mikä se on? Onko sellaista. Mielenkiintoista olisi kuulla. Kerron myös mikä on minulle elämäni tarkoitus. Itselleni uskovalle elämän tarkoitus on olla Jumalalle alamainen, olla Kuninkaan palvelija. En siis halua elää itselleni. Esim yritän noudattaa lähetyskäskyä (Matteus 28), se ei ole suositus vaan käsky. Siksi olen esim tukemassa kristillistä tv ja radiotoimintaa Suomessa, http:www.radiodei.fi ja http: www.tv7.fi ja kerron lapsilleni ja muille ihmisille tämän Hyvän Sanoman, tuen seurakuntaani rahallisesti, palvelen siellä, työssäni kerron Hyvästä Sanomasta mahdollisuuksien mukaan, ym. ym. Elämälläni on siis merkitystä, on mukavia haasteita, tunnen olevani tärkeä Jumalan lapsi. Miten ihanaa, Suomi tarvitsee minua. Aikanaan sitten saan palkkioni ja pääsen Kuninkaan juhliin, saan nähdä Hänet kasvoista kasvoihin, jutella Hänen kanssaan ja asua hänen kanssaan iäti. Mutta onko siis sinulla atte elämälle tarkoitusta? Jumalan lapsella on. Eikä minun tarvitse uskoa satuihin, satuolentoihin, joulupukkiin, tonttuihin, vaan elävään Jumalaan, huomaa elävään Jumalaan. Oletko sinä tutustunut Häneen, voit vaikka laittaa päälle radiodein tai katsoa tv 7:n ohjelmia, niitä perheeni katsoo päivittäin. Miten on?
elämän merkitys
ateistille
401147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Laitan tähän vähän evästystä sinulle, kun et aivan näitä yleisimpiä ateistisia vastaväitteitä näytä tuntevan. Itse olen varttiateisti, osa-aikakristitty, teistinen agnostikko, mutta monessa liemessä kovaksi keitetty.
"Eikä minun tarvitse uskoa satuihin, satuolentoihin, joulupukkiin, tonttuihin, vaan elävään Jumalaan, huomaa elävään Jumalaan."
Muutamat atet haluavat välttämättä päästä sanomaan, että miksi et usko elävään tonttuun. Koska tonttuja ei ole? Niin, retorisesti olisit pussittanut itsesi oitis sillä ateistin mielestä Jumalaa ei ole.
"Miten ihanaa, Suomi tarvitsee minua."
Asiayhteydestä irroitettuna tuo kuulostaa hauskalta. A-keskusteluissa joutuu tottumaan siihen kuinka melkein kaikki irrotetaankin.
"En siis halua elää itselleni."
Malliesimerkki edelliseen ja sitäpaitsi, ketä kiinnostaa? Jos kiinnostaakin, sinut vinkataan tarkistamaan lääkityksesi, tai makuuasentoon lääkärin luo.
"Mutta onko siis sinulla atte elämälle tarkoitusta?"
Tuohon eräs standardivastaus on, että jokainen luo tarkoituksensa itse. Yksi pääryhmä kertoo henk.koht. filosofioitaan siitä miten tulisi elää, toinen sanoo että sinulla ei ole tarkoitusta mutta luulet ja ilkeät tämän jälkeen vielä tulla tänne viisastelemaan, että tämähän on ateismipalsta eikä mikään käännytyskeskus.
"Esim yritän noudattaa lähetyskäskyä (Matteus 28), se ei ole suositus vaan käsky."
Kunnioitan pyrkimystäsi ja toivon sille menestystä. En käske, vaan suosittelen sinua hyödyntämään taisteluvarustustasi ettet haavoittuisi. Hyvä tarkoitus harkitsemattomasti esitettynä selitetään usein vain puhtaaksi vilpittömyydeksi, mutta jospa nyt puhtaan vilpittömästi miettisit millä tavoin asettaisit sanasi niin ettet niitä niin kauheasti joutuisi turhaan selittelemään.
Ystävällisesti,
vaikka et uskoisi,
H.H. ;)
Miksi elämällä pitää olla tarkoitus? Ethän kysy miksi lehdet ovat vihreitä koska ne nyt sattuvat olemaan vihreitä? Ate voi olla lähimmäisrakas ilman mitään uskontomystiikan lähetyskäskyä. Ate voi olla paskiainen niin myös uskovainen.
olen ihmetellyt. En käsitä miksi tällä pitäisi olla jokin tarkoitus. Loppupeleissä näillä tarkoitusta kaipaavilla taitaa vain taas olla kyse oman kuolevaisuutensa käsittämättömyydestä. Ja siitä, ettei sitä sulata millään ilman ohutta yläpilveä.
Kyllähän ihmiset yleensä kaipaavat elämälleen jonkinlaista tarkoitusta. Lähimmäisenrakkaudella, joka on pohjimmiltaan evolutiivisesti lajia hyödyttävä ominaisuus, ei ole elämän tarkoituksen kanssa mitään tekemistä.
Minust elämällä ei ole tarkoitusta, tai toisella tavoin ilmaistuna: se on olemassa itseään varten. Kuitenkin sen tarkoituksettomuuden tajuaminen ei mene tavallisesti ihmisille jakeluun. Yritin selittää sitä eräällä toisella palstalla, jossa masennuspotilaat ja heidän puolustajansa repivät pelihousunsa; "et sinä voi tulla masentuneelle sanomaan ettei elämällä ole tarkoitusta" ja että olisi parempi vaikka uskoa jumalaan kuin ettei tarkoitusta ole. Missä vaiheessa se kääntyi näin?
elämä on itsetarkoituksellista, ja senpä vuoksi meillä ihmisillä ei ole sen korkeampa tehtävää kuin nauttia ja auttaa muita nauttimaan. Bileiden järjestäminen on jumalallisempaa kuin kirkossa käyminen, ja hiljainen hetki kallion laella kirkkaana kesäpäivänä voi olla kaikkea muuta kuin hetki tylsyyttä. Se voi olla "jumalan" aistimista: toisin sanoen estetiikan huomaamista.
Maailma on kaunis. Sen huomaaminen repäisee taivaat auki ja tuo paratiisin ihmismieleen. Musta tässä on elämän tarkoitus, mitään sen syvempää merkitystä ei vaan voi olla olemassa.
Tukemalla kristillistä mediaa, tuet hyvinvointimme rappeutumista.
Olen lukenut joitakin salaattiliittoa koskevia viestejäsi toisaalla. Kertoisitko jossakin yhteydessä missä sylttytehdas mielestäsi on? Uskonto on vahva väline valtiaille, joten ilman muuta sitäkin hyödynnetään. Siitä ei pidä syyttää automaattisesti uskovia sillä sekä uskova että ateisti voivat olla tämän uskonnolla ja ateistisella suuntauksella ratsastavan uhreja.
vastata tänne palstalle pitkästä aikaa.
Itse olen käsittänyt, että ateismin mukaan elämän tarkoitus on elottomuus, elottoman tarkoitus on olemattomuus ja olemattomuuden tarkoitus on kosminen tyhjyys.
Tätä tietenkin saa kuka tahansa kritisoida.
"ateismin mukaan elämän tarkoitus on elottomuus"
Say what?
Nyt sekoitat ateismin johonkin ihan ajatussuuntaan... ateismi on sitä että _joku_tyyppi_ei_usko_jumaliin_. Kosminen tyhjyys? Mene ja tiedä. Ateismi ei ota kantaa. Jumalaan uskomattomuus ei ole tyhjyys, se on silkkaa täyttä elämää sekin. Omasta mielestäni parempaa, mutta se toki on mielipidekysymys.
***
sinulla olisi ikää enemmän, voisin kritisoidakin. Nyt sen voi pistää nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin.
Mikä sitten erottaa elävän elottomasta?
Jos elävän olennon toiminta on täynnä fysiologisia ja muita kemiallisia reaktioita , niin silloinhan minun sieluni on niissä ja nehän eivät elä. Minussa siis ei ole mitään elävää osaa ja sen takia olen kuollut. Se mitä näen on vain harhaa ja muodostuu jollakin oudolla tavalla aivoissani.
Missä olen väärässä?
jos nappaat vaikka sanakirjan esiin ja katsot elämän määritelmän, yes? Elävä kuvos toimii, olento hengittää, sen veri kiertää, se ottaa ravintoa ja ulostaa. Ihmisen kohdalla jopa tietoista aivotoimintaa on toisianan havaittavissa. Eloton taas, well, ei toimi. Se on vain amteriaa joka ei liiku, tunne, ajattele.
Oletko siis eloton? Ehei, sinä olet elossa. Niinkuin minä ja muut täällä. Ateismi ei estä elämää, ehei, ei elämään sielua tarvita, vain tietoisuus ja toimiva kroppa :D
***
tietyllä "kaavalla" kulkevat kemialliset reaktioit muodostavat elämän?
Nyt menee jo yli ymmärryksen... Anteeksi korjaan yli kemiallisten reaktioiden. ;)
Jos ajattelee vähän syvemmälle, voi keksiä sen elämän pointin ja olla silti edelleen sataprosenttinen ateisti. Silloin voi kutsua itseään panteistiksi, mikäli haluaa.
Se pointti on niin yksinkertainen että kun sen tajuaa, ei voi kuin nauraa. Se on nenän edessä koko ajan. Jokin kaukainen jumala on yhtä kaukana elämän tarkoituksesta kuin ...galaksit toisistaan?
Ateismi on vasta sitä että hylätään teistinen tarkoitus. Vasa sen jälkeen voi nähdä että olemassaolon tarkoitus on olemassaolo, elämän tarkoitus on elämä ja ihmisen tarkoitus on nauttia.
Elämän kokemus on seurausta tietynlaisesta fysikaalisesta toiminnasta, jos tahdot yksinkertaistaa niin kyllä, kemiallisten reaktioiden seurausta. Aivokemiasi tuotosta, välittäjäaineiden ja hormonien realisoimaa :D
Mitä sinä kutsut Jumalaksi, minä sanon hormoneiksi.
***
Taidat olla pelle. Jumala on satua ja höpötystä.
Elämä on minulle, ateistille, korvaamaton. Siksi mm. vastustan kuolemanrangaistusta.
Jos toiseen vaakakuppiin asettaa ihmisen elämän, toiseen vaakakuppiin ei voi mielestäni asettaa mitään yhtä painavaa. Ei kotia, ei uskontoa, ei isänmaata.
Elämän merkitys... hmmh... elää. Itselleen, perheelleen, tehdä maailmasta taas piirun verran parempi paikka. Olla onnellinen. Minusta elämä on tällä pallolla sattumalta, mutta se ei estä meitä kaikkia nauttimasta siitä!
Miten niin?
***
Miten olla onnellinen ?
Sen kaiketi jokainen keksii itse itselleen, mikä itsen onnelliseksi tekee. Minusta onnellisuus on välittömien tarpeiden tyydytys, parisuhde, ruokaa pöydässä ja katto pään päällä, lisääntyminen hoidettu... näiden ylläpito ja tyytyväisyys tuloksiin. Tunne siitä että kaikki on kohdallaan ja vaikka ongelmia on, ne eivät kaada maailmaa.
Kai onnellisuus on asenne. Hyväksyvä asenne jolla voi ymmärtää kaikkea ja kaikkia eikä niistä tarvitse ottaa henkilökohtaista taakkaa.
Ajatuksia?
***
Olla rauhaton. Silloin elämä harmonisoituu avaruuden alkukodin sekasortoiseen tilaan.
Vielä kun pystyt sanomaan sen ilman epävarmuutta niin se on siinä kuin kiekko verkossa.. eh.
Onnellisuus ei ole mitään muuta kuin mielentila. Mikään ei estä sinua olemasta onnellinen juuri nyt, sun vaan pitää tajuta olla onnellinen. Miksi- ja miten-kysymysten miettiminen voi auttaa ja lopulta kun se oivallus tulee, se on ihan naurettavan yksinkertainen ilman mitään yliluonnollista, jumalallista tai edes jotakin monimutkaista filosofiaa. Se ei ole monimutkaista. Onnellisuus on ihmisen päässä. Siihen pystyy vaikuttamaan.
Se on vähän niinkuin stereogrammien katsominen (googleta magic eye jos et tiedä mistä on kyse). Se voi olla alkuun vaikeaa, mutta kun tekniikan oppii, huomaa ettei siinä ollutkaan mitään kovin ihmeellistä. Kuitenkin sillä tavalla voi nähdä jotakin mitä tavallisesti katsoessa ei huomaa.
>> Kai onnellisuus on asenne. Hyväksyvä asenne jolla voi ymmärtää kaikkea ja kaikkia eikä niistä tarvitse ottaa henkilökohtaista taakkaa.
Minusta koko sana on vähän jalat irti maasta. Käyttäisin sanaa tyytyväisyys. Tyytyväisyys, vaikka kaikkia onnellisuuden tekijöitä ei olisi saavuttanutkaan. Oikeassa olet siinä, että onnellisuus/tyytyväisyys on asenne. Samassa tilanteessa olevat kaksi ihmistä voivat suhtautua asiaan täysin vastakkaisilla tavoilla.
Kivahan se olis taivaassa elellä kuoleman jälkeen, ei siinä mitään, mutta ei se tosiasia, että se on mukavaa tee siitä yhtään todellisempaa.
Ateistina en valitse uskomuksiani sen mukaan mikä kuulostaa kivalta vaan mikä tuntuu todennäköisimmältä. Siinä mielessä olen agnostikko etten pidä mitään vaihtoehtoa varmana. Uskon ettei kuoleman jälkeen ole mitään, ihminen vain lakkaa olemasta.
Elämän merkitys minulle on vain yrittää elää onnellinen elämä. Yritän elää tässä hetkessä täysillä, mutta aina se ei onnistu. Täytyy myöntää, että joskus kadehdin uskovia ystäviäni, kun he voivat "luottaa Jumalan johdatukseen" silloinkin kun ei mene hyvin.
Mielenterveyden kannalta uskovaisuus on ihan hyvä asia joillekin ihmisille. Se voi olla liian kova pala tajuta ettei millään ole oikeastaan mitään väliä.
"Se voi olla liian kova pala tajuta ettei millään ole oikeastaan mitään väliä."
Siihen nähden, että millään ei ole mitään väliä, ihmiset tuntuvat ottavan turhaa stressiä vähän asiasta kuin asiasta. Ei siis pelkästään uskonnoista. Citius, Altius, Fortius ja minä, minä, minä.
Tarkoitin sitä, että esim. millään ihmisten ikinä tekemällä toiminnalla ei luultavasti tule olemaan mitään väliä sitten kun aurinko lopulta possahtaa. Itselleni ei tule mieleen kuin kaksi mahdollista lopputulosta maailmankaikkeudelle, joko maailmankaikkeus laajenee loputtomiin ja lopulta viimeinen tähti sammuu ja kaikkialla on pimeää tai sitten maailmankaikkeus supistuu takaisin yhdeksi pisteeksi. Millään ihmisen toiminnalla ei ole mitään merkitysta sille kumpi tapahtuu.
Lyhyemmässä mittakaavassa ajateltuna oman kuoleman jälkeen ei ole väliä mitä tapahtuu. Tiedän, että se on itsekäs ajatus, mutta silti se tulee aina silloin tällöin mieleeni.
>> Elämän merkitys minulle on vain yrittää elää onnellinen elämä. Yritän elää tässä hetkessä täysillä, mutta aina se ei onnistu. Täytyy myöntää, että joskus kadehdin uskovia ystäviäni, kun he voivat "luottaa Jumalan johdatukseen" silloinkin kun ei mene hyvin.
>> Tarkoitin sitä, että esim. millään ihmisten ikinä tekemällä toiminnalla ei luultavasti tule olemaan mitään väliä sitten kun aurinko lopulta possahtaa. Itselleni ei tule mieleen kuin kaksi mahdollista lopputulosta maailmankaikkeudelle, joko maailmankaikkeus laajenee loputtomiin ja lopulta viimeinen tähti sammuu ja kaikkialla on pimeää tai sitten maailmankaikkeus supistuu takaisin yhdeksi pisteeksi. Millään ihmisen toiminnalla ei ole mitään merkitysta sille kumpi tapahtuu. > Lyhyemmässä mittakaavassa ajateltuna oman kuoleman jälkeen ei ole väliä mitä tapahtuu. Tiedän, että se on itsekäs ajatus, mutta silti se tulee aina silloin tällöin mieleeni.
elämässä kaikkia muitakin addiktioita ja riippuvuuksia, varsinkin alamaisena olemista.
Uskovan elämä näyttää olevan sinulle eräänlainen huume, ja lähetystyö on diilerinä toimimista. Siis olet itse käyttäjä ja välität myös ainetta toisille tavoitellen sillä omaa etua.
Mikä tahansa ismi, joka sitoo minun tapaani ajatella ja kyseenalaistaa asioita, ei kiinnosta.
>Oletko sinä tutustunut Häneen, voit vaikka laittaa päälle radiodein tai katsoa tv 7:n ohjelmia, niitä perheeni katsoo päivittäin. Miten on? <
Minun käy sääliksi perhettäsi...varsinkin lapsia.
Tutkitaanko yhdessä 'sanaa'?
Aku Ankka nro.5 2006,
mitä aku ankka tarkoitti sanoessaan?
Avattinko ovi hänelle kun hän koputti?
Ottiko hän neuvosta vaarin?
Miten kävi kolmelle pienelle veljenpojalle?
Veikö Aku heidän säästöporsaansa?
Oliko se ylhäältä saapunut toivomus?
Mitä tapahtuu seuraavassa numerossa?
Onko Milla magialla todella taikavoimia?
Mistä Roopen rahat ovat peräisin?
Entä Hannu Hanhen onni?
Saavu tutkistelemaan ja
avaudu totuudelle.
Olen katsonut tv7:n ohjelmaa ja kuunnellut radiodeitä. Eipä näkynyt sitä elävää jumalaa eikä kuulunut sen elävän jumalan puhettakaan.
Olikohan väärä kanava?
elämän merkitys tai tarkoitus on elää se mahdollisimman ehyesti vailla ristitiita.
Sinä kerroit miten elämäsi elät käytännön tasolla enkä tiedä elänkö omaani valtavasti tuosta poiketen vaikka en kuuntele radioDeitä enkä osallistu seurakunnan toimintaan. En kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteissöon.
Sinä toteutat jotakin joka sinulle on tärkeää. Koet sen mielekkääksi. Haluat olla lähellä ihmisiä ja pitää heistä huolta ei vähiten lapsista ja nuorista.
Jos mielestäsi ei voi elää merkityksellistä (itsellen) elämää uskomatta jumalaan ja palvelematta häntä sanon sinulle että olet väärässä.
Itse pidän naurettavana ajatusta, että elämällä pitäisi olla joku tarkoitus. Vanhempani halusivat lapsen, ja tekivät minut. Eläimellinen halu lisääntyä on meidän kaikkien alkuperä, se siitä elämän tarkoituksesta.
"Ei vapahtaja, ei, vaan vapautuja
ei pyhittää, vaan elää elämä"
(Juice Leskinen: Minea)
..mutta sen voi määritellä saadakseen itselleen turvallisen ja tyytyväisen olon. Näin toimii kaikki.
Uskovainen tyytyy ajatukseen/uskoon jumalista ja taivaista, minä taas hyväksyn sen merkityksettömyyden sinällään ja ajattelen voivani omalta osaltani hiukan saada aikaan edistystä ihmislajin evoluutiossa. Totta tai ei, SE tekee minulle tyytyväisen olon.
Tuo pätee jokaiseen, joten en tarkoittanut sitä yksistään itseeni, tietenkään.
Kirjoitat, ettet halua elää itsellesi.
MInun mielestäni absurdi ajatus. Jos et halua elää itsellesi, ei sinulla ole mitään rahkeita elää kenelle muullekaan. Saati sitten jumalallesi.
Itsesi "ylläpito" toimivana yms perustyypin k(=kaunis)-psygologiaa käyttäen, johtaa ketjureaktiooon saada siis läheisetkin tuntemaan itsensä tärkeiksi ja toimimaan tavallasi. Uskovaisen logiikalla kun miettii, niin lulisi jumalallesi olevan tärkeintä jokaisen "lampaansa" olla täysin toimintakuntoinen jne, jotta voisi sanaansa levittää?
Tosin, en tiedä tarkkaan mitä tarkoitit "ei halua elää itselleen"..Voinet tarkentaa?
Se taas, että haluat elää pelkästään seurakunnallesi ja julistamalla satuja, tekee sinusta minun silmissäni yksinkertaisen ja toivottoman. JOkainen osittain saa valita tien mitä kulkea, enkä minä henk.koht. tajua, miksi kukaan haluaisi valita sen helpoimman ja vähiten antavan.
Valitessasi tuon tien, jäät paitsi niin järjettömästä määrästä asioita ja kokemuksia, että tuskin voit koskaan tajutakaan. Tietämättömyydessäsi sinun on helpointa elää, niinhän se menee. Kun et näe, ymmärrä etkä tiedä asioista mitään, voit tallailla eteenpäin onnellisena ja, anteeksi vain, omavalintaisessa tyhmyydessä. Meillä päin sellaisia sanotaan "liian iloisiksi"..
>>>Elämälläni on siis merkitystä, on mukavia haasteita, tunnen olevani tärkeä Jumalan lapsi.>Miten ihanaa, Suomi tarvitsee minua.Oletko sinä tutustunut Häneen, voit vaikka laittaa päälle radiodein tai katsoa tv 7:n ohjelmia, niitä perheeni katsoo päivittäin. Miten on?
>> Uskovainen tyytyy ajatukseen/uskoon jumalista ja taivaista, minä taas hyväksyn sen merkityksettömyyden sinällään ja ajattelen voivani omalta osaltani hiukan saada aikaan edistystä ihmislajin evoluutiossa. ****Totta tai ei****, SE tekee minulle tyytyväisen olon.
Ymmärsit pointin täydellisesti.
>>>On aika rentouttavaa kun ei tarvitse miettiä, uskooko nyt oikealla tavalla ja elääkö jumalan mielen mukaisesti. Moraali löytyy jokaisen sisältä, siihen ei jumalhahmoja tarvita.
Jokainen määrittää itse oman elämänsä merkityksen, eikä merkityksen olemassaolo vaadi uskontoa. Kaikki ihmiset eivät sitäpaitsi tarvitse "valmiiksi laadittua" suunnitelmaa ja ohjaajaa elämälleen, ja se on ihan ok. Sinä olet valinnut uskon, ja onnea vaan valinnasta. Se on hyvä, kun itse olet päätöksesi tehnyt.
Jokainen ihminen pohtii nuo asiat itse (JOS pohtii), ja jos omat pohdinnat eivät johda jonkun opin tai katsomuksen omaksumiseen, ei sitä pidä yrittää väkisin vääntää. Minulla ei ole uskoa, se ei yksinkertaisesti riitä, ja siksi olen ateisti.
...panteistin näkökulmasta: elämän tarkoitus on ihmetellä maailmaa, olla, elää, toimia niin että muutkin pystyvät mahdollisuuksien mukaan ihmettelemään maailmaa, olemaan ja elämään. Lisäksi on täkeää pyrkiä toimimaan niin ettei maailma tuhoudu, jotta seuraavatkin sukupolvet saisivat ihmetellä, olla ja elää.