Todistuspuheenvuoroja ym.

Helluntaiseurakunnissa asetetaan luonteeltaan ujoja ja arkoja tosi kiusallisiin tilanteisiin, kun koska vaan kokouksissa heiltä voidaan vaatia todistuspuheenvuoroja. Se kai on sitä "suun tunnustuksella pelastumista". Ja jos kieltäydyt et taida olla "oikealla paikalla".

Se meni niin, että myös jouduin koulukiusatuksi.
En koskaan yrittänytkään ymmärtää kiusaajiani, vaan koska minulla oli kuitenkin vapaa-ajalla paljonkin ystäviä, jotka oikein kilpailivat seurastani, eikä läksyjenluvulle jäänyt aikaa, niin paljon kuin olisi pitänyt, niin totta kai päättelin, että syy ei ollut minussa.
Toiset kiusasivat ja toiset eivät kiusanneet.
Meillä oli omakotitalo, mutta elämä ei ollut onnellista. Kuitenkin halusin aivan tavallisen kodin niinkuin luokkani priimuksilla. Meillä isä joi ja äiti oli uskovainen.
Pidin enemmän isästäni, selvinpäin.
Aika kului ja koulumatkan rukoilin pyhäkoulussa opittua Jumalaa, Isää, joka oli joiltain osin parempi kuin omani. Hän täydensi minun Isäni puutteita.
Ehkä Hän auttoi minua, sillä ulkonäöstäni huolimatta aloin saada ystäviä myös koulussa.
He ovat ystäviäni edelleen. Tulevat olemaan koko sen ajan kun elän.
Emme me joka päivä näe.
Mutta olen kiitollinen heistä. Yhden olen saanut käännytettyä uskoonkin.
Minä välitän siitä joutuvatko ihmiset kadotukseen vaiko eivät.
Siitä kuuluu välittää.
Raamatussa sanotaan, että kaikki mitä te toivottu toiselle tehtävän, tehkää se ensin heille. Se on siis Sanassa se suurin käsky.
Toisin kuin nuo"todistajat", minä en ole koskaan elämässäni päätynyt siihen, että jättäisin tuon kohdan käsittelemättä Sanassa ja keskittyisin vain maailmassani niihin epäkohtiin joita ei oma järki ymmärrä.
Se onko Jeesuksen uhrikuolema ollut välttämätön tai riittävä ja onko Isä ollut sadisti hylätessään oman lapsensa murhaajien kynsiin tulee olemaan noiden ihmisten elämässä rajalla hyvin polttava kysymys.
Mitä siis sitten kun elämä on eletty ja olet vanha.
Sinulla ei ole koskaan ollut suhdetta Jeesukseen ja Jumalaan. Sinulla on ollut vain omat ihanat kokemuksesi ja menestyksesi.
Olet ehkä helposti syyttänyt Jumalaa siitä miten Hän sallii toisille kärsimyksiä, mutta missä sinä olet ollut kun ne "toiset"ovat tarvinneet sinua?
Ehkäpä kirjoittamassa "todiistusta"siitä kuinka järkevä olet...
Ehkä olet ollut puolustamassa...sademetsiä?
Ehkä olet ollut kokemassa sitä hetkeä...että ompa se elämä mukavaa...kun ei tarvitse välittää mistään uskosta.
Sinä ansaitset eteesi sen hetken, jolloin ymmärrät että sinä kuolet.
Sinä itsekkäänä ihmisenä vetoat ryövärin armoon. Mutta minä sanon sinulle:sen minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle hänen pienimmistään sen te olette tehneet Hänelle."
Niin, kysynpä jälleen...missä olet kun lähimmäinen tarvitsee sinua?
MISSÄ OLET?

www.netmission.fi/streaming/index.php?p=6