Historiallisesti olisi ollut järkevää käydä Stalinin kanssa kauppa karjalasta. Olisimme vaatineet vanhasta Sallasta suuren käsivarren jäätymättömään Jäämereen. Meillä olisi ollut koskivoimaa, metsää, mineraaleja ja nyt siivu Jäämeren kaasuun ja öljyyn. Suomenlahden saaret olisivat kukoistavan kaupan ja merenkulun alueet. Helsinki olisi pysynyt 100000 ihmisen alueena. Rautatiet ja moottoritiet olisivat nyt Rovaniemeltä Petsamoon ja muihin suuriin keskuksiin. Ei olisi ollut miljoonien muuttoa ruotsiin, USA:han ja Australiaan.
Mokoman karjalan puolesta piti tapattaa kymmeniä tuhansia parhaita poikia. Suomen kansa olisi nyt sillä kaupalla vauras ja kymmenmiljoonainen, varteenotettava Pohjolan mahtimaa.
Olisivat ne karjalan "kovat pojut" tapelleet aikoinaan Aunus-Viena-retkillä tarpeekseen, niin nyt soittaisi niiden jälkeiset vähemmän poskilihaansa.
Mokoman karjalan puolesta piti tapattaa kymmeniä tuhansia parhaita poikia. Suomen kansa olisi nyt sillä kaupalla vauras ja kymmenmiljoonainen, varteenotettava Pohjolan mahtimaa.
Olisivat ne karjalan "kovat pojut" tapelleet aikoinaan Aunus-Viena-retkillä tarpeekseen, niin nyt soittaisi niiden jälkeiset vähemmän poskilihaansa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ja kaiken muun edellä mainitun hyvän lisäksi ei tarvitsisi kuunnella päivästä toiseen näitä Suomen "suurella sotahistorialla" elämöiviä sotakiihkoilijoita erillissotineen ja siirtoleireineen.
Tietenkin Stalinin kanssa olisi voinut tehdä vaikka mitä sopimuksia. Ongelma vain oli, ettei Stalin ollut hakemassa mitään muuta kuin koko Suomea. Jos et ole tietoinen, niin Stalin ja Hitler olivat tuolloin kumppanuksia ja he sopivat keskenään itäisen Euroopan jakamisesta. Tässä jaossa he sopivat Suomen Baltian maiden tapaan kuuluvan Neuvostoliitolle. Baltian maat tekivät kaikenlaisia sopimuksia Stalinin kanssa. mitään merkitystä niillä ei ollut stalinin suuremmassa suunnitelmassa palauttaa vanhan Venäjän rajat.
oltas gröönlannissa jäälautalla.
...ei olisi antanut Suomen pitään Petsamon mineraalivaroja.
Epärealistista haihattelua kuvitelmasi.
Niistä, Talvi- Jatko ja Lapinsodista, ei tosiaankaan kannata paljon lörpötellä. Siinä olette aivan oikeassa. Turhaa historiaa. Nehän eivät ole mitään siihen rakkaaseen, kauniiseen, rikkaaseen ja taivaalliseen karjalaan verrattuna. Voe voe Steinway flyygelit, hopeaiset 94 osaiset astiastot, sahat, myllyt, tuhat nautaa, sata hevosta ja mitä kaikkea me kaik nauravat karjalan immeiset omistimmakaa?
Muistaa pitää myös ne 'kaks sahhaa ja mylly'
Eikö olekin ihmeellistä: meidän sota-ajan johtajamme ne tekivät virheettömiä päätöksiä ja mitään sotarikoksiahan ei koskaan tapahtunut!
Kannaksella suoritetut aluevaihdot olivat täyttä tavaraa Neuvostoliiton puolelta. Suomalainen jo ala-asteella opetettu historian"tieto" on vielä voimissaan tälläkin palstalla!?!
Vähän viisaammalla ja vähemmän agressiivisella politiikalla olisimme rikkaampi, tasa-arvoisempi ja pinta-alaltamme suurempi maa.
Stalin valmistautui kohtaamaan tuhoavan ja orjuuttavan voiman, Hitlerin Saksan, ja tähän tietoisuuteen on laitettava Stalinin toimet luoteis-Venäjällä. Itse pystyn antamaan lähes puhtaat paperit Stalinille koska hänen toimintansa kautta neuvostokansat (slaavit) välttivät lähes täydellisen katastrofin. Nytkin kuoli 26 miljoonaa kansalaista. Olisiko kukaan muu johtaja tai järjestelmä pystynyt Hitlerin lyömiseen? Olisiko Hitlerin hallitsema järjestelmä, jonka puolesta Suomikin soti Jatkobarbarossansa, ollut parempi vaihtoehto Suomelle?
Varmaan mahdollisuuksia oli vaikka millä mitalla ...
Mutta sota ei ollut vältettävissä, koska Stalin ja Hitler olivat sopineet niin.
Gruusialainen viiksivallu tahtoi koko Suomen ja sillä hyvä.Stalinilla ja Hitlerillä oli hyökkäämättömyys sopimus siihen aikaan.
Olisi kai kestänyt kolme päivää vai miten Lagus sen laski Malmbergille.
Saksan kukistuttua Stalin olisi voinut pommittaa Suomen lentokentät ja satamat paskaksi. Lisäksi rautatiet ja sillat. Ja Suomi olisi tehnyt Baltiat vuoden 1939 malliin. Entäpä jos Stalin olisi todellakin tahtonut vain aluevaihdot Suomen kanssa 1939 ja sen ettei saksalaisia joukkoja tulisi Suomeen? Entäpä jos Suomen johto souti Messerschmitt niminen perämoottori perseessään Hitlerin vanavedessä? Entäpä jos yläasteen historianopetus ei kerrokaan täyttä totta?
Kuka on paranoidinen?
Suomi teki rauhan venäläisten kanssa ennen kuin Saksa kukistui.Mielessäni on kolme asiaa,mitkä vaikuttivat Stalinin päätöksiin.Narvan rintama,Virolaiset pidättelivät viikkokausia Puna-armeijaa Silla-mäen ja Peipsi-järven välisellä kaistaleella.Suurhyökkäys Kannaksella vei aikaa ja materiaalia.Kolmantena Liittoutuneiden eteneminen Berliinin suuntaan,Stalinille oli tärkeää keretä ensimmäisenä.Jos Stalin olisi alkanut tekemään omia liikkeitään heti Sodan jälkeen,siitä eivät olisi Liittoutuneet pitäneet.
Niin 14.3.1940 Hitler olisi punavaunut Helsinkiin hyväksynyt. Stalin ei vain silloinkaan tullut. O.V. Kuusinen väitti Hertta-tyttärelleen estäneensä Stalinin kautta neljän vereksen divisoonan marssikäskyn 11.3.1940 maahamme. Luultavasti hieman tottakin. Siihen sinun päiväuninen kersantinaatos ei yltänyt.
Enemmän uskon Molotovin tokaisua Paasikivelle rauhan neuvotteluissa, että "kova- ja kusipäisenä kansana saimme kai opetuksen joka kestää johtajiemme kalloissa vuosikymmeniä".
Jatkosodan välirauhan ehtojen lopputiimellyksessä Stalin olisi voinut pelkästään Lapinsodan hitauden vuoksi tuoda niistä Leningradin esikaupungeissa majailleita 800 000 äijästä osan läpikulkumarssille Porkkalaan ja käännyttää pohjoiseen "auttamaan" suomalaisia saksalaisten peräään. Se olisi ollut vielä liittoutuneiden rauhanehtojenkin mukaista.
Jotakin suurempaa ja syvällisempää Stalin suhteessa Suomeen oli.
Ei hän antanut lupaa kommunisteillemme 1947 aloittaa valmisteluja kumoukseen. Nämä kyllä omin päin kiristivät tilannetta teollisuuspaikkakunnilla mm. Kemissä, Turussa ja Helsingissä. "Vaaran vuosista" on yliopistopoikien tutkimuksia, joihin ei luultavsti saatu koskaan kommunistien oikeita pöytäkirjoja ja suunnitelmia.
Kapteenikurssilaiset saivat pähkäiltäväkseen sen muistaakseni 1978. Huomaa, että Neuvostoliitto oli silloin voimissaan. Lopputulos oli silloin, että diplomatiamme ei tajunnut kaikkea tietoa. Toisaalta sitä mikä avattiin oikein väheksyttiin ja tuuditettiin itsemme Ruotsin apuun.
NL:n arkistot eivät ole antaneet ja tuskin koskaan antavatkaan sitä oikeaa mappia tutkijoille, jossa paljastuisi Kremlin yöneuvottelut elokuulta 1939 ja marraskulta 15. pnä 1939 Molon ja Stallun välillä.
Siellä saattoi toki sekoitella asioita Kuusinenkin, mutta mutta Berija halusi ainakin suomalaisporvarin verta kovasti. Noina päivinä Suomen kohtalo päätettiin. Muuttiko Stalin sitä joulukuun 1939 aikana, kuten jokunen maisteri väittää, vai vasta maaliskuussa 1940, kuten Kuusisen tytär. Kuka tietää?
On hyvin epätodennäköistä, että mitkään Suomen myönnytykset olisi muuttaneet Stalinin mieltä.
Ajanpeluukaan ei onnistunut, koska hyökkäyspäivä oli jo päätetty.
Sodan jälkeen ne elossa olleet suosien 1937-39 poliitikot tunnustivat, että Neuvostoliiton yhteydenottoihin ei suhtauduttu vakavasti. Paasikivi jopa katsoo päiväkirjoissaan, että "oltiin sokaisutneita valosta, jota meille annettiin". Kekkonen joka viskoin takkiaan ja ajatustaan nurinniskoin välillä 1939-41, 42-44 ja vielä 45 kerran, uhosi, että "menimme auttajan ohi".
Kako se yksi oli? No rakas, erehtymätön Mannerheimimme. Tuo ruotsalais-venäläinen upseerin ihailtu perikuva, joka saneli muistelmiinsa ainakin kolmeen tapaan Talvisodan synnyn ja lopukis kirjoittajakenraali teki sen ns. ympyräpyöreäksi.