina väärään aikaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Silloin kun Ryti olisi pitänyt tuomita vankilaan, niin hänet valittiin presidentiksi. Seuraus oli tuhansia kuolleita ja vammautuneita.
Stalinin kuoltua koko Suomen johto suri "suurta Suomen ystävää ja valtiomiestä". Sitä ennen hän oli ollut psykopaatti vainolainen.
Nyt taas olemme nykyisten mielipiteitten mukaan olleet erillissodassa ja Rytin mainetta pyritään puhdistaa. Karjalaakin yritetään jälleen takaisin.
Uskokaa jo nyt hyvät ihmiset että kannattaa jo nyt kääntää takkia. Ei Karjalaa takaisin, Ryti oli ja on vankilakundi ja Suomi ei käynyt erillissotaa.
olisi. Jos ei olisi niin nyt kävisimme, jos kävisimme, keskustelua jollain ihan muulla kielellä.
Talvisodassa ei Suomella ollut vaihtoehtoa liittoutua Kuusisen nukkehallituksen kanssa. Ainoa vaihtoehto olisi ollut tunnustaa se Suomen viralliseksi hallitukseksi. Tämä olisi tiennyt Suomelle Baltian maiden kohtaloa välittömästi.
Saksan hyökätessä vaihtoehtomme olivat joko olla Saksan mukana tai joutua Saksan miehittämäksi. Jälkimmäinen vaihtoehto olisi johtanut koko maan joutumiseen kaksi kertaa kokonaisuudessaan sotatoimialueeksi. Ensin sodassa Saksaa vastaan ja Saksan luhistuessa venäläisten vyöryessä maan halki.
Mikäli Suomi olisi irtaantunut Saksasta, vaikka vuotta aiemmin, olisi maa joutunut Saksan miehittämäksi ja silloin ei lopputuloksena olisi ollut pelkästään poltettu Lappi vaan huomattavasti suurempi katasrofi.
Suomen mahdollisuus pitää Karjala ja Petsamo olisi ollut ainoastaan niissä tilanteissa, joissa Neuvostoliitto olisi ollut sodan häviäjien puolella. Siis joko Saksan voittaessa (ja Suomen ollessa siis sen liittolainen) tai, jos Saksan ja Neuvostoliiton liittolaisuus olisi kestänyt (ja Suomi siis ollut näitä molempia vastaan) ja länsi olisi lopulta voittanut molemmat.
Mikäli Suomi olisi joko talvisodassa tai jatkosodassa joutunut venäläisten miehittämäksi, olisi Suomi tällä hetkellä varmaankin nykyistä suurempi (tuskin Petsamoa kuitenkaan, mutta ehkä Itä-Karjalaa laajemminkin). Suomi olisi 1990-luvun alussa irtaantunut Neuvostoliitosta ja olisi nyt köyhä entinen neuvostotasavalta, jossa asuisi ehkä noin puolitoista miljoonaa venäläistä ja kahdesta kolmeen miljoonaa suomalaista (tämä päätellen "muiden" Baltian maiden väetökehityksestä).
Jos jätettäisiin se demagogia vähemmälle. Historia on jatkumo jos asiasta seuraa toinen jne. Suomen ja Saksan militaristiveljeily on tekijä joka vaikutti Hitlerin päätöksiin. Jo 1918 alkaen suomalaisjohto kävi Berliinissä esittämässä yhteistä sotaretkeä Suur-Suomen aikaansaamiseksi Tällöin keisarillinen Saksa sanoi kiitos ei. Ja sama meno jatkui sotiin saakka. Jos Suomi olisi sanonut ei Saksalle ja vakuuttanut Stalinin niin Barbarossaa ei olisi ollut ainakaan samanlaisena. Tiedot Suomen sini-punajohdon päätöksistä sotien alla ja aikana ovat jo julkisia. Joten viattoman näytteleminen sodan syistä aiheuttaa vain hymyilyä nykypolven taholta.
...ja monesta kohdasta täysin samaa mieltä...mutta se jatkosota? mahtoiko suomi todellakin olla pakotettu siihen liittymään siis niemenomaan PAKOTETTU..? kun katselet saksan pohjoisen rintaman varsinaisia saavutuksia niin eihän ne kummoiset kyllä ole..eli pienillä voimilla olivat täällä pohjoisessa liikkeellä. Aika huonosti sopii yhteen siihen väittämään että suomi olisi joutunut saksan miehittämäksi ja nimenomaan sen takia jotta olisivat saaneet pitemmän rintamalinjan Neuvostoliittoa vastaan?? Taasen ajatellen Suomen poliittista arvoa Saksan kanssasotijana niin sehän olikin silloin todella kovaa valuuttaa saksalle...sanoisin kyllä että suomi oli saksan mukana hyökkäyksessä todennäköisesti sen tähden kun siihen asti oli totuttu että saksan aloittamat hyökkäykset eivät kestä kuin muutaman viikon ja päättyvät saksan voittoon...eli odotettiin että NL olisi todellakin nopeasti lyöty polvilleen ja tahdottiin olla mukana varmistamassa nyt ainakin ne vanhat rajat takaisin...
Suomen ratkaisut eivät vaikuttaneet suursodan syntyyn tai sen päättymiseen. Ei kai kukaan voi vakavissaan uskoa, että Suomi omilla ratkaisuillaan olisi voinut estää sodan syttymisen tai olisi voinut vaikuttaa sen lopputulokseen.
Suomen vaikuttamismahdollisuudet omaan kohtaloonsa olivat niissä ahtaissa rajoissa, jotka erilaiset liitoutumat ja pääsotanäyttämön sodankulku sille antoi. Suomen osalta vaihtoehtoja ei ollut paljoa, mutta Suomi onnistui käyttämään näitä huonoja korttejaan varsin hyvin.
Kirjoitat, että jos Suomi olisi vakuuttanut Stalinin. Niinpä. Vakuuttanut mistä? Talvisodassa Stalin oli liittolaisensa Saksan kanssa sopinut Suomen kuulumisesta Neuvostoliiton etupiiriin. Paljon ei tuossa raossa ollut vakuuttamiselle tilaa.
Stalinin ja Hitlerin välirikossa ja näin alkaneessa Saksan hyökkäyksessä itään Suomen oli valittava puolensa. Saksa ei missään tapauksessa olisi jättänyt itärintamaa pohjoiselta osaltaan avoimeksi, eli siis Suomen rajalta. Mahdollisuutemme oli valita kahden entisen liittolaisen välillä. Emme valinneet runsasta vuotta aiemmin maahan hyökännyttä Neuvostoliittoa vaan Saksan. Tottakai Suomi oli tehnyt ratkaisunsa jo aiemmin ja tukeutunut Saksaan, Stalinin painostusta pelätessään. Päättely meni niin, että jos Saksa ja Neuvostoliitto säilyvät liittolaisina tästä ei aiheudu ongelmaa, mutta jos, niinkuin oli todennäköistä, maat vielä ajautuisivat sotaan, Suomen mahdollisuudet säilyä itsenäisenä olisivat paremmat Saksan rinnalla kuin Neuvostoliiton kumppanina.
Olen kanssasi samaa mieltä, että historiassa seurausta edeltää syy. Operaatio Barbarossan syy ei ollut Suomen hallituksen ratkaisut. Suomen hallituksen ratkaisut olivat tämän ja monien muiden aiemmin tapahtuneiden ratkaisujen seurausta.
Olet paljolti oikeassa, mutta siinä mielestäni väärässä, että realistisia vaihtoehtoja olisi ollut vuonna 1941 paljoakaan.
Kuvitellaan, että Suomi olisi kieltänyt saksalaisten kauttakulun keväällä 1941 ja päättänyt pysyä puolueettomana mahdollisessa Saksan ja Neuvostoliiton välisessä sodassa. Saksan olisi ollut päätettävä aloittaako se sodan jättäen Neuvostoliiton rajan pohjoisen osan rauhaan. Saksa ei olisi voinut sallia Petsamon nikkelin joutumista viholisen käsiin. Petsamon miehittäminen olisi hoitunut Norjassa olevien joukkojen avulla.
Toinen ongelma oli Suomenlahden koko pohjoisranta ja Ahvenanmaa. Jos nämä alueet joutuisivat liittoutuneiden haltuun vaikeuttaisi se tilannetta olennaisesti koko Itämeren alueella Saksan kannalta. Suomi puolueettomana, harvaanasuttuna ja sotilaallisesti suhteellisen heikkona maana aivan Neuvostoliiton ydinalueiden vieressä oli ajatuksena täysin mahdoton Saksan kannalta. Riskit siihen, että venäläiset tai läntiset liittoutuneet (pohjoisen kautta) käyttäisivät aluetta hyväkseen Saksaa vastaan olivat liian suuret. Saksan olisi pitänyt hoitaa asia kuntoon joko ennen hyökkäystään Neuvostoliittoon tai sen alkaessa.
Operaatio Barbarossan alettua Neuvostoliitto välittömästi pommitti Suomen kaupunkeja. Miksi? Suomi ei tällöin ollut aloittanut mitään hyökkäystä Neuvostoliittoa vastaan. Maassa oli jonkinverran saksalaisia joukkoja, jonka NL:n tiedustelu varmasti tiesi. Toisaalta pommitukset olisi varmaankin ollut tarpeen etelämmässä maahan vyöryviä saksalaisia vastaan. Neuvostoliitto yritti ilmeisesti varoittaa Suomea osallistumasta Saksan rinnalla hyökkäykseen ja samalla valmistella, mikäli Suomi pysyisi puolueettomana, Suomen haltuunottoa, jotta Saksa ei saisi sitä.
Tällainen kaikki on tietenkin spekulaatiota, mutta tämänkaltaisin tiedoin ja päättelyin maamme johto joutui tekemään ratkaisunsa. Taustalla oli myös silloinen kansan käsitys, että Karjala oli runsas vuosi aiemmin meiltä viety ja sen takaisinotto ei olisi minkään moraalin mukaan varsinainen hyökkäys, vaan asioiden palauttaminen oikealle tolalle.
Todennäköisesti Suomessa kuviteltiin sodan päättyvän nopeasti Saksan voittoon. Saattaa olla, että vanhalla Venäjän armeijan kenraalilla, Mannerheimilla, oli myös asiasta epäilyksensä, olihan hän vain runsas parikymmentä vuotta aiemmin komentanut venäläisiä joukkoja saksalaisia vastaan samoilla seuduilla, joilla jälleen Saksa oli hyökkäämässä. Hänellä saattoi olla käsitys Venäjän kyvystä perääntyä ja jättää taakseen poltettua maata ja näin vaikeuttaa hyökkääjän tilannetta mitä kauemmaksi syvälle Venäjään se joutuisi kotimaastaan.
Suomi olisi voinut tietenkin toimia toisin, mutta edes nyt jälkiviisaana on kovin hankala keksiä sellaista suurta ratkaisua sotavuosilta, joka toisin ratkaistuna tuottaisi paremman tuloksen.
Vessapaperit nimeltä Münchenin sopimus ja Molotov-Ribbentrop -sopimus eivät riitä viikunanlehdeksi myötäjuoksijoille sen enempää silloin kuin tänäänkään.
Et ole oikein ilmeisesti käsittänyt, mitä olen kirjoittanut. Joka tapauksessa kuvittelet mielipiteeni täysin väärin, jos oletat minun pitävän Suomea ajopuuna tai myötäjuoksijana sodan aikana.
Kyse ei ole myötäjuoksusta tai ajopuuna ajautumisesta, vaan Suomen tietoisista ratkaisuista tilanteissa, joissa väärät ratkaisut olisivat saattaneet johtaa maan ja kansan täydelliseen tuhoon.
Ympäröivän maailman tapahtumat tapahtuivat Suomesta riippumatta, mutta maamme oli reagoitava niihin, eikä vain ajopuuna ajelehtia ja katsoa, mitä mahtaa sattua. Näin Suomi toimi sodankin keskellä. Lopputulos ratkaisee onnistumisen.
Molotov-Ribbentrop -sopimus saattaa sinusta tuntua tänä päivänä vessapaperilta, mutta sitä se ei ollut sen uhreiksi joutuneille maille. Suomi joutui sen johdosta talvisotaan ja Baltian maat menettivät itsenäisyytensä vuosikymmeniksi. Itseasiassa sopimuksen karmein suoranainen seuraus oli toisen maailmansodan syttyminen. Tuo sopimus on ehkä viime vuosisadan kauaskantoisin ja eniten vaikuttanut sopimus.