Menetin äitini äkillisesti viime viikolla. Olen todella suruissani ja olo on ahdistava mutta jotenkin olen saanut pidettyä itseni kasassa, onhan ollut paljon käytännön asioita ja arjen rutiinit hoidettavana. Muistotilaisuus pidetään lauantaina ja maanantaina äitini tuhkataan. Mietin vain, miten kertoa 2- ja 4-vuotiaille lapsilleni mitä tuhkaus tarkoittaa. Lauantaina kun näkevät mummun arkussa ja seuraavalla viikolla haetaankin mummu pienessä purkissa krematoriosta ja lasketaan hautaan. Eikö pientä pelota jos asian kertoo niinkuin se oikeasti tapahtuu? Tiedän että pikkuiset kyselevät paljon enkä oikein tiedä miten selittää niin, ettei vastaukset järkytä kovasti. Onko muita vastaavan kokeneita?
Tuhkauksesta kertominen lapselle?
Äitiä ikävä
105498
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kerttoo,jotta mummin henki ja sielu on siinä uurnassa-muuten mummi muutti taivaan Isän luo!Lapsille on erityise vaikea kertoa kuolemasta,kun ei heidän ymmärryksensä siihen vielä riitä.Uskon,että löydät oikeat sanat!!
mutta totuudessa on pysyttävä.Ettei tule pelkoja.
Henki- Sielu eivät tosiaankaan ole poltettavissa ja purkiin laitettavissa.
Vaan ruumis, joka on eloton vaatekertamme maanpäältä lähtiessämme. Elämmämme loppuu, niin kirkossa saamme siunauksen, kuin vastaavasti syntyessä kasteen ( kuka saa, kuka ei).
Ruumista voi verrata kaadettuun puuhun, jota myös poltetaan ja saadaan tuhkaa, mutta ei laitetta uurnaan, vaan johonkin isompaan astiaan.
Lapsilleni olen aina kertonut totuuden ja verranut vastavalla tavalla.
Henki- Sielu ovat näkymättömiä ja pappikin sanoo siunaustilaisuudessa, että henki palajaa taivaseen
Jumalan luo, joka on antanutkin.
Pienet lapset ovat hyvin intuivisia ja ymmärtävät enemmän kuin luulemmekaan.
Voit kertoa myös, että mummi käy lohduttamassa,
kun on oikein kova ikävä sekä kaipaus.
Lapsi voi tuntea poistuneen länä olon luonaan.
Voimia ja ymmärrystä päiviinne.
esittee asiani aika tökerösti(anteeksi),mut jos selität lapselle,että mummin sielu ja henki on muuttanut Taivaaseen ja mummi on nyt tässä pienessä uurnassa,niin siitäkin varmasti paljon kysymyksiä tulee.Enpä taida osata sinua auttoo,kun ei oo omakohtasta kokemusta tuosta assiista!
Isäni haudataan nyt lauantaina.2-vuotiaalleni olen kertonut, että pappa on otettu taivaaseen ja papan arkku haudataan maahan.Kerron tarkemmin sitten, kun lapseni ymmärtää paremmin.En usko,että ymmärtää mikä ruumis on.Lämmin osanottoni äitisi johdosta.Kyllä tämä on raskasta!
Meillä ei neljävuotias kysellyt enää siunauksen jälkeen mitään. Siunauksessa oli arkku ja hän näki myös sisälle. Tämä herätti kysymyksiä, mutta sitten kun uurna haettiin ja se oli siinä pöydällä niin sanottiin vain, että se on X:n uurna. Ei tullut kysymyksiä. Hän hyväksyi sen niin kuin olisimme sanoneet, että siinä on X:n tekarit. Hän ymmärsi ilmeisestikin, että kyseessä on jotain erikoista kun sillä lailla haudataan kirkkomaahan tämä uurna, mutta hänelle oli tärkeämpää kysellä pääsikö X taivaaseen.
Toki jos hän olisi kysynyt tarkasti uurnasta niin en olisi asiaa varmaankaan peitellyt. En toki olisi rautalangasta vääntänyt miten tuhkaus tapahtuu...siinä kun aikuisellekin välillä liikaa mietittävää. Lapsille nämä asiat ovat kuitenkin "helppoja" ymmärtää. Heillä on lapsenuskonsa ilman epäilyksiä. Ja uskon, että jos asia esitetään "tavallisena" että näin tehdään ja on aina tehty niin eihän se lapsen mielestä ole varmaan sitten arkkuhautausta kummempi. Olen ainakin itse pienenä hyväksynyt arkkuhautauksen ilman kummempia miettimisiä niin miksei sitten uurnahautausta voi nykyajan lapsi hyväksyä.
Voimia sinulle tähän raskaaseen aikaan.
Minun vanhempani halusivat kumpikin tuhkauksen ja näin myös teimme.
Kun äitini kuoli heinäkuussa ja meillä oli ensimmäiseksi siunaustilaisuus kirkossa äitini kotikaupungissa ja sitten meni 1vko kun tuhkatiin.
Uurnan laskimme äitini synnyinkunnan maihin.
En ottanut lastani mukaan uurnan laskuun, vaikka poikani on 8v, koska katsoin, että asiaa on liian vaikea selvittää.Näin toimimme myös kun isäni ja lapseni pappa kuoli.
Sitten aikuisempana voin kertoa, miksi pappa ja mummu halusivat tehdä, niin että heidät tuhkattiin.
Suojelin lastani ja tiedän, mitä hän olisi kysynyt?
Miksi mun rakas pappa poltiin??Itsellekin se oli aika vaikea asia, mutta nyt pikkuhiljaa sen käsittää.
Mä suosittelisin, että et ota lapseasi mukaan uurnan laskuun, tää on vaan mun mielipiteeni.
Jaksamista sinulle, tiedän miltä tuntuu kun menettää äidin.Minulla on kaksinkertainen suru, menetin isäni ja äitini alle 11kk aikana.
Älkää pelätkö kertoa lapselle, niinkuin joku edellä kertoikin sitä ei tarvitse rautalangasta vääntää tai sanoa et mummi poltettiin. Ehkä tuhkaus on kauniimpi sana...
Olin itse 10-vuotias, kun mummuni kuoli. Hänet tuhkattiin myöskin. Muistan äitini kertoneen, että mummu halusi näin ja että ensin hän on arkussa ja sitten maahan laitettaessa uurnassa. Ja sen, että jokainen voi valita miten haluaa. En muistaakseni kysellyt sen enempiä. Ainoa "trauma", mikä minulle jäi oli se kun vanhempani katsoivat mummua vielä siunauspäivänä ja olisin minäkin halunnut, mutta vanhempani ajatteli et se olisi ollut pikkuiselle liikaa. Tulee vain tunne et olisin vielä halunnut viimesen kerran sanoo ees: moimoi
Me aikuiset ajatellaan kuolemaa erilailla kun lapset. Lapset suhtautuu luonnollisemmin asiaan. Olen ollut useissa hautajaisissa, enkä ole koskaan nähnyt syvästi järkyttynyttä pikkulasta. He nauravat ja leikkivät useasti keskenään ja usein jopa tällätavoin lohduttaa aikuisia, kun he huomaavat että osa rakasta ihmistä on noissa lapsissa ja elämä on jatkuva eteenkin päin.
Minua ei päästetty hautajaisiin ja se ottaa päähän vieläkin. Kummisetä oli niin ihana ihminen, paljon parempi kuin oma isäni.
Ymmärrän ahdistuksesi...lastemme ollessa alle kouluikäisiä, kuoli useampi lähisukulaisemme kahden vuoden sisällä ja hautajaisia riitti. Ihmeesti lapsen kanssa pärjää kun vastaa vain ja ainoastaan juuri siihen, mitä lapsi kysyy. Aikuinen helposti selittää paljon muutakin ja purkaa omaa ahdistustaan. Yleensä kuitenkin riittää "mennään mummun hautajaisiin" , "mummun tuhkat lasketaan" jne. Jos lapsi kysyy, onko mummu arkussa, niin vaikket olisikaan kovin uskonnollinen, on helppo ja tyydyttävä vastaus, että mummun vartalo vain on arkussa ja mummu taivaassa.Tosin meillä 4v poika kysyi, että jos hän vie lettuja katolle, niin tuleeko ukki hakemaan ne..? mutta silloinkin vastaukseksi riitti, että ei ukki ylety. Mielestäni itkua ei pidä peittää, kunhan lapsella on muuten turvallinen olo ja syli lähellä.
Tuhkauksesta kertomista helpottaa se, että ei mummu oikeasti siellä arkussa ole. Ja voinee oikaista sanomalla, että arkku poltetaan, jotta mahtuisi pienempään tilaan ....Jollei lapsi kysy lisää, niin ei tarvitse selittääkään. jos mahdollista, niin ota lapset mukaan vielä äitiäsi katsomaan, anna koskea poskea ja itse huomata, ettei se oikea mummu ole enää läsnä. Meillä se helpotti, kun ukki oli arkussa, muttei "ketään kotona"..
Itse tunnet lapsesi parhaiten ja äidinvaistot kyllä ohjaavat, luota niihin.
Voimia ja halaus!
Kun isäni kuoli, ostin hautaustoimistosta kirjan "Jospa ukki nukkuukin". Siinä kerrotaan kauniisti ja maanläheisesti niin että pienetkin ymmärtävät mistä kuolemassa on kyse. Kirja sisältää myös asiantuntiaosion, jossa on hyödyllistä tietoa lapsen surun käsittelystä.
Luin kirjaa lapsilleni moneen kertaan ja se tuntui auttavan heitä. Vieläkin vuoden jälkeen kaivamme kirjan joskus ja muistelemme pappaa sitä lukien.