Onko nykyisin Helsingin Saalemissa sellaisia Pyhällä Hengellä täyttymisen kokouksia kuin joskus 90-luvulla? Muistan olleeni kokouksissa joissa ensin ylistettiin Jumalaa jonkin lauluryhmän johdolla, sitten oli jonkin Sananpaikan vuoro. Loppuosa kokousta oli rukousta. Pitkät rukousjonot vaelsivat salin etuosaan missä rukoiltiin ja lauluryhmä samalla johti ylistystä. Itsekin kävin toisinaan rukoiltavana, yleensä en kaatunut vaikka aika monet näyttivät kaatuvan kenenkään heitä erityisemmin tuuppimatta.
Silloin kun kuuluin tuohon seurakuntaan, olin jatkuvasti siellä kokouksissa. Hyvin paljon noista kokouksista sainkin. Raamatusta löytyy aina uutta ammennettavaa, Raamatun Sana on aina ajankohtainen. Jälkikäteen ajattelen että olin liian paljon tekemisissä seurakunnan kanssa. Kokousten jälkeen oli vaikeaa sopeutua tavalliseen elämään, jossa ei uskovaista yleensä hyväksytty, varsinkaan helluntailaista ei hyväksytty.
En ole erityisen sosiaalinen ihminen en kaipaa "seurakuntakotia". En muutaman helluntailaisuusvuoteni aikana tutustunut kuin pariin ihmiseen seurakunnassa, vaikka istuin siellä useimmissa kokouksissa ja toimin jossain tehtävässäkin. Siksi kai oli niin kipeää kun monet ystävät hylkäsivät sen perusteella että olin helluntailainen. En ymmärtänyt pitää helluntailaisuuttani piilossa. Tosin en sitä toitottanutkaan, mutta jos ihminen istuu monena iltana viikossa seurakunnan tilaisuuksissa, se saattaa joskus tulla jonkun kanssa puheeksi.
Niin että miksi tämä kirjoitus? Joskus olen vaan huomannut kun jotkut pitävät helluntailaisuutta ainoana oikeana - ehkä ovat sellaisia ylisosiaalisia perhetyyppejä jotka haluavat koko ajan olla jonkun lössin kanssa ja kuulua "perheeseen"? En tarkoita että ihmisen pitäisi mennä luostariin, vaikka miksei sinnekin saa mennä jos Jumala kehoittaa, mutta itse koen että helluntailaisuus korostaa perheyhteyttä ja kaikilla ei ole niin suuri kaipuu kuulua perheeseen. Varsinkin jos tämä "perhe" kohottaa itsensä yli kaikkien muiden ja sanoo olevansa "ainoa perhe" jonka Jumala hyväksyy... Nyt on taas paljon ystäviä kun en ole enää helluntailainen vaikka uskossa olenkin.
Joku varmaan taas ymmärtää minut ihan väärin mutta so what! Lähden kohta töihin. Hyvää päivän jatkoa koko porukalle!
Silloin kun kuuluin tuohon seurakuntaan, olin jatkuvasti siellä kokouksissa. Hyvin paljon noista kokouksista sainkin. Raamatusta löytyy aina uutta ammennettavaa, Raamatun Sana on aina ajankohtainen. Jälkikäteen ajattelen että olin liian paljon tekemisissä seurakunnan kanssa. Kokousten jälkeen oli vaikeaa sopeutua tavalliseen elämään, jossa ei uskovaista yleensä hyväksytty, varsinkaan helluntailaista ei hyväksytty.
En ole erityisen sosiaalinen ihminen en kaipaa "seurakuntakotia". En muutaman helluntailaisuusvuoteni aikana tutustunut kuin pariin ihmiseen seurakunnassa, vaikka istuin siellä useimmissa kokouksissa ja toimin jossain tehtävässäkin. Siksi kai oli niin kipeää kun monet ystävät hylkäsivät sen perusteella että olin helluntailainen. En ymmärtänyt pitää helluntailaisuuttani piilossa. Tosin en sitä toitottanutkaan, mutta jos ihminen istuu monena iltana viikossa seurakunnan tilaisuuksissa, se saattaa joskus tulla jonkun kanssa puheeksi.
Niin että miksi tämä kirjoitus? Joskus olen vaan huomannut kun jotkut pitävät helluntailaisuutta ainoana oikeana - ehkä ovat sellaisia ylisosiaalisia perhetyyppejä jotka haluavat koko ajan olla jonkun lössin kanssa ja kuulua "perheeseen"? En tarkoita että ihmisen pitäisi mennä luostariin, vaikka miksei sinnekin saa mennä jos Jumala kehoittaa, mutta itse koen että helluntailaisuus korostaa perheyhteyttä ja kaikilla ei ole niin suuri kaipuu kuulua perheeseen. Varsinkin jos tämä "perhe" kohottaa itsensä yli kaikkien muiden ja sanoo olevansa "ainoa perhe" jonka Jumala hyväksyy... Nyt on taas paljon ystäviä kun en ole enää helluntailainen vaikka uskossa olenkin.
Joku varmaan taas ymmärtää minut ihan väärin mutta so what! Lähden kohta töihin. Hyvää päivän jatkoa koko porukalle!
Vastaukset 4
Vanhimmat
oletko itse täyttynyt muuten pyhällähengellä?
olen kerran käynyt saalemissa aikaa sitten.
taisi olla pikkujoulu tai joku juttu.
entiedä ,kun katsoo ihmisiin tulee pettymyksiä ja epäuskoa...
Olen täyttynyt Pyhällä Hengellä.
Nyt on taas paljon ystäviä kun en ole enää helluntailainen vaikka uskossa olenkin.
onko hyviäkin ystäviä. itse ainakin erottelen YSTÄVÄT kavereista.
Kyllä minäkin erottelen ystävät kavereista ja ystävät työtovereista.