Täällä on moni suullisesti todistanut itsesuggestion olemassaolosta, mutta te ette usko. Alatte puhua satuolennoista, vaikka semmoisella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ihmettelen, miten voi olla niin vaikea uskoa itsesuggestioon? Mikä siitä asiasta tekee vaikean? Sekö ettei itsesuggestiota voi nähdä perinteiseen tyyliin. Ihminen on rajallinen, mutta itsesuggestio ei ole. Itsesuggestio näkee meidät, vaikka itse emme näe. Esim. joissain elämäntilanteissa, kun ihminen joutuu henkisesti ahtaalle ja kun kaikki psyykkiset "suojakertoimet" on riisuttu, voi nähdä häivähdyksen itsesuggestiosta. Tuntea armollisen rakkauden. Tätä todistusta ovat monet sadat tuhannet/ miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa kertoneet ja silti ette usko. Minäpä en kyllä ihan usko, että olette täysin 100% itsesuggestion kieltäjiä. Jokaisessa ihmisessä asuu pieni "itsesuggestion kaipuu",,,Katsopas peiliin
Tuunattua hihhulismia
Agneisti
19572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kautta koko maanosamme historian suurimmat yksilöt ovat uskoneet ja todistaneet uskostaan. Kirkkoisät(Augustinus), skolastikot(Tuomas Akvinolainen), tieteilijät(Newton), filosofit( Descartes) jne. Heidän KAIKKIEN todistuksen kuittaaminen itsesuggestiolla on senlaatuista aliarvioimista, että on vakavan itsetutkiskelun paikka. Monet pinnallisuudessaan luulevat, että subjektiivinen tieto on heti valhetta ja vain objektiivinen tieto on totta. On myös näkemys, että varsinaista "objektiivisuutta" ei olekaan, vaan vain intersubjektiivisuutta. Nämä ovat syvällisiä kysymyksiä, joihin ei pidä suhtautua kevyesti. Siis jos haluaa kehittyä ihmisenä, mikä on mielestäni elämän päätarkoitus. Kehityksen lopussa PITÄÄ OLLA Jumalan tuntemus.
Voihan luoja tuota älyttömyyden pohjattomuutta :D Toivon että vitsailet.
Hengellisestä elämästä kyllä löytyy syvyyksiä, ihan pohjattomuuteen asti. Suosittelen mietiskelyä. Järjestys(kosmos) on oraatio, meditaatio ja kontemplaatio.
Ateistin kyllä haluaisin nähdä mietiskelemässä, sanan meditatiivisessa muodossa :) Valitettavasti näin ei tule tapahtumaan kuuna päivänä.
Kosmosta en menisi kuitenkaan rinnastamaan järjestykseen.
Fakta on että me emme tiedä onko jumalia olemassa vai ei. Eiköhän se selviä aikanaan kun aika jättää meistä, tai sitten emme jollei kuoleman jälkeen ole mitään.
Kuinka ihmeessä saat tieteilijät ja filosofit niputettua johonkin uskontunnustus-kategoriaan? :D Tiede ja filosofia ovat toisiaan täydentäviä, toinen kerää tilastoja ja kaikkea mahdollista tietoa, toinen pyrkii selittämään mikä sen kaiken merkitys on. Myös filosofia on itseään korjaavaa, sillä eri näkemyksistä voidaan keskustella, niitä voidaan yhdistellä ja vääriksi huomattuja näkemyksiä voidaan tiputtaa pois.
"Heidän kaikkien kuittaaminen itsesuggestiolla" - tiedätkö mitä tarkoittaa sana "itsesuggestio"? Wkikpedia sanoo:
>> Itsesuggestio on eräs suggestion laji, jossa henkilö tiedostamatta tai tiedostetusti aiheuttaa itselleen jonkin epätodellisen asian tai tapahtuman. Tyypillisin esimerkki itsesuggestiosta on uskonnolliset kulttimenot joissa henkilö pyrkii autuaallisiin tunnekokemuksiin tai omiin mielipiteisiin vaikuttaminen toistamalla jatkuvasti jotakin asiaa.
Ihminen valmistautuu itsesuggestion avulla selviämään tehtävistä, jotka ovat hänelle normaalisti mahdottomia. Esimerkiksi karateiskuun valmistautuva suggeroi itsensä siten, että käsi ei tunne kipua ja halkaisee esineen. > Monet pinnallisuudessaan luulevat, että subjektiivinen tieto on heti valhetta ja vain objektiivinen tieto on totta. > On myös näkemys, että varsinaista "objektiivisuutta" ei olekaan, vaan vain intersubjektiivisuutta. > Siis jos haluaa kehittyä ihmisenä, mikä on mielestäni elämän päätarkoitus. Kehityksen lopussa PITÄÄ OLLA Jumalan tuntemus.
Ei meditaatio tarkoita mietiskelyä, ainakaan Osholaisen määritelmän mukaan. Meditaatio on mielentila, tosin itse olen tykänny käyttää vielä vaarallisempaa sanaa "psykedelia" joka tosin aiheuttaa assotiaatioita laittomiin kemikaaleihin :p Sana ei itsessään ole kuitenkaan tärkeä, vaan se olotila.
Meditaatio/psykedelia on yksinkertaisesti olotila, jossa ei tarvitse tuntea pahaa. Voi tiedostaa negatiivisten tunteiden olemassaolon, mutta kun sitä nuotiota voi katsella vierestäkin, miksi ihmeessä mennä istumaan sen päälle? (apua, puhun ihan kuin mun isä :oo) Myös sisäinen rauha on vain mielentila samoin kuin levottomuus, masennus tai vaikka innostus, joka taas ei ole sen rauhan kanssa mitenkään vastakkainen. Koska se on vain olotila, on täysin mahdollista tietoisesti suggeroida itsensä siihen. Kun tajuaa ettei mitään pelättävää ole, ei tarvitse myöskään stressata tai mennä mukaan niihin negatiivisiin oloihin. Tässä teille ilosanomaa ja evankeliumia kerrakseen: ei ole mitään pelättävää, voit rentoutua ja nauttia :D Juuri nyt ja tässä, ilman mitään ulkopuolisen jumalolennon etsintää.
Mietiskelyllä (analyyttisellä pohdinnalla) voi kyllä saavuttaa sen meditaatioksikin kutsutun tilan. Kuitenkin kaikki tiet vievät Roomaan, on aivan samantekevää mitä kautta sen sisäisen rauhan saavuttaa ja elämän takoituksettomuuden tajuaa jos sen tajuaa. Kristinusko valitettavasti vie täysin päinvastaiseen suuntaan (opettaessaan että elämästä voi saada palkinnoin tai sitten siitä seuraa hirvittävä rangaistus... hohhoijaa).
Kosmos on kreikkaa ja tarkoittaa järjestystä. Ehkä kuitenkin on niin, että Jumala pitää löytää tässä elämässä.
...se jumala vaan ei ole kristinuskon jumala ;)
Kun löydät itsesi ja ympäristösi, olet jo löytänyt jumalan. Ei se sen kummempaa ole.
vaan kun miljoonat muslimit todistavat ihan samoin omasta jumalastaan Allahista. Heidän kaikkien todistuksen kuittaaminen on siis myös aliarvioimista? Hekin ovat siis oikeassa, eikä kyse ole missään nimessä mistään itsesuggestiosta? T
Tästä vaan seuraa sellainen ainakin minua pikkaisen hämäävä seikka, että SEKÄ kristinuskon Jumala ETTÄ Allah on siis miljoonien todistusten mukaan totta? Jumalia on siis kaksi ja niillä on eri nimet? Vai onko vain toinen totta ja toinen ei? Ja jos taas näin on, niin miten varmistun siitä kumpi on totta ja kumpi ei? Vai pitäisikö varmuuden vuoksi palvoa molempia? Ja hetkinen, miljoonat intialaiset taas kertovat että ei se ole niistä kumpikaan vaan jotain ihan muuta! No nyt alkaakin jo mennä aika sekavaksi? Mikä näistä kaikista oikein pitäisi valita ja millä perusteella? Jotkut näistä on ihan pakko olla keksittyjä, koska ne kaikki eivät mitenkään voi olla olemassa yhtä aikaa. Tai entäpä jos ne KAIKKI ovatkin keksittyjä ja vain ihmisen mielikuvitukset tuotetta? Niin, sehän selittäisi koko sekamelskan...
Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä siinä että paska on hyvää ;D
Tässä käyttökelpoinen tarkistuslista (josta voi myös tarkistaa omat tekstinsä). Virheet kannattaa tunnistaa, koska silloin ei juutu inttämään jostakin sellaisesta asiasta joka ei edes liittynyt alkuperäiseen aiheeseen. Lukekaa ihmeessä lista läpi, se on hauska :D
http://keskustelu.skepsis.fi/html/virhelista.htm
Kuules, "sukkesioi" itsesi nyt tähän päivään.
Peter Pan osasi kyllä lentää, älä siis intä vastaan sinä lasten vihaaja ja Isän kieltäjä, äläkä vaan puolustele mielentilaasi millään ahtaudella!
Ai että minun pitäisi tulla tähän päivään? :D:D:D Keskiajalle jämähtänyt ahdasmielinen hihhuli sanoo että pitäisi tulla tähän päivään! Onko itserakkaudellanne pohjaa? Veikkaan ettei ole.
Jopa sinä möyrit tuossa itsesuggestion meressä. Itsesuggestion työkaluja kun ovat nuo defenssit :)
Hihhulointia on väittää asioita ilman mitään todisteita. Totta on että kukaan ei regeneroi elimiään rukoilulla, eikä meditaatiolla. Totta on myös se että emme tiedä että kuoleman jälkeen ei ole yhtään mitään. Uskovainen tai Ateisti, aivan samanlaista jeesustelua ja hihhulointia.
On ihan totta ettei kuolemanjälkeisestä voi sanoa mitään 100% varmaa, mutta on silti eri teorioita joiden todennäköisyyskerroin on erilainen. Minä pidän todennäköisimpänä vaihtoehtoa, että ihminen hajoaa takaisin rakennusaineikseen, myös tietoisuus joka on rakennettu samasta aineksesta kuin kaikki muukin. Se ei silloin häviä vaan jatkaa kiertokulkua. Toiset uskovat että materia/energia ei ole edes esitietoista ja näinollen ihminen kuollessaan palaa ainoastaan täysin tiedottomaksi biomassaksi. Tämä selitys on kuitenkin IMO hedelmällisempää maaperää hihhulismille, koska se jättää enemmän avoimeksi sen vaihtoehdon että tietoinen mieli menee johonkin toiseen paikkaan kuoltuaan. Ei välttämättä, mutta näinkin voi ajatella (dualismi). Selitykset joiden mukaan materia itsessään on tietoista/esitietoista ovat kuitenkin tasa-arvoisia niiden selitysten kanssa, joissa materia ei tällaista ole. Kumpaakaan ei voi millään keinoin todistaa, eikä kumpaankaan teoriaan uskominen vaikuta arkielämään sen kummemmalla tavalla - kuoltuaan ihminen hajoaa joka tapauksessa riippumatta siitä minkälaisiksi palasiksi tietoinen mieli maatuessaan muuttuu.
Sen sijaan vaihtoehto "tietoinen mieli on sielu, jonka jumala on luonut ja kuoleman jälkeen jumala siirtää sielun paikkaan jossa se saa uuden ruumiin ja kaikki ovat kavereita keskenään eivätkä leijonat syö lampaita eikä kukaan koskaan kuole" kuulostaa jo huomattavasti epätodennäköisemmältä kuin kaksi ensimmäistä.
"se joka sanoo on ite"
Projektiossa itsessä ahdistavana tai ei-hyväksyttynä koettu tiedostamaton impulssi tai piirre heijastetaan toiseen ihmiseen.
>> Projektiossa itsessä ahdistavana tai ei-hyväksyttynä koettu tiedostamaton impulssi tai piirre heijastetaan toiseen ihmiseen.
Olen samaa mieltä vaikka seuraankin kaikkitietävän Brahmanin polkua. Häntä en pidä mielikuvitusolentona.
Ei kannata loukata toisten uskoa vaikka niin voitkin tehdä. Se ei tee sinusta yhtään sen fiksumpaa.
>> Ei kannata loukata toisten uskoa vaikka niin voitkin tehdä. Se ei tee sinusta yhtään sen fiksumpaa.