Olen miettinyt pienten lasten äitinä että pystyykö kristitty viettämään lepopäivän niinkuin se on tarkoitettu? Onko KAIKKI työnteko kielletty...siis sängyn petaaminen, siivoaminen, tiskaaminen, pyykinpesu? Meillä se on mahdottomuus. Jos jätämme siivoamatta yhtenä päivänä niin syntyy hetkessä kaaos ja kuka osaa levätä sellaisessa kodissa? Koko ajan joutuu kyllä nainen eritoten puurtamaan, oli sitten arki tai pyhä. Onko lepopäivä siis käytännössä paradoksi?
Entäs toinen ääripää; työttömät, eläkeläiset tms. joiden jokainen päivä voidaan mieltää "vapaapäiväksi" olivat he tilanteessa tahtomattaan tai syystä. Onko heillä taasen oikeutta viettää "vapaapäivien vapaapäivä"?
Entäs toinen ääripää; työttömät, eläkeläiset tms. joiden jokainen päivä voidaan mieltää "vapaapäiväksi" olivat he tilanteessa tahtomattaan tai syystä. Onko heillä taasen oikeutta viettää "vapaapäivien vapaapäivä"?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olisi viikonloppu kursseja,jotka ovat lauantai,ja sunnuntai,ja ne ovat ammatin kannalta välttämättömiä.
Jeesus sanoi,että sapatti on IHMISTÄ varten,eikä ihminen sapattia varten.
Siis sinuakin varten,saat ilolla tehdä mitä tarvitset,et ole sapatin orjuudessa.
Jeesus ei muuttanut,saati poistanut yhtään Isänsä käskyä,mutta hän kumosi fariseusten siihen lisäämät rasitukset,jotka tekivät sapatista orjuuden päivän.
Jokainen on siis VAPAA Jeesuksessa viettämään sapatin,niinkuin hyväkseen näkee!Voihan silti jokainen sydämessään valita sen päivän,minkä on oikeaksi ymmärtänyt.
kun olin lapsi,meillä oli lepopäivä ja se oli sunnuntai.
Hyvin kävi viettää,vaikka oli kuusi lasta,äiti ja isä.Se on vain järjestely kysymys.
Lauantaina käytiin saunassa ja tehtiin pyhäksi ruuat,siivottiin kunnolla,siis pestiin lattiat ja puisteltiin matot.
Pyhänä oli aina jotakin parempaa ruokaakin,kuin arkena.Esim.karjalan paistia ja uunilaatikoita ja tietysti perunoita.
Joka lauantai tehtiin myöskin lämpös pullaa.Joka sunnuntai aamu oli riissivelliä ja ehkä joku siivu makkaraakin leivälle.
Isä tuli aina töistä lauantai iltana kotiin,häntä passasimme kuin piispaa pappilassa.Isä sai tulla aina puhtaaseen,pullantuoksuiseen kotiin ja sauna oli jo lämpiämässä.Se oli kuin juhlaa sekin,että isä tuli,viikon reissutyön jälkeen kotiin.
Pyhäaamuna isä veti aina ne paremmat pussihousut jalkaansa(diakonaalihousut)ja laittoi kauluspaidan päällensä,heti kun olivat äidin kanssa tehneet navettahommat.
Meillä lapsillakin oli pyhämekkot ja pojillakin ne paremmat housut päällä.Kirkko oli kaukana,eikä ollut kulkuneuvoa,joten isä kuunteli joka sunnuntai Jumalan palveluksen radiosta.
Sunnuntai aamuna äiti ja isä tekivät yhdessä navettahommat,että pääsivät nopeammin pyhän pitoon.
Kaikki oli ennen järjestyksessä.Voi kumpa itsekkin osaisin edes puoliksikaan niin hyvin järjestää asiat,kuin äiti osasi,niin voisinpa viettää sapattia,tai sunnuntaita vapaana ja iloiten!
Se oli hieno kokemus lapsuudesta!
Kyllä meillä ainakin isä ja äiti nukkuivat myöskin päivälevot sunnuntaina,niinsanotut "ruokalevot"!
Näin siis ennen,hyvään aikaan,jolloin oli kaikilla aikaa toisilleen,vaikka oli kantovesi ja puulla lämmitettävät uunit,ja hellat,kaikki piti käsin tehdä.Pyykkikin pestä käsin,ei ollut pyykkikoneita.
Kyllä annan suuren arvon vanhemmilleni siitä turvallisesta ja hyvästä,raittiista lapsuudesta.En vaihtaisi sitä mistään hinnasta nykyiseen.Silloin osasi nauttia pienistäkin asioista,perhe oli perhe ja kaikki nauttivat yhteisestä ajasta,
ja ihmeen kiireettömästä elämästä,en käsitä nykyistä kiirettä,kun kenelläkään ei ole aikaa mihinkään.