Onko tällaisella ihmisellä mahdollisuutta pelastua ilman seurakuntayhteyttä jos hän on uskossa? Siis jos ko. ihminen ei ole sosiaalinen luonne ja hänelle luonnollisinta ja turvallisinta olla omissa oloissaan niin tarvitaanko aina pakosti se lauma ympärille vai onko pelastumisen mahdollisuudet samat jos vaikka yksinkin elämänsä haluaa tallustaa? Eikö ole ahdistavaa pakkopullaa esim. masentuneelle ja paniikkihäiriöiselle jos ei ole mahdollisutta uskoa VAIN omassa sydämessään?
Tällaiselle ihmiselle saattaa lisäksi olla vaikeaa levittää evankeliumia yms. tiedotustyötä jos liian ujo.
Mikä on kantanne?
Tällaiselle ihmiselle saattaa lisäksi olla vaikeaa levittää evankeliumia yms. tiedotustyötä jos liian ujo.
Mikä on kantanne?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Yksin uskosta,yksin armosta,yksin kristuksen työn
tähden.
Luultavasti tähän tulee vastauksia,että pitää
olla seura-kunta,mutta pelastukseen,ei tarvita.
Ja sitähän sinä kysyitkin.
Mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
Anna kastaa itsesi, niin se ujouskin tulee häviämään!
Sillä; tämä on Jumalan tahto, että te nöyrrytte ja käytte katumukseen ja uskonmukaiseen (Apt.2:38; 4:12) upotuskasteeseen!!! --- siitä ei ole mitään tinkimistä!
--- Ystäväni, jos et käy henkilökohtaisella upotuskasteella; -- jäät ilman Jumalan Pyhän Hengen Lahjaa, -- ja Raamattu sanoo: ” Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.” … sillä vain Hänen omansa PELASTUVAT!!!
…. niinpä tahallinen USKONMUKAISEN UPOTUSKASTEEN hylkääminen johtaa pyhityksen ja siten pelastuksen menettämiseen!!
Sillä vain tämä: *Joh.3:16; Apt.2:38; 8:36, 37, 38 ja Room. 6.Luku*, Tie, On se kertakaikkinen se Oikea IANKAIKKINEN ELÄMÄNTIE, astu ja kastu siihen! ... aloita uusi ja voimallinen Elämä yhdessä Vapahtajamme kanssa! :)
.. niinpä kehotan sinua, että käännyt lähimmän lähiseurakuntamme puoleen, ja kysyt mitä asiallesi voitaisiin tehdä. Katso: http://www.adventtikirkko.fi/seurakunnat/
…. ja pyydä saada kaste ”Vapahtajan Nimeen”, näin sinä annat pelastaa itsesi!
*
Ystävällisesti Siunausterveisin Totuuden etsijöille
minulle niin Rakkaassa
Voittoisassa ja Voimallisessa
JAH SHUAN (Ilm.14:1) MESSIAAN Armollisessa ja Pyhässä Nimessä
י ה וֹ שׁ ﬠ
eepu
Efesolaiskirjeessä sanotaan, että yksi kaste. Kysyisin, voiko jo kerran kastetun kastaa uudelleen?
4:5 yksi Herra, yksi usko, YKSI KASTE;
Anna kastaa itsesi niin kaikki ongelmat häviäää !!!! Täyttä adventtiroskaa......Ei suo mikään kirkko pelasta.
Eepulta,etkö lukenut kysymys on masentuneesta,ja paniikki-häiriöistä kärsivästä ihmisestä.Joka on kuitenkin uskossa.Kaikista tärkeintä sinulle olisi löytää luotettava uskon ystävä,joka,ei vaadi sinulta mitään,vaan kuuntelisi sinua,ja sinun ongelmiasi.Rukoile sellaista ystävää itsellesi.
tällainen hyvä uskovainen ystävä joka on ollut eräänlainen lahja elämässäni. Hänelle voin avautua ja keskustella mistä vaan uskoon liitten. Isossa ihmisjoukossa en ole osannut koskaan olla oma itseni . Arvasitte että tarkoitin itseäni tuolla ujolla persoonalla. :)Olen vaan itseni kanssa painiskellut tuon asian kanssa että tarvitseeko tosiaan ison seurakunnan taustalle ollakseen "virallisesti" Jumalan silmissä uskossa. Onneksi monet ovat minua lohdutelleet että kelpaan tällaisenakin?:)
Jokainen ihminen on kallisarvoisen arvokas Jumalalle!
Jumalan mitat ovat erilaisia, kuin ihmisten.
Jolle vähän annetaan, siltä vähän vaaditaan, jolle paljon annetaan, siltä paljon vaaditaan.
Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut!
Jaaha, että Evankeliumi on vastuutonta kirjoittelua?!
Eikö Herra paranna, eikö Herralta tule myös rohkeus?!
"Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille LEVON.
Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." (Ks. Matt.10:37,38; 11:28-30)
Oletko antanut kastaa itsesi; oletko ottanut uskonmukaisen (Apt.2:38; 4:12) upotuskasteen Herramme ja Vapahtajamme Messiaan Nimeen, -- omistatko Pyhän Hengen Lahjan?!
Sinä saat "Rauhan", kun annat sovittaa itsesi;
"Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa." (2.Kor.5:20)
Sillä vain tämä: *Joh.3:16; Apt.2:38; 8:36, 37, 38 ja Room. 6.Luku*, Tie, On se kertakaikkinen se Oikea IANKAIKKINEN ELÄMÄNTIE, astu ja kastu siihen! ... aloita uusi ja voimallinen Elämä yhdessä Vapahtajamme kanssa! :)
Takia on parempi,että kiertää seurakunnat kaukaa.
Älä missään tapauksessa mene erpun houkutuksiin. Hänellä ei ole muitään tietoa totuudesta. Ei harhaoppiin kastamisesta hyvää seuraa. Joudut samaan liemeen jossa tämä rwesupekka itsekin kärvistelee.
eetu on juuri sellainen jonka kaltaiseksi tuloa on kaikkien parasta välttää. Se käy parhaiten jättämällä hänen kirjoituksensa omaan arvoonsa. Yleensä se käy helposti, koska hänellä on viesti useinkin linkin takana. ÄLÄ VAAN AVAA SITÄ!
Upotuskastajien kanssa ei voi riidellä, koska niillä on eri usko kokonaan kuin meillä. He lukevat Raamatusta, kun me vauva-valelijat luemme ... niin oppimme on johdettu niin monenmoisista uskomuksista paavin opeista ja silleen, joista tulee meille epäjumalia jms..
Mutta upotuskastajien usko perustuu Raamattuun ja heidän omiin kokemuksiinsa Jumalan tiellä, Oikea uskovainen luottaa Raamattuun kirjoitettuihin Jumalan lupauksiin, eikä niin kuin meillä, jotka uskomme enemmän paavia ja hänen keksittyihin ihmisoppeihinsa.
koskaan häviämään. Kovasti kyllä tahtoisin toki rohkaistua! En usko että ihmisen perusluonne muuttuu kuin taikaiskusta? Ja mitä pahaa on olla ujo ja vetäytyvä? Minua on aina ahdistanut kun minua ei ole koskaan hyväksytty näine piirteineni. Todella vaikea sopeutua mihinkään kun päälle hyökätään: "olisit aktiivisempi!" "Rohkeasti vaan!"...Kuin se olisikin niin helppoa. Ikäänkuin pitäisi vaan unohtaa itseni ja muuttua ihan muuksi peroonaksi. En voi uskoa että Jumala ei minua hyväksyisi pelkoineni ja jännityksinenikin?! Tuon asian vuoksi en uskalla liittyä mihinkään seurakuntaan. En halua joutua silmätikuksi enää kummallisuuksieni tähden. Haluan säilyttää viimeisen vapauteni elää niinkuin minun on hyvä olla itseni kanssa. Sillä saralla hyvä kehittää uskoakin.
Itsetuntoni ei ole koskaan kehittynyt ihmisjoukoissa. En usko että se kehittyisi seurakunnassakaan. Se ei johdu muista...ainoastan luonteeni erilaisuudesta. Olen lapsesta asti ollut erakkorapu...kiusattukin sen takia. Yksin kamppailut ovat aina kovempia käydä, sen tiedän kyllä. Onneksi minullekin on muutama tärkeä ihminen joille voin avautua. Minun ei tarvitse keräillä ihmisiä ympärilleni. Vähäkin riittää...
-- Sillä Jumalan työssä ketään ei heitetä tai jätetä syrjään! ... ja Jumala parantaa "pelkosi"!
Oletko uskonmukaisesti (Apt.2:38; 4:12) upotuskastettu Herramme ja Vapahtajamme Nimeen, - omistatko Pyhän Hengen Lahjan?!
Hae siis Jumalalta rohkeutta ja uskoa toimia hänen Tahtonsa mukaisesti, kysy mikä on sinun paikkasi hänen työkentällä?
--
Ks. Ilm.21:8
Skarppaa ujoutesi silloin kun eetun kaltaiset hyökkäävät höyrypäisinä kimppuusi. Kelpaat hyvin tuollaisenasi. Uskomme kullakin on MEIDÄN OMAA elämäämme varten. Emme ole siitä muille (advareille) velkaa. He tahtovat saada muista saaliita itselleen; sehän on heidän hommansa nimi. He ovat oikein kiimoissaan jos heitä ei oteta vastaan myötämielin. Näitä verenimijöitä on syytä välttää olemassaolevin keinoin.
,mutta tunnen ettei seurakunnassa ole sijaa sellaiselle paikalla mihin minulle on annettu lahjoja. Olen siis luova ja taiteellinen ihminen. Elämässä olen epäonnistunut muilla alueilla mutta luovuus ollut ainoa pysyvä ominaisuus missä kukoistan. Minua pelottaa että sekin lahja vietäisiin minulta pois ja menetän ilmaisun vapauteni. Mielestäni tehtäväni on tulkita kuvin ja värein maailmanmenoa, ajatuksia ja viestittää sen kautta muille asioita...rikkoa rajojakin mitä en muuten uskaltaisi ujouteni takia. Taide antaa minulle vapauden tuntea, kokea ja olla ihminen, vaikka osa taiteestani herättäisi ihmisissä negatiivisiakin tunteita. Tehtäväni ei olekaan miellyttää muita kauneuden luomisella vaan herättää ajatuksia.
Jo tuon luomisen jatkuvan tarpeenkin takia tarvitsen paljon yksinäistä aikaa. Sitä eivät muut aina ymmärrä ja olen väsynyt selittelemään miksi olen tällainen. Varmaan kaikki taiteilijat ovat aika samanlaisia luonteiltaan loppujen lopuksi. En kärsi siis siitä yksinäisyyden tunteesta koska tarvitsen sitä enemmän kuin muut. Kärsin vain ihmisten suhtautumisesta minuun ja heidän tarpeestaan muuttaa minua toiseksi, käytännöllisemmäksi ja hepommin lähestyttäväksi persoonaksi. Yhteiskunta haluaa ihmisten olevan samasta puusta, niin käsittääkseni seurakuntakin. Erilaiset joutuvat väistämättä silmätikuksi jos eivät sulaudu joukkoon ja edustavat epäsovinnaisia arvoja joita ei yleisesti arvosteta niin paljon. Minun on siis helpompi olla yksin kuin kuluttaa kaikki voimani jatkuvaan perusteluun kaikille miksi olen valinnut niin eriskummallisen tien.
...niin, mutta et vastannut kysymyksiini?
"Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä."
”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? ( Room.14:7; 1.Kor.6:19)
Taiteesta; kaunis maisemataide (ja maalaaminenkin) on minun sydäntä lähellä!
mitä tiedät taiteesta? Juuri tuota tarkoitan...Minkä takia ihmiselle on luotu mielikuvitus? Onko se ominaisuus lähtöisin paholaisesta? Onko Jumalan tarkoitus muka tappaa ihmisen mielikuvitus? En voi valitettavasti uskoa tuohon! Otetaan vaikka lapset...lapsethan kuvittelevat mielessään kaikenlaista...Piirtelevät satuhahmoja, mitä mielikuvtus keksiikään. Taiteilijan on oltava kuin lapsi ollakseen aito. Mitä pahaa on kuvata ympäröivää elämää tai kuvitella mielessään aiheita joita ei oikeasti ole? Leikkiä tai realismmia...Sillä ei ole mitään tekemistä sinällään uskon kanssa. Jos taiteen kenttää aletaan diktatuurimaisesti rajaamaan niin eihän se enää ole LUOVAA touhua ollenkaan! Aletaan määritellä mitä taiteilija saa luoda ja mitä ei. Taiteesta tehdään asiallista tusinatavaraa. Taide on kuitenkin viimeinen keino ihmiselle tuoda itsestään esiin asioita joita ei muuten osattaisi ehkä käsitellä.
Toki taiteessa on pätevät tietyt lainalaisuudet esim. taiteeseen ei saa liittyä Jumalan pilkkaa. Siinä minäkin olen äärimmäisen jyrkkä.
Luovuutta tarvitaan jottei ihminen liikaa vakavoituisi ja kuivettaisi sitä sisäistä lastaan. Ilman sitä oivallusta ei ihminen jaksa elää. Ne joilla tuota luovuuden lahjaa ei ole itsellään eivät voikaan ymmärtää sen tärkeyttä. He korostavat vain kylmiä konkreettisia arvoja ja jyräävät totuudellaan luovien lahjan...antavat viestin etteivät taiteilijat "tee mitään tärkeää"...Taiteella on suuri mielenterveydellinen funktio. Se funktio katoaa jos vapaus poistetaan!
Pienestä pitäen minua on kannustettu onneksi kehittämään luovuutta vaikka olenkin elänyt uskovaisessa perheessä. Jostain syystä olen vain saanut kuvan että uskovaiset ovat aina luovuutta vastaan. "tekisit jotain hyödyllisempää" "piirrä jotain nätimpää" "milloinkas alat tekemään niitä maisemia?". Nuo ovat mm. kommentteja joita olen saanut kuulla lapsuudessani lähipiirissäni koko ajan. Se ei ole kuitenkaan minua turhauttanut vaikka ihmisten yritys on ollut kova. Surullista todeta...
aletaan tarkoitushakuisesti näkemään joka nurkan takana niin se on lähempänä hysteriaa ja neuroosia. Minulle luovuudessa piilee juuri yksi suuri Jumalan suoma elämäntarkoitus. Mitä muuten tekisin idearikkaalla pääkopallani jos en voisi purkaa kaikkia sen sisältämiä oivalluksia ulos? Tuskin sitä on minulle turhaan annettu?! Mieleltäni tulen aina olemaan muita aikuisia lapsenomaisempi, mutta se on hinta jonka luovuudesta joudun maksamaan. Se mieli rajaa minut tavallisten aikuisten ulkopuolelle valitettavasti, mutta Jumalan armosta saan varmasti olla tärkeä tällaisenakin, sillä minullakin on tehtäväni. :)
... et vieläkään vastannut kysymyksiini?