Mä oon aivan väsyny elämään.Oon 20-vuotias nainen ja opiskelut alkanu ihan okei.. En vaan jaksa enää, enkä näe enää mitään syytä elää. Oon aivan täysin menettäny elämänhaluni.Tätä on jatkunu jo pidemmän aikaa,enkä usko että kenenkään puheilla ois enää minkäänlaista merkitystä.Oon vaan niin voimaton.Ajattelen joka päivä itsemurhaa ja se alkaa koko ajan tuntua parhaimmalta vaihtoehdolta.Tajuun ettei se tuu olee helppoo mun läheisille,mut en jaksa elää enää... Oon niin pohjalla etten jaksa tästä enää ees yrittääkään nousta.. Kaikki on menny niin päin helvettiä..omaan pahaan oloon vaan ryyppään kun en enää jaksa välittää itsestäni..Millään ei oo enää mtn välii. =(
En jaksa elää
enää
80
21756
Vastaukset
- timanttimies
puhtaalta pöydältä
- Aarre
...kossuhuikka on auttanut tavallisesti. Ehkäpä olosi helpottuu sitä mukaa kun kevät etenee.
- mitävtoa
eiseolesitä.
- Anonyymi
Kossu, vodka, kalja ja viini, myös toki viski ja gini ovat oivia kainalosauvoja ensihätään. Kannattaa suunnata muutama pohjaksi otettuna lähipubiin ja turista siellä murheensa ulos baarimikolle tai toiselle karvahattuasiakkaalle.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kossu, vodka, kalja ja viini, myös toki viski ja gini ovat oivia kainalosauvoja ensihätään. Kannattaa suunnata muutama pohjaksi otettuna lähipubiin ja turista siellä murheensa ulos baarimikolle tai toiselle karvahattuasiakkaalle.
Sori vaan, mutta psykedeelit parantavat masennuksen tehokkaammin. Alkoholi ei paranna mitään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kossu, vodka, kalja ja viini, myös toki viski ja gini ovat oivia kainalosauvoja ensihätään. Kannattaa suunnata muutama pohjaksi otettuna lähipubiin ja turista siellä murheensa ulos baarimikolle tai toiselle karvahattuasiakkaalle.
Tupakka, juomat,baarit auttaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tupakka, juomat,baarit auttaa.
Oletko jo kauan käyttänyt tuota " apukeinoa " ?
Vuosien saatossa kyllä mieli muuttuu, ja olet asiasta täysin eri mieltä.
- mutta
tänne vain kirjoitellaan ja toki lukemistakin löytyy, mut saat minulta kaiken huomion :)
Tuliko parempi olo? - Sydämestä pala pois
Hei,
Minulle läheinen ihminen teki itsemurhan aivan äskettäin. Ikää hänellä oli 26-vuotta. Hänen tilanteensa oli sellainen, että reilu viisi vuotta sitten hän menetti koko perheensä kerralla. Kaikki läheisensä hyvin väkivaltaisella tavalla. Kavereita hänellä oli ja apua hän haki ja saikin. Mutta tämä ei riittänyt. Henkisesti tämä ihminen kuoli perheensä mukana jo tuolloin reilut viisi vuotta sitten.
Kukaan ei voinut tuota tuskaa helpottaa. Olisin antanut mitä vain, että hänen olisi ollut helpompi olla.. Jotta hän olisi jaksanut.. Mutta en voinut muuta kuin katsoa voimattomana vieressä..
Mutta hänellä ei ollut enää ketään, jonka vuoksi oikeasti jatkaa. Hän tosiaan taisteli, yritti kaikkensa.. Mutta voimat eivät vain riittäneet..
Hänen poismenonsa satuttaa monia. Omasta sydämestäni hänen mukaansa lähti pala, joka ei koskaan tule takaisin.. Tällä hetkellä palan kohdalla on surua ja tyhjyyttä.. Ajan kanssa tämä aukko toivottavasti täyttyy hyvistä muistoista, mutta vielä minun on vaikea edes uskoa tuota.
Mieti oikeasti vielä kerran tarkkaan, ennen kuin teet mitään itsellesi.. Sulla on vaan tää yksi elämä, eikö se ole taistelun arvoinen?- jaksaisin..
Oma äitini kuoli tuossa viime vuoden lopulla...teki luultavasti itsarin, ken tietää. Asia tuntuu raskaammalta joka päivä. Mulla itellä ollut masennusta lähes koko ikä..Pahin vaihe oli siinä 15-18vuotiaana, joten alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää tämä taistelu. Mitä elämää se sellainen on että pitää vaan kitua päivästä toiveen. Sanotaan et pitää yrittää mutta en muuta olekkaan tehnyt. Tässä parin vuoden sisällä on kolme läheistä ihmistä kuollut, tullut ero avomiehestä ja kaverit hylänneet, joten se palkka siitä sinnittelystä. Huomenna ajattelin soittaa ajan terapiaan, yritetään nyt vielä. Vaikka ei olekaan syytä elää..Päivät istun koneella, tai luen, käyn kaupassa...päivästä toiseen. Ei jaksas tehdä mitään, mutta koittanut tässä pysyä järjissään. Ilman koiraani olisin varmasti jäänyt jo ajat sitten sängyn pohjalle makaamaan, mutta pakko on jaksaa ruokaa laittaa ja koittaa hoitaa, vaik viimeset voimat kuluis siihen. Mitään uutta ei tapahdu eikä tuu, ku ei oo voimia liikkua mihinkään. Joten valoisampaa tulevaisuutta ei ainakaan ole tiedossa. Huomenna oli tarkoitus aloittaa opiskelut mut millä voimilla.??Muutenkin kammoan koulua, ja olen sen verran hiljainen ja syrjäytyvä, et joudun heti silmätikuksi. Tai ainakin useimmiten. Kavereiden kanssa pystyin olemaan normaalisti ja puhumaan, mutta yksin ei kiinnosta ihmisille jutella. Jännitän niin paljo paniikkihäiriön takia. Joten siinä meni sekin mahdollisuus...Aikaisemmat opiskeluyritykset päättyneet muutaman kuukauden jälkeen. Joka päivä ollut yhtä tuskaa. Jatkuvasti kuumetta, mahakipua, päänsärkyä, väsymystä jännittämisen vuoksi. En ymmärrä mitä tää on. No...jospa se apu löytys terapiasta, vaikka empä usko. Kerran jo kävin siellä viime vuonna..tuntuu etten jaksa enää ees puhua omista ongelmista. Alkaa olla liian väsyny kaikkeen.
- Anonyymi
Aivan kamalaa ja todellakin,miettikää mitä asioita teillä on hyvin ja ei itsemurhaa missään nimessä!!
- Anonyymi
Elämä ei oo taistelun arvoista vaikka oon vasta 11 v
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Elämä ei oo taistelun arvoista vaikka oon vasta 11 v
Sinusta ehkä tällä hetkellä tuntuu tuolta, mutta suurin osa elämää sinulla on vielä edessä.
Kun ahdistus ja muut ikävät jutut helpottavat, niin elämä voi alkaa sujua sen verran paremmin, ettei ole tarvetta taistella.
Ihmiset aina puhuvat taistelusta, enkä ole ainakaan itse vieläkään keksinyt mitä sillä taistelemisella loppujen lopuksi tarkoitetaan.
Itse käytän mieluummin sanaa pärjääminen. Välillä sitä pärjää paremmin, ja välillä on vähän huonompia hetkiä.
Elämä on tällaista, tulee vastoinkäymisiä ajoittain, ja joskus taas tuntuu paremmalta.
Periksi ei kannata antaa. Ikinä ei voi tietää mitä aika tuo tullessaan, ja pelkästään jo uteliaisuudesta on kiva odotella ja katsoa. - Anonyymi
jaksaisin.. kirjoitti:
Oma äitini kuoli tuossa viime vuoden lopulla...teki luultavasti itsarin, ken tietää. Asia tuntuu raskaammalta joka päivä. Mulla itellä ollut masennusta lähes koko ikä..Pahin vaihe oli siinä 15-18vuotiaana, joten alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää tämä taistelu. Mitä elämää se sellainen on että pitää vaan kitua päivästä toiveen. Sanotaan et pitää yrittää mutta en muuta olekkaan tehnyt. Tässä parin vuoden sisällä on kolme läheistä ihmistä kuollut, tullut ero avomiehestä ja kaverit hylänneet, joten se palkka siitä sinnittelystä. Huomenna ajattelin soittaa ajan terapiaan, yritetään nyt vielä. Vaikka ei olekaan syytä elää..Päivät istun koneella, tai luen, käyn kaupassa...päivästä toiseen. Ei jaksas tehdä mitään, mutta koittanut tässä pysyä järjissään. Ilman koiraani olisin varmasti jäänyt jo ajat sitten sängyn pohjalle makaamaan, mutta pakko on jaksaa ruokaa laittaa ja koittaa hoitaa, vaik viimeset voimat kuluis siihen. Mitään uutta ei tapahdu eikä tuu, ku ei oo voimia liikkua mihinkään. Joten valoisampaa tulevaisuutta ei ainakaan ole tiedossa. Huomenna oli tarkoitus aloittaa opiskelut mut millä voimilla.??Muutenkin kammoan koulua, ja olen sen verran hiljainen ja syrjäytyvä, et joudun heti silmätikuksi. Tai ainakin useimmiten. Kavereiden kanssa pystyin olemaan normaalisti ja puhumaan, mutta yksin ei kiinnosta ihmisille jutella. Jännitän niin paljo paniikkihäiriön takia. Joten siinä meni sekin mahdollisuus...Aikaisemmat opiskeluyritykset päättyneet muutaman kuukauden jälkeen. Joka päivä ollut yhtä tuskaa. Jatkuvasti kuumetta, mahakipua, päänsärkyä, väsymystä jännittämisen vuoksi. En ymmärrä mitä tää on. No...jospa se apu löytys terapiasta, vaikka empä usko. Kerran jo kävin siellä viime vuonna..tuntuu etten jaksa enää ees puhua omista ongelmista. Alkaa olla liian väsyny kaikkeen.
Minä jäin yksin vuonna-18.ja en ole siitä selvinnyt,mieheni nukkui yllättäen pois,nyt tuntuu ettei elämällä ole enää tarkoitusta.Vakaasti harkitsen josko päätän päiväni oman käden kautta,en jaksa enää
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Elämä ei oo taistelun arvoista vaikka oon vasta 11 v
Minäkin olen 11v mulla on masennusta enkä jaksa tehdä mitään eikä mikään tunnu enää miltään oon käynyt psykiatrilla käyn yhä ja harkitsen joka päivä itsemurhaa oon nykyään paljon itsekeskeisempi ja toivon että joskus on parempi olla
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aivan kamalaa ja todellakin,miettikää mitä asioita teillä on hyvin ja ei itsemurhaa missään nimessä!!
Höpö höpö, mulla on niin paha olo, oon sössinyt kaiken ja jokainen päivä muistuttaa mua virheistäni, haluan kuolla. Miten niin hyvin kun olo on liian paha kestettäväksi. Et voi ymmärtää asiaa jota et ole kokenut.
- Anonyymi
Antakaa elämänne Jeesukselle Kristukselle. Hän voi ja tahtoo auttaa
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Höpö höpö, mulla on niin paha olo, oon sössinyt kaiken ja jokainen päivä muistuttaa mua virheistäni, haluan kuolla. Miten niin hyvin kun olo on liian paha kestettäväksi. Et voi ymmärtää asiaa jota et ole kokenut.
" Oon sössinyt.." ei tarkoita sitä, että sössisi enää, juuri nyt, tai jatkossakaan.
Tulevaisuus voi olla aivan toisenlainen. Eikä tulevaisuus ole koskaan täysin samanlainen kuin menneisyys. Tämä on hyvä muistaa.
Ja mitä ikinä onkaan kokenut, se on jo tapahtunut, se ei välttämättä tapahdu uudestaan.
Vielä jos siihen voi itse vaikuttaa mitenkään, ei edes tarvitse antaa tapahtua, uudestaan.
Virheistä voi aina oppia jotakin.
Elämä ei ole koskaan liian helppoa, ei kenelläkään. Elämä on opettavaista, ehkä se eniten opettaa omasta itsestä, oppii ymmärtämään mikä olen, millainen olen, miten suhtaudun asioihin, muihin ihmisiin, itseeni, jne.
Ihan kaikki sössii joskus, jotkut enemmän, jotkut vähemmän.
Yritä jaksaa pahasta olosta huolimatta, se olo ei kestä ikuisesti, vaikka siltä saattaa juuri nyt tuntua. Tsemppiä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aivan kamalaa ja todellakin,miettikää mitä asioita teillä on hyvin ja ei itsemurhaa missään nimessä!!
Entä jos ei jaksa. Hyvä on huudella, et miettikää mikä on hyvin. Masennus on masennus, eikä siinä kiinnosta paskaakaan miettiä, et mikä on hyvin. Itse oon jo vuosia yrittänyt. Nyt on SE raja lähempänä kuin ikinä ennen. Helvettiä koko mun elämä.
- Maija M.
Vaikka nyt tuntuukin siltä ettei mitkään puheet mitään auta kannattaa oikeasti kokeilla juttelemista ammatti-ihmisten kanssa. Ne oikeestikin osaa auttaa. Itsensä tappaminen ei kutenkaan ratkaise mitään. Se vain lopettaa ihan kaiken.Tee edes läheisillesi se palvelus että haet ammattiapua, jos itsestäsi enää välitäkään. Heille olet kuitenkin kaikkein rakkain!
- sen
juuri sen takia sen tuntuukin pahalta ja itsekkäältä teolta,mutta mun koko elämä on ollut yhtä painajaista ja jo nuorena oon ajatellu itsaria ja etten koskaan tuu elämään täälä maailmassa kauaa.. Tähän asti olen sinnitellyt,mutta nyt on vaan tullu raja vastaan..eikä mtn oo enää tehtävissä. Tänään teen sen mitä olen jo monia vuosia halunnut tehdä ja päästää itseni pois pahasta olosta,jota on jo aivan liian kauan kestäny.En oo koskaan tätä ajatusta kannattanu,mutta nyt ymmärrän miksi monet siihen päätyvät..
- surussa elävä
sen kirjoitti:
juuri sen takia sen tuntuukin pahalta ja itsekkäältä teolta,mutta mun koko elämä on ollut yhtä painajaista ja jo nuorena oon ajatellu itsaria ja etten koskaan tuu elämään täälä maailmassa kauaa.. Tähän asti olen sinnitellyt,mutta nyt on vaan tullu raja vastaan..eikä mtn oo enää tehtävissä. Tänään teen sen mitä olen jo monia vuosia halunnut tehdä ja päästää itseni pois pahasta olosta,jota on jo aivan liian kauan kestäny.En oo koskaan tätä ajatusta kannattanu,mutta nyt ymmärrän miksi monet siihen päätyvät..
ja vielä kerran mieti,voisitko ajatellä,että ensimmäisenä laittaisit sen korkin kiinni,usko pois se vain pahentaa sun olotilaasi.
Tuli vaan mieleen,kun toiset joutuu lähteen täältä kesken kaiken.Menetin itse rakkaimpani,silmänräpäyksessä,hän oli täynnä elämää jaksoi aina löytää joka asiasta jotain positiivista.Sen tiedän että hän ei varmasti olisi halunnut lähteä,mutta meiltähän sitä ei kysytä.Hae apua itsellesi,koeta vielä katsoa ja uskoa siihen että joskus helpottaa.Usko pois sillä niinkauan on toivoa kun on elämääkin ja itse olet vasta taipaleesi alussa,kun olet niin nuori.Voimia sinulle ennenkaikkea siihen että haet apua itsellesi ja pian.Lämmöllä sinua ajattelen ja toivon rohkeutta kohdata elämä helppoa se ei ole mutta uskoa parempaan huomiseen. - .....
sen kirjoitti:
juuri sen takia sen tuntuukin pahalta ja itsekkäältä teolta,mutta mun koko elämä on ollut yhtä painajaista ja jo nuorena oon ajatellu itsaria ja etten koskaan tuu elämään täälä maailmassa kauaa.. Tähän asti olen sinnitellyt,mutta nyt on vaan tullu raja vastaan..eikä mtn oo enää tehtävissä. Tänään teen sen mitä olen jo monia vuosia halunnut tehdä ja päästää itseni pois pahasta olosta,jota on jo aivan liian kauan kestäny.En oo koskaan tätä ajatusta kannattanu,mutta nyt ymmärrän miksi monet siihen päätyvät..
Älä hyvä ihminen mene tekemään mitään tuollasta.. tässä juuri menetin ystävän, vasta 17 vuotiaan pojan , joka traagisesti päätti lopettaa elämänsä. Kukaan ei syytä tiedä, suremassa sukulaiset sekä iso joukko ystäviä. Mietin vain että miksi?
- Anonyymi
sen kirjoitti:
juuri sen takia sen tuntuukin pahalta ja itsekkäältä teolta,mutta mun koko elämä on ollut yhtä painajaista ja jo nuorena oon ajatellu itsaria ja etten koskaan tuu elämään täälä maailmassa kauaa.. Tähän asti olen sinnitellyt,mutta nyt on vaan tullu raja vastaan..eikä mtn oo enää tehtävissä. Tänään teen sen mitä olen jo monia vuosia halunnut tehdä ja päästää itseni pois pahasta olosta,jota on jo aivan liian kauan kestäny.En oo koskaan tätä ajatusta kannattanu,mutta nyt ymmärrän miksi monet siihen päätyvät..
paha olo ja paha olo...vittu te ette nuoret tiedä vittumaisista ajoista mitään! teillä on sossu tukena jakamassa rahaa ja kaikki psykiatrit paapomassa. Liian hyvässä elintasossa ja rauhan yhteiskunnassa ammattipaapojien helmoissa kasvaneet eivät kestä mitään, eivät talvea, eivät koronasulkuja eivätkä mitään. pitäisi aina olla bailaamassa Balilla tai Ibizalla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
paha olo ja paha olo...vittu te ette nuoret tiedä vittumaisista ajoista mitään! teillä on sossu tukena jakamassa rahaa ja kaikki psykiatrit paapomassa. Liian hyvässä elintasossa ja rauhan yhteiskunnassa ammattipaapojien helmoissa kasvaneet eivät kestä mitään, eivät talvea, eivät koronasulkuja eivätkä mitään. pitäisi aina olla bailaamassa Balilla tai Ibizalla.
Ei ole kyse siitä. Puoliso jätti, syyttää kaikesta, kaikki mun menneet virheet, ihan kaikki, ja kaikki on mun syytä. Puoliso ja perhe oli mulle rakas, halusin tehdä kaiken heidän eteen, ja tein mitä jaksoin. Nyt hän sanoo että olen vanha (hän hakee nyt 20vuotiaita) ja hylkää mut. Olen kuitenkin ihan ok mielestäni mutta kai se on uskottava että en ole. Olen kuvottava, hylättävä, vastenmielinen pska, kaikki on mennyt väärin mun takia. En jaksa elää, hävettää oma olemassaoloni. Kertokaa please miten olisi helpoin kuolla. Pilaan kaikkien elämän
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ole kyse siitä. Puoliso jätti, syyttää kaikesta, kaikki mun menneet virheet, ihan kaikki, ja kaikki on mun syytä. Puoliso ja perhe oli mulle rakas, halusin tehdä kaiken heidän eteen, ja tein mitä jaksoin. Nyt hän sanoo että olen vanha (hän hakee nyt 20vuotiaita) ja hylkää mut. Olen kuitenkin ihan ok mielestäni mutta kai se on uskottava että en ole. Olen kuvottava, hylättävä, vastenmielinen pska, kaikki on mennyt väärin mun takia. En jaksa elää, hävettää oma olemassaoloni. Kertokaa please miten olisi helpoin kuolla. Pilaan kaikkien elämän
Älä pilaa omaa elämääsi.
Et tosin pilaa muidenkaan elämää, se on vain ajatus ja tunne päässäsi.
Sinusta tuntuu, että olet epäonnistunut, et kelpaa. Et muka kelpaa, koska olet muka liian vanha, jne.
Et voi sille mitään, jos puoliso hakee nuorempia, mutta tajua, että se ei ole sinun vika, se ei johdu sinusta, se on vain oma ajatuksesi.
Kukaan ei riitele yksin, kukaan ei syyttele toista mistään, jos ei itsessä ole mitään vikaa.
Yleensä oman pahan olon ja ikävät tunteet tulee purettua lähimpiin ihmisiin, erotapauksessa useimmiten puolisoon, hänen kanssaanhan se erokin tapahtuu.
Tällä hetkellä ehkä inhoat ja vihaat itseäsi, ja se on täysin ymmärrettävä tunne siinä vaiheessa jos/kun tulee jätetyksi, hylätyksi.
Mutta kun se ei ole pysyvä tunne, se haihtuu jossain vaiheessa, se helpottaa jossain vaiheessa.
Kirjoitat itse, että olet ihan ok omasta mielestäsi, ja silloinhan se on niin kuten ajattelet.
Hyljätyksi tulemisen tuska saa noita valtavia tunteita , sekä itseinhon ja vihan tunteita aikaiseksi.
Häpeässäkään ei ole mitään pahaa, se kuuluu tunteiden kirjoon, ja jokainen sitä tuntee joskus, milloin mistäkin syystä.
Muista, että kaikesta huolimatta olet varmasti ihan ok, ja ajan myötä asiat muuttuu paremmiksi.
- *****''
älä luovuta,mene vaikka terveyskeskukseen ja
kerro tilanteesi.Sulla saattaa olla vaan vaikea
vaihe elämässäsi niitä on jokaisella.Mullakin
on ollut ja olen selvinnyt voittajana.
Pyydä jotain lääkettä ja terapiaa sekä myös
alkoholinkäyttöön apua,päihdelääkärikin voisi olla
yksi vaihtoehto mutta ilmeisesti yksityisellä
puolella.
KOITA NOUSTA SIELTÄ ,SULLA ON VAIN YKSI TIE JA SE
ON YLÖSPÄIN.TSEMPPIÄ...- .....
kai mun pitäs apua hakee..mut se kynnys tuntuu vaan niin korkeelta ja tuntuu etten vaan jaksa enää. mun elämäs on sattunu vaan niin paljo paskaa että ihmettelen miten oon ees selvinnyt tähän asti..on vaan ollut niin paljon kaikkee,jonka takii oon elämäni aikana ollu 2 kertaa vakavasti masentunut ja sit on ollu lisäks lievempiä masennuksi,joten täl hetkel käyn läpi elämäni vaikeimpia hetkiä..itkettää vaan tää kaikki.. tuntuu vaan niin kovin vaikealta ajatella että kaikki tästä vielä paranisi.. kiitos kuitenkin sinulle.
- essukkainen
Lähetän sulle etähalauksia. Ja ympärilläsi on varmasti ihmisiä, jotka antaisivat ihan oikeita halauksia jos päåästät lähelle. Mulla on itselläni ikää nyt 40 vuotta. Kaksikymppisenä olin jokseenkin samassa olotilassa kuin sinä nyt. Nykyään uskon että jotkut ihmiset vaan on onnellisia nuorina ja jotkut vanhoina. Mulle elämä alkoi hymyillä lähempänä kolmeakymmentä ja muuttuu aina vain paremmaksi. Elämässä on erilaisia vaiheita. Mikset yhtä hyvin odottaisi vaikka 5 vuotta tai 10 ennenkuin tapat itsesi? Jos sitten enää haluat... ei sulla ole mikään kiire!
- välitä itsestäsi
Seuraavana arkipäivänä menet opiskelupaikan terveydenhuoltoon tai päivystysajalla mielenterveystoimistoon. Et ole yksin, sinua varten on ihmisiä jotka kuuntelevat ja ennenkaikkea auttavat. Älä missään nimessä yritä jäädä yksin asian kanssa, sinusta välitetään kun annat vain luvan. tv: ammattilainen ja ihminen (jotka välittävät). voit myös vastata/ kysyä asiasta minulta lisää.
- korppi
Jos et hanki itsellesi apua ajoissa. Itse muutin maalta helsinkiin ja koko irtirepäisy teki minusta turvattoman ja masentuneen. Kesti vuosia löytää joku suunta ja rämpiä ylös siitä harmaudesta ja tarkoituksettomuudesta johon oli vaivihkaa kääriytynyt. Selviytyminen yksin on tuskallista eikä aina onnistu. Olet nuori( itse olin samanikäinen kun aloitin opiskelun) ja vahvistut vanhetessasi jos vain annat itsellesi luvan olla heikko ja tarttua johonkin mikä AUTTAA SINUA eikä ole mikään ulkoinen suorite.
Itsemurhasta sen verran että löysin ystäväni itsensä surmanneena: väkivaltainen kuolema on hirvittävä asia. Sen nähneenä sanon ettei kukaan saisi olla täällä niin turvaton että tekee itselleen jotain niin pahaa. Se julmuus mikä siinä näyssä on ei koskaan välity valkokankaalta. Älä edes harkitse tosissasi: kuolema ei ole lohtufantasiaa eikä anna anteeksiantoa. Sen irvokkuuden jälkeen jää vain omaisten tuska ja itsesyytökset. Hyvä ihminen, hanki apua, vaikka opiskelijoiden terveydenhuollon kautta. He auttavat, mutta sinun o mainittava että sinulla on itsetuhoisia ajatuksia. Mielenterveystyössä mukana olevat eivät todellakaan suhtaudu asiaan kevytmielisesti eikä masennuksessa ole mitään hävettävää! Voimia. - ...
Hei nainen 20v!
olen mies 20v ja minullakin opiskelut alkanut ihan hyvin mutta minä olen romahtanut. itsemurha ollut mielessä 3vuotta lähes joka minuutti.
itsemurha on minullekin paras vaihtoehto.
mutta en voi tehdä sitä koska vanhempani surisi loppuelämänsä. olen aivan loppu. masennuslääkkeet ei auta, ei mikään muu auta paitsi humalatila silloin nautin. mutta muuten en.
Terveisin Romahtanut Tähti.- ...
Moikka! Mä tein ratkaisun mun ongelmaan ja oon siihen erittäin tyytyväinen.Eilen sain puhutuksi ensimmäistä kertaa ongelmistani ja tänään menin lääkäriin.Olen puhunut myös läheisilleni tilanteestani.Olin eilen vielä aivan hajalla ja olin tosi lähellä että olisin päättänyt päiväni,mutta en pystynyt siihen ja onneksi myös tajusin sen.Nyt tuntuu jo paljon paremmalta kun olen saanut apua tilanteeseeni ja en ole ongelmieni kanssa yksin.Tiedän myös sen ettei ole helppoa kun on masentunut, mutta kannattaa yrittää aina taistella omasta elämästä.Se ei tapahdu hetkessä,mutta vähitellen.Toivon sulle kaikkea hyvää ja älä anna periksi! Elämä ei oo koskaan helppoo ja periksi ei sais koskaan antaa vaikka kuinka tuntis olevan pohjalla.Elämä antaa sulle vielä paljon hyviä ja ihania asioita kuten minullekin! voimia sulle!! :)
- joku -93
oon vasta 13v...
koulu menee päin seiniä ja kidutan itteäni...
oon itekki miettiny itsemurhaa, mut sit mun pää saatiin joten kuten käännettyä...
kyllä vieläki joskus suunnittelen sitä...
oon viillelly vuoden ajan enkä syö kunnolla...
oon menettäny parin kuukauden aikana lähes kaikki kaverit...
oon monesti kyl miettiny, et miks elän....
mut en oo keksiny vastausta...
olisin tehny itsemurhan, jos olisin uskaltanu.... :/- sitä
Lue viesti jonka kirjoitin mies 20:lle. Tulin järkiini ja hankin itselleni vanhempien kanssa hoitoa.Se oli todella järkevä teko.Oloani helpotti todella paljon että sain puhutuksi ongelmistani ja nyt on jo paljon parempi olo.Älä enää edes harkitse itsaria! olet todella nuori ja sulla on KOKO elämä eessä!! tiedän että on tosi vaikea uskoa paremmasta kun on tosi paha olo,niin mäkin tein,en kuunnellut ketään.Mutta onneksi aloin puhumaan,muuten en olisi tässä.Sun kannattaa lopettaa itsesi viiltely ja hankkia apua itsellesi.Puhuminen jollekkin ammattilaiselle on hyvä alku ja se askel kannattaa ottaa.Ihan oikeesti! Yritä jaksaa ja pitää mieli virkeänä ja voimia sulle! Et sä ole vielä mitään menettäny :).
- joku -93
sitä kirjoitti:
Lue viesti jonka kirjoitin mies 20:lle. Tulin järkiini ja hankin itselleni vanhempien kanssa hoitoa.Se oli todella järkevä teko.Oloani helpotti todella paljon että sain puhutuksi ongelmistani ja nyt on jo paljon parempi olo.Älä enää edes harkitse itsaria! olet todella nuori ja sulla on KOKO elämä eessä!! tiedän että on tosi vaikea uskoa paremmasta kun on tosi paha olo,niin mäkin tein,en kuunnellut ketään.Mutta onneksi aloin puhumaan,muuten en olisi tässä.Sun kannattaa lopettaa itsesi viiltely ja hankkia apua itsellesi.Puhuminen jollekkin ammattilaiselle on hyvä alku ja se askel kannattaa ottaa.Ihan oikeesti! Yritä jaksaa ja pitää mieli virkeänä ja voimia sulle! Et sä ole vielä mitään menettäny :).
mä en pysty puhumaan kenellekkään...
en uskalla...
kasvotusten puhuminen on jotain ihan hirveetä...
kyllä mä netis ehk joillekki harvoille...
mut en koskaan kenellekkään kasvotusten...
en ees parhaalle kaverille, terkkarille tai vanhemmille...
tää on jotain ihan hirveetä...
myös syömishäiriö vaivaa...
ja unettomuus....
esitän koulussa pirteetä ja se vie voimat.... :( - puhua
joku -93 kirjoitti:
mä en pysty puhumaan kenellekkään...
en uskalla...
kasvotusten puhuminen on jotain ihan hirveetä...
kyllä mä netis ehk joillekki harvoille...
mut en koskaan kenellekkään kasvotusten...
en ees parhaalle kaverille, terkkarille tai vanhemmille...
tää on jotain ihan hirveetä...
myös syömishäiriö vaivaa...
ja unettomuus....
esitän koulussa pirteetä ja se vie voimat.... :(Mä uskon ettei ole helppoa puhua omista asioista,mut tässä tilanteessa sun kyllä pitäisi puhua ees jollekkin.Vaikka sitten tuntemattomalle,niinku terkkarille täysin luottamuksellisesti.Ei oo hyvä asia että pidät kaikki asiat sisälläsi.Oot niin nuori,että puhu sellaiselle ihmiselle,jolle parhaiten pystyisit puhua.älä jää yksin ongelmiesi keskelle.Susta välitetään ja sua varmasti halutaan auttaa jos annat vain siihen mahdollisuuden.:)Älä KOSKAAN anna periksi! Rakasta sen verran itseäsi ettet vahingoita itseäsi! :)
- joku -93
puhua kirjoitti:
Mä uskon ettei ole helppoa puhua omista asioista,mut tässä tilanteessa sun kyllä pitäisi puhua ees jollekkin.Vaikka sitten tuntemattomalle,niinku terkkarille täysin luottamuksellisesti.Ei oo hyvä asia että pidät kaikki asiat sisälläsi.Oot niin nuori,että puhu sellaiselle ihmiselle,jolle parhaiten pystyisit puhua.älä jää yksin ongelmiesi keskelle.Susta välitetään ja sua varmasti halutaan auttaa jos annat vain siihen mahdollisuuden.:)Älä KOSKAAN anna periksi! Rakasta sen verran itseäsi ettet vahingoita itseäsi! :)
en vaan pysty puhuun kellekkään...
enkä myöskään uskalla...
en ees halua apua, mutta silti haluan....
haluaisin kuolla, mutten kuitenkaan...
en enää tiiä mistään mitään... :(
mulla ei nykyään oo oikeestaan ees kavereita....
enkä halua vanhemmille kertoo yhtään mitään...
terkkarille en myöskään mene vapaaehtosesti...
- n-elli
Hei, Ymmärrän sinua. Todella ymmärrän. Olen itse ollut samassa jamassa. Yritin itsemurhaa monesti ja lopulta onnistuin, ainakin melkein. Siinä vaiheessa kun lääkärit pudistelivat päätään eikä antanut mulle toivoa, tajusin, että mitä olen mennyt tekemään. Mietin että halusinko sittenkään tätä. Se oli hassu tilanne. Olin jo puolivuotta suunnitellut itsemurhaa ja halusin TODELLA kuolla. En jaksanut enään mitään. En yhtään mitään. Ja sitten ku lopulta tiesin onnistuvani, mietin että halusinko sittenkään.
Äitini soitti teholle ja halusi puhua kanssani..hän kun tiesi/pelkäsi puhuvansa viimeistä kertaa. Hän itki ja kysyi MIKSI MIKSI?? Ja kiljuin takaiin, että en oikeasti halua kuolla!! Tuli kammiovärinä ja sydän pysähdys, mutta selvisin. Onneksi! Kyllähän siinä pitkään meni ennenkuin sain elämän iloni takaisin. Nyt tuosta kohtalokkaasta tapahtumasta on kulunut ylivuosi ja olen jo täysin jalkeilla. Tosin syömishäiriö painaa välillä vieläkin päälle.
Oikeasti. On jaksettava kestää. Mutta sun ei tarvii tehdä sitä yksin. Saat apua. Lääkäritlä psykiatrilta... voin luvata että se helpottaa ajan kanssa. Jos oikeen pahalta tuntuu heittäydy vaikka lattialle ja huuda että haluan kuolla! Itke kaikki paha olosi pois. Sen jälkeen olo helpottaa jo vähän.
Voimia sinulle! - :::::::::::::
Olen kokenut läheisen itsemurhan. siihen ei kuule
totu ikinä.
sitä mietii aika kauan sen jälkeen että oisiko voinut jollain tapaa auttaa tai että tekikö jotain väärin. ja se on todella raskasta.
Jos et muuta keksi niin mieti vaikka minkä
surun , tuskan ja murheen jätät läheisillesi
jos menet tekemään sen.
Äläkä tee, kyllä asioilla on taipumus järjestyä,
usko pois.
2 näistä itsarin tehneistä oli työkavereita,
1 opiskelukaveri. kaikki alle 25 v. - Dip__
Olet masentunut ja tarviit apuu. Susta voi tuntua siltä, että et tarvii apuu, mut kannattaa sitä apua hakee, koska kyllä masennuksesta selviää. Koitahan jaksaa!
- Life-Infected
Aika paljon auttaa tällaiset... länsimaisen yhteiskuntamme ihanne on se mikä on syypää. Luurangot, jotka tepastelevat catwalkilla... kauneus(?)ihanne.
Miettikää, onko tehnyt jotain niin väärin että ansaitsee sen?
Ja kaikille jeesustelijoille, onko se muka rikos, jos päättää tuskansa ja muitten tuskan? Onko parempi antaa vaikutelma siitä, että sitä ei ole olemassa?... Onko parempi, että sitä ei näytä?
Mie oon itse harkinnut sitä jo kaksi vuotta... Ei tarvitse kantaa huolta, kun se on enneminkin vapautus kun rangaistus.
Miettikää ansaitsetteko sitä? Eikö ole parempi säilyttää kunnia... ei välttämättä tarvitse tappaa itseään, sillä on hyvä jos muut ihmiset saavat olla kunniallisessa seurassa... - kaunismerenneito
ÄLÄ TEE MITÄÄN ITSELLESI.MÄ YMMÄRRÄN SINUA .
TOIVON SINULLE SYDÄMESTÄNI KAIKKEA HYVÄÄ.TOIVON PALJON VALOA ELÄMÄÄSI.ELÄMÄ EI OLE AINA HELPPOA.MÄ OLEN MENETTÄNYT OMAN POIKANI JA KUN SIINTÄ SURUSTA KERROIN,NIIN TÄMÄ IHMISET TÄÄLLÄ ALKOIVAT OIKEIN KIPMASSA HAUKKUMAAN MUA.NO MÄ KESTÄN KYLLÄ SEN.OLE ONNELLINEN SÄ SAIST SYNTYÄ SUOMALAISENA,MULLA ON HUONOINTA SE KUN OLEN ULKOMAALAINEN JA SYRJINTÄÄ ON JOKA PUOLELLA SUOMEA.NO KESTÄN TOKI SENKIN.KUINKA KAUVAN ON AJAN KYSYMYS.KELPOMPI SE OLISI KUN PÄÄSIS POIS TÄÄLTÄ,JA OLEN SITÄ AJATELLUTKIN,KUN MULLA EI OLE KETÄÄN.MUN POIKAKI ODOTAA MUA SIELLÄ.MUTTA SINULLE RAKAS YSTÄVÄNI JATKA SINÄ ELÄMÄÄSI,OLET NUORI JA KAUNIS NAINEN.NÄEN SEN JA ELÄMÄSSÄ ON PALJON HYVÄÄ VIELLÄ,RAKKAUTTA YM.. - =(
tämä on vanha kirje 07 vuonna kirjoitettu.uskon että olet elävien kirjoissa.olen keskiikäinen nainen.säikähin kun luin sun kirjoituksesi.dei radiosta soi laulu" en halua elää, mitään hengellistä elämää,haluaan elää elämää"ihmettelin sanoja ja vielä dei radiosta.en tiedä mitä se tarkoittaa.olen itsekin elänyt en oikein hengellistä elämää mutta hengellistä kuitenkiin.sen avulla olen vieläkin elossa ja terve.JEESUS KRISTUS ON SAMAA EILEN TÄNÄN JA IKUISESTI.HÄNEN RAKKAUS ON AITO.tukeudu Hänen, kulta pieni.kaikki muuttuu.terveisiin kolmen tytön äiti ja kahden lapsenlapsen mummi.siunausta sinulle.
- 23v nainen
Hei kaikki!!! Itse olen sairastanu masennusta n.10v ja olen nyt 23v .
Olen kulkenu psykiatrilla,psykolokilla,akupunktiossa yms
kaikkea kokeiltu ja 2v masennus lääkkeitä,
eikä kauheesti auttanu tai ainakaan niin paljon kuin oisin toivonu.
Mutta nyt olen löytäny parhaan keinon parantua ja kunnioituksella rakkaat kohtalo toverit kerron teille mikä oikeesti auttaa.....
PSYKOLOKINEN VYÖHYKETERAPIA,ehdottomasti.
EI MITÄÄN MASENNUS LÄÄKKEITÄ EI IKINÄ!!!!!!!!!!
NE VAAN PAHENTAA JA PITKITTÄÄ...
ELI TEOLLISTEN MYRKKYJEN TILALTA,
OMEGA 3 KAPSELEITA 2KPL/PÄIVÄSSÄ JA LIIKUNTAA SEN VERRAN KUIN JAKSAA...
Itsemurha on viimeinen virhe. aina on tunnelinpäässä edes siemenen kokoinen aukko se riittää..
Toinen asia mikä on minua auttanut on saada parannus synneistä. Koska olemmehan me kaikki ihmiset syntisiä.se helpotti ihan oikeasti hurjasti.
Kiitos jotka luitte ja sori huonosta "käsialastani" en oikeen osaa kirjoitta.
Itselläni todella raaka nuoruus ollu. Luota itseesi, Opi rakastamaan itseäsi ja ANNA ITSE ITSELLESI ANTEEKSI... - Tervppa
Itsemurha ei ole leikin asia. Yritin itsemurhaa 22.v. Olin saanut juuri ensimmäisen lapsen. Mikä julma kohtalo olisi lapsella ollut, jos olisin poistunut täältä. Vaikka elämäni on ollut eroineen vaikeaa senkin jälkeen. Miehen puolen suku ei olleet "otettuja" itsemurhasta, vaan syyttivät lapsen hylkäämisestä.Olin yksin kotona yrittäessäni riistää henkeä itseltä viinalla ja psyykelääkkeillä. Mies kertoi minulle, että lääkäri oli hänelle sanonut ettei noin pieni määrä lääkkeitä ja viinaa ketään tapa. Voitte varmaan kuvitella millainen olo oli kaiken tuon kohtelun jälkeen ja mitähän kävi mielessä. Koin hylkäämisen ja häpesin itseäni vielä enemmän, tuntui että olin leimattu itsemurhakandidaatiksi, eli täyshulluksi. Naapurin juoppo ukkokin kävi meillä tarinoimassa tuttujensa itsemurhista, kun oli tietysti uteliaana katsonut ikkunasta kun minua vietiin ambulanssilla sairaalaan, olivat murtaneet oven että pääsivät minua pelastamaan. Oli todella paha olo, voisin ajatella olleeni jonkinlaisessa psykoosissa, ainakin minusta tuntui siltä.
Ihminen on tarpeeksi kärsinyt yrittäessään itsemurhaa, ei siinä enää tarvi häpäistä vaan pikemminkin lohduttaa ja rakastaa.
Edelleen 20.v. myöhemmin on huonoa oloa. Elämäni traumaattiset kokemukset ovat tehneet minusta pelokkaan, enkä koe elämäni täydesti. Toivon elämäni helpottuvan jatkossa, ei tällainen ole oikeaa elämää. Usein näyttelen läheisilleni pärjäävää, vaikka olen nyt alkanutkin hieman valottaa aikuistuville lapsilleni, missä mennään etteivät ihmettele minun olemistani kun kaikki ei aina suju niin mallikkaasti.
Koitetaanpa elää täällä eikä murehdita liikaa, vaikka helpommin usein sanottu kuin tehty. - ...
tää tuntuu niin turhauttavalta, en halua puhua kenenkää kanssa.. Asiani ovat erittäin hyvin mitä vois olla.. mutta jokin syö voimiani.. en tiedä mikä ja kauan on kestänytkin.. tarvin apua tiedän sen en vai kykene hakemaan sitä enkä halua ajatella edes että tarvitsisin apua. En vain jaksa enää.. en halua sanoa edes ikääni en haluaisi ylipäätään sanoa mitään, johonkin on vain pakko saada avata suunsa, vastaukset tähän jo tiedän. Säälittävää on tiedän sen, teidän ei tarvi kertoa sitä mulle. Oon niin poikki.. Toivon joka päivä että tää olo helpottuisi . olen positiivinen ihminen kaikinpuolin ja asiani on oikeasti hyvin ulkopuolella ja muiden näkökulmasta. mutta jokin on vialla kuitenkin.. tietäisinpä vain mikä se on.
- 4+19=23
Täällä sama. Olen parikymppinen opiskelijaneiti. Elämä rullaa ulkoisesti aivan mahtavasti. Kultalusikka suussa on helppo elää - on asunto ja auto ja rakastava perhe, joka asuu samalla paikkakunnalla. Opiskelupaikka yliopistossa ja opinnotkin suoriutuvat kohtuudella.
Tuntuu kuitenkin, että koko yliopistoaika on pelkkää taistelua. Olen vaihtanut pääainetta ja päässyt oman alan töihinkin, mutta jotenkin nyt kaikki tuntuu taas pahalta. Entinen heilani teki elämästäni helvettiä vuoden ajan vielä eromme jälkeenkin. Nykyinen heilani jätti viikonloppuna, mistä syytän pahaa oloani.
En ole oikeasti tällainen. Näin alakuloinen ja masentava. Olin joskus onnellinen, keveä, avoin ja iloinen. Hauska.
Puudutin pahan oloni vielä vuosi sitten urheiluun ja fitness-tyyppiseen elämäntapaan, mut nykyisin edes liikunta ei tuo samaa onnentunnetta. Yliopistolla ja useimmiten ystävieni seurassa jaksan pinnistellä ja hymyillä. Yksin tunnen itseni säälittäväksi, epäonnistuneeksi, epävarmaksi ja rumaksi. Kaikista eniten koen olevani taakka ja rasite läheisilleni, kun olen näin alakuloinen, vaikka ulkoisesti kaikki on niin pirun hienosti. Tunnen syyllisyyttä masennuksestani, sillä eihän minulla ole oikeutta olla surullinen kun monilla muilla menee oikeasti huonosti. En jaksaisi olla tällainen ja vihaan itseäni näiden tunteiden takia.
Sain tänään lääkkeet masennukseen ja aion heti aamulla käydä ne hakemassa. Olen helpottunut siitä, että tilanne voi helpottaa, mutta samalla mietin sitä, että lääkkeetkin on joskus lopetettava. Haluaisin psykoterapiaan, mutta terapeuttini mukaan en ehtisi sitoutumaan hoitoon riittävän pitkäksi ajaksi, sillä olen suunnitellut vaihto-opiskelua. En haluaisi luopua siitäkään suunnitelmasta, mutta haluan myös apua.
On vaikea elää, kun tekee sen vain ettei satuttaisi lähimmäisiään lähtemällä pois.
- elämään väsynyt
Sama täällä,asiat hyvin,en vaan jaksa ;(
- Täysin toivoton
Täällä myös yksi. Elämän on muuttunut täysin merkityksettömäksi paskaksi. En jaksa edes ajatella. Mikään ei kiinnosta. Olen huono kaikessa. Tämä tunne on pääni sisällä mutta en tiedä miten voisin olla ajattelematta toisin :( En usko että koskaan kykenen olemaan onnellinen. En osaa solmia läheisiä ihmissuhteita jotka antaisivat elämälleni tarkoituksen. Vihaan yksinäisyyttä mutta en osaa olla muiden ihmisten kanssa.
- Outopulu
Itse olen 41v., kokenut elämässä kaikenlaista; väkivaltaa, lapsen vakavaa sairautta, oikeudenkäyntejä, kuolemaa...koskaan en vain ole kokenut haluavani kuolla vaan suhtautumiseni elämään on ollut aina positiivisen hassutteleva...ei elämää pidä ottaa niin vakavasti. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu koko ajan, mutta elämä on tarkoitettu elettäväksi. Yksinolosta voi nauttia, ja erilaisten ihmisten kanssa voi harjoitella tulemaan toimeen...elämä on seikkailu. Uskon sielunvaellukseen, ja jokainen elämä on osa suurempaa kokonaisuutta mitä rakennamme osana maailmankaikkeutta....jokainen tekee omat ratkaisunsa osana kokonaisuutta...ja itse voi valita suuntansa : ).
- Elämä on tuskaa
Minunsta tuntuu että en jaksa enää yrittää mitään... elämäni on yksi iso ongelma.
En jaksa enää olla vahva, vaikkka haluaisinkin! Haluaisin kovasti muuttaa elämäni suunnan, tuntuu että olen tuhonnut läheisteni elämän sillä että olen halunnut läheisyyttä ja rakkautta... ja siitä on lapseni kärsinyt. Hänellä olisi asiat ihan toisin jos olisin valinnut toisin. Voi että elämä satuttaa... ja siitä ei ole ulospääsyä millään. Voi kun olisin valinnut toisin... elämäni olisi erilaista, mutta ehkäpä lapsellani olisi asiat paremmin. Pää halkee enkä jaksais enää miettiä tätä. Elämä on niin kauhean vaikeaa. Miten sen elää niin että se menee niin että kaikilla on hyvä olla? - Hän tietää jo
umpisolmu elämässä on että se tie on koluttu loppuu.
ainoa lääke joka vapauttaa on rukouksessa tunnustaa Jeesukselle Kristukselle
minä en jaksa autaminua .
Hoida sinä nämä asiat tahtomallasi tavalla.- Anonyymi
minulle on tuonut lohdun ja uskomattoman parannuksen sairaudestani.kiitän kiitän...tv. tavis
- jesse james
Minä en oikein jaksa uskoa tuohon jeesukseen ja muuhunkaan uskomiseen. Ei se tuo parannusta pahaan oloon, ei todellakaan.
- pystytsiihen
ny äkkiä vanhoja hyviä valokuvia katselemaan ja hyviä muistoja pohtimaan. älä mieti vain niitä huonoja asioita. jää hetkeksi miettimään mistä pidit nuorempana keilaamisesta,uimisesta,shoppailusta jne. sitten pyydät mukavan läheisen kanssasi tekemään sitä. pitäkää ihana päivä ja katsotaan joko seuraavana päivänä reipastuisit.
nuoren elämä on vielä helppoa. Onnea sinulle:D - Oonturha
Vittu mä en jaksa enää elää. Ketään ei kiinnosta miten Mul menee. Eikä mua täs maailmassa Kyl enää vittu tarvita mihinkään. Täytän kohta 14. Ellen tapa itteeni sitä ennen. n vaa jaksa!
- Romahdus1000
Oon tosi ahdistunut tällä hetkellä. 27v eli parhaassa työiässä mutta tänään en päässyt sängystä ylös töihin. Masennus ja ahdistus siinä pisteessä että v.vaikutus muihin ihmisiin ihan sairaan vaikeeta. IM ajatukset pyörii vaan päässä.
- Enoorobotti
Hanki itsellesi lemmikki, niin sulla on syy ja velvollisuus elää.
Tää oli ihan vaan tällainen käytännön neuvo, ei perustu
mihinkään psykoterapiakoulutukseen.
- Anonyymi
Vastaan tosi myöhää mut mun on ihan pakko avautua. Tuntunu jo niin kauan siltä, että seinät kaatuu päälle ja vikat asiat josta piristyin, on poissa. Kokoajan kauheassa ahdistuksessa ja paniikissa haluun vaa kuolla. En tiedä, miten sen tekisin. Entä jos kadun sitä, silloin kun se on jo myöhäistä? Kukaan ei ota tosissaan. Oon ollu masentunu lähemmäs 10 vuotta enkä oo missään vaiheessa saanu apua. En jaksa en oikeasti jaksa .
- Anonyymi
Päivystävälle lääkärille voi mennä tähän aikaan päivästäkin hakemaan apua.
- Anonyymi
Nuorena kaikki on vielä mahdollista. Elämä voi muuttua tuhat kertaa vielä, ja parempaan päin:) Ei mitään syytä puhua itsarista 20-vuotiaana ainakaan!
N-77 - Anonyymi
Homeopatiasta on todella apua itsemurha-haluissakin. Aurum met 1 M on yleisin kuoleman toiveissa ja masennuksessa. Silloin yleensä haluaa piilottaa ongelman muilta ja yrittää teeskennellä että asiat on ok, mutta on jatkuvat halu kuolla päällä. Natrum Mur 1 M auttaa jos on unelias, surullinen, toivoton, avuton jatkuvasti. Pulsatilla jos itkeskelee ja on avuton. Ignatia auttaa jos masennus on alkanut jonkun menetyksen jälkeisestä surusta. Jossain tapauksessa on paras ottaa useampia kerralla saadakseen nopeammin mielialan kohoamaan. Suomessa ollaan kyllä hyvin varovaisia, yksi lääke kerralla, joka usein pitkittää asiaa. Nämä olivat vain esimerkkejä, kannattaa kuitenkin mennä homeopaatille perusteellisempaa tutkiskelua varten ja muitakin lääkkeitä on toki olemassa.
- Anonyymi
Kuunnelkaa jotain relax musaa,leipokaa,rentoutukaa!!
- Anonyymi
Rakkaus auttaa,etsi sitä!
- Anonyymi
Oon 13 ja muaki vituttaa iha kaikki. Oon ajatellut itsemurhaa,mutta en tehnyt. 5vuotiaana menin autotielle makaamaan ja yritin kuolla. Onneksi kaverit hakivat äitini.
- Anonyymi
Älä tee itsellesi mitään pahaa!
Nämä ovat sinulla kasvukipuja, jotka menevät ohi.
Olet saanut lahjaksi elämän Taivaan Isältä.
Hän vastaa, kun huudat apua.
Olisi hyvä, jos myös löytäisit turvallisen, empaattisen aikuisen, jolle voisit puhua.
Muista, että elämä on sinulle lahja.
- Anonyymi
itsemurhako ratkaisu pahaan oloon.ei pidä paikkaansa, olen aina uskonut että aurinko paistaa risukasaan.on ollut vaikeuksia elämässä, sitten aika on kulunut, onnen hetkiä tullut paljon masennuksen jälkeen. elämässä vaihtelee suru ja onni. terv. herkkä
- Anonyymi
Uskon, että tässäkin tapauksessa aloitus v.2007 on uskovaisena itseään pitävä mies, noin 80 vuotias mies.
- Anonyymi
Oon 16v poika en jaksa vain elää nukun päivät enkä oikeestaan tee mitään en jaksa mennä pihalle en jaksa olla tietokoneella
- Anonyymi
Minä tykkään runkata ja mennä sitten nukkumaan 🌞
- Anonyymi
Mun puolisko kuoli n 3 v sitten... olimme yhdessä 49 v.. suru oli järisyttävä... olin seota... aloitin remontin kotona siis sisäremontin... pudotimme keittiön katon alas, poikamme tietty teki ja mä korjasin ryönät roskiin vietäväksi... olin sitten remontin isoimpien vaiheiden ajan evakossa hotellissa 8 viikkoa... katot korjattiin, lattiat hiottiin ja lakattiin keittiöön uudet lattialaudat kun yksi lauta oli poikki... ok hotelli maksoi 1500 euroa koko ajalta, ei paha... huonekalut oli vietävä inkooseen, en löytänyt lähempää varastoa... no sitten kun pääsimme (minä ja kissa) takaisin kotiin niin voi ihanuus... tällä mä sain nujerrettua tuskan mikä kalvoi kun kumppanini kuoli...
- Anonyymi
Olen todella pahoillani puolestasi ja otan oikeasti osaa syvään suruusi. Itsellä lähes yhtä raskas tilanne jonka vuoksi kamppailen , että jaksanko tätä kaikkea paskaa .
- Anonyymi
Tuttu tunne...m
- Anonyymi
HEI sinä joka et jaksa elää, loppujen lopuksi elämä on lyhyt kuin linnun siiven lyönti ja SINULLA ON OMA SIUNATTU paikkasi tässä maailmassa. Oletko miettinyt miten harvinainen LAHJA elämä itsessään on. Olet tullut oppimaan kasvamaan ja rakastamaan.
- Anonyymi
Joo samaa mietin mutta on vielä jotain joa voit tuu mun luokse oletet rakas enkä tiiä mitä tää takoktaa yrirä löytää joku ihminen mitä väliä kuka joka vaan rakastaa luultavasti joku uskovainen heillä on vaan toivo ja anteeksi tsekki epä toivoinen.
- Anonyymi
Terve,mitä sinulle nykyään kuuluu?
- Anonyymi
Älä tee itsellesi mitään pahaa. Kuoleman jälkeen on taivas ja helvetti olemmassa. Ja ilman Jeesusta Kristusta ja parannuksentekoa ( kääntyminen pois synneistä) kukaan ei pääse taivaaseen.
Hän voi antaa sinulle tulevaisuuden ja Toivon ajatukset elämääsi kohtaan.
Voit myös hakeutua mielenterveyspuolelle puhumaan asioistasi. Tai soittaa johonki palvelevaan numeroon tai kriisipuhelimeen, jotta saat keskustelu apua- Anonyymi
Et oo tosissasi!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et oo tosissasi!
On. Taivaassa näemme läheiset edesmenneet. Mutta jos et tee parannusta et näe heitä vaan joudut helvettiin.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.702082Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1681618- 1551547
- 901348
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te501302Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-2861168Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi1341048- 751022
- 1131013
Nainen, millainen tilanne oli
kun huomasit ihastuneesi häneen oikein kunnolla. Missä tapahtui ja milloin54882