Kuvitellaanpa seuraava tilanne:
Verottaja ilmoittaa vuoden 2007 lopussa, että sillä on vakavia ongelmia laskea kansalaisten veroprosentteja vuodelle 2008. Tästä johtuen 2008-vuoden verokortteja ei voida tulostaa eikä toimittaa palkansaajille. Verottaja tekee verosäännöksiä tulkiten päätöksen, että ennakonpidätys on 60% jos palkansaajalla ei ole esittää ennakonpidätystodistusta työnantajalle.
Verotus suoritetaan vuonna 2008 60% ennakonpidätyksen mukaan, ja marraskuussa verottaja sitten ilmoittaakin, että ongelmat on saatu ratkaistua ja vuoden 2009 verokortit pystytään toimittamaan alkuvuonna 2009.
Joulukuussa 2008 verottaja ilmoittaa lyhyellä internet-tiedotteella, ettei se ryhdy korjaamaan viranomaisalotteisesti vuoden 2008 verotusta. Mikäli asiaan haluaa muutosta, tulee veronmaksajan itse osoittaa verottajalle oikea veroprosenttinsa (mikä on tietysti mahdoton tehtävä, sillä eihän verottaja itsekkään tiedä oikeaa vastausta...) ja vaatia asiaan oikaisua oikeusteitse.
Verottaja saakin muutaman satatuhatta oikaisupyyntöä. Jokaiseen näistä kirjoitetaan vastine ja lopullinen verotus ratkaistaan kaikissa yksittäistapauksissa hallintaoikeudessa. Vastineen kirjoittamiseen saattaa tosin mennä useita vuosia, mutta tämähän ei haittaa, sillä eduskunta hyväksyy vuonna 2011 taannehtivan veronpalautuskorkolain, joka määrittelee palautuskoroksi 0,001% kaikille veronpalautuksista maksettaville koroille.
Vastineissa verottaja perustelee kantaansa sillä, että säännösten mukaan ennakonpidätysprosentti on 60, mikäli palkansaajalla ei ole osoittaa työnantajalle ennakonpidätystodistusta. Lisäksi asiaa perustellaan verottaja sahti-sovellutuksesta saaduilla keskiarvoilla, joiden mukaan 60 prosentin ennakonpidätys ei ollut keskimäärin syrjivää verrattuna kaikkien palkansaajien välistä verotusprosenttia.
Johtuen hallinto-oikeuden jutturuuhkasta (mm autoverovalitusten kolmannen valituskierroksen käsittelyistä) ensimmäiset ratkaisut hallinto-oikeudesta saadaan loppuvuonna 2015. Välittömästi tämän jälkeen alkaa mediassa olla viranomaisten juttuja, missä kauhistellaan menetettyjä verotuloja. Arvellaan tämän jopa olevan uhka kansanterveydelle...
Edellä kuvattu oli toivottavasti vain silkkaa kuvitelmaa, mutta mikä erottaa tämän kauhuskenarion nykypäivän autoverotuksesta?
Verottaja ilmoittaa vuoden 2007 lopussa, että sillä on vakavia ongelmia laskea kansalaisten veroprosentteja vuodelle 2008. Tästä johtuen 2008-vuoden verokortteja ei voida tulostaa eikä toimittaa palkansaajille. Verottaja tekee verosäännöksiä tulkiten päätöksen, että ennakonpidätys on 60% jos palkansaajalla ei ole esittää ennakonpidätystodistusta työnantajalle.
Verotus suoritetaan vuonna 2008 60% ennakonpidätyksen mukaan, ja marraskuussa verottaja sitten ilmoittaakin, että ongelmat on saatu ratkaistua ja vuoden 2009 verokortit pystytään toimittamaan alkuvuonna 2009.
Joulukuussa 2008 verottaja ilmoittaa lyhyellä internet-tiedotteella, ettei se ryhdy korjaamaan viranomaisalotteisesti vuoden 2008 verotusta. Mikäli asiaan haluaa muutosta, tulee veronmaksajan itse osoittaa verottajalle oikea veroprosenttinsa (mikä on tietysti mahdoton tehtävä, sillä eihän verottaja itsekkään tiedä oikeaa vastausta...) ja vaatia asiaan oikaisua oikeusteitse.
Verottaja saakin muutaman satatuhatta oikaisupyyntöä. Jokaiseen näistä kirjoitetaan vastine ja lopullinen verotus ratkaistaan kaikissa yksittäistapauksissa hallintaoikeudessa. Vastineen kirjoittamiseen saattaa tosin mennä useita vuosia, mutta tämähän ei haittaa, sillä eduskunta hyväksyy vuonna 2011 taannehtivan veronpalautuskorkolain, joka määrittelee palautuskoroksi 0,001% kaikille veronpalautuksista maksettaville koroille.
Vastineissa verottaja perustelee kantaansa sillä, että säännösten mukaan ennakonpidätysprosentti on 60, mikäli palkansaajalla ei ole osoittaa työnantajalle ennakonpidätystodistusta. Lisäksi asiaa perustellaan verottaja sahti-sovellutuksesta saaduilla keskiarvoilla, joiden mukaan 60 prosentin ennakonpidätys ei ollut keskimäärin syrjivää verrattuna kaikkien palkansaajien välistä verotusprosenttia.
Johtuen hallinto-oikeuden jutturuuhkasta (mm autoverovalitusten kolmannen valituskierroksen käsittelyistä) ensimmäiset ratkaisut hallinto-oikeudesta saadaan loppuvuonna 2015. Välittömästi tämän jälkeen alkaa mediassa olla viranomaisten juttuja, missä kauhistellaan menetettyjä verotuloja. Arvellaan tämän jopa olevan uhka kansanterveydelle...
Edellä kuvattu oli toivottavasti vain silkkaa kuvitelmaa, mutta mikä erottaa tämän kauhuskenarion nykypäivän autoverotuksesta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Viestistäsi unohtui se epävarmuus, joka verottajalla on kansalaisen saamien palkkojen suhteen. Kansalainen voi toki esittää, että verotus suoritettaisiin työnantajan kirjoittaman palkkatodistuksen mukaisesta summasta. Tässä unohdetaan se mahdollisuus että palkkakuitti on valheellinen ja sen sijasta tai ohella henkilölle maksetaan myös muuta suoraan tai epäsuoraan rahaksi muutettavaa korvausta työsuorituksesta. Niinpä onkin ilmeistä, että palkan suuruus pitää arvioida muulla tavoin. Verottaja voi luottaa tässä asiassa vain SAK/SDP:n luottohenkilöihin, joiden palkoista on olemassa luotettavaa tilastotietoa. Niinpä tilastoinnin pohjaksi otetaan Paperiliiton jäsenten palkka- ja työn vaativuutta kuvaavat tiedot. Nyt arviointilautakunnan pitää vain arvioida kunkin henkilän työn vaativuus ja verrata sitä Paperiliiton jäsenten työn vaativuuteen ja laskea sen perusteella henkilön verotettava tulo . Jos esimerkiksi työ sairaanhoitajan on kaksi kertaa niin vaativaa kuin paperimiehellä, on sairaanhoitajan palkankin oltava kaksinkertainen.
Luonnollisestikin palkka-arvioista voi valittaa valituslautakuntiin, oikeusasteisiin ja lopulta EU:hun.
Sun täytyy olla joka työtön tai idiootti jos sinulla on aikaa kiroittaa tuollainen määrä täyttä peetä.
Mene vaikka kirjastoon tai johonkin oppimaan jotain.......