"Myönteisiä" kokemuksia lääkkeillä tehdystä tyhjennyksestä?

Mitähän vahvoja kipulääkkeitä sitä saa ja missä kaupungissa? Minut passitettiin tekemään homma kotona, yksin olin ja ohjeeksi annettiin että Panadolia saa ottaa ja ihan 3 kpl päivässä. Kukaan ei ollut kiinnostunut mistään jälkitarkastuksista, verikokeessa kävin pariin otteeseen onko hormonitaso laskenut ja siinä kaikki. Minä en olisi halunnut kokea sitä hetkeä kun sikiö hulahti wc-pönttöön enkä niitä tuskia kun roikuin kylpyhuoneen vessanpytyllä, oksensin, vuosin verta ja ripuloin samaan aikaan pitkin lattiaa saaden mm. peräpukamat siitä touhusta. Ainoa positiivinen puoli asiassa oli se, että pääsin nopeasti normaaliin kuukautiskiertoon takaisin. Henkinen tuska oli mittaamaton eikä julkisen puolen piittaamattomuus parantanut asiaa yhtään.

Kokenut kirjoitti:

Mitähän vahvoja kipulääkkeitä sitä saa ja missä kaupungissa? Minut passitettiin tekemään homma kotona, yksin olin ja ohjeeksi annettiin että Panadolia saa ottaa ja ihan 3 kpl päivässä. Kukaan ei ollut kiinnostunut mistään jälkitarkastuksista, verikokeessa kävin pariin otteeseen onko hormonitaso laskenut ja siinä kaikki. Minä en olisi halunnut kokea sitä hetkeä kun sikiö hulahti wc-pönttöön enkä niitä tuskia kun roikuin kylpyhuoneen vessanpytyllä, oksensin, vuosin verta ja ripuloin samaan aikaan pitkin lattiaa saaden mm. peräpukamat siitä touhusta. Ainoa positiivinen puoli asiassa oli se, että pääsin nopeasti normaaliin kuukautiskiertoon takaisin. Henkinen tuska oli mittaamaton eikä julkisen puolen piittaamattomuus parantanut asiaa yhtään.

Lue lisää

ikävän kuuloinen kokemus sinulla. Itselläni muutoin samanlainen, mutta olin siis sairaalassa koko ajan, (kahdeksan tunnin urakan jälkeen sikiö saatiin ulos) joka mahdollisti siis vahvojen kipulääkkeiden saamisen.

Minulle sanottiin sairaalassa, että homma on pakko tehdä siellä, koska kotona ei ole mahdollista hoitaa kipuja tehokkaasti. Olin itse rv 13. Olikohan sinulla ehkä varhaisempi keskenmeno?

No, joka tapauksessa tuntuu siltä, ettet saanut asiallista hoitoa. Itse olin Hyvvinkään sairaalassa.

Alkuperäiselle vielä anteeksi, että nyt ei ehkä ole tullut pelkästään positiivisia kokemuksia lääkkeellisestä keskeytyksestä. Ymmärsin kuitenkin, että olet menossa sairaalaan keskeytykseen, joten saat varmasti hyvät kipulääkitykset ja toivottavasti myös ymmärtäväisen henkilökunnan. Itselläni ainakin oli! Annettiin myös. psykologin ym. yhteystietoja, jos olisin halunnut jutella tapahtuneesta.

Heips,

Kiitos rohkaisevista sanoistanne! Olen tosiaakin ensi viikolla menossa Jorviin (Espoo) toimenpidettä varten ja ymmärsin, että sairaalassa ollaan niin kauan kun vuoto alkaa ja lääkkeitä saa kipuihin. Sain itse valita kaavinnan ja lääkkeiden välillä ja päädyin lääkkeisiin lääkäreiden suosituksesta. Aloin vain pelkäämään operaatiota kun luin siitä enemmän internetin keskustelupalstoilta =( todella surullisia ja pelottavia tarinoita.

Onhan se niin, että jokainen meistä on yksilö ja varmasti yhtäkään samanlaista kokemusta ei ole..

Tällaisena hetkenä kun kyseessä on ensimmäinen raskaus ja ensimmäinen keskenmeno on kyllä aivan "ulkona", surullinen ja yksinäinen vaikka mieheni minua tukeekin ja yhteisestä asiasta on kyse..

Pitää vain jaksaa ja jatkaa matkaa eteenpäin...

"Ei kukaan ole tiennyt, mitä matkan varrella odottaa.
Ei kukaan tiedä vieläkään.
On vain uskallettava katsoa eteenpäin
ja uskoa, että jokainen kokemus opetti jotakin, jonka tarkoitusta ei vielä ymmärrä." positiivarit

*Halaus*

rohkaisua vailla kirjoitti:

Heips,

Kiitos rohkaisevista sanoistanne! Olen tosiaakin ensi viikolla menossa Jorviin (Espoo) toimenpidettä varten ja ymmärsin, että sairaalassa ollaan niin kauan kun vuoto alkaa ja lääkkeitä saa kipuihin. Sain itse valita kaavinnan ja lääkkeiden välillä ja päädyin lääkkeisiin lääkäreiden suosituksesta. Aloin vain pelkäämään operaatiota kun luin siitä enemmän internetin keskustelupalstoilta =( todella surullisia ja pelottavia tarinoita.

Onhan se niin, että jokainen meistä on yksilö ja varmasti yhtäkään samanlaista kokemusta ei ole..

Tällaisena hetkenä kun kyseessä on ensimmäinen raskaus ja ensimmäinen keskenmeno on kyllä aivan "ulkona", surullinen ja yksinäinen vaikka mieheni minua tukeekin ja yhteisestä asiasta on kyse..

Pitää vain jaksaa ja jatkaa matkaa eteenpäin...

"Ei kukaan ole tiennyt, mitä matkan varrella odottaa.
Ei kukaan tiedä vieläkään.
On vain uskallettava katsoa eteenpäin
ja uskoa, että jokainen kokemus opetti jotakin, jonka tarkoitusta ei vielä ymmärrä." positiivarit

*Halaus*

Lue lisää

Samassa tilanteessa olin itse noin kuukausi sitten. Muista pyytää sairaalasta lähtiessä kipulääkettä mukaan, itse en hoksannut ja jouduimme menemään Kättärin päivystykseen kovien kipujen takia. Verenvuoto oli runsasta mutta keskenmeno oli ainakin "konkreettinen" eli sitä oli jotenkin helpompi surra. Ainakin minulle. Ottaisin lääkkeellisen uudestaan jos sellainen tilanne tulee.

Ja siellä sairaalassa tosiaan saattaa tarvita lehtiä tms. tekemistä vaikka kuvittelee ettei mitään lukemista tosiaan ajattele siinä tilanteessa, meillä meni kuitenkin 14 tuntia ensimmäisen lääkkeen antamisesta ennenkuin vuoto kunnolla alkoi ja oli TYLSÄÄ odotella vaan osastolla ja välillä kävellä rappuja ylös ja alas.

Nyt minulla oli jo yhden kuukautiset (vajaan parin viikon jälkivuoto, parin viikon tauko ja sitten viikko tuhrintaa ja neljän päivän kuukautiset) eli yrittäminen olisi pian jo sallittua mutta itse asiassa nyt on taas mieli niin maassa ettei oikein tunnu hyvältä idealta. Ehkä se tästä kevääseen päin kirkastuu..

Voimia ja halauksia!

Heips,
Ajattelin lisätä tähän aloittamaani ketjuun vielä oman kokemukseni.

Viime viikolla minulle tehtiin tämä pelkäämäni lääkkeellinen keskeytys. Ensimmäiset kaksi lääkettä eivät vielä käynnistäneet tyhjenemistä, joten sain vielä kolmannen lääkkeen. Tämän jälkeen käytännössä kaikki tuli ulos mitä oli tullakseen… Vietin sairaalassa aikaa noin kuusi tuntia, jonka jälkeen pääsin kotiin. Lääkkeitä, sekä lämpötyynyjä (geeli/kaura) sain kipuun ja ilta kotona menikin sitten tokkurassa. Pientä vuotoa on nyt jatkunut viikon verran, mutta enää se ei ole kuin pientä tuhruttelua.

Varasin itselleni yksityiseltä tarkistuskäynnin n. kuukauden päähän ja toivon, että tuolloin kaikki on kunnossa ja voimme alkaa yrittämään lasta uudelleen.

Eihän kokemus tietenkään mikään miellyttävä ollut, mutta ei kohdallani niin hirveäkään ettenkö voisi tätä vaihtoehtoa muille suositella (lääkkeet/kaavinta). Tietenkään en tiedä mitä kaavinta on, joten mielipiteeni on tietenkin yksipuoleinen, vain omaan kokemukseen perustuva.

Jaksamista km:stä selviäville!