Tämän palstan ateistisia vuodatuksia lukiessa tulee sellainen tunne, että ateismi on juuri saavuttanut murrosiän. Kapina vanhempien sukupolvien ajatustapoja vastaan on hurjaa! Asioita ei paljoakaan viitsitä miettiä, vaan otetaan iso purkki maalia ja roiskitaan sitä kaikkien ikivanhojen jumalkuvien päälle. Ateistit näyttävät keskisormeaan kristityille ja nauttivat, kun kristityt osoittavat paheksuntaa moista käytöstä kohtaan.
Murrosikäiselle on usein hyvin vaikeaa puhua tunteistaan. Varsinkin oma herkkyys ja haavoittuvuus pyritään kätkemään karkean käytöksen alle... Samalla tavoin ateisti yrittää kätkeä omaa herkkyytään. Kun hän näkee uskovaisen, joka pystyy suorastaan naivin välittömällä tavalla ilmaisemaan tunteitaan, tunnistaa hän uskovaisessa oman herkkyytensä. Uskovainen on ateistin peilikuva. Ja tuota kuvaa hän ei halua missään nimessä nähdä. Torjunta ilmenee peilikuvan pilkkaamisena ja solvaamisena.
Ateistikin aikustuu joskus, ainakin toivottavasti... Aikuistuttuaan ateistin ei tarvitse enää solvata uskovaisia, vaan hän kykenee kohtaamaan heidät ihmisinä, joilla on hyvin paljon yhteistä ateistin kanssa.
Viha jotain ihmisryhmää kohtaan on aina oire jostain. Viha pitää parantaa, sillä se on huono seuralainen. Kysykää itseltänne, miksi tunnen tarvetta vihata tai pilkata jotain ihmisryhmää. Kysykää tätä itseltänne rehellisesti.
Murrosikäiselle on usein hyvin vaikeaa puhua tunteistaan. Varsinkin oma herkkyys ja haavoittuvuus pyritään kätkemään karkean käytöksen alle... Samalla tavoin ateisti yrittää kätkeä omaa herkkyytään. Kun hän näkee uskovaisen, joka pystyy suorastaan naivin välittömällä tavalla ilmaisemaan tunteitaan, tunnistaa hän uskovaisessa oman herkkyytensä. Uskovainen on ateistin peilikuva. Ja tuota kuvaa hän ei halua missään nimessä nähdä. Torjunta ilmenee peilikuvan pilkkaamisena ja solvaamisena.
Ateistikin aikustuu joskus, ainakin toivottavasti... Aikuistuttuaan ateistin ei tarvitse enää solvata uskovaisia, vaan hän kykenee kohtaamaan heidät ihmisinä, joilla on hyvin paljon yhteistä ateistin kanssa.
Viha jotain ihmisryhmää kohtaan on aina oire jostain. Viha pitää parantaa, sillä se on huono seuralainen. Kysykää itseltänne, miksi tunnen tarvetta vihata tai pilkata jotain ihmisryhmää. Kysykää tätä itseltänne rehellisesti.
Vastaukset 19
Vanhimmat
"vaan hän kykenee kohtaamaan heidät ihmisinä, joilla on hyvin paljon yhteistä ateistin kanssa."
Jännää. Minusta kun suurin solvaus toisia kohtaan on luulo omasta tärkeydestä kuvitellun satuolennon edessä. Tavallaan jaetaan ihmiset eri kasteihin;niihin joilla on mahikset ikuiseen onneen paratiisissa ja niihin "väärin" eläviin, jotka matkaavat sitten jonnekin ihan muualle. Eihän kukaan uskovainen näin tunnusta tekevänsä, mutta jo luulo siitä että elämässä on jotkut tarkkaan laaditut pelisäännöt, jooista seuraa hyvää ja jotka itse muka tietää, on osa tätä sairasta luuloa.
Toinen äärimmäisen solvaava teko on perustella asioita omalla mutu-tuntumallaan, eikä yhteistä havaintomaailmaa tutkien. Vain narsistinen ihminen kykenee perustelemaan elämää oman sisäisen tunteen pohjalta, sivuuttaen kaikille yhteisiä totuuksia.
Muutenkin, eiköhän ateismi nimenomaan ole se lähtökohta ihmisten samankaltaisuudelle? Uskonnossa taas ihmisiä jaetaan eri arvoisiin luokkiin:jumalan suosikkeihin ja jumalan vihaamiin. Suosikit ovat yllättäen niitä, jotka yleensä edes uskovat tähän "taivaalliseen järjestelmäään"-mitenkäs nyt näin?
Eli aikas turha selittää että ateisti ei ymmärrä että me olemma kaikki samaa porukkaa.
"Viha jotain ihmisryhmää kohtaan on aina oire jostain. Viha pitää parantaa, sillä se on huono seuralainen. Kysykää itseltänne, miksi tunnen tarvetta vihata tai pilkata jotain ihmisryhmää. Kysykää tätä itseltänne rehellisesti."
Tärkeä kysymys:viha, vai kritiikki?
Uskonto nauttii yhteiskunnassamme jotain kummallista pyhää asemaa. Kaikki jotka uskaltautuvat sitä kritisoimaan leimataan saman tien vihan vallassa oleviksi pedoiksi. Tällaista pyhyyttä pitäisi kaikin tavoin välttää. Mitään ei saisi asettaa pyhälle pallille, sillä se johtaa auttamatta hyväksikäyttöön ja muuhun mätään. Kaikkea pitää saada kritoida, myös uskontoja-varsinkin uskontoja.
Kysy sinä itseltäsi rehellisesti tämä:onko uskontoja kritisoivat oikeasti vihan vallassa olevia hulluja, vai ajatteletko niin vain tukeaksesi omaa ideologiaasi? Tavallaan suggestoitko itsesi luulemaan että omaa ideologiaasi kritisoivat ovat pahoja, sen takia, ettet tuntisi vastuuta kuunnella heitä? Useat uskovaiset tekevät tätä, ja se on sairasta.
Mieti rehellisesti, jos osaat.
>"Kysy sinä itseltäsi rehellisesti tämä:onko uskontoja kritisoivat oikeasti vihan vallassa olevia hulluja, vai ajatteletko niin vain tukeaksesi omaa ideologiaasi?"
Oma ideologiani on ateismi. Hyväksyn asiallisen uskontokritiikin ja harjoitan sitä itsekin. En hyväksy sitä, että solvataan ja pilkataan toisten uskontoja. Sellainen käytös kertoo enemmän solvaajasta itsestään kuin solvauksen kohteesta.
Jotkut uskovaiset käyttäytyvät epäilemättä raivostuttavan omahyväisesti. Ja jotkut uskovaiset ovat mielenterveysongelmaisia. Tällaiset tapaukset olisi parasta ohittaa kommentoimatta. Heidän kanssaan väittely on ajanhukkaa.
Suurin osa kristityistä etsii elämälleen suuntaa ja tarkoitusta aivan samalla tavoin kuin ateistitkin. Kannattaako siis ateistin katkaista keskusteluyhteys kristittyihin?
Näennäisesti moni ateisti on valmis tälläkin palstalla keskustelemaan kristittyjen kanssa, mutta jos taustalla on "kristityt ovat satuhahmoihin uskovia pellejä" -asenne, niin mitäpä hyötyä mistään keskustelusta on?
Narsistista oikeassa olemisen varmuutta löytyy sekä uskovaisista että ateisteista. Toistensa peilikuvia...
> "Oma ideologiani on ateismi. Hyväksyn asiallisen uskontokritiikin ja harjoitan sitä itsekin. En hyväksy sitä, että solvataan ja pilkataan toisten uskontoja. Sellainen käytös kertoo enemmän solvaajasta itsestään kuin solvauksen kohteesta."
Olen ateisti, ideologiani ei ole ateismi, mutta ateistinen kylläkin. Ateismi ei itsessään kerro mitään muuta ideologiastasi, kuin ettei se ole teistinen.
No sitten asiaan.
Minkä nyt kukin laskee solvaamiseksi/pilkkaamiseksi, uskovaiset on turhankin herkkänahkaisia muuten täysin viattomillekkin kommenteille. Eikä tuo rajoitu vain ateistien ja uskovaisten välille, vaan myös eri uskontojen tai eri uskonnollisten lahkojen välille myös. Esim. Aika harva kristitty suhtautuu scientologiaan, ääri islamistien uskoon, satanismiin yms. samalla kunnioituksella jota he omalle uskolleen vaativat. Teköpyhyyttä kenties?
Ateistina en näe miksi nyky uskontoja ja niiden uskomuksia pitäisi kunnioittaa yhtään sen erityisemmin, kuin esim. vanhoja kansan uskontoja, uusia kuten Scientologia tai Pastafarianismi tai mitä tahansa ismejä (kommunismi, nationalismi, natsismi...) jne. Entä suhtauduko itse noihin kaikkiin sellaisella kunniotuksella, ettei kukaan noiden aatteiden vannoitunut seuraaja voisi katsoa sitä solvaamisena tai pilkkana?
> "Jotkut uskovaiset käyttäytyvät epäilemättä raivostuttavan omahyväisesti. Ja jotkut uskovaiset ovat mielenterveysongelmaisia. Tällaiset tapaukset olisi parasta ohittaa kommentoimatta. Heidän kanssaan väittely on ajanhukkaa."
Niin on...ja sama pätee näihin tosiuskoviin (hihhulit), joille ei kelpaa kuin se heille opetettu uskonnollinen dogmi ainoana mahdollisena totuutena, ne onneksi tunnistaa melko helposti. Eikä kyllä se pelkkä ateismikaan tee vielä kenestäkään hyvää tai miellyttävää keskustelukumppania.
>"Suurin osa kristityistä etsii elämälleen suuntaa ja tarkoitusta aivan samalla tavoin kuin ateistitkin. Kannattaako siis ateistin katkaista keskusteluyhteys kristittyihin?"
Tiedän aika monta ateistia, joilla ei enää yksinkertaisesti kiinnosta keskustella uskon asioista kristittyjen tai muiden uskovien kanssa ja ovat tehneet juuri tuon ...Ne muutamat versiot perus saarnoista tulee nopeasti liiankin tutuiksi ja keskustelemisen arvoisia argumentteja tulee vastapuolesta erittäin harvoin esiin. Mutta ei tuosta keskustelematta jättämisestä mitään yleistä käytäntöä tulisi tehdä, kukin päättäkööt omalta kohdaltaan.
Ja aika eri tavoin ateistit etsivät sitä elämän suuntaa/tarkoitusta, kuin uskovaiset. Uskovaiset valitsee (imo.) helpon tien ; dogmaattisesti vain noudattaa jotain pyhän tekstin sanomaa tai muuta vastaavaa.. Ateistit eivät yleensä tyydy sokeasti noudattamaan mitään valmista ideologiaa täysin varmana/pyhänä totuutena, siten myös korostuu paljon mainostettu oman älyn käyttö ja kriittinen ajattelu. Toki ateistitkin voivat suoraa ottaa jonkun valmiin ideologian omakseen/olla kasvatettuna sellaiseen ja noudattaa sitä kuin uskovaiset uskontoaan.
> "Näennäisesti moni ateisti on valmis tälläkin palstalla keskustelemaan kristittyjen kanssa, mutta jos taustalla on "kristityt ovat satuhahmoihin uskovia pellejä" -asenne, niin mitäpä hyötyä mistään keskustelusta on?"
Uskovaiset eivät ole yhtään parempia...He ovat usein mielestään joitain Jumalan lähettiläitä, pyhän hengen yhteydessä, totuuden nähneitä pelastuneita yms yms. Ja ateistit puolestaan; Saatanan vaikutuksessa, kadotuksessa olevia sieluja, pimeässä kulkevia pakanoita, totuuden (jumalan sana/tahto) kieltäjiä jne jne. Noilla asenteilla ei paljoa kerätä sympatia pisteitä ja koska tämä on ateismi palsta, niin luulisi silloin kristittyjen (ja muiden teistien) ymmärtävän, että heidän jumalia ei ateismi palstoilla pidetä paljoa satuhahmoja kummoisempina. Tuskin kristitytkään antaa paljoa kunniotusta jos menet niiden palstalle saarnaamaan vaikka Zarathustralaisuuden ehdottomasta totuudesta ja heidän oppinsa harhasta...
Pelle termi ei ainakaan mielestäni kuvaa näitä ateismi palstan kristittyjä ollenkaan hyvin.
> "Narsistista oikeassa olemisen varmuutta löytyy sekä uskovaisista että ateisteista. Toistensa peilikuvia..."
Paremmin uskovaisiin sopii tuo narsismi...Usein väittävät omaavansa henkilökohtaisen suhteen johonkin jumalaan, eli nostavat itsensä muiden yläpuolelle....Lisäksi uskovaiset luulevat tietävänsä sen absoluuttisen totuuden (ainakin paljon siitä saarnaavat) väh. jumalan/jumalan sanan kautta...Ateistit puolestaan yleensä vain tavoittelevat järkevimpiä ja todellisuutta parhaiten vastaavia totuuksia. Ateismi tosin kuin uskonnot, ei vielä itsessään tarjoa mitään valmista oppi kokoelmaa, elämän arvoja jne...joten tuskin ateismi ainakaan aiheuttaa sitä joidenkin ateistien narsismia.
Ensin leimaat jonkin epäyhtenäisen ryhmän murrosikäisiksi. Sitten haet leimailullesi kotipsykologisia vakuutteluita. Kaiken tämän aikana toimit ylimmäisenä tuomarina (omasta mielestäsi). Jos tuo oli antisi tähän maailmaan, saitko nyt jotain kuviteltua tyydytystä. Opi lukemaan ajatuksella ja muista Iaxcaliini, että uskontojen nimissä tehdään hieman ikäviä asioita edelleenkin - mielenterveys ei olisi pahasta.
Uskisten kuupan himmeys ei lakkaa hämmästyttämästä.
Siinä tapauksessa uskikset ovat jämähtäneet sylivauvan tasolle palvomaan ylhäältä tulevaa äidinmaitoa joka on aina paikalla kun pyydetään.
Ateismia on ollut niin kauan kuin uskontojakin. Missä on uskoa, siellä on epäilyä. Miten uskovaiset karistavat epäilyn harteiltaan?
Antiikin ja Rooman aikoihin ateismi eli silloisiin jumaluuksiin uskomattomuus oli usein valtiorikos. Jos valtio oli määrännyt Zeuksen palvottavaksi niin siinä sitten palvottiin. äärimmäisyyksiin tämä meni keisari Augustuksen aikoihin kun keisari päätti olla jumala ja vaati jumalalle arvoisia palvontamenoja.
Sokrates pakotettiin itsemurhaan. Häntä pidettiin ateistina kun ei valtion jumalat kelvanneet. Valtiokirkko ei silloinkaan sietänyt epäilyksen ääniä.
Pelkäänpä, että noin maltillinen ja sivistynyt viesti on helmi sioille tällaisella foorumilla. Ja siitähän nuo vastaukset heti kertovatkin...
http://kotisivu.dnainternet.net/hottiv/vr/jutut/saata7. htm
*käsi pystyssä*
Kiitos.
Millaisena ihmisenä ja ennenkaikkea (hyvänä?) ateistina itse itseäsi pidät?
Tulet latelemaan sohvapsykologiaa aikuisille ihmisille, joita pidät murrosikäsinä. Vähintäänkin hölmöä :)
>>>Uskovainen on ateistin peilikuva.>Ateistikin aikustuu joskus, ainakin toivottavasti... Aikuistuttuaan ateistin ei tarvitse enää solvata uskovaisia, vaan hän kykenee kohtaamaan heidät ihmisinä, joilla on hyvin paljon yhteistä ateistin kanssa.>Viha jotain ihmisryhmää kohtaan on aina oire jostain. Viha pitää parantaa, sillä se on huono seuralainen.>Kysykää itseltänne, miksi tunnen tarvetta vihata tai pilkata jotain ihmisryhmää. Kysykää tätä itseltänne rehellisesti.
Sinulla on niin kiire torjua minun väittämäni, että et ehtinyt katsoa sinne peiliin...
Heität pallon takaisin minulle solvausten kera...
Ateismini taitaa siis olla jotenkin harhaoppista? Lisäksi olen "sohvapsykologi", kun taas te oikeaoppiset ateistit olette psykologian, filosofian ja teologian asiantuntijoita?
Aloitukseni oli toki provokatiivisen yleistävä. Olisi pitänyt sanoa "jotkut ateistit ovat jämähtäneet murrosikään". Mutta toisaalta halusin, että *jokainen* ateisti pohtii näitä asioita omalla kohdallaan.
Se että niin moni reagoi vihamielisen torjuvasti väitteisiini... Niin, mitäköhän se voisi kertoa?
Lyhyt kooste mitä hait ja mitä sait:
Huomiota etkä sellaista kuin halusit.
Muistelisin että on olemassa sanonta ,jossa todetaan... 'viestin merkitys ei ole sen sisällössä vaan sen herättämässä reaktiossa.'
Usein se , että 'sanoma':an saa useita erilaisia vastauksia antaa ymmärtää....
Jos laitat liikkeelle hyvän keskustelun, jotain joka mietityttää ja jonka luulet, -uskot-.. tavoittavan muita lukijoita, niin reaktiosta sen huomaa.
Jos viestisi on tulkittavissa loukkaavaksi, tuntematon lukija miettii, miten olen voinut loukata tätä ihmistä vai mikä on hänellä vaivana kun tulee tänne haukkumaan muita?
Ja kaiken lisäksi haukkuu niitä , joita ei voi todellakaan tuntea.
Siitä saa hiukan hassun kuvan.
Yleistäminen on helppoa. On helppoa laittaa 'tämä on tyhmä palsta' kun täällä kaikki tekee niin ja sanoo näin.
Käytös on huonoa ja sen pitäisi olla tällaista... kasvakaa , koittakaa olla parempia...
ä lä tee kirjo i tus virheit ä ...
Älä tee sitä , tai tätä.. olipas sekin huonoa...
parempi olisi jos ...ja huonompaa on ...ja niin edelleen...
Hyvän palautteen antaminen on vaikeaa , jos mitään hyvää ei huomioi. Mieli askartelee vikojen parissa, etsii ratkaisuja ongelmiin...
Ihme että etsimme ensin vikaa jutusta, sitten ihmisestä ja niin se etenee. Vika on jotakin jonka voi korjata, fiksata. Veikkaan että joillakin ihmisillä on taipumus jäädä koukkuun korjailemaan kaikkea, parantelemaan maailmaa?
Loppujen lopuksi kaikki haistattaa kaikille hyvät illan jatkot.
Joten: Haista hyvää illan jatkoa.
"Uskovainen on ateistin peilikuva."
Tuo taitaa olla toisin päin. Ilman uskovaisia ei ole murrosikäisiä ateistejakaan.
Kumpi oli ensin? Muna vai Kana?
Jos aletaan pohtiminen siitä että ensin oli muna , niin mistä muna on peräisin? Jospa sittenkin oli ensin kana joka pyöräytti munan josta tuli kana?
Vai ensin oli muna joka rikkoutui kanaksi joka pyöräytti munan?
Mahdollisuuksia on monia. Kenties paikalle saapui kana ja pyöräytti munan ja sen tien pakeni sitten paikalta.
Tietysti hommaan kuuluu luonnollisesti Kukko, mutta homma menee sen verran irstaaksi ettei sitä tule missään nimessä mainita.
Kenties Kana muni munan neitseellisesti? Ja munasta syntyi kana, joka taas muni.
Tai muna pyörähti ja vieri ja kieri kunnes ilmestyi esiin ja yks kaks siitä kuoriutui kana joka alkoi munia.
Ehkei muna ollutkaan muna aiemmin vaan jokin ameeba? Kuori kehittyi vasta myöhemmin kun laji kehittyi sellaiseksi että siitä oli etua`?
Ensin oli kana (tai siis kanan jonkun lainen esiaste). Kyseisellä kanalla oli muutama bitti pielessä geeneissä, joten tuo pyöräytti munan, sen sijaan että olisi pyöräyttänyt poikasen.
"Kana" siis oli olemassa ensin, koska muna on jälkeläinen.
että julkinen ja vapaa ateismi on vielä jopa lapsenkengissään, eikä edes murrosiässä. Kuten moni muukin vapaasti ja itsenäisesti ajattelevien ihmisten perinteisistä taikauskon kahleista irroittautuva -ismi.
Vaan siinä samassa valossa jumal'uskovaisuus on sitten puolestaan haudan partaalla. Mikä on omalla tavallaan surullista, mutta vääjäämätöntä, ja luojan kiitos (:-))hyvää-ennustavaa tulevaisuutta silmällä pitäen.
Ja ihan kuin olen ennenkin täällä todennut, todella harvat ateistit vihaavat ketään kanssaihmisiään. Tämä vihaaminen ja tappaminen liittyy niihin samoihin alkeellisiin eläimellisiin tai luolamies-ihmistyyppisiin tuntoihin, joka edelleen saa eräät ihmisyhmät sotimaan toisiaan vastaan esimerkiksi tällaisten typerien uskomusnäkemysten erojen takia.
Toki minäkin toivoisin, että yhä useammat ateistit oppisivat ilmaisemaan itseään maltillisemmin ja sivistyneemmin, mutta toisaalta: aina pitäisi muistaa, missä mielipiteensä tuo julki. Jos laxcala hyvä menet väittämään Ladaa parhaaksi autoksi Mersupalstalla, niin mitäpä muuta oletat saavasi vastaan kuin toisin ajattelevien melko selkeitä vastaväitteitä.
Ja huomaa, en kirjoittanut toisin tietävien, vaan toisin ajattelevien:-))
Niitä on sekä uskovaisissa että ateisteissa. Kummassakaan ryhmässä kaikki eivät ole tällaisia.
Kuvailemallasi tavalla käyttäytyviä henkilöitä ei kutsuta minkään sortin teisteiksi, vaan teini-ikäisiksi tai "vitun mulkuiksi".
Uskovainen ei ole ateistin peilikuva, ne eivät ole tuolla tavoin vastakkaisia. Relevantti vertaus voisi olla ns. terve ihminen ja vakavasti harhainen skitsofreenikko. Terveidenkään ihmisten joukossa kaikki eivät silti voi olla niitä penaalin terävimpiä kyniä.
"Tämän palstan ateistisia vuodatuksia lukiessa tulee sellainen tunne, että ateismi on juuri saavuttanut murrosiän."
Ennemminkin tulee sellainen tunne että teistit yrittävät jollain jatkuvalla provoilulla testata missä vaiheessa ateistit kyllästyy/hermostuu moiseen.
"Kapina vanhempien sukupolvien ajatustapoja vastaan on hurjaa! Asioita ei paljoakaan viitsitä miettiä, vaan otetaan iso purkki maalia ja roiskitaan sitä kaikkien ikivanhojen jumalkuvien päälle."
Tuota kapinaa en niinkään ole huomannut...ellet sitten laske ateismia jo itsessään sellaiseksi. Mutta ateismi on varmasti paljon vanhempaa kuin jumala uskot. Lisäksi kapinointi mitä tahansa ajatustapaa vastaan, vaati kyllä jo ainakin hieman hieman miettimistä.
"Ateistit näyttävät keskisormeaan kristityille ja nauttivat, kun kristityt osoittavat paheksuntaa moista käytöstä kohtaan."
Jaaha, mistä tuo tulee...?
"Murrosikäiselle on usein hyvin vaikeaa puhua tunteistaan. Varsinkin oma herkkyys ja haavoittuvuus pyritään kätkemään karkean käytöksen alle... Samalla tavoin ateisti yrittää kätkeä omaa herkkyytään."
Mitä tekemistä ateismilla on herkkyyden kanssa? Tietääkseni ihminen voi olla ihan yhtä herkkä ilman jumaliakin. En ymmärrä?
"Kun hän näkee uskovaisen, joka pystyy suorastaan naivin välittömällä tavalla ilmaisemaan tunteitaan, tunnistaa hän uskovaisessa oman herkkyytensä. Uskovainen on ateistin peilikuva. Ja tuota kuvaa hän ei halua missään nimessä nähdä. Torjunta ilmenee peilikuvan pilkkaamisena ja solvaamisena."
Ei uskovaiset ilmaise tunteitaan yhtään sen paremmin kuin ateistitkaan...ja loppu tuosta on siten täysin turhaa.
"Ateistikin aikustuu joskus, ainakin toivottavasti... Aikuistuttuaan ateistin ei tarvitse enää solvata uskovaisia, vaan hän kykenee kohtaamaan heidät ihmisinä, joilla on hyvin paljon yhteistä ateistin kanssa."
Yleensä jokainen aikuistuu joskus. Tuo toinen lause olisi järkevä vain jos ateistin jossain vaiheessa tarvitsisi solvata uskovaisia. Ollakseen ateisti ei tarvitse solvata uskovaisia, joten...
"Viha jotain ihmisryhmää kohtaan on aina oire jostain. Viha pitää parantaa, sillä se on huono seuralainen. Kysykää itseltänne, miksi tunnen tarvetta vihata tai pilkata jotain ihmisryhmää. Kysykää tätä itseltänne rehellisesti."
Siis pyydätkö nimenomaan ateistien kysymään tuota itseltään? Hyvähän noin olisi tehdä, jos tuollaisia ajatuksia on...MUTTA tuo menisi paljon paremmin uskovaisten puolelle. Ateismi ei opeta mitään vihaa ihmisryhmiä, eikä edes uskonnollista ajatusmaailmaa kohtaan. Mutta jos luet vaikka Raamatun, niin siellä kyllä muihin jumaliin uskovat ja jumalattomat saa melko karua kyytiä. Täysin väärä osoite...
ei voi sanoa muuta kuin että uskomattoman typerää tekstiä!!
Voit uskoa pettymykseni ja vihani uskontoja kohtaan kun pala palalta olen ne huomannut valheiksi!
En halua tuhota kenenkään uskoa, mutta kaikki jotka julistavat sanomaansa niin varmana vaikka eivät oikeasti paskaakaan tiedä oikeasti mitään kyllä ammun kyllä alas(kuvainnoillisesti). Jos he vaikka heräisivät tähän oikeaan maailmaan ja lakkaisivat jauhamasta paskaa ja alkaisivat jalat maassa etsimään jumalaansa tai mitä sitten etsivätkin..
En peitä tässä asiassa herkkyyttäni vaan etsin yhä jotain mihin voi uskoa edes hieman...sinä tuskin voit sanoa samaa kun samoja vanhoja mantroja toistelet itsellesi yksin pimeässä, järki vaiennettuna ettei vaan se unelmien lasipalatsisi särkyisi alas.
Joskus vihalle ei vain voi tehdä mitään muuta kuin neillä, eikä se ole mikään kestävä ratkaisu..