Jatkokertomus jatkuu, toinen osa:
Kun mennään 400 vuotta eteenpäin, Jaakobin jälkeläiset ovat Egyptissä, missä he olivat lisääntyneet siinä määrin, että voidaan puhua jo kansakunnasta. Heidän menestyksensä alkoi huolestuttaa Egyptin hallitsijaa. Jarruttaakseen Israelin lasten menestymistä ja vaurastumista, farao alkoi sortaa ja orjuuttaa heitä. Nyt oli aika kypsä johtaa tämä kansa ns. ”luvattuun maahan”.
Tämän siirtoliikkeen johtoon Jumala valitsi Mooseksen, Egyptissä kasvatuksen ja sotilaskoulutuksen saaneen israelilaisen. Mooseskin arveli eräässä paikassa vapautuksen ajan jo tulleen, ja surmasi egyptiläisen orjatyön johtajan. Mutta jälleen tuli opetus siitä, ettei tämä ole Israelin Jumalan sotataktiikkaa, ja niin Mooseskin joutui pakenemaan, eikä hän 40 vuoden kuluttua voinut pitää itseään muuna kuin lammasten paimenena.
Juuri silloin Jumala sanoi Moosekselle, että hänen tuli mennä faraon eteen esittämään Israelin Jumalan käsky vapauttaa Israel. Huomaa, mitä Jumala sanoi Moosekselle: "Katso, minä asetan sinut jumalaksi faraolle, ja veljesi Aaron on oleva sinun profeettasi.” (1. Moos. 7:1) Jumala käski Aaronia heittämään sauvansa maahan, ja se muuttui välittömästi käärmeeksi. Kun Aaron tarttui siihen, se oli jälleen sauva. Tätä keinoa Jumala käski heidän käyttämään, kun he neuvottelivat kansansa vapauttamisesta. Farao tulisi kuitenkin vastustamaan Jumalan tahtoa, kunnes vitsaukset ja kärsimykset lopulta lannistaisivat kopean faraon uhman.
Mikä oli tämän menettelytavan sanoma jumalattomalle Egyptille? Mitä kuvasi Aaronin sauva? Se oli vertauskuva luontoon sidotuista valtavista voimista.--- Niin kauan kuin ne ovat Jumalan kädessä ja hallinnassa, ne ovat vaarattomat ja jopa hyödylliset, mutta kun Jumala joutuu irrottamaan otteensa niistä, ne muuttuvat tuhoaviksi ja tappaviksi kuin käärmeet.
Tätä kamppailua Jumala edustajiensa välityksellä kävi faraon edessä. Uhma jatkui, jopa tiukkeni, vaikka sauva, eli luonnonvoimat aiheuttivat egyptiläisille vaivoja. Missä vaiheessa vastarinta murtui? Huomaa seuraava 2. Moos. 10:28,29
Farao sanoi hänelle, siis Moosekselle, joka edusti Jumalaa faraon edessä: "Mene pois luotani ja varo, ettet enää tule minun kasvojeni eteen; sillä sinä päivänä, jona tulet minun kasvojeni eteen, sinä olet kuoleva". Mooses vastasi: "Oikein sinä puhuit; minä en tule tämän jälkeen sinun kasvojesi eteen".
Enempää ei Jumalakaan voinut tehdä. Farao oli tehnyt lopullisen ratkaisunsa, ja Jumala irrotti otteensa ”sauvasta” eli luonnonvoimista, ja nuo murskaavat kärsimykset tulivat egyptiläisten osaksi ja Israel vapautui. Vaellus luvattua maata kohden alkoi. Millaisen ohjeen Jumala oli antanut kansalleen pitkää korpivaellusta varten? Miten Jumala varusti köyhän ja turvattoman kansansa tielle, jota reunustivat monet vihamieleiset ja sotaiset kansat?
Luemme 2. Moos. 12:35 ”Ja israelilaiset olivat tehneet Mooseksen sanan mukaan: he olivat pyytäneet egyptiläisiltä hopea-ja kultakaluja sekä vaatteita.” Tässä on tärkeä yksityiskohta. Aseista ei puhuta sanaakaan. Ne eivät kuuluneet Jumalan suunnitelmiin. Ne eivät kuuluisi sen kansan varusteisiin, joka tulisi olemaan maailman valkeutena ja todistuksena ainoasta, elävästä Jumalasta, kaikkien kansojen yhteisestä, rakastavasta Isästä.
Kuinka kauan tämä ihanne Israelin kansan historiassa pääsi toteutumaan? Vielä Punaisen meren rannalla saattoi Israel ylistää pelastuksestaan Jumalaa virrellä, joka Ilmestyskirjan mukaan on esikuva siitä Mooseksen ja Karitsan voittovirrestä, jolla kaikkien aikojen pelastetut kiittävät kolmiyhteistä Jumalaa, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä vapautumisestaan synnin maailmasta taivaalliseen Kaanaaseen.
”Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, virttä ja Karitsan virttä, sanoen: "Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas. Kuka ei pelkäisi, Herra, ja ylistäisi sinun nimeäsi? Sillä sinä yksin olet Pyhä; sillä kaikki kansat tulevat ja kumartavat sinua, koska sinun vanhurskaat tuomiosi ovat julki tulleet." (Ilm. 15:3,4)
Kommentti: Jotenkin tuntuu tutulta, kun vertaa tähän päivään ja katsoo tämän päivän luonnonmullistuksia. Sauva ei enää ole Jumalan kädessä, vaan hän on antanut ihmiset paholaisen rusikoitavaksi, kunnes nämä huomaavat, että tulee huutaa avuksi Herran nimeä. Vain Jumalaan turvaava on todella turvassa, tapahtui mitä tahansa. Vain Jumala voi johtaa meidät taivaalliseen valtakuntaansa.
Kun mennään 400 vuotta eteenpäin, Jaakobin jälkeläiset ovat Egyptissä, missä he olivat lisääntyneet siinä määrin, että voidaan puhua jo kansakunnasta. Heidän menestyksensä alkoi huolestuttaa Egyptin hallitsijaa. Jarruttaakseen Israelin lasten menestymistä ja vaurastumista, farao alkoi sortaa ja orjuuttaa heitä. Nyt oli aika kypsä johtaa tämä kansa ns. ”luvattuun maahan”.
Tämän siirtoliikkeen johtoon Jumala valitsi Mooseksen, Egyptissä kasvatuksen ja sotilaskoulutuksen saaneen israelilaisen. Mooseskin arveli eräässä paikassa vapautuksen ajan jo tulleen, ja surmasi egyptiläisen orjatyön johtajan. Mutta jälleen tuli opetus siitä, ettei tämä ole Israelin Jumalan sotataktiikkaa, ja niin Mooseskin joutui pakenemaan, eikä hän 40 vuoden kuluttua voinut pitää itseään muuna kuin lammasten paimenena.
Juuri silloin Jumala sanoi Moosekselle, että hänen tuli mennä faraon eteen esittämään Israelin Jumalan käsky vapauttaa Israel. Huomaa, mitä Jumala sanoi Moosekselle: "Katso, minä asetan sinut jumalaksi faraolle, ja veljesi Aaron on oleva sinun profeettasi.” (1. Moos. 7:1) Jumala käski Aaronia heittämään sauvansa maahan, ja se muuttui välittömästi käärmeeksi. Kun Aaron tarttui siihen, se oli jälleen sauva. Tätä keinoa Jumala käski heidän käyttämään, kun he neuvottelivat kansansa vapauttamisesta. Farao tulisi kuitenkin vastustamaan Jumalan tahtoa, kunnes vitsaukset ja kärsimykset lopulta lannistaisivat kopean faraon uhman.
Mikä oli tämän menettelytavan sanoma jumalattomalle Egyptille? Mitä kuvasi Aaronin sauva? Se oli vertauskuva luontoon sidotuista valtavista voimista.--- Niin kauan kuin ne ovat Jumalan kädessä ja hallinnassa, ne ovat vaarattomat ja jopa hyödylliset, mutta kun Jumala joutuu irrottamaan otteensa niistä, ne muuttuvat tuhoaviksi ja tappaviksi kuin käärmeet.
Tätä kamppailua Jumala edustajiensa välityksellä kävi faraon edessä. Uhma jatkui, jopa tiukkeni, vaikka sauva, eli luonnonvoimat aiheuttivat egyptiläisille vaivoja. Missä vaiheessa vastarinta murtui? Huomaa seuraava 2. Moos. 10:28,29
Farao sanoi hänelle, siis Moosekselle, joka edusti Jumalaa faraon edessä: "Mene pois luotani ja varo, ettet enää tule minun kasvojeni eteen; sillä sinä päivänä, jona tulet minun kasvojeni eteen, sinä olet kuoleva". Mooses vastasi: "Oikein sinä puhuit; minä en tule tämän jälkeen sinun kasvojesi eteen".
Enempää ei Jumalakaan voinut tehdä. Farao oli tehnyt lopullisen ratkaisunsa, ja Jumala irrotti otteensa ”sauvasta” eli luonnonvoimista, ja nuo murskaavat kärsimykset tulivat egyptiläisten osaksi ja Israel vapautui. Vaellus luvattua maata kohden alkoi. Millaisen ohjeen Jumala oli antanut kansalleen pitkää korpivaellusta varten? Miten Jumala varusti köyhän ja turvattoman kansansa tielle, jota reunustivat monet vihamieleiset ja sotaiset kansat?
Luemme 2. Moos. 12:35 ”Ja israelilaiset olivat tehneet Mooseksen sanan mukaan: he olivat pyytäneet egyptiläisiltä hopea-ja kultakaluja sekä vaatteita.” Tässä on tärkeä yksityiskohta. Aseista ei puhuta sanaakaan. Ne eivät kuuluneet Jumalan suunnitelmiin. Ne eivät kuuluisi sen kansan varusteisiin, joka tulisi olemaan maailman valkeutena ja todistuksena ainoasta, elävästä Jumalasta, kaikkien kansojen yhteisestä, rakastavasta Isästä.
Kuinka kauan tämä ihanne Israelin kansan historiassa pääsi toteutumaan? Vielä Punaisen meren rannalla saattoi Israel ylistää pelastuksestaan Jumalaa virrellä, joka Ilmestyskirjan mukaan on esikuva siitä Mooseksen ja Karitsan voittovirrestä, jolla kaikkien aikojen pelastetut kiittävät kolmiyhteistä Jumalaa, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä vapautumisestaan synnin maailmasta taivaalliseen Kaanaaseen.
”Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, virttä ja Karitsan virttä, sanoen: "Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas. Kuka ei pelkäisi, Herra, ja ylistäisi sinun nimeäsi? Sillä sinä yksin olet Pyhä; sillä kaikki kansat tulevat ja kumartavat sinua, koska sinun vanhurskaat tuomiosi ovat julki tulleet." (Ilm. 15:3,4)
Kommentti: Jotenkin tuntuu tutulta, kun vertaa tähän päivään ja katsoo tämän päivän luonnonmullistuksia. Sauva ei enää ole Jumalan kädessä, vaan hän on antanut ihmiset paholaisen rusikoitavaksi, kunnes nämä huomaavat, että tulee huutaa avuksi Herran nimeä. Vain Jumalaan turvaava on todella turvassa, tapahtui mitä tahansa. Vain Jumala voi johtaa meidät taivaalliseen valtakuntaansa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ennekuin he lähtivät Egyptistä, tapahtui myös tämä, he sivelivät ovenpielensä karitsan verellä ja vain ne jotka olivat sellaisen oventakana säästyivät vitsauksilta.
---
2. Moos. 12:
7 Ottakaa sen verta ja sivelkää sitä ovenpieliin ja ovenkamanaan niissä taloissa, joissa karitsaa syödään.
8 Syökää liha sinä yönä, syökää se avotulella paahdettuna, happamattoman leivän ja karvaiden yrttien kanssa.
9 Älkää syökö siitä mitään puoliraakana tai vedessä keitettynä, vaan paahtakaa se tulella päineen, jalkoineen ja sisälmyksineen.
10 Älkää jättäkö siitä mitään jäljelle, vaan polttakaa tähteet ennen aamun koittoa.
11 "Syödessänne teillä tulee olla viitta vyötettynä, kengät jalassa ja sauva kädessä, ja teidän on syötävä nopeasti. Näin vietetään pääsiäistä Herran kunniaksi.
12 Sinä yönä minä kuljen läpi Egyptin ja surmaan Egyptin jokaisen esikoisen, niin ihmisten kuin eläintenkin. Minä, Herra, annan tuomioni kohdata kaikkia Egyptin jumalia.
13 Ja veri olkoon niiden talojen merkkinä, joissa te olette, sillä kun minä näen veren, menen ohitsenne.* Minä kuritan vain egyptiläisiä, eikä tämä vitsaus satu teihin.
paholaisen rusikoitaviksi? Ei ikinä. Kamala uskonto tuo kristinusko. On kolme jumalaa ja kaiken päälle vielä vt. jumalana joku paholainen.
Joku ihmiskuntaa kuitenkin riivaa, joten tämä on yksi vaihtoehto. Voit kertoa meille muille jonkun muunkin syyn, miksi pahuutta on niin paljon, mikä on syynä ihmisen kärsimykseen? Olen odottanut, että ihmiskunta nousee nousemistaan yhä jalommaksi sivistyksen lisääntyessä, mutta toivoni on jo ihmisen suhteen mennyt.
Onneksi on kuitenkin vielä niitä ihmisiä, jotka helpottavat kärsijän osaa. Tosin tuntuu siltä, että aina vain aika kovenee. Vielä ei ole se hetki, joista puhutaan "Nooan päivinä":
"Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat, [1. Moos. 8:21] hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään." (1. Moos. 6:5,6)
Juuri äsken TV:ssa poliisi haikaili niiden aikojen perään, kun rikoksentekijätkin viettivät vielä sunnuntaita, se kun oli hiljainen päivä, ja näin ollen poliisille pieni lepohetki. Nyt on toisin, kaikki päivät ovat samanlaisia, sanoi haastateltava...
Lauluntekijä kirjoittaa:
Maailmassa ahdistus kun yhä lisääntyy,
muista että pelastuksen hetki lähestyy...
Meillä ei ole muuta toivoa kuin Jumalan armo, johon voimme turvata.