Uskonto on henkilökohtainen tulkinta ihmisen minuudesta. Minä uskon itseeni.
"Jumala" on ihminen itse.
Tie "taivaaseen" eli itsensätiedostamiseen käy kärsimyksen - "Jeesus ristillä" - kautta.
Ihmisen hengestä tulee pyhä, kun hän tiedostaa itsensä.
Mies ja nainen ovat toistensa peilikuvia.
Suurinta vastuuta on kantaa vastuu itsestään.
"Jumala" on ihminen itse.
Tie "taivaaseen" eli itsensätiedostamiseen käy kärsimyksen - "Jeesus ristillä" - kautta.
Ihmisen hengestä tulee pyhä, kun hän tiedostaa itsensä.
Mies ja nainen ovat toistensa peilikuvia.
Suurinta vastuuta on kantaa vastuu itsestään.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Näistä olen eri mieltä.
>> Mies ja nainen ovat toistensa peilikuvia. > Suurinta vastuuta on kantaa vastuu itsestään.
paradoksaaliselta, mutta keskittämällä ajatukset omaan itseensä ihminen nimenomaan ottaa vastuun koko ympäröivästä maailmasta.
Nainen etsii miehestä omaa kuvaansa ja päinvastoin.. saattaa ollakin niin, että toinen on koko ajan siinä selän takana.
>> keskittämällä ajatukset omaan itseensä ihminen nimenomaan ottaa vastuun koko ympäröivästä maailmasta > Nainen etsii miehestä omaa kuvaansa ja päinvastoin.. saattaa ollakin niin, että toinen on koko ajan siinä selän takana.
Ei
Ei
Ei
Ei
Ei
Ei
edes usko itseesi?
Välillä uskon itseeni, välillä en pätkääkään. Suuressa hädässä saattaisin huutaa jumalaa avuksi, en tiedä etukäteen. Henkilökohtaisten kurjien kokemusten kautta oma tietoisuus kehittyy myös. Mitä on pyhyys? Mies ja nainen - asetelma on liian eroottissävyinen. Välillä itsestä on vaikea kantaa vastuuta, välillä vastuu toisesta voi olla tukalan rankkaa. Motto siis että kaikki muuttuu (Herakleitos: panta rhei), miksi (vai siksikö) aina pyritään hakemaan käsitteillä keinotekoisia tasapainotiloja, muuttumattomia määritelmiä, ikuisuustiloja?
kaikkiin kysymyksiin on löydettävissä ihmisestä itsestään. Ikävät kokemukset vahvistavat ihmistä - kunhan muistaa jatkaa ajatteluaan, eikä luovuta. Kysymys on tahdonvoimasta.
Itsestä nimenomaan on kannettava vastuu, ajatukset on keskitettävä itseensä.
>> Suuressa hädässä saattaisin huutaa jumalaa avuksi, en tiedä etukäteen.
Shit happens then you die -> http://www.spunk.org/texts/humour/sp001523.html
Pointtini oli kuitenkin, että äärimmäisen stressitilan hetkellä ei voi olla itsestään 100% varma ja saattaisin huutaa jumalaa apuun tai manata kiroillen tai aloittaa (jone)naurukohtauksen. Pyrin vastauksessani olemaan rehellinen ja biomassana olemme varsin vajavaisia.
Linkki oli hauska. Jonkin verran epätarkka mutta riittävän osuva ollakseen hauska.
Olet kyllä oikeassa tuossa jumalan apuun huutamisessa äärimmäisessä stressitilanteessa, ainakin ihmisten enemmistön suhteen. Ehkä se on jokin opittu mekanismi joka puskee alitajunnasta kun normaalit logiikka- ja käytösjärjestelmät eivät toimi? Naurukohtaus kyllä kuulostaa varsin helluntailaiselta :D Tosin äärimmäisen kriisin hetkellä on parempi nauraa kuin hajota kurjuuteensa, se on vaan kivempaa... En kyllä usko, että itse tulen koskaan sekoamaan niin että alkaisin rukoilla. Maailmankaikkeus yhteensä ei ole tietoinen olento joka voisi sekaantua jollakin tavoin ihmisten arkielämään :p Ei paljon hyödytä rukoilla kun jumala on kuuro, ellei peräti olematon riippuen sen määritelmästä.
Biomassana olemme vajavaisia, kyllä. Joku täällä muistaakseni selitti ihmisen silmästä joka on optisesti surkea järjestelmä. Se kertoo jotakin siitä että elämä on muovannut itse itsensä ja jatkaa kehittymistä säilyttämällä hyödyllisiä ominaisuuksia sekä hävittämällä haitallisia/turhia. Jumalausko on samanlainen historiallinen jäänne kuin umpilisäke tai viisaudenhampaat, ja todennäköisesti tulee tipahtamaan pois mikäli ihmiskunta säilyy hengissä ilmastonmuutoksesta huolimatta.
"Uskonto on henkilökohtainen tulkinta ihmisen minuudesta. Minä uskon itseeni"
Mmh... okei. Menee läpi sellaisenaan. Ja ihminen on jumala itselleen.
"Tie "taivaaseen" eli itsensätiedostamiseen käy kärsimyksen - "Jeesus ristillä" - kautta."
Useimmiten varmin reitti itsetuntemukseen on tosiaan se että elämä potkii päähän ja on löydettävä ne voimavarat itsestään jotta selviäisi.
"Ihmisen hengestä tulee pyhä, kun hän tiedostaa itsensä."
Pyhyys olkoon määrittelemätön käsite. Ihmisen hengestä tulee tietoinen kun hän tiedostaa itsensä ja ympäristönsä, syyt ja seuraukset, ja näkee maailman kokonaisuutena.
"Mies ja nainen ovat toistensa peilikuvia"
No ei. Mies ja nainen ovat samaa maata, samaa lajia, jotka eroavat tietyissä kohdissa elimellisesti ja hormonaalisesti. Sman elikon eri ilmentymiä. En näe suurtakaan eroa sukupuolten välillä, ja raja siinäkin on todella liikkuva.
"Suurinta vastuuta on kantaa vastuu itsestään"
Suurinta vastuuta on kantaa vastuu itsestään ja niistä jotka tähän maailmaan saattaa. IHminen pystyy huolehtimaan tisestään vasta aikuisena ja valmiina emme tänne tule. Suurin yksilön tuntema vastuu (myös raskain kantaa, ja palitsevin onnistuessaan) on useimmilla lapset. Jotkut valitsevat (pakon edessä tai omasta tahdostaan) toisenlaisen vastuun kantamisen ja silloin suurin vastuu on vastuu itsestä ja omásta toiminnasta. Tietysti jos ajattelemme vain täysivaltaisia ihmisiä, alkuperäinen lausekin toimii hyvin.
***
"Uskonto on henkilökohtainen tulkinta ihmisen minuudesta. Minä uskon itseeni."
Ei mikään uskonta ainakaan minua tulkitse kovinkaan hyvin...
"Jumala" on ihminen itse."
En minä ainakaan ole jumala.
"Tie "taivaaseen" eli itsensätiedostamiseen käy kärsimyksen - "Jeesus ristillä" - kautta. "
Ei itsensätiedostaminen ole välttämättä mikään taivas, monille se on varmaankin helvetti itse.
Ihan täyttä paskaa.
"Ihmisen hengestä tulee pyhä, kun hän tiedostaa itsensä. "
Millaisen tason itsensätiedostamisesta nyt oikein puhut? Jokaisen solun aistimisesta vai?
"Mies ja nainen ovat toistensa peilikuvia."
Evoluutio on itse asiassa sekoittanut sukuolia keskenään...muutenkin aivan apina väite.
"Suurinta vastuuta on kantaa vastuu itsestään"
Ei vaan muista.
>>>"Jumala" on ihminen itse.>Tie "taivaaseen" eli itsensätiedostamiseen käy kärsimyksen - "Jeesus ristillä" - kautta. >Mies ja nainen ovat toistensa peilikuvia.>Suurinta vastuuta on kantaa vastuu itsestään.