Plagioiko Ellen White vai eikö?
Kyykäärmeen sikiöt eivät
vastaa rehellisesti
8254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kummastelemme joskus Jeesuksen käyttämää sanontaa "kyykäärmeen sikiöistä". Pidämme sitä erityisenä loukkauksena. Todellisuudessa Jeesus tarkoitti tuolla sanonnallaan koko ihmiskuntaa. Ja erityisesti sitten vielä niitä, jotka tekivät hänen toimintansa mahdollisimman vaikeaksi toteuttaa. Jeesushan joutui sovittamaan juuri "käärmeen" teon vuoksi ihmiskunnan synnit.
Jeesus sanoi todellisista vastustajistaan, että he ovat lähtöisin Saatanasta. Johannes Kastaja oli sanonut fariseuksista ja saddukeuksista: "Te käärmeen sikiöt! Kuka teille on sanonut, että te voitte välttää tulevan vihan?” (Matt 3:7). Samoin Jeesus oli sanonut lainoppineille ja fariseuksille: ”Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu” (Matt. 12:34). ”Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt! Miten te voisitte välttää kadotustuomion?” (Matt. 23:33). Jokainen juutalainen kuulija tiesi, että käärme tarkoittaa Saatanaa (1 Moos 3:1).
Myös Paavali oli sanonut suoraan Elymas nimiselle juutalaiselle noidalle: "Sinä Paholaisen sikiö, vilpin ja petoksen pesä, sinä kaiken hyvän ja oikean vihollinen! Etkö jo lakkaa vääristämästä Herran suoria teitä” (Apt 13:10).
"KIELELLÄNSÄ HE PETTÄVÄT......"
Kaikkien huulten alla on ”käärmeen” myrkkyä. ”kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla” (Room. 3:12,13).
En oikein tiedä miten pitäisi suhtautua tällaiseen plakiointikäsityksiin.
Me tänään eletään eri vuosituhannella kun tuolloin on asuttu, kun on kirjoja kirjoitettu.
Mikä silloin on ollut ajan henki ja käsitys vaikka tästä lainauksista, jos niitä on ollut.
Tuossa kerran kuuntelin radiosta lähetystä, jossa tuotiin esille se, eri säveltäjien työskentelyä teosten äärellä mitä tuona aikana on ollut, niin silloin aivan voitiin ottaa naapurin teos, ja kirjoittaa tavallaan se uuteen uskoon aivan laillisesti ja se oli aivan ok.
Se ei mitenkään ollut moitittavaa ja soihan se sävellys sitten uusin tunneskaaloin.
Ollaankohan me metsässä siinä, että aika on ollut erilainen ja me ei tämän päivän määreillä osata ymmärtää sitä.
Entäpä jos tänään kaikki se, mitä teemme oikein ja laillisesti, eikä moitittavasti sitten 120 vuoden kulutta aletaan mustamaalata tavalla tahi toisella.
Sitten ajan tietämättömät "viisaat" puhkuu ja ähkyy toisilleen.
En ottaisi ongelmaa asioista mitä emme tarkkaan tiedä, ja ehkä ollaan tietävinään. Minua ei hetkauta yleensäkään kysymykset, koska vastaan omasta ajasta, omasta hetkestä, eikä tarvis kantaa toisten kuormia, mitä milloinkin on tehty tahi jätetty tekemättä. Enkä saa ketään haudasta nousemaan vastaamaan häneen esitettyihin kysymyksiin.
Onko sinun tekemisesi tänään oikein, jonka teet sen tietämäsi mukaan oikein ja sitten tulevaisuudessa se katsotaan väärin tehdyksi?
Pitääkö joidenkin sitten vastata sinun puolestasi sinun tekemisiin, kun kysytään: "vastaa rehellisesti".
Näin havukka-ahon ajattelija
Montako Ellen Whiten kirjaa omistat?
Monta, niin kuin paljon muitakin kirjoja.
On Aika Oy,n kirjoja. Pitkäaikainen Suomen Raamattuopiston jäsen, ja sieltä tulleet vuosien saatossa ostetut kirjat. Kuvan ja Sanan kirjoja,
yksityisten kirjoittajien kustantamaa kirjaa jne.
Onko jonkun kirjan omistuksessa ongelmaa?
Miksi kysyt?
Lakiasiantuntijat ovat antaneet tästä lausunnon. Ellen White EI plagioinut mitään. Hän käytti hyväkseen lähteitä, kuten kuka tahansa kirjoittaja. Hänen käyttötapansa on todistetusti lainmukaista.
lue seuraava vastaus (http://www.whiteestate.org/issues/faq-egw.html#faq-section-b4):
Was Ellen White a plagiarist?
Ellen White often made use of literary sources in communicating her messages. In the Introduction to one of her most popular books she wrote:
"In some cases where a historian has so grouped together events as to afford, in brief, a comprehensive view of the subject, or has summarized details in a convenient manner, his words have been quoted; but in some instances no specific credit has been given, since the quotations are not given for the purpose of citing that writer as authority, but because his statement affords a ready and forcible presentation of the subject. In narrating the experience and views of those carrying forward the work of reform in our own time, similar use has been made of their published works" (The Great Controversy, p. xii).
Ellen White's use of other authors was not limited to historical or geographical material, but included other subject areas as well. Research has found that she enriched her writings with choice expressions from her reading more extensively than had been known, although the amount that has been documented thus far is a small percentage (less than 2 percent) when measured against her total literary output.
In 1980 Dr. Fred Veltman, at that time the chairman of the Religion Department of Pacific Union College, undertook a detailed analysis of Ellen White's use of literary sources in her book The Desire of Ages, a study which took eight years to complete. Copies of the full 2,561-page report were distributed to Seventh-day Adventist college and university libraries throughout the world. The complete report, including its 100-page summary, is also available online at the General Conference Archives web site. Look for "Life of Christ Research Project" under "Categories" at http://archives.gc.adventist.org/ast/archives/.
Because she included such selections from other authors in her writings, critics have charged Ellen White with plagiarism. But the mere use of another's language does not constitute literary theft, as noted by Attorney Vincent L. Ramik, a specialist in patent, trademark, and copyright cases. After researching about 1,000 copyright cases in American legal history, Ramik issued a 27-page legal opinion in which he concluded "Ellen White was not a plagiarist, and her works did not constitute copyright infringement/piracy." Ramik points out several factors that critics of Ellen White's writings have failed to take into account when accusing her of literary theft or deceit. 1) Her selections "stayed well within the legal boundaries of 'fair use.'" 2) "Ellen White used the writings of others; but in the way she used them, she made them uniquely her own"--adapting the selections into her own literary framework. 3) Ellen White urged her readers to get copies of some of the very books she made use of--demonstrating that she did not attempt to conceal the fact of her use of literary sources, and that she had no intention to defraud or supersede the works of any other author.
Ellen White "did not copy wholesale or without discrimination. What she selected or did not select, and how she altered what she selected" reveals that she used literary sources "to amplify or to state more forcefully her own transcending themes; she was the master, not the slave, of her sources" (Herbert E. Douglass, Messenger of the Lord, p. 461). See also The Truth about the White Lie.
Olen huomannut todellisen totuuden. Joka ainoa
ihminen on toinen toisensa Plagioija tavalla tai
toisella. Mieleeni tulee eräs Raamatun ulkopuolinen Plagiointi. Jota oli Plagioitu vuodesta 142 AD alkaen. Siksi kysyn kuka näistä
Copy cat henkilöistä oli pahin? Raamattu
Plagioidaan aina määrä ajoin. Keneltä pitää
ssada lupa uuden käännöksen tekoon kertokaa?