Maailmanrauhan rsepti on paljon yksinkertaisempi kuin ihmiset usein ajattelee. Me monimutkaistamme asioita aivan liikaa. Näillä muutamilla kohdilla maailmanrauha on teoriassa täysin toteutettavissa:
1.Kenenkään ei pitäisi perustella asioita sisäisen mutu-tuntumansa pohjalta. Tämä on suurin syy siihen miksi maailmassa ei ole rauhaa. Uskonnot ovat suurin maailmanrauhan este, sillä ne perustuvat sataprosenttisesti mutu-tuntumaan, ei empiirisiin todisteisiin.
2.Kaikkien pitäisi olla aivoimia muuttamaan käsityksiään uusien todisteiden ja parempien näkökulmien tullessa esille. Yksi suurimmista maailmanrauhan estävistä tekijöistä on nimenomaan se että olemme kaavoihin kangistuvia, emmekä itsekkyydessämme halua muuttaa käsityksiämme. Useimmat uskonnot kahlitsevat ihmisen rajattuun tilaan, joka estää ihmistä muuttumasta parempaan.
3."Me vain ajatellaan eri tavalla" ei pitäisi olla yhdenkään väittelyn lopputulos. Jokainen väittely ja keskustelu tulisi loppua yhteisymmärryksen, ja mahdollisten väärien ja huonojen käsityksien rehelliseen dumppaamiseen. Meidän pitäisi jättää tämä käsitys että jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi, ja vaihtaa se yhteisymmärryksen etsimiseen.
4.Ihmisen ei tarvitse tietää, tai luulla tietävänsä kaikkea. Tiedon aukkojen täyttäminen luuloilla ja mutu-tuntumalla on turhaa, sillä aukko vain siirtää paikkaansa ja mahdollisesti vain kasvaa. Ihminen voi ihan rehellisesti sanoa ettei tiedä kaikkea. Tällä hetkellä suurimmat kiistat ja sodat käydään asioista, joista yhdelläkään osapuolella ei ole pienintäkään tietoa;ainoastaan oma mutu-tuntumansa. Tämä on täysin kaistapäistä toimintaa. Nämä useat konfliktit vältettäisiin, jos ihmiset kykenisivät tiedostamaan mitä he eivät tiedä.
Teoriassa tämä kaikki olisi ihan mahdollista, käytännössä kaukana mahdollisesta. Uskonnollinen itsekeskeisyys tekee maailmanrauhasta mahdottoman haaveen. Tiedeyhteisö "riitelee" sen takia että maailmankuvamme olisi mahdollisimman lähellä totuutta. Ei täydellinen vaan nimenomaan niin lähellä kuin mahdollista.
Uskovaiset taas riitelevät koska he luulevat olevansa absoluuttisen oikeassa. Uskonnollisen väittelyn idea ei ole päätyä yhteisymmärrykseen ja askeleen lähemmäs objektiivista totuutta, vaan ainoastaan pönkittää omia jämähtäneitä luulojaan elämästä. Harvoin tarkoituksena on päätyä yhteisymmärrykseen. Tai jos se yhteisymmärrys jossain asiassa saavutetaan, se tulee vasta monen kuolleen rumiin yli.
1.Kenenkään ei pitäisi perustella asioita sisäisen mutu-tuntumansa pohjalta. Tämä on suurin syy siihen miksi maailmassa ei ole rauhaa. Uskonnot ovat suurin maailmanrauhan este, sillä ne perustuvat sataprosenttisesti mutu-tuntumaan, ei empiirisiin todisteisiin.
2.Kaikkien pitäisi olla aivoimia muuttamaan käsityksiään uusien todisteiden ja parempien näkökulmien tullessa esille. Yksi suurimmista maailmanrauhan estävistä tekijöistä on nimenomaan se että olemme kaavoihin kangistuvia, emmekä itsekkyydessämme halua muuttaa käsityksiämme. Useimmat uskonnot kahlitsevat ihmisen rajattuun tilaan, joka estää ihmistä muuttumasta parempaan.
3."Me vain ajatellaan eri tavalla" ei pitäisi olla yhdenkään väittelyn lopputulos. Jokainen väittely ja keskustelu tulisi loppua yhteisymmärryksen, ja mahdollisten väärien ja huonojen käsityksien rehelliseen dumppaamiseen. Meidän pitäisi jättää tämä käsitys että jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi, ja vaihtaa se yhteisymmärryksen etsimiseen.
4.Ihmisen ei tarvitse tietää, tai luulla tietävänsä kaikkea. Tiedon aukkojen täyttäminen luuloilla ja mutu-tuntumalla on turhaa, sillä aukko vain siirtää paikkaansa ja mahdollisesti vain kasvaa. Ihminen voi ihan rehellisesti sanoa ettei tiedä kaikkea. Tällä hetkellä suurimmat kiistat ja sodat käydään asioista, joista yhdelläkään osapuolella ei ole pienintäkään tietoa;ainoastaan oma mutu-tuntumansa. Tämä on täysin kaistapäistä toimintaa. Nämä useat konfliktit vältettäisiin, jos ihmiset kykenisivät tiedostamaan mitä he eivät tiedä.
Teoriassa tämä kaikki olisi ihan mahdollista, käytännössä kaukana mahdollisesta. Uskonnollinen itsekeskeisyys tekee maailmanrauhasta mahdottoman haaveen. Tiedeyhteisö "riitelee" sen takia että maailmankuvamme olisi mahdollisimman lähellä totuutta. Ei täydellinen vaan nimenomaan niin lähellä kuin mahdollista.
Uskovaiset taas riitelevät koska he luulevat olevansa absoluuttisen oikeassa. Uskonnollisen väittelyn idea ei ole päätyä yhteisymmärrykseen ja askeleen lähemmäs objektiivista totuutta, vaan ainoastaan pönkittää omia jämähtäneitä luulojaan elämästä. Harvoin tarkoituksena on päätyä yhteisymmärrykseen. Tai jos se yhteisymmärrys jossain asiassa saavutetaan, se tulee vasta monen kuolleen rumiin yli.
Vastaukset 29
Vanhimmat
tässä tohdi muuta sanoa kun että olen kanssasi ilmeisesti samaa mieltä, kun en ymmärrä hölkäsen pölähtävääkään kirjoituksestasi.
Jos minä kohdallani lupaudun pyrkimään päättämään keskustelumme AINA yhteisymmärrykseen kanssasi, jookosta.
Mutta luulen että kun olet noin viisas kaveri, niin en edes viitsi vaivata sinua hömelöillä ajatuksillani. Anteeksi tämäkin kirjoitukseni. Seuraan sinua taustalla ja koitan ottaa sinusta oppia.
Miten oikein jaksat vääntää näitä? Eikä tuossa sinun argumentoinnissakaan ole paljoa kehumista.
1. Monissa asioissa ikävä kyllä joutuu turvautumaan mutu-tuntumaan...parhaimmillaan pystymme myöntämään, että se on vain sitä mutu tuntumaa, eikä varmaa tietoa. Voisitko perustella miksi... mutu-tuntuma perustelut = suurin syy siihen miksi maailmassa ei ole rauhaa? ...Eikä sitten mitään mututuntuma perusteluja, vaan kunnon empiirisiä todisteita!
Muita en sitten jaksanutkaan lukea, oli sellainen mututuntuma, että loppu reseptisi ei olisi yhtään sen parempi.
"Monissa asioissa ikävä kyllä joutuu turvautumaan mutu-tuntumaan...parhaimmillaan pystymme myöntämään, että se on vain sitä mutu tuntumaa, eikä varmaa tietoa."
Esim?
"Voisitko perustella miksi...mutu-tuntuma perustelut = suurin syy siihen miksi maailmassa ei ole rauhaa?"
Noh noh, eikös tuo ole päivän selvää? Esim. nationalismi on mutu-tuntumaa. Kun kaksi valtiota laittaa sodaksi, molemman osapuolen soltut lähtevät taistoon siinä mutu-tuntumassa että heidän maansa on parempi, ja ansaitsee siksi voiton ja kunnnian. Nykypäivän Jenkkilässä tämä näkyy erinomaisen hyvin.
"Muita en sitten jaksanutkaan lukea, oli sellainen mututuntuma, että loppu reseptisi ei olisi yhtään sen parempi."
Kiitän luottamuksesta!:D
Juuri tuota olen itekin miettinyt. Maa ei kuulu kenellekään ja samalla se kuuluu kaikille, ja uskomus että jonkin tietyn pläntin sisällä elävät ihmiset ovat jotenkin olennaisesti samanlaisia erotuksena "niistä muista" on täysin harhainen. Jokainen joka asuu vaikka Suomen alueella, on täysin kykenevä osallistumaan tähän yhteiskuntaan ja tekemään töitä sen eteen. Miksi ihmeessä pitäisi pitää kiinni jostakin valtion rajasta, eikö olisi paras että jokainen saa asettua asumaan sinne missä yksinkertaisesti on tilaa?
Vaikka tietyt ominaisuudet ovat tiettyjen "rotujen" keskuudessa yleisempiä, ihmiset eivät ole lähellekään niin erilaisia kuin luullaan. Näitä kummallisia harhaisia jakoja eri ihmisryhmiin on vaikka kuinka, ja niiden kuvitellaan olevan jotenkin aivan täydellisen erilaisia keskenään:
-miehet ja naiset
-valkoihoiset ja mustaihoiset
-lihavat ja laihat
-homot ja heterot
-nuoret ja vanhat
-kristityt ja muslimit
-[kansallisuus] ja [kansallisuus]
-työntekijät ja työnantajat
jne.
Ryhmät _eivät ole homogeenisiä_ ja näinollen niiden on aivan turhaa edes kuvitella olevansa jotenkin niin yhtenäisiä, että voisivat sen yhdistävän ominaisuuden perusteella halveksia vastakkaisen ryhmän edustajia. Ainoa olennainen asia on kyky kyseenalaistaa, MILLÄÄN muulla ei ole merkitystä.
Samalla mikä tahansa ismin voi sanoa olevan mutu tuntumaa jopa rationalismin... humanismi ja kaikki altruistinenkin käytöskin nationalismin ohella ovat ihan yhtälailla mututuntumaa. Yhtä hyvin sitä voi lähteä sotimaan empiiristen todisteiden (järki syiden) pohjalta kuin mututuntumankin.
Joka arkipäivä suurin osa valinnoista pohjautuu yleensä todennäiköiysyyksiin ja mututuntumiin, joiden mukaan valittaessa harvoin käytetään mitään tarkkoja loogisia tai matemaattisia kaavoja...Sinä kait sitten olet jokin erikoistapaus, joka laskee kaiken täysin valmiiksi ennen mitään päätöstä?
Otetaan sitten toinenkin kohta, ettei sinulle tule paha mieli.
Tuosta 3. kohdastasi ""Me vain ajatellaan eri tavalla" ei pitäisi olla yhdenkään väittelyn lopputulos. Jokainen väittely ja keskustelu tulisi loppua yhteisymmärryksen, ja mahdollisten väärien ja huonojen käsityksien rehelliseen dumppaamiseen."
Tulee heti mieleen tämä * paradoksi väittely, joka on tietääkseni ainoa keskusteluni sinun kanssa, joten tuo vaikuttaa melko huvittavalta...* http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000019208637
Vaikka teoriassa voisi tuo ollakkin hyvä, niin käytännössä ei koskaan toteutuisi...erittäin harvoin väittelyt päättyy mihinkään suureen yhteis ymmärrykseen. Jos siihen yhteisymmärrykseen aina pyrittäisiin, niin varmaan vieläkin jankkaisin sitä yhtä ja samaa keskustelua subtanssista joka kävi kiivaana lukio aikana, noin 7 vuotta sitten.
>> Vaikka teoriassa voisi tuo ollakkin hyvä, niin käytännössä ei koskaan toteutuisi...erittäin harvoin väittelyt päättyy mihinkään suureen yhteis ymmärrykseen. Jos siihen yhteisymmärrykseen aina pyrittäisiin, niin varmaan vieläkin jankkaisin sitä yhtä ja samaa keskustelua subtanssista joka kävi kiivaana lukio aikana, noin 7 vuotta sitten.
"Tarkoittaako yhteisymmärrykseen pyrkiminen sinusta joko sitä että voi keskustella vain samaa mieltä olevien kanssa tai sitä, ettei ajatteluaan voi kehittää? Tuo jälkimmäinen väite on ainakin pahasti ristiriidassa sen yhteisymmärryksen kanssa."
Ei vaan ettei, se lopullisen yhteisymmärryksen saavuttaminen ole mikään oleellisin tai pakollinen asia väittelyssä/keskustelussa... Olen joskus kirjoittanut näille foorumeille, tälläistä tekstiä siitä mitä haen väittelyistä/keskusteluista: "Lähinnä testaan omia näkemyksiä, ja arvostelen muiden...Silloin omat käsitykset joko vahvistuu niiden perusteluiden kautta ja heikot mielipiteet kaatuuu, tai joutuu hakemaan perusteluja uusista näkökulmista. Sama pätee vastapuoleen; ei ole tarkoitus päästää kovin helpolla, mitä tahansa väittämiä läpi...Eli molemmat osapuolet hyötyy."
Yhäkin olen kohtuu samaa mieltä.
Mitään suuria yhteisymmärryksiä, varsinkaan mistään filosofisista, poliittisista tai uskonnollisista aiheista näkee erittäin harvoin ja pitää olla aikamoinen optimisti jos sellaista aina odottaa. Se on sitten eri asia jos kiistellään esim. jostain fysiikan ilmiöstä.
No nyt alan olla sun kanssa samaa mieltä. Kuitenkin mun mielestä pitäisi ottaa /tavoitteeksi/ se yhteisymmärrykseen pääseminen, vaikka sitä ei sitten saavutettaisikaan. Ensin miettiä mistä ollaan samaa mieltä, ja sitten keskustella siitä mistä ollaan eri mieltä. Tällä tavoin molemmat hyötyvät enemmän kuin silloin, kun jompikumpi käyttäytyy niin aggressiivisesti että vastakeskustelija laittaa korvat lukkoon (yleensä tämä tapahtuu kyllä molempiin suuntiin kun on tapahtuakseen).
"Kuitenkin mun mielestä pitäisi ottaa /tavoitteeksi/ se yhteisymmärrykseen pääseminen, vaikka sitä ei sitten saavutettaisikaan."
Jollain suomi24 foorumilla on aika epätodennäköistä, että saat muutettua jonkun (tai joku muu sinun) mielipidettä ratkaisevasti mistään, muutaman viestin ajalla ennen kuin aihe lopullisesti kuolee 2. sivulle. Ennemmin tämäkin palsta on kevyttä viihdettä, kuin paikka millekään varteenotettavalle keskustelulle.
Oikeastaan se 'substanssi' esimerkki ei ollut edes erityisen hyvä (nyt poistettu)... Mutta miten saadaan pätevä yhteisymmärrys elämän hieman suuremmissa kysymyksissä, kuten esim. Judas Priest VS. Iron Maiden, (ja S.Y.L VS. Devin Townsend jne.) bändien välisessä ikuisessa paremmuus väittelyssä...Kyllä noita mututuntumalla jokainen arvioi, mutta sehän oli suurin uhka maailman rauhalle ja pitää ehdottomasti lopettaa.
Agneistin ongelma on aikalailla siinä, että hän kyllä odottaa kompromisseja vastapuolelta ja ainakin minulle vaikuttaa siltä, että hän itse on muka niin täysin varma omista mielipiteistään, ettei varmasti edes liikahda omasta kannastaan...voin tieten olla väärässäkin. Ainakin sen jumala paradoksi väittelyn jälkeen päädyn tuollaiseen mielipiteeseen.
Jos haluaa aina yhteisymmärrystä, niin silloin pitää valmistautua lopulta olemaan omine väittämineen yhtä hyvin väärässä, kuin oikeassakin. Piti tuon avausviestin väittämät sitten paikkaansa tai ei, niiden argumentointi ei kuitenkaan vakuuttanut minua pätkääkään.
>> Mutta miten saadaan pätevä yhteisymmärrys elämän hieman suuremmissa kysymyksissä, kuten esim. Judas Priest VS. Iron Maiden, (ja S.Y.L VS. Devin Townsend jne.) bändien välisessä ikuisessa paremmuus väittelyssä...Kyllä noita mututuntumalla jokainen arvioi, mutta sehän oli suurin uhka maailman rauhalle ja pitää ehdottomasti lopettaa. > Jos haluaa aina yhteisymmärrystä, niin silloin pitää valmistautua lopulta olemaan omine väittämineen yhtä hyvin väärässä, kuin oikeassakin.
"Uskon että olet ihan itsekin niin fiksu että ymmärrät mikä ero on filosofisella/uskonnollisella pohdinnalla verrattuna bändien paremmuudesta keskusteluun."
Niissä voi olla eroja, mutta ne erot eivät välttämättä ole kovin suuria.
">> Jos haluaa aina yhteisymmärrystä, niin silloin pitää valmistautua lopulta olemaan omine väittämineen yhtä hyvin väärässä, kuin oikeassakin.
">> Jos haluaa aina yhteisymmärrystä, niin silloin pitää valmistautua lopulta olemaan omine väittämineen yhtä hyvin väärässä, kuin oikeassakin.
>> 1.Kenenkään ei pitäisi perustella asioita sisäisen mutu-tuntumansa pohjalta. Tämä on suurin syy siihen miksi maailmassa ei ole rauhaa. Uskonnot ovat suurin maailmanrauhan este, sillä ne perustuvat sataprosenttisesti mutu-tuntumaan, ei empiirisiin todisteisiin. > Yksi suurimmista maailmanrauhan estävistä tekijöistä on nimenomaan se että olemme kaavoihin kangistuvia, emmekä itsekkyydessämme halua muuttaa käsityksiämme. Useimmat uskonnot kahlitsevat ihmisen rajattuun tilaan, joka estää ihmistä muuttumasta parempaan. > "Me vain ajatellaan eri tavalla" ei pitäisi olla yhdenkään väittelyn lopputulos. Jokainen väittely ja keskustelu tulisi loppua yhteisymmärryksen, ja mahdollisten väärien ja huonojen käsityksien rehelliseen dumppaamiseen. Meidän pitäisi jättää tämä käsitys että jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi, ja vaihtaa se yhteisymmärryksen etsimiseen. > Ihminen voi ihan rehellisesti sanoa ettei tiedä kaikkea. Tällä hetkellä suurimmat kiistat ja sodat käydään asioista, joista yhdelläkään osapuolella ei ole pienintäkään tietoa;ainoastaan oma mutu-tuntumansa.
3. ja 4. pykälä yhdessä aiheuttavat yhdessä sellaisen ristiriidan, että mikään toiminta ei ole mahdollista.
Otetaan lähtökohdaksi, että kaikkien ihmisten pitäisi tavoitella samoja asioita. Lisätään tähän fakta, että kaikki ihmiset eivät tavoittele samoja asioita. Tästä seuraa, että kaikki ihmiset pitää saada tavoittemaan samoja asioita. Tämä on tyrannian ja sodan, eikä maailmanrauhan resepti.
"Tämä on tyrannian ja sodan, eikä maailmanrauhan resepti."
Arvasin että joku ottaa tämän esiin. :)
Totta tuo on, sitä en kiistä. Tavallaanhan ihmisen jääräpäisyys ja halu pitää oma mielipiteensä on samalla maailmanrauhan este, mutta silti vapauden ja ihmisarvoisen elämän peruspilari.
Objektiivisen yhteisymmärryksen etsiminen pitää lähteä puhtaasi vapaaehtoisuudesta tai kyseessä on nimenomaan tyranniaa-vaikka tarkoitus olisikin hyvä.
Vaikeita juttuja.
>> Otetaan lähtökohdaksi, että kaikkien ihmisten pitäisi tavoitella samoja asioita. > Lisätään tähän fakta, että kaikki ihmiset eivät tavoittele samoja asioita. Tästä seuraa, että kaikki ihmiset pitää saada tavoittemaan samoja asioita. Tämä on tyrannian ja sodan, eikä maailmanrauhan resepti.
>> Tavallaanhan ihmisen jääräpäisyys ja halu pitää oma mielipiteensä on samalla maailmanrauhan este, mutta silti vapauden ja ihmisarvoisen elämän peruspilari.
"Tällä tavoin on mahdollista keksiä ne jutut, joita jokaisen kannattaa tavoitella."
Väitän että ei ole mahdollista. Useimmat asiat ovat liian vaikeita ihmisille, jotta yksimielisyyteen päästäisiin.
Jos asiat ovat liian vaikeita, niistä puhutaan liian abstrakteilla käsitteillä. Konkretiaa peliin. Kyllä se juttu sieltä löytyy.
Sittenhän voit konkreettisesti selventää vaikkapa miten Suomen sosiaalipolitiikka olisi hyvä hoitaa seuraavan 10 vuoden aikana, siten että kaikki voivat olla yksimielisiä että tämä on se paras vaihtoehto. Muista olla konkreettinen ;)
Miksi minä tekisin kaiken työn tuosta pohdinnasta kun siihen voi osallistua useita (eri mieltä olevia), joiden kanssa yhdessä voin pyrkiä mahdollisimman hyvään lopputulokseen joka tyydyttää kaikkia? Ei se katsos mene niin että yksi ihminen ajattelee ja loput seuraavat perässä. Juuri sillä tavalla uskovaiset ja muut lampaat käyttäytyvät.
Uskonnot ovat maailmanrauhan este vain silloin, kun joku tai jotkut niistä kasvavat liian suuriksi.
Antiikin Roomassa oli tuhansia uskontoja ja kultteja. Tällainen uskontojen kirjavuus takasi sen, että Roomassa ei käyty yhtään uskonsotaa 500 vuoteen. (Poikkeuksena juutalaisten aiheuttamat sodat, jotka olivat esimakua kristittyjen ja islamilaisten monoteistien aiheuttamista myöhemmistä verilöylyistä...)
Kun ei ollut typeriä uskonsotia, saattoi armeija keskittyä rauhaanpakottamisoperaatioihin barbaarien keskuudessa.
Uskonnoista ei voi päästä eroon, joten pitää menetellä päinvastoin. Uskontoja pitää saada lisää! Näin toteutuu moniarvoinen ja henkisesti vireä yhteiskunta.
Ateistitkin mahtuvat mukaan, kunhan heidän määränsä pysyy 1-2 prosentissa.
Lue TIETOUSKON JULISTUS tarkkaan.
Ja liity iloiseen uuteen,
vaikkakin historian vanhimpaan,
todelliseen ja ainoaan oikeaan uskontoon.
Maailmassa olisi täydellinen rauha, mikäli joka mantereella asuisi vain yksi ihminen, Euraasiassa tietenkin minä.
No liennytyksenä voisin tietenkin pitää toisena asukkaana puolisoni, mutta vain jos tämä suvaitsisi olla hiljaa ja vastata vain, kun kysyn ja senkin aina minun mieleisen vastauksen.
Muuten ei maailmassa ole koskaan rauhaa, oli sitten uskontoja tai ei, oli sitten ateisteja tai ei, oli sitten poliitikkoja tai ei jne.
ja löydä uusvanha,
meitäkin ihanasti yhdistävä usko
eli TIETOUSKO.
Usko pois
ja tieto tilalle.
TAi sitten noiden yhdistelmä kunniaan!!!!!!!!!
>>3."Me vain ajatellaan eri tavalla" ei pitäisi olla yhdenkään väittelyn lopputulos. Jokainen väittely ja keskustelu tulisi loppua yhteisymmärryksen, ja mahdollisten väärien ja huonojen käsityksien rehelliseen dumppaamiseen.
"Paljon parempi hyväksyä erimielisyys, kuin väkisin runtata yksimielisyyttä."
Väkisin? Sanoinko väkisin? Anteeksi, tarkoitin vapaaehtoista yhteisymmärrystä.
"Sehän kun ääritapauksissa joudutaan ratkaisemaan jopa asein."
Pointtiini oli nimeomaan se että jos ihminen osaisi avoimesti ottaa vastaan uusia ajatuksia, ei asesiiin tarvitsisi tarttua.
"Minusta on terveellistä ja hyödyllistä, etteivät kaikki ajattele samalla tavalla ja että se myös suvaitaan. Se koituu varmasti jokaisen yhteisön onneksi."
Mutta jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, se että ihmiset tahtovat pitää omat mutu-tuntumansa yhteisymmärryksen sijaan, on usein syy sille miksei toisten ajatuksia suvaita. Oaradoksaalista.
ja lisäksi olet paras opetuslapseni
tähän mennessä,
sillä tunnut jo päässeen alkuun
tietämättömyytesi tunnustamisessa .
Sinä voisit liittyä perustamaani uuteen uskoon
eli TIETOUSKOON.
Tässä ilmainen tutustumispaketti
vain sinulle;/
TIETOUSKO
perustuu jokaisen ihmisen uskovaisuuteen.
Sillä kukaan ei ymmärrä kaikkea,
vaan joutuu joko uskomaan tai olemaan uskomatta
jotakin ilmiötä tai asiaa joka joillekin on Totta.
Niinpä tietouskovainen tunnustaa
uskovansa Tuntemattomien ilmiöiden olemassaoloon
ja uskoo todistettuihin ilmiöihin,
vaikka ei itse niiden perusteita ymmärtäisikään.
Tietousko-kirkossa
ei Tuntemattomista tehdä Totuutta,
vaan ne luokitellaan uskorakennelmiksi eli teorioiksi.
Noita teorioita pyritään todistamalla muuttamaan Tiedoksi.
Tietouskovaiselle on pyhää kaikki Tuntematon,
joka on ainakin tähän asti kaiken aikaa vaan kasvanut,
sillä uusi todistettu Tieto on mahdollistanut uudet teoriat.
Uskontunnustus
Minä uskon Tuntemattomien ilmiöiden olemassaoloon
ja todistettuun Tietoon sekä sen muuttumiseen
Uskon myös ihmisyksilön ainutlaatuisiin kokemuksiin ja aistimuksiin,
vaikka niitä ei olisi Tiedoksi todistettukaan.
Niin ovat Totuutta sekä Tuntematon että Tieto.
Lähetystehtävä
Annetaan kaikille ihmisille mietittävää Tuntemattomasta ja Tiedosta ja Totuudesta.
JA MUISTA
minä uskon sinuun,
vaikka en sinua näekään.