Lukaisin päivän Hesarini vasta hetki sitten. Hämmästyttävää oli, miten ison palstatilan HS on antanut Jouni Backmanin maanantaiselle demarien pelottelukampanjan avaukselle.
Joka tapauksessa selväksi tuli, että perättömiä ovat Backmanin väitteet, niin kuin demareiden salaliittoteoriat aina. Mukava oli lukea, myös miten keskustalaiset panivat demareille luuta kurkkuun siitä, että he taas tapansa mukaan turvautuvat äänestäjien pelotteluun ja perättömiin uhkailuihin.
Timo Kalli sanoi minusta parhaiten, ettei hän usko Suomen kansan olevan niin tyhmää väkeä, että se demareiden pelottelua totena pitäisi.
Säälittävän puolelle putosi Jouni Backman, kun hänelle ei enää jäänyt muuta mahdollisuutta kuin selitellä onnettomia tekemisiään "aihetodisteilla" ja sillä, "ettei voi olla sattumaa", kun niin monet keskustalaiset yhtä aikaan puhuivat porvariyhteistyöstä.
Kyllä täytyy demareiden olla herkkänahkaisia ja pahasti paniikissa, kun viitattiin jo "mustasukkaisuuteenkin" sen suhteen, että "hallituskumppani haikailee muiden perään", vaikka hallitusyhteistyö on sujunut muuten hyvin.
Mielenkiintoinen oli myös Niinistön näkemys (ja samansuuntainen Backmanin syytös) siitä, että suurimman eduskuntapuolueen asemaa oltaisi murentamassa. Neljä vuotta sittenhän puolueiden puheenjohtajat sopivat, että suurimman uolueen puheenjohtaja aloittaa hallitustunnustelut. Näin kävi ja suurimman puolueen puheenjohtajasta tuli myös pääministeri.
Nyt demarit ilmeisesti pitävät sovittuna, että pääministerin pitää aina olla suurimman puolueen puheenjohtaja.
Muuten hyvä juttu, mutta ei se kelpaa syyttelyn perustaksi ketään vastaan, sillä perustuslaki ei tunne ollenkaan sellaista toimijaa kuin suurimman puolueen puheenjohtaja. Perustulaissa sanotaan yksinkertaisesti ainoastaan, että eduskunta valitsee hallitustunnustelijan ja eduskunta myös nimittää pääministerin. Hallitustunnustelija ja pääministeri voivat olla aivan keitä tahansa, vaikka korkeimman oikeuden presidenttejä, eduskunnan entisiä puhemiehiä, entisiä presidenttejä, professoreita, aivan keitä hyvänsä, joihin eduskunta luottaa, eikä tunnustelijan tarvitse olla hallitusta itselleen muodostava pääministeri, kun pääministeri voi olla myös eri henkilö kuin tunnustelija.
Minusta keskusta ja kokoomus voisivat tässä suhteessa hieman avata keskustelua, ettei äänestäjille syntyisi demareiden sekavien höpinöiden perusteella väärää kuvaa asioista.
SDP:n tarkoitushan on hyvin epäparlamentaarinen: rajoittaa puolueiden välisin sopimuksin ja puoluekurin junttaamana sitä perustuslaillista valtaa, jonka kansa antaa uudelle eduskunnalle.
Samalla SDP näyttää pyrkivän rajoittamaan muiden puolueiden vapautta keskustella keskenään vaikkapa yhteiustyöstä, jos siinä ei ole SDP mukana.
Minusta olisi hjo korkea aika, että keskustassa tehtäisi johtopäätöksiä demareiden panikoitumisesta. Vallasta putoamisen pelko on saanut aikaan aika pahoja ylilyöntejä, mistä voi tehdä senkin johtopäätöksen, ettei Heinäluomalla porukoineen taida olla oikein pallo hallussa.
Joka tapauksessa selväksi tuli, että perättömiä ovat Backmanin väitteet, niin kuin demareiden salaliittoteoriat aina. Mukava oli lukea, myös miten keskustalaiset panivat demareille luuta kurkkuun siitä, että he taas tapansa mukaan turvautuvat äänestäjien pelotteluun ja perättömiin uhkailuihin.
Timo Kalli sanoi minusta parhaiten, ettei hän usko Suomen kansan olevan niin tyhmää väkeä, että se demareiden pelottelua totena pitäisi.
Säälittävän puolelle putosi Jouni Backman, kun hänelle ei enää jäänyt muuta mahdollisuutta kuin selitellä onnettomia tekemisiään "aihetodisteilla" ja sillä, "ettei voi olla sattumaa", kun niin monet keskustalaiset yhtä aikaan puhuivat porvariyhteistyöstä.
Kyllä täytyy demareiden olla herkkänahkaisia ja pahasti paniikissa, kun viitattiin jo "mustasukkaisuuteenkin" sen suhteen, että "hallituskumppani haikailee muiden perään", vaikka hallitusyhteistyö on sujunut muuten hyvin.
Mielenkiintoinen oli myös Niinistön näkemys (ja samansuuntainen Backmanin syytös) siitä, että suurimman eduskuntapuolueen asemaa oltaisi murentamassa. Neljä vuotta sittenhän puolueiden puheenjohtajat sopivat, että suurimman uolueen puheenjohtaja aloittaa hallitustunnustelut. Näin kävi ja suurimman puolueen puheenjohtajasta tuli myös pääministeri.
Nyt demarit ilmeisesti pitävät sovittuna, että pääministerin pitää aina olla suurimman puolueen puheenjohtaja.
Muuten hyvä juttu, mutta ei se kelpaa syyttelyn perustaksi ketään vastaan, sillä perustuslaki ei tunne ollenkaan sellaista toimijaa kuin suurimman puolueen puheenjohtaja. Perustulaissa sanotaan yksinkertaisesti ainoastaan, että eduskunta valitsee hallitustunnustelijan ja eduskunta myös nimittää pääministerin. Hallitustunnustelija ja pääministeri voivat olla aivan keitä tahansa, vaikka korkeimman oikeuden presidenttejä, eduskunnan entisiä puhemiehiä, entisiä presidenttejä, professoreita, aivan keitä hyvänsä, joihin eduskunta luottaa, eikä tunnustelijan tarvitse olla hallitusta itselleen muodostava pääministeri, kun pääministeri voi olla myös eri henkilö kuin tunnustelija.
Minusta keskusta ja kokoomus voisivat tässä suhteessa hieman avata keskustelua, ettei äänestäjille syntyisi demareiden sekavien höpinöiden perusteella väärää kuvaa asioista.
SDP:n tarkoitushan on hyvin epäparlamentaarinen: rajoittaa puolueiden välisin sopimuksin ja puoluekurin junttaamana sitä perustuslaillista valtaa, jonka kansa antaa uudelle eduskunnalle.
Samalla SDP näyttää pyrkivän rajoittamaan muiden puolueiden vapautta keskustella keskenään vaikkapa yhteiustyöstä, jos siinä ei ole SDP mukana.
Minusta olisi hjo korkea aika, että keskustassa tehtäisi johtopäätöksiä demareiden panikoitumisesta. Vallasta putoamisen pelko on saanut aikaan aika pahoja ylilyöntejä, mistä voi tehdä senkin johtopäätöksen, ettei Heinäluomalla porukoineen taida olla oikein pallo hallussa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Eipä tuo ole ensimmäinen kerta kun kansalaisia pelotellaan vaikka millä.
Globalisaatioraportista SDP olisi halunnut tehdä samanlaisen vääristellyn versionsa kuten se teki Työreformista. (joka sekään ei ollut mikään hallitusohjelma)
SDP:llä on pajatso tyhjänä, kun Backmanin kaltaiset "ammattibroilerit" epätoivoisesti yrittävät lietsoa pelottelukampanjaa, jolla saisivat nostettua kansan silmissä itsensä työläisten puolelle. Itse eivät ole päivääkään oikeita töitä tehneet saati yrittäjän arkea kokeilleet.
Työreformin alkuperäinen veriso oli nimenomaan 1999 alkavaksi kaavaillun punamultahallituksen ohjelmaan tarkoitettu teksti, jonka laatimisessa Matti Vanhanen käytti myös SAK:n ja Eero Heinäluoman apua.
Esko Aho ja Maria-Kaisa Aula sitten menivät muuttelemaan sitä omin nokkineeen ja laittamaan sinne sellaista tekstiä, mikä sai SAK:n polttamaan hihansa ja Lipposen heittämään kepun oppositioon.
Globalisaatioraportin SDP on tietenkin tyrmänny samoilla perusteilla kuin työreforminkin, koska SDP:llä ei ole varaa siihen, että laiskat duunarit nukkuisivat vaaleissa. Työväestön alhainen äänestysprosentti vaarantaisi SDP:n aseman suurimpana puolueena.
Jostain on siis löydyttävä aina se keppi, mitä heiluttelemalla duunarit herätellään. 1999 se oli työreformi, 2003 se oli kokoomuksen veronalennuspolitiikka (jonka SDP kuitenkin menestyksellätoteutti), nyt se näyttäisi olevan globalisaatioraportti ja porvarihallitus yhdessä.
Minusta on erittäin suuri sääli, ettei demareilla ole mitään asiaohjelmaa tarjottavana, jolla se erottuisi "työväenpuolueeksi", kun sen on aina turvattava pelkkään porvareilla uhkailuun.
Suunnattoman surkea tilanne demareille.
...ei takaa pääministerin paikkaa koska kokoomus jää väistämättä kolmanneksi noin 20 prosentin kannatuksella.
Sinulla taitaa olla paukut vähissä tai kynä teroittamisen tarpeessa kun otat tuon batmanin "pelottelut" noin vakavasti (kerran sitä ei kannata edes totena pitää)?
Teit vääriä johtopäätöksiä.
Otin vakavasti vain sen, että demarit munaavat lähinnä itsensä panikoituessaan toitottamaan itse kuvittelemansa porvarihallituksen olevan uhkana kansalaisille.
Kyllä se demarien demokratia on sitä sosialistien "nyrkkivaltaa". Esimerkiksi vuonna 1918 nousuvat kapinaan laillista hallitusta vastaan, vaikka maassa oli laaja, naisetkin mukaan ottava demokratia ja sen mukainen eduskunta. On se niin vaikeaa sopeutua markkinatalouteen ja länsimaiseen demokratiaan.
Eivät demarit ole väittäneet porvarihallituksen olevan uhka kansalaisille. Ainakaan minun silmiini ei ole tuollaista osunut. Se on tietysti uhka niille äänestäjille, jotka kannattavat hyvinvointivaltion kehittämistä ja puolustamista ja sellaisille, jotka tuloerojen laventuessa ovat jääneet jopa aikaisempaa huonommalle tasolle. Väitteesi siitä, että kaikkien elintaso on noussut, on virheellinen.
Demareiden paniikki on naurettavaa juuri siksi, että porvarihallitus on demareiden kuvitelma, minkä suojassa he yrittävät mielikuvapolitikoida, että keskusta juonittelisi kokoomuksen kanssa kansan kahtiajakamista kansalaissodan sortopolitiikan juurille palaten ja demokraattisen vaalitulos mitätöimällä sopia jo ennen vaaleja hallituspohjasta.
Jos haet hyvinvointivaltion puolustajaa, niin ainoa vaihtoehtosi on kokoomus. Muuten ei sinunkaan elintasosi nouse; olettaen ettet ole tukiaisten varassa elävä yhteiskunnan loinen.
Ensinnäkin unelmaa porvarihallitusesta. Sitä ei tule, ja sen sinä hyvin tiedät, ja tiedät syytkin siihen.
Toiseksi se porvarihallituskaan ei pystyisi nykyisin näköpiirissä olevin kyvyin asoiita yhtään parempaan juoksuun saamaan.
Politiikkomme laidasta laitaan ovat kiinni menneen ajan ihanteissaan ja silloin toimineissa konsteissaan, jotka eivät pelaisi enää. Tarvittaisiin jotakin sellaista uutta, jota Korhonen tuolla alempana avauksessaan hahmottelee. Unelmaa sekin kyllä taitaa olla.
Puoluepolitiikka pitäisi kokonaan kieltää, jotta ihmiset ja heidän tarpeensa nousisivat puolueita tärkeämmiksi. Silloin pääsisivät nousemaan esiin myös suuret yksilöt niitä tarpeita toteuttamaan. Nythän puolueet tasapäistävät jokaisen riveihinsä hyväksyttävän.
Unelmat antavat toiminnalle suunnan. Muuten harhailisimme minne sattuu.
Puoluelaitoskin on ihmisten rakentama parlamentarismin väline, vaikka puoluejohtajat pyrkivätkin säilyttämään valtansa kaikenlaisin keinoin.
Korhoselle kommentoinkin sitä, että eduskunnan valtaa mm. pääministerin nimittämisessä ei saisi sitoa puolueiden välisin sopimuksin.
Vaalien alla puhutaan aina joskus enemmän kuin ymmärretään. Jäätteenmäelle kävi viime vaaleissa niin ja tuo ymmärryksen vajaus kaatoi koko uran. Backman puhuu nyt samalla tavalla vihjaillen ja "todisteita" esittäen, Väyrysen onnettoman kassakaappisopimuksen haamua herätellään ja kansaa pelotellaan kepun ja kokoomuksen koalitiolla. On tehty salaisia sopimuksia, sitouduttu tuhoisaan politiikkaan.
Demareiden paniikkia pahentaa epäonnistunut johtajavalinta, Heinäluoma ei osaa irtaantua uskottavasti SAK:n talutusnuorasta, Ihalaisen kanssa kasikädessä vaalitilaisuuksissa käynti saattaa ilahduttaa SAK:n jäsenkirjan ja paksun tilipussin omaavia sankarityöläisiä, mutta suurimmalle osalle kansaa se on punainen vaate negatiivisessa merkityksessä.
Keskustelua eri vaihtoehdoista pitäisi käydä siltä pohjalta mitä tavoitteita milläkin puolueella on. Miten suhtaudutaan Natoon, miten puolustusyhteistyöhön Ruotsin kanssa, miten Venäjään. Miten tuleviin huonompiin aikoihin pitäisi varautua, kuinka suhtautua siirtolaisiiin. Ja niin edelleen. Asiakysymyksiäkin löytyy, ne voivat yhdistää tai erottaa puolueita toisistaan. Nyt puoluejohtajat yrittävät olla sanomatta mitään sellaista joka ärsyttäisi vastapuolen kannatajia eli niitä jotka eivät kuitenkaan omaa puoluetta äänestä.
Kalli on minunkin mielestäni fiksuimpia poliitikkojamme, olihan hän yksi niistä joka joutui Jäätteenmäen puheita aikanaan selittelemään parhain päin, ja teki sen hyvin.
Asiaa kirjoitit ja asiakysymyksiin toivoisi jo poliitikkojenkin siirtyvän. mainitsemiesi lisäksi tähdellisiä asiakysymyksiä ovat myös palvelu- ja kuntarakenteen uudistuksen jatko ensi vaalikaudella, yrittäjyyden edistäminen, rakennetyöttömyydestä eroon pääsy, verokiilan madaltamisen jatkaminen, työvaltaisten palvelutoimialojen alv-rasitteen keventäminen, ja paljon paljon muita hyvin tärkeitä tulevaisuuden kysymyksiä
En voi muuta kuin yhtyä sihen Matti Vanhasen vuoden takaiseen järkevään ajatukseen, että hallitukseen haluavat puolueet tekisivät vaaliohjelmansa niistä asioista, joita aikovat ensi vaalikaudella toteuttaa. Näin äänestäjät tietäisivät kunkin puoluen asiatavoitteet ensi vaalikaudelle.
vaalin tulos heijastaisi sitten sitä, mitä asiatavoitteita kansa haluaa hallitksen toteuttavan, millä perusteella hallitus muodostettaisi kolmesta suuresta niiden kahden rungon ympärille, joilla oli eniten kansalaisten kannatusta saaneet vaaliohjelmat.
Hallitusneuvotteluissa ei enää käytäisi kauppaa, vaan puolueet pysyisivät ohjelmiensa takana.
Tällainen menettely tekisi politiikasta myös uskottavaa ja nostaisi varmasti äänestysprosentin korkeammalle kuin puoluejohtajien ja kärkipoliitikkojen kinastelu siitä kuka milloinkin on liittoutunut kenenkin kanssa jotain toista vastaan.
Mielenkiintoista, että ihmiset voivat tulkita tapahtumia ja lukemaansa tyystin eri tavalla ja/tai näkökulmista. En lähde tässä ihmettelemän SDP:n tavoitteita, toiveita tai pelkoja, koska en niitä tunne. Sen sijaan asian sisältö on tässä äänestäjän näkövinkkelistä olennaisempaa.
Äänestäjälle pitää minusta tehdä selväksi se, missä mennään ja mitä aiotaan. Kokoomuksen puolelta tulevia vaaleja on pohjustettu lähinnä Stubbin avauksella oikeistokeskustalaisen ohjelman ja puolueen aikaansaamiseksi. Mitään erityisempää asiaohjelmaa Kokoomus ei ole vielä näitä vaaleja varten julkistanut, ehkei ole sellaista keksinytkään.
Kepu on puolestaan avannut puoluejohtajan suulla vaalikampanjan ja sieltä tärkeimmäksi asiaksi nousi kävelyteiden rakentamisen lisääminen. Stubbin avaukseen puolestaan tuli lähes intohimoisia vastauksia Sirkka-Liisa Anttilalta ja Anneli Jäätteenmäeltä. Soidinmenot olivat näin alkaneet. Äänestäjä on vaan aika puulla päähän lyöty, kun ne puheet viittaisivat kovasti suunnitelmiin oikeistokeskustalaisen hallituksen puolesta. Sitten kuitenkin Kepun puoluelehdissä nopeasti kerrotaan, että kyse on vain yksityisajattelusta. Kepussa ei selvästikään tiedetä, missä mennään. Äänestäjälle annetaan useammanlaisia tiekarttoja ja sanotaan, että valitse niistä. Kai niistä joku vie perille, vaan ei kerrota minne. Tätä on vaikea tulkita muuksi kuin yritykseksi taas kerran hämätä äänestäjiä oikein kunnolla. Vihjaillaan, naatitaan, taas vihjaillaan, naatitaan, muttei laakasta. Puolue on oikea perisavolaisen panomiehen peilikuva.
SDP:n vaalikampanja on taas avautunut palkansaajien suuntaan SAK:n tuella. Kepukin haluaa tukea SAK:ta ja Vanhanen on kehottanut puolueväkeä toivottamaan Sakilaiset tervetulleiksi Kepun vaalitilaisuuksiin.
No, sitten tämä porvarihallituksella pelottelu. Miksi asia tulkitaan joksikin pelotteluksi. Eikö meillä olla ensisijaisesti jonkin puolesta eikä jotakin vastaan. Jos Kepu ja Kokoomus haluavat muodostaa keskenään hallituksen, ne voivat aivan hyvin sen tehdä. Nyt olisi vain hyvä kertoa äänestäjille, onko tällainen aikomus vai miten näitä keskustanaisten lemmenlauluja pitäisi tulkita. Miksei SDP:lle lyödä luuta kurkkuun ja sanota, että sun kanssa ei enää leikitä. Äänestäjien on silloin paljon yksinkertaisempi tehdä valintoja. Tiedetään heti, että äänestämällä SDP:n sijasta Kepua, saadaan siniruskea hallitus. Vastaavasti äänestämällä SDP:tä, varmistetaan se, että on mahdollisuus saada joku muu hallitus, jos kansa sellaista haluaa.
Rivien välistä on luettavissa, että SDP:llä on halua jatkaa punamultahallitusta, koska tulokset ovat olleet vähintään tyydyttäviä. Ilmeisesti Kepussa tuloksia tulkitaan toisin. Olisiko niin, että hallitus on Kepun mielestä epäonnistunut, kun jatko asetetaan aivan selvästi vaakalaudalle, vaikka hallituspuolueet saisivat hyvän vaalimenestyksen. Tilanne on siis hieman yllättävä, SDP on valmiimpi jatkamaan punamultaa kuin Kepu. Kepussa täytyy siis nähdä, että yhdessä Kokoomuksen kanssa sillä on mahdollisuus harjoittaa vieläkin kepulaisempaa politiikkaa. Tämän julkisanominen ottaa vaan koville. Äänestäjille ei haluta kertoa kaikkea ja se nimenomaan on vastoin kansanvaltaisuuden periaatteita.
Ei kyse ole keskustan ja kokoomuksen mahdollisista aikomuksista, vaan SDP:n älyttömästä reagoinnista siihen, mitä SDP kuvittelee kokoomuksen ja keskustan aikovan.
Olisi aivan luonnollista, että kaikista mahdollisista yhteistyövaihtoehdoista keskustellaan julkisuudessa avoimesti.
Täysin luonnotonta on, että SDP demonisoi sen vaihtoehdon, hjosta se olisi itse ulkona, eli kokoomuksen ja keskustan yhteistyön kuvailemalla sitä kansan kahtiajaoksi, vaalituloksen mitätöimiseksi ja vaikka miksi täysin absurdiksi uhkaksi, vaikkei tuollaiselle reagoinnille ole mitään järkevää syytä näkyvissä.
Demarit taitavat olla ihan pihalla siitä, missä nyt mennään. Itse uskon Timo Kallin tapaan, että äänestäjät kyllä näkevät demareiden paniikin ja näkevät myös sen, ettei demareiden uhkailussa ole tippaakaan totta takana.
Minä aivan aluksi halusin tarkentaa, että äänestäjän näkökulma kiinnostaa minua ja tarkastelin asiaa siitä vinkkelistä.
Toki voi keskustella mistä haluaa. Eihän siinä mitään. Mutta onko puhe oikeistokeskustalaisen vaaliohjelman aikaansaamiseksi tai peräti yhteisen puolueen perustamiseksi vai keskustelua vaihtoehdoista, onkin toinen juttu. Kyllä Stubbin, Anttilan ja Jäätteenmäen puheissa oli selvä halu edetä tällaiseen yhteistyöhön.
Keskustelulla vaihtoehdoista hämätään tietoisesti äänestäjää, ellei kerrota, että tämä nyt on vaan tällaista keskustelua, ei sitä pidä ottaa todesta. Ymmärrän hyvin, että Kokoomuksessa halutaan edistää tuontapaista keskustelua, mutta Kepun osalta kyse on hyvin tietoisesta äänestäjien hämäämisestä. Kepu antaa tässä kaikkien kukkien kukkia ja yrittää kerätä siten oikealta kokoomuslaisia ääniä.
Jos ja kun se tässä temppuilussa onnistuu ja jatkaa punamultayhteuistyötä, Kokoomuksen puolella nousee hirveä hässäkkä, että Kepu petti. Silloin ei enää sanotaan, että sehän oli vaan keskustelua vaihtoehdoista. Veljet vasemmalla ovat tyytyväisiä, koska Kepun äänten kalastelu oikealta, varmistaa sen, että änniä vasemmalla taas vapautuu parempaan käyttöön.
Vältät hyvin aktiivisesti keskustelua siitä, mikä SDP:n täysin yliammuttu reaktio oli täysin normaaliin kahden muun puolueen edustajien puheisiin.
Ikään kuin SDP omassa vallantäyteisyydessään tuomitsisi puheet muista hallitusvaihtoehdoista kuin niistä, joissa se itse on mukana.
Ymmärräthän sinä tämän, niin kuin minäkin ymmärrän sinun syysi selitellä SDP:n moka SDP:lle parhain päin.
SDP:n reaktio on tässä toissijainen asia. Se voi olla ylireagointia, alireagointia tai realismia. Mitäpä nyt siitä, koska se ei muuta puolueen poliittista asemoitumista yhtään mihinkään. Paljon olennaisempaa tässä on nyt se, onko Kepu muuttamassa poliittista linjaansa ja asemaansa. Onko aiemmin vasemmistokeskustalaisesta puolueesta tulossa oikeistokeskustalainen? Tähän kysymyseen meidän äänestäjien tulee saada vastaus ja kiinnittää huomio eikä siihen, miten SDP reagoi tuohon muutokseen.
SDP:n raegointi on sitä paitsi hyvin ymmärrettävää, jos Kepu on todellakin linjaamassa politiikkaansa toisenlaiseksi. Tämä pitää tietenkin kerto silloin äänestäjille, jotta he voivat tehdä siitä omat johtopäätöksensä. Voivatko kaikki Kepua aiemmin äänestäneet äänestää edelleen oikeistolaistuvaa Kepua? SDP:tä asiaa luonnollisesti kiinnostaa jo senkin takia, että niille, jotka eivät voi, yhtenä vaihtoehtona on äänestää silloin SDP:tä tai jotain muuta vasemmistolaisempaa politiikkaa harjoittavaa, joka on esim. lähempänä Kepun hyljeksimää alkiolaista perinnettä.
Poliittisesti tilanne on tietenkin kiintoisa myös sikäli, kun Kepu asettuu kisaamaan Kokoomuksen kanssa entistä enemmän samoista äänestäjistä. Minulle näiden kahden kisan lopputulos on päivän selvä kuten uskon sen sinullekin olevan. Sen vuoksi me molemmat sitä kannatamme, vaikkakin eri motiiveista.
SDP:n reaktio on ensisijainen asia, koska se on ollut uutistenkin pääaihe.
Ainutkaan lehti ei ole uutisoinut keskustan politiikan linjaamisesta toisenlaiseksi, koska ei sellaista ole tapahtumassa muuta kuin demareiden mielikuvituksessa.
Omjaa kuvitteluasi on siis sekin, että keskusta asettuisi kisaamaan vaaleissa jotenkin aiempaa eri tavalla äänestäjistä.
Kirjoitit demarien vallasta putoamisen pelkoa. Saanen huomauttaa, että myös Keskusta on hallituksessa.
Eikä kumpikaan näistä puolueista ole tehnyt pitkiin aikoihin mitään hyvää. Jos Kokoomus lasketaan mukaan, teot ovat vieläkin pyöreä nolla. Ydinvoimaa vain kumarretaan ja haaveillaan Natosta.
Myös Keskusta pelkää putoavansa vallasta, menettävänsä Itsenäisyyspuolueelle ääniään.
http://www.itsenaisyyspuolue.fi
...mitä sinä edustat, löytyy vain pienpuolueiden kannattajilta.
Kukaan ei kumarra ydinvoimaa eikä Natoa. tuollainen on niin harhaista kuvittelua kuin olla voi.
Me nyt vain satumme tarvitsemaan enemmän halpaa sähköä, jonka tuotanto on omissa käsissämme, ja uskottavaa puolustusta myös 10-20 vuoden kuluttua silloin käytettävän aseteknologian puitteissa ja sellaisin kustannuksin, joihin meillä on silloin omassa budjetissamme varaa.
Ydinvoima ja Nato eivät siis ole koskaan olleet ainoankaan puolueen tavoitteita, koska ne ovat ainoastaan keinoja edullisen energian omavaraiseksi tuottamiseksi ja uskottavan puolustuksen järjestämiseksi sellaisin kustannuksin, jotka pystymme maksamaan.
Eli olitko tosissasi esittäessäsi tyhjeneviin
Perloksen tiloihin pakolaiskeskuksia tai
vankiloita?
Edistätkö kommenteillasi "vahvan puolustuksen"
Naton toteutumista eli saitko 1200 kannattajaa
ja heidän tuttava piirinsä myönteiseksi
asian suhteen?
Vastaatko vai juoksetko karkuun taas?
Niille tiloille löytyy ottajia ja alueelle
tukijoita.Luepas Taloussanomat ja Yrjö Laakkosen
kommentit.Siinä puhuu mies jonka palveluksessa
1700 henkilöä.
Olen viestiketjussa ensi kerran joten
älä sekoita aiempiin.
Ylioppilaiden demaripuolue on tosi herkkänahkaisten puolue. Muitten pitäisi kysyä lupa kenen kanssa juttelee.
Backman kärsii vainoharhaisuudesta.
On se niin vasemmistolaista, niin vasemmistolaista kuvitella, että kansa enää lankeaisi tuollaiseen bushmaiseen kahtiajakoon ja uhkailuun: jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan.
Aivan uskomattomia olivat puheet vuosi sitten, kun Heinäluoma ripitti Vanhasta Niinistön tukemisesta väittäen, että Vanhanen "haluaa palauttaa suomeen kansalaissodan aikaisen kahtiajaon ja työväestön sorron". Nyt Bäckman-parka väittää, että "porvarit aikovat pettää työväestön äänestäjät ja mitätöidä parlamentarisen vaalituloksen sopimalla hallituksesta jo ennakkoon".
Minusta on täysin uskomatonta, millaisella replikoinnilla demarit kaivavat omaa hautaansa luullessaan, että tuollainen uhkailu menisi todesta kehenkään muuhun kuin sellaiseen telaketjukommunistiin, joka on edelleen kaupaa myöten kansalaissodan juoksuhaudassaan.
Mutta ei se mitään. Mitä enemmän demarit tyrivät, sitä enemmän kokoomus ja keskusta saavat ääniä.
"Perustulaissa sanotaan yksinkertaisesti ainoastaan, että eduskunta valitsee hallitustunnustelijan ja eduskunta myös nimittää pääministerin. Hallitustunnustelija ja pääministeri voivat olla aivan keitä tahansa, vaikka korkeimman oikeuden presidenttejä, eduskunnan entisiä puhemiehiä, entisiä presidenttejä, professoreita, aivan keitä hyvänsä, joihin eduskunta luottaa, eikä tunnustelijan tarvitse olla hallitusta itselleen muodostava pääministeri, kun pääministeri voi olla myös eri henkilö kuin tunnustelija."
------------------------------
Alla perutuslain 61§
61 §
Valtioneuvoston muodostaminen
Eduskunta valitsee pääministerin, jonka tasavallan presidentti nimittää tähän tehtävään. Muut ministerit presidentti nimittää pääministeriksi valitun tekemän ehdotuksen mukaisesti.
Ennen pääministerin valintaa eduskuntaryhmät neuvottelevat hallitusohjelmasta ja valtioneuvoston kokoonpanosta. Näiden neuvottelujen tuloksen perusteella, kuultuaan eduskunnan puhemiestä presidentti antaa eduskunnalle tiedon pääministeriehdokkaasta. Ehdokas valitaan pääministeriksi, jos eduskunnassa toimitetussa avoimessa äänestyksessä enemmän kuin puolet annetuista äänistä on kannattanut hänen valitsemistaan.
Jos ehdokas ei saa vaadittavaa enemmistöä, asetetaan samassa järjestyksessä uusi pääministeriehdokas. Jollei uusikaan ehdokas saa yli puolta annetuista äänistä, toimitetaan eduskunnassa avoimena äänestyksenä pääministerin vaali. Valituksi tulee tällöin eniten ääniä saanut henkilö.
Ei tänne saa kännissä kirjoitella.
vai oliko minun viestissäni suuria ristiriitoja perustuslain sanatarkkan tekstiin?