Peroneuspareesi

Tähän minäkin haluaisin vastauksen, eli millaista hoitoa ja kauanko paraneminen kestää?

Itse nyrjäytin nilkkani tossa pari päivää sitten ja samalla väänsin polveni. Diagnosoitiin juuri tuo pohjehermohalvaus. Lääkärin mukaan parantuu parissa kuukaudessa. Toi kyl tuntuu aika pelottavalta jos jollain on mennyt puolitoista vuotta. Toivottavasti ei nyt niin :(

ja huomasin että jalkaterä ei toimi normaalisti. ENMG ssä todettiin. Minulla parani 90 % sesti noin 3 kuukaudessa, ja uskoisin ettää 100 % noin puolesssa vuodessa. Voi olla että vamman syy vaikkutta ennusteeseen melko paljon. Ei varsinaisesti hoidettu mitenkään erityisesti, b vitamiinia ja kuntosallilla( jossa käyn muutenkin viikottain) sellaistaa liikettä mitä voi turvallisesti tehdä. Tsemppiä

paroneuspareesi

sain yllättävästi oireet oikeaan jalkaan ilman mitään syytä. juuri toipunut sydänablaatiosta ja sitten tämä. en luovuta. olen hankkinut hiilikuituisen tuen, jonka avulla hidas kävely lähes normaalia ja autollakin voin jälleen ajaa. olen kokeillut myös hölkkää, onnistuu. Pidennän lenkkejä koko ajan, tällä hetkellä 2 km. kohta alkaa rullaluistelukausi, se varmaan sujuu. ennusteista huolimatta uskon, että jonain päivänä parannun tai jos en, olen täysin sopetunut tilanteeseen.
olen alkanut unohtaa jo ajatuksen vammaisuudesta, puhun nyt "ominaisuudesta".
tsemppiä kaikille.

Mulle tapahtui heinäkuussa 2010 vakava tapaturma jossa polven risti- ja nivelsiteitä meni poikki. Huomasin heti tämän jälkeen et nilkka oli ihan toimintakyvytön. En siis pystynyt varaamaan sille ollenkaan. Kipeä ei ollut. Sairaalassa todettiin polvileikkauksen jälkeen että peroneuspareesi siin on. Ei ole tapahtunut mitään toipumista. Käytän peroneustukea ja todennäköisesti leikkauksella pyritään saamaan nilkka ns normaaliin asentoon. Nythän tuo roikkuu ku ylimääräinen elin säären jatkona. Asian kans pystyy elämään mutta korkokengät saa lahjoittaa pois :( harmittaa tuollaiset pikkuasiat. Onneksi kuitenkin kävelemään pääsee!!!!

Minulle tuli peroneuspareesi polvileikkauksen jälkeen, kun kipsi laitettiin liian kireälle, joskus 90 -luvun lopulla. Jalkaterä ei nouse, eikä sitä saa suoristettuakaan, vaan isovarvas jää "pystyyn". Hermo on katsottu ja irrotettu kiinnikkeistä tai jostain kerran erikseen ja kerran toisen leikkauksen yhteydessä ja huonolta näytti. Ei parane.
Minulla on hiilikuitutuki, joka oli aluksi hyvä, mutta varmaan jalka on jotenkin muuttunut, kun ei jossain vaiheessa tuntunut enää sopivalta. Aika kookas tuki, mutta kun sen jaksaa laittaa ja se istuu hyvin, niin kävellessä se oli tosi hyvä. Toinen tuki on foot up -tuki, jota en vielä ole kovin paljon käyttänyt. Ei ole ollut sellaisia kenkiä viime aikoina käytössä, joihin sen olisi voinut laittaa. Ihan hyvältä kuitenkin on vaikuttanut. Suurimman osan ajasta olen käyttänyt elastista nilkkatukea, joka ei kylläkään ole peroneustuki, mutta se on tuntunut helpoimmalta, kun se sopii kaikkiin kenkiin ja on jalassa ilman kenkääkin. Kireällehän sen joutuu laittamaan että tukee. Terveyskeskuksen kautta olen saanut tuet ilmaiseksi.
Hassua, kun minulla on niin että korkokengän kanssa en tarvitse tukea ollenkaan.
Aikamoinen riesa tuo on, mutta eipä siinä auta muu kuin käpsytellä eteenpäin miten pystyy.

Minulla oli peroneuspareesi n.3v sitten,jalka läpsy ja jalkaterä ei noussut,jalka oli turra polvesta isovarpaaseen asti,kipua ei ollut,kävelemään pystyin hitaasti ontuen.Parani b-vitamiinilla n.6kk lähes kokonaan...Enää menee lievästi turrax jos kävelen liian kovaa...Käyn taas salilla ja yritän pitää selkä-ja vatsalihakset hyvinä...TOIVOA SIIS ON:)

Moikka

Mulla on ollut toi vaiva 3 vuotta vasemmassa jalassa, sitä ennen oli 2 vuotta
oikeassa jalassa mutta parani sillain että pystyn liikkuttamaan varpaita ja nostamaan nilkan ylös. Kaikista ikävintä oli kompuroiminen/ kaatuileminen
kun vasemman jalan kengänkärki otti maahan kiinni ja sit mentiin......
Noin 2 vuotta sitten ostin itselleni kengät jotka olivat ohutpohjaiset ja eivät olleet kantapäästä korotettuja,
sain niistä avun kompuroimiseeni. Nykyään myös `kinesio`teippaan vasemman jalkaterän `ylös `joustavalla teipillä. Kaikkea kannattaa kokeilla, näillä eteenpäin. Jaa tervehtymisestä? Veikkaan huonoo.....................katotaan ny................

Nilkan venhähdyksessä meni jalkaterä lepsuksi, tunnottomaksi, ja kun yritti kävellä lähikauppaan, niin jalkaterä töksähti katukynnykseen, sitten rähmälleen asfalttiin. Murtuma.
Tehtiin kaikki kokeet, johtuuko tämä vanhasta selkävaivasta, kerroin heti, ettei johdu, ehkä tietty puutuneisuus oli jäänyt, mutta sen kanssa pystyi elämään, jopa juoksemaan.
Nyt toinen jalkaterä, on kuin omilla poluillaan kulkeva vieras kappale, jonkin laisia säteilykipuja on, tervehdin niitä ilolla, koska hermot eivät ole voineet lopullisesti kuolettua. Jotakin täsmäjumppaa olisi tarjolla, onko siitä mitään hyötyä?
Miten voi olla mahdollista, että nykyaikana ei pystytä hoitamaan tällaisia vammoja?

Minulle se tuli välilevytyrän (iskias) leikauksen jälkeen v. -92. Epä tuo ikinä kuntoutunut ja ajoi eläkkeelle. Sisulla kuitenkin pärjää ja lopulta siihen tottuukin. Tärkein opetus on ollut, ettei paljain jaloin pidä edes kotona liikkua. Varpaat aina tarttuvat johonkin ja maan vetovoima kutsuu. Kävely peroneustuen kanssa on ollutparasta kuntoutusta. Vauhdin hidastuminen korjataan lisäämällä kilometrejä.

Miten kuntoutan läpsyvää jalkaa? ENMG tehty ja peroneuspareesi todettu vasemmassa jalassa. Kantapäällenousu ei onnistu ja läpsyy kävellessä. Onko apuvälineitä läpsymisen estämiseksi?

Läpsyvä jalka, on juuri se pahin, vaikka läärit ja fysioteraupetit sanovat, ettei se haittaa.
Kyllä se vain haittaa, kun seinät kumisevat joka toisella askeleella asfaltilla. Ilman peroneustukea, kävely olisi vielä hankalampaa. Eikö ole mitään elastisia jalkatukia, jotka käyvät kenkään kuin kenkään, kyseinen tuki on aika kömpelö. Mitä kenkiä suosittelisitte?
Sähköhoidosta on jotakin hyötyä paranemisen edistymiseen, mutta hidasta se on.

vahvistan nimimerkkini

Tutulta kuulostaa kaikki yllämainitut kertomuksien oireet. Itselläni tilanne tämänmoinen. Olen sairastanut jo v. 2002 vasemman jalan syvälaskimotukoksen.
Siihen loppu duunit ravintola hommissa. Ja romaanin voisinkin väsätä sen jälkeisestä taistelusta..niin työkkärin,arvauskeskuslekureiden ja kelan kanssa. Tutkittu ja hutkittu on! Vaan satuinpa liukastumaan suihkussa 20.03.2011 saunasta tullessa. Oikea koipi venähti sisäänpäin, olin yksin kotona, selvisin vuorokauden, mutta seuraavana päivänä kipu/turvotus oli viedä tajun. Siispä sairaalaan rullatuolilla ambulanssilla ja tutkimusten jälkeen todettiin: syvälaskimotukos, nivelsiteet paskana(repeytymiä) ja kuorutuksena päälle jalassa ruusu! Kivuliaasti kukkikin!
No hoideltiin ja ihan röngenissä todettiin ei luita poikki eikä murtumia.
Kotiutettiin side nilkan ympärillä, sairaalansukka ja muovipussi koivessa. Kotisairaanhoidon piiriin ja loppujenlopuksi lääkärille lopputarkastukseen.
Todettiin "nyt ei taidot riitä" ja lähettiin lasaretti reissulle. Ja siellä se sitten todettiin tämä pohjehermohalvaus. Kyllä se siitä paranee...kattellaan sitten myöhemmin sähköhoitoo,fysioterapiaa ja kun turvotus on laskenut niin kuvataan! Terveyskeskuslääkäri hoitaa tästä eteenpäin! Olen käynyt kolmella erikoslääkärillä(yksityisellä) ja terv.kesk. lääkärillä...joo kylläpä jalka lerputtaa!
Paras epigriisin kohta; jalalla saa kävellä niin paljon kun sielu sietää; lukiessa oli pakko nauraa ääneen! Jossain vaiheessa kyynärsauvoista luovuttiin. Samoin kotisairaanhoidosta, joka viikko on pakko käydä marevankokeessa.
Kolmannella sairaalareissulla karkasin sängystä,"hyppäsin" rullatuoliin ja painelin fysioterapeutin juttusille, etteikö p..kele tähän saa jotain tukea kun ei pysty kun raahaamaan jalkaa perässä, että pääsisi edes taksiin, siis joka viikkosiin verikokeisiin jne..Sain kevyt tuen, alkuun auttoi, vaan nyt se tuki haluaa vasemmalle jos minä oon menossa oikealle. Niinpä mulla on ihan kääreet ja tukisukat, jos joudun olemaan liikkeellä kauemmin. Jalassa tunnoton alue, kun pakanamaan kartta, kuvattu ei ole vieläkään, eikä fysikaalinen apu ollu kuin kotiohjeistusta. Tällähetkellä kolme erikoislääkärin B-lausuntoa sairauslomaa varten voimassa...Kela pyytelee uusia kolmen kk:n välein. Luin , että kirurgisessa toimeenpiteessä voidaan ns. tehdä hermolle tilaa...Onneksi pääsen TE-toimiston kautta kipu-ja kuntoutus tutkimuksiin joulukuussa.
Jalat turpoo edelleen, varpaanvälit sinistyvät, mutta karmeimmat kivut on helpottuneet. Korkkarit myyntiin, rakkaimmille harrastuksille, tanssille ja kuntosalille-toivottavasti vain katkos;) Myötätuntoni Teille ystävät, periksi ei anneta ennenkun sydänkäyrä on suora;)

Hei!

Pääsin juuri tänään sairaalasta, ENMG- ja MEP-tutkimuksilla löydettiin vihdoin peroneuspareesi. Tarkoittaako tämä siis samaa kuin kuvaamanne halvaukset? Olen ihan "aloittelija" tässä asiassa vielä. Nyt 1kk sairaslomaa ja sitten katsotaan millä mallilla jalka on, tarvitseeko uusia tutkimuksia ym. Peroneustuen antoivat ja jonkun toisenlaisen tuen, sain keskussairaalasta lainaksi (sanoivat että laina siihen asti kun tarvitsee) eikä maksanut minulle onneksi mitään.

Jalka on myös kylmä, välillä tosi kylmä mutta sitten välillä tuntuu että kummatkin jalat yhtä lämpöisiä. Teillä samanlaisia tuntemuksia? MIstä johtuu, onko kellään tietoa?

Tuet onneksi sain, mutta pitääpä löytää sellainen kenkä jolla voi sisälläkin kävellä.. Meinaa nuo kaatuilut olla hankalia ja nilkkakin on jo useamman kerran venähtänyt ja paukkunut kun nilkassa ei kontrollia. Tunnottomuus pahin jalkapöydän/varpaiden/nilkan alueella mutta myös säären ja reiden ulkosyrjällä. Eivät edes löytäneet syytä mistä tämä kyseinen kirous olisi tullut! Paranemis- ja hoitotarinoita on kiva kuulla, kaunistelematta toki :) Eihän sitä tiedä minkälainen projekti tästäkin vielä tulee.. Pahin olla kodin vankina (mies vie ja hakee tyttöä hoidosta ja iltaisin pääsemme liikkumaan kun kävely on huonoa, kauppaan on matkaa ja autolla ajo ei onnistu.)

Olen kirjoittanut tähän ketjuun jo aiemminkin, melkein kaksi vuotta sitten, mutta tilanne ei ole muuttunut; ( käyköön tämä nyt vaikka "paranemistarinana" ) jalka on sama p***a kuin ennenkin. Tuntoa saatika sitten liikettä ei mielestäni ole tullut yhtään lisää, taitaapi siis olla että hermot on paranemisensa parantuneet.

JenniPee, pohjehermohalvaus on juuri sama kuin saamasi peroneuspareesidiagnoosi. Luulisin, että jalan kylmyys "kuuluu asiaan"; kun jalan hermot ja sitäkautta lihakset ei toimi, niin veri ei kierrä normaalisti -> kylmä raaja. Välillä huomaan itsekin että peroneusjalkani on kuin jääpuikko ja silloin esiintyy yleensä myös suonenvetoa tavallista tiheämmin ( on muuten perin v-mäistä, kun jalka täytyy suoristaa käsin. Nukkumaanmennessä se vielä jotenkuten menettelee, mutta hevosen selässä ja auton ratissa homma käy jo rasittavaksi/vaaralliseksi...)
Mulla on siinä mielessä "hyvä" tilanne, että jalkaani on tehty akillesjänteen pidennysleikkaus ( = akillesjänteeni oli jäykistynyt, jonka seurauksena kantapääni ei ylettynyt maahan. Leikkauksessa akillesjännettä siis vapautettiin, ja nyt nilkka taipuu kävellessä mutta ei lerpu niin pahasti alaspäin) joen kävely on hieman helpompaa. Meinaahan tuo edelleen sivulle muljua, mutta kun käyttää kunnon maihareita niin eipä ketku.
Itse en käytä peroneustukea muulloin kuin silloin kun menen tallille tai muihin harrastuksiin ( ratsastusta varten mulla on jämäkkä tuki joka estää nilkan sivuttaissuuntaisen taipumisin -> tosi tukeva ) ja muulloin käytänkin sitten varsikenkiä. Korkkareitakin pystyn käyttämään, jos kävelypohja vaan on tasainen.
Tukia mulla on ollut oikeastaan vaan kolme ja niistäkin yksi oli yölasta jota en akillesjänteen kireyden takia kuitenkaan pystynyt pitämään. Yksi tuki oli "ankle up" tai mikäli kuminauha joka kiinnitettiin nilkasta kenkään. Ihan OK väliaikaisratkaisu. Yksi tuki oli jokin silikoninen lärpytin joka ei toiminut koskaan, Se maksoi ihan tuhottomasti ja sen piti olla tosi hyvä ( apuvälineteknikko kehui maasta taivaaseen, sen kanssa piti pystyä uimaan,saunomaan, juoksemaan, nukkumaan, lentämään... ), mutta ei se kyllä ollut. Myöhemmin selvisi syykin, kun luin netistä että se on kai pääasiassa suunniteltu sellaisille joilla on jalassa edes jotain liikettä/kontrollia. Minun tapauksessani se ei siis ollut riittävän tukeva.

Akillesjänteen pidennysleikkauksen yhteydessä lääkäri kokeili tehdä myös jonkinsortin "jänteensiirtoleikkauksen" jossa siirsi yhden jänteen paikkaa niin, että teoriassa olisi voinut olla mahdollista että olisin voinut saada nilkkaan liikettä. Halvaus taitaa kuitenkin olla niin laaja, että eipä ollut hyötyä siitä. Mutta tulipahan kokeiltua. Lääkärikin sanoi, ettei tiennyt yhtään tulisiko toimimaan, mutta "Kokeillaan nyt" :D

MIehelläni todettiin sama tauti , syytä ei tiedetä mutta laihtuminen voi edes auttaa sairautta ja ei saa istua jalat ristissä. Hänellä 1-2 % hermo toimii 100 % sta ennuste
parantumiseen milli päivässä ja 85 senttiä pohjehermo joten pahimmassa tapauksessa 2 vuotta paranumiseen kokonaan jos ollenkaan. Lääkäri sanoi että nilkka voi toimia 3 kk päästä . B vitamiini hyväksi ei liikaa urheilua ettei hermotus mene kokonaan poikki !

Minulla on hermovaurio 7 vuotta,tätä kipua on saanut kestää.Keinonivel lonkkaan vuonna 05 peroniusvaurio jalkaan.Lääkärin kirjoittama loppulausunto jalka hieman puutunut !!! Jalassa sietämätön särky 7 vuotta.Ei mitään korvausta,tämä p..ka Eduskunta on vuonna 02 tehnyt lain ei tarvitse korvata.Toivon että ne henkilöt jotka lain tekivät saisivat kokea mitä on hermosärky niin ehkä laki muutuisi.Ei sillä rahalla terveyttä saa,mutta saisi edes kalliin peroniustuen.Kaikille jaksamista.Liisa Myllypurosa.

Täällä myös peroneuspareesi.
Kaksi hermovauriota, tulivat tapaturmaisesti kolme vuotta sitten, toinen selässä, toinen polvitaipeessa. Aiheuttivat jalan lihasten halvaantumisen. Halvaus ei ole kuitenkaan täysivaltainen, sillä jalassa on pysynyt tunto, se on vaan liikuntakyvytön.
Kärsin pahoista hermosäryistä, joita vauriot teettävät. Toisinaan jalan iho on niin herkillä että se ei kestä edes lahkeen osumaa ja tekee pienen hipaisunkin tuntumaan vasaran lyönniltä. Ensimmäiset 1½ vuotta lääkärit eivät löytäneet syytä kipuihini tai sopivaa lääkitystä joka veisi säryt pois (myöhemmin, pitkien tutkimusten jälkeen sain kuitenkin minulle jokseenkin sopivan hoidon).
Fysioterapiaa yritettiin ensialkuun, mutta siitä ei ollut hyötyä, se vain tuotti lisää kipuja. Jalan lihakset ovat surkastuneet ja joudun sitomaan jalkateräni ja isovarpaan tiiviisti joka aamu, muutoin ne turpoavat kävellessä ja varvas muljuu epämukavasti joka askeleella.
Käveleminen ilman sidoksia ja tukea on hankalaa ja jalka läpsyy kävellessä. Sain terveyskeskuksen kautta peroneustuen käyttööni ja siitä on ollut huomattavaa apua liikkumiseen.
Lääkityksenä minulla on testattu Panadol Extend 665 mg (ei mitään hyötyä), Miranax 550mg (ei sopinut), Dolan lihaskramppeihin, Panacod (ei mitään hyötyä), ja nyt käytössä olevia Lyrica 150mgx2 ja Arcoxia 90mg, jotka pitävät peruskivut jokseenkin kurissa, mutta eivät auta pahimpiin kipukohtauksiin.
Jalka ei kestä lämmintä vaan turpoaa jos joutuu esimerkiksi suihkussa lämpimän veden alle, ja tuottaa kipua. Suonenvetojakin tulee suhteellisen usein. Ne ovat pahimpia eivätkä tahdo oikein tasoittua. Vielä en ole niihin keksinyt muuta apua kuin kevyttä jalan hierontaa.
Viimeisimmässä lääkärinlausunnossa todetaan vamman olevan pysyvä, ei tule parantumaan. En kuitenkaan suostu uskomaan tätä, vaan yritän pysytellä positiivisin mielin paranemisen suhteen! Onhan se jo ilmoitellut olemassaolostaan tekemällä yhtäkkisiä tahdosta riippumattomia liikkeitä. Toisinaan se sätkii itsekseen kun istun tietokoneen äärellä. Luotan että tämä on merkki siitä että hermoradat ovat alkaneet parantua, sehän kuitenkin liikkuu jo hieman. Vaikken sitä itse pystykkään kontrolloimaan!
Eli nyt vaan uskotaan ja toivotaan että aika parantaa haavat. Nuoriahan tässä vielä ollaan! :)

Voi kauheaa, ihan hirveitä kohtaloita teillä! Olen pahoillani. Itselleni tuli peroneuspareesi vajaa kaksi vuotta sitten pahoinpitelyn seurauksena ja onnekseni se parani 2-3 kuukaudessa täydellisesti. En edes saanut mitään hoito-ohjeita, eikä minua ohjattu jatkotutkimuksiin tms, enkä tiennyt, että kyse on noin vakavasta asiasta. Onni onnettomuudessa...

Voimia teille kaikille.

Selkäperäinen peroneuspareesi on oikeesti L5 juuren halvausoire, kannattaa hoitaa ammattitaitoisesti leikkauksella. Polvitaipeen pinne hitaasti kehittyvänä tarvitsee leikkaushoitoa, äkisti tulleena harvemmin.

Minulle tuli peroneuspareesi selkäleikkauksessa. Toinen jalka ei reagoinut kun yritin sitä liikuttaa leikkauksesta herättyäni. Nyt 6kk leikkauksen jälkeen käytössä 3 erilaista jalkatukea, salille yksi, kevyttuki lyhyille matkoille ja tasaiseen maastoon sekä hiilikuituinen "pro"-malli kovempaan maastoon. Ainoastaan jalkaterän alle ja pohkeen/säären matkalle tulevat antavat kunnon tuen. Kirurgi on koko ajan ollut sitä mieltä, että tilanne korjaantuu vielä. Enmg-tutkimuksessa todettiin vaurion syntyneen jo 2 vuotta sitten kun selkä leikattiin ensimmäistä kertaa. Tällöin lääkäri sivuutti oireet ja leikkaus tehtiin vasta 2 viikkoa oireiden ilmaantumisen jälkeen. Hermojuuri oli pahasti pinteessä molemmilla kerroilla. Uusintaleikkaus tehtiin kun huomattiin uusiutuneiden oireiden johtuvan nikamasiirtymästä ja hermojuuren ahdingosta. Nyt palautumaton vaurio ja uuden elämän opettelu. Eläkkeelle en aio jäädä vaan yritän palata takaisin työhöni.

Itse sain tuon peroneuspareesin hermosärkylääke Lyricasta, jota minulla ahdistukseen määrätty. Viikko sitten heräsin jalka halvaantuneena, mua kiidätettiin ambulanssilla kaiken maailman magneettikuvauksiin, ettei olis aivoissa mitään tukosta tms. Lopuksi lääkäri anto näin aluksi 2vk. sairaslomaa, käski tulla takas jos ei ole parantunut. Kyllä vähän on itsesäälissä kieriminen tullut tutuksi, kun olen 20v, ja asun yksin koiran kanssa kaukana läheisistä, 3. kerroksessa, ja mietin että kauanko menee ennen kun pääsen taas töihin tai kouluun (raksalla olen), tai tanssimaan...
Vähän väliä on jalka pääosin tunnoton pohkeesta asti, sitten pistelee hurjasti. Varpaat/nilkka ei nouse ainakaan vielä yhtään. Alaspäin liikettä jonkin verran. Jo kolmantena päivänä onnistui kengänkärki jäämään niin pahasti katuun kiinni että sai 10min henkeä haukkoa kivusta, ja nyt on ihan kipeä ja turvonnut, että nyrjähtänytkin vielä kaiken lisäksi. En yksin pärjännyt kotona pärjännyt kun kauppaankin käveleminen oli liian raskasta, piti isän luo tulla saikkua viettämään, kauas kaikista ystävistä.

Aika mielenkiintoista että sait halvauksen lyricasta kun itse söin sitä lääkkeenä.

Olen 35v mies. Itsellä kaksi vuotta sitten paha polvivamma jonka seurauksena pohjehermo venyi ja rispaantui kun polvi oli luksaatiossa eli jalka taittui sille kuulumattomaan suuntaan.

Hoitona olen käyttänyt sähköä, tukia, liikuntaa ja kaikkea mahdollista poppakonsteja hirveänmakuisista valkosipulijuomista akupunktioon. Paras kuitenkin on ollut kalevalainen jäsenkorjaaja. Annan hänelle eniten meriittiä että jalka toimii nyt "ihan ok".

N. vuoden jälkeen nilkka alkoi liikkua oikealle (oikea jalka) ja puolentoista vuoden jälkeen varpaatkin liikkuvat vähän. Sataprosenttista tästä ei saa koskaan ja pysyvä haitta on todettu ja rahat nostettu. Kipuja ei ole mitä nyt joskus turvottaa.

Suosittelen hiilikuitutukea (dynamic walk, Respecta), sen avulla voin tehdä töitä ja elää normaalia elämää. Kotona en ole käyttänyt tukea eka puolen vuoden jälkeen jolloin käytin paskaa ja puristavaa markan maksavaa muovitukea koko ajan. Hiilarituen hinta on jotain 6-700 jonka onneksi IF maksoi. Pohjola ei olisi maksanut. Tosin Pohjolasta sai 3xsuuremmat korvaukset. Keinupohjakenkä vielä siihen niin ei jalka läpsy. Suosittelen!

Tukia on hajonnut jo 3. Kaksi on murtunut päkiästä (varmaan nyrkkeilytreenien takia) ja yksi rusahti töissä varresta poikki. Pari sain takuuseen ja loput ruinaan kaupungilta verukkeena että muuten olen saikulla enkä tuottava kansalainen.

Tämän kanssa on oppinut elämään jo kauan sitten. Pahinta on kyllä että sellainen ketterä liikkuvuus on mennyt. Hitaasti se palautuu. Eniten vituttaa että harrastukset meni vaihtoon, kamppailulajit, pallopelit. Osaa pystyisin pelaamaan mutta en halua ottaa riskiä että joudun käymään saman kuntoutusrumban läpi. Ja huono tuolla lärpäkkeellä on toisaalta palloa potkaista kun kuntta vaan pölisee.

Alussa vitutti ihmiset jotka selitti että mielen voimalla liikutat sitä nilkkaa. Ei ole muuten mikään rauta niin raskasta. Kun se ei liiku niin se ei liiku vaikka miten yrittää. Valehtelin aina fysioterapeuteille että treenaan sitä niin eivät ala vittuilemaan.

Lopuksi suosittelen kaikille marijuanaa, on hyvä yrtti muuten vaan, mutta myös kipuihin ja ahdistukseen toimii. Jätin pilven avulla jo kuukauden jälkeen maksaa tuhoavat kemikaalit pois enkä syönyt sen koommin mitään lääkettä. Päivittäinen annos oli 3x800 burana, 6xpanacod, 2xlyrica.

Tsemppiä kaikille muille spagettinilkoille

Miten teillä on tuo paraneminen edennyt, alkoiko jalka yhtäkkiä toimia melkein kuin yhdessä yössä vai palautuiko voima ja toiminta vähitellen viikkojen kuluessa? Kuuluiko paranemisvaiheeseen myös tuntohäiriöitä ja lihasnykinöitä? Itsellä tuo vaiva päällä, enkä oikein tiedä onko menossa parempaan vai pahempaan suuntaan.

moro! mulla meni jalka poikki toissa kesänä humalaisen sekoilun vuoksi. siinä ohessa tuli pohjehermohalvaus.. ekaan vuoteen ei ollu pientäkään liikettä mutta sen jälkeen pientä eloa alkanut tulemaan jalkaan. joudun silti vielä käyttämään peroneus tukea, sillä noste jalassa on erittäin heikko. Tuen kanssa pystyy suoriutumaan arjen hommista normaalisti... kalliit peroneustuet ovat kylläkin hajoilleet 4kk välein raksa duunin ja aktiivisen elämän myötä, mutta onneksi saan maksusitoumukset uusiin. lenkkiä pystyy juoksemaan normaalisti ja käydä salilla, vikkelä liike on kadonnut. jalan paraneminen on edennyt niin hitaasti, että epäilen koskaan pystyväni kävelemään normaalisti ilman tukea.

Lentopalloa pelatessa meni selkä. välilevyn pullistuma niin pahasti, että molemmat jalat halvaantui ja vasemmalle jäi peroneuspareesi. Ei parantunut koskaan eikä parane.
Ortonilla tehtiin aikoinaan jännesiirto nilkkaan millä saatiin se "läpsyminen" pois.
Myöhemmin nilkka alkoi menemään vinoon ja tuli kovat nivelrikot. Leikelty ja tehty jäykistys nilkkaan jne.
Olen kuitenkin harrastanut liikuntaa kovasti , heti kun leikkausten jälkeen on vaan pystynyt.
Nilkkatuki ollut tarpeen liikunnassa. Lisäksi minulla on yksilölliset pohjalliset.

Sain pareesin luultavasti välilevytyrän seurauksena. Paraneminen oli hidasta, läpsyminen väheni ja häipyi ehkä puolen vuoden jälkeen, meni lähes vuosi kunnes kävelin normaalisti ja pystyin astumaan kantapäälle. Edelleen menee nilkka välillä lukkoon ja kävely väärässä asennossa tuotti lihaskipuja, jotka oireilevat satunnaisesti.

Moikka
Tällä 7 selkäleikkausta ja kummassakin jalassa peroneuspareesi.
Oikea jalka mikä meni noin 10 vuotta sitten pelittää 50%.
Vasen joka meni 7 vuotta sitten on kuollut kun kala.
Ortopedi suositteli vasempaan jalkaan jänteen siirtoa.
Onko kenekkäkään kokemusta leikkauksesta?
Toipumisajat, onnistumis% ect.

Kaitsu

Minulle kävi jooga harjoittelusta liikaa venytystä joka johti peroneus hermon halvaukseen. Ensin alkoi pistävä säteily jalkapöytään josta sitten nopeasti koko ulkopuolinen sääriluuhun asti kova kipu. Tutkittiin kaksi viikkoa väärällä diagnoosin kanssa ja joulun jälkeen olinkin sitten liikunta kyvytön. Nilkka varpaisiin asti ei liiku ja mieletön kipu ja puristus jalkapöydän päälle kudoksissa jos hiukankin rasittaa. Nyt neljä kuukautta on mennyt jossittelua sairaalassa ja leikata ei voi kun niin iso alainen eli polvesta varpaisiin asti niin mistä siinä sitten leikattaisiin? Sain tosi kovat lääkkeet "olevinaan" jalka ei auttanut mutta yleiskunto romahti täysin nyt kolme lääkettä tehnyt saman ja tästä viimeisestä kamppaillaan vieroitusoireista. Paino tippunut 9kg kolmessa viikossa ja pitäisi yrittää hoitaa vielä jalkaa. Kipu on sietämätön. Itse piti keksiä hoitomuoto ja nyt kokeillaan sähkö/ laser/ jotain syvähoitoa. Tätä antaa vaan ammatti ihminen jolla koulutus. Se vaan tuntuu kun jalka puutuu polvesta alaspäin kokonaan hoidon jälkeen ja monta kertaa päivässä sitten tulee sykäyksiä sekä kipuja joskin ei niin kovin kuin alussa. Nilkasta varpaisiin ei edelleen toimi pari varvasta hiukan mutta isovarpaaseen tulee mieletön kipu. Työnnän sitä sekä nilkkaa hiukan itseäni kohti niin helpottuu. Kun näillä ensin yritetään "herätellä" hoidoilla niin sitten vasta pääsee käsittelemään jalkapöydän säären osaa ovat kosketusta arat. Tukisukka on ns. lepotuki joka suojaa ettei nilkka käänny tai repsahda myös yöllä oltava. On rollaattori, pyörätuolin ja keppien varassa ja kaikki saa sairaalasta lainaksi. Lääkäri totesi että vähintään 24 viikkoa jos näkyy miten hoidot auttaneet mut aktiivinen pitäisi olla mutta ei saa rasittaa. Kun vaan sais kipuja vähemmälle ja jalan liikkumaan. Joten jos et itse ole aktiivinen etsimään apua niin ei kait jalka kuntoudu siis toivon että tulee kuntoon liikkuminen nyt niin minimissään vielä ja neljä kuukautta jo mennyt. Tämmöistä minun elämäni on ja vain venytys sen aiheutti urheilu on rankkaa. Olen yli 60 joten toivottavasti vielä kävelemään pääsee.

Hei! Kiitos, että jaatte kokemuksia!

Minun elämä poreniuksen kanssa alkoi viime kesänä. Tätä edelsi 9 kk kova alselkä kipu. Työt. Lääkäri piti sitä nivelpussin tulehduksena ja hoitona venytykset ja särkylääkettä . Vasempaan ukkovarpaaseen tuli pinne oireet. En saanut lähetettä mang . Kuviin kuin vasta n. 9 kk:n päästä pinneoireista. Lähetteen teki päivystävä lääkäri. Tehtiin 2 mang. Kuvausta: pää; kaula ja lanne rtg sekä emg jalkaa. Löytyi vasem. Lonkan kuluma luussa ja lihaksessa. V. Jalassa en pysty kävelemään kantapäällä. Jalkaterä nousee muutaman sentin. Kipua ei ole. Jalkaterä on kylmä. Läpsyy hirveästi. Fyssäriltä olen saanut 2 venytys ohjetta ja ja tukilastan. Kävelin kauan ilman tukilastaa joten jalassa on virheastunta. Parasta on nyt keinukengät , jalka e i läpsy. Olen tullut araksi liikkumisen suhteen. Pelkään kaatumista . Varsinkin ulkona. Käyn vesijumpassa ja tasapaino jumpassa ja lenkkeilen. Olen tilannut keinu lenkkarit. Siten voin lenkkeillä. Turvallisesti. On lottovoitto, että löysin tämän sivuston. Sain kirjoittaa oman kokemusen.

No olipa hyvä, että löytyi tämä sivusto. Meitä on muitakin ja erilaisia tarinoita löytyy. Mulla ilmeisesti melko lievä juttu.

Itsellä alkoi vasen jalka läpsyä, ei pystynyt kävelemään kantapäillä, kun yritin selvittää, mikä on vaivana ja neuvottiin tekemään näitä temppuja. Seuraavana päivänä terveyskeskuslääkäri laittoi kirurgin konsultaatioon samalle päivälle. Kantapääkävely jo hiukan onnistui. Kirurgi meinasi, että on ilmeisesti selkäperäistä ja lievä peroneuspareesi, ei oteta magneettikuvia eikä leikata, lähete fyssarille ja seuranta muutaman viikon kuluttua. En älynnyt edes olettaa, että joutuisin heti leikkauspöydälle, ja helpotus oli suunnaton! Seurannassa en ole käynyt, ja nyt on kulunut yli kaksi kuukautta, pitänee mennä.

Ennen oireilua olin ajanut autolla noin 400 kilometrin päähän lapsuusmaisemiin ja kyykistellyt marjametsässä kahtena päivänä ja ajanut takaisin ja sitten kyykistelin vielä kotona siivoushommissa. Vasta noin viikon kuluttua huomasin sen jalan läpsymisen. Tämä elokuun lopulla. Kesäkuussa olin ollut autokolarissa, ja mietin, voiko tämä vaiva olla jo sieltä peräisin. En tuntenut tarvetta silloin käydä lääkärillä, oli peltikolari mun mielestä.

Tein fyssarin antamia jumppaliikkeitä. Ja kävin yksityisellä magneettikuvassa, kun on muutama sukurasitus, jotka halusin sulkea pois. Radiologin lausunnossa sanottiin, että on vähän välilevyissä kulumavikaa, mutta ei paina hermoa, joten olen vain jatkanut jumppaa. Jalka ei läpsy, mutta on nykyään kipeä. Kipu on takareidessä ja vähän pohkeessakin, ei niin kova, että tarvitsisin särkylääkettä, mutta muistuttaa itsestään. Ja huolettaa, miten tämä jatkuu, paheneeko vai paraneeko.

Tuo B-vitamiini menee kyllä kokeiluun.

Olen ollut istumatyössä ja selkään, sekä lantioon tuli pientä kulumaa. Työterveyslääkäri kertoi, että 65-ikävuoden jälkeen tulee ongelmia jalkojen kanssa. No, täytin 66 ja sitten ne kivut alkoivat, Ensin selkä hurjan kipeä, menin lääkäriin, jossa verikokeissa huomattiin, että B-12 vitamiinitasot huvenneet, aloin saada B12 -vitamiinia ruiskeena, joka toinen viikko piikki pakaraan. Siitä äityi vasen jalka ja teki hirveän krampin, jonkalaista en ole ennen kokenut. Sain lääkkeeksi Arcoxia ja Panacodia, kävelysauvat ja vessanpöntön korotuksen. Makasin sängyssä 2 kuukautta, aamut olivat pahimpia, kun jalkaa ei uskaltanut laittaa maahan ollenkaan, onneksi oikea jalka toimii normaalisti! Tuli tunne, että ei hitto, onko mun loppuelämä nyt tätä sitten...
Päätin alkaa kuntouttaa itseäni itse ja istuskelin ison jumppapallon päällä, venyttelin vähän kerrassaan joka aamu tunnin verran... tein keppijumppaa ja söin särkylääkkeitä... vähitellen kipu alkoi hellittää ja uskalsin jo laittaa kipeän jalan lattiaa vasten kokonaan, no joo... sehän läpsyikin ... joten toinen keppi on aina mukana, että pystyn ulkona kävelemään ... en halua kaatua - en ole kertaakaan kaatunut... Lääkitystä olen vähentänyt, niin, että otan enää yhden Arcoxin aamulla ja puolikkaan tai yhden Panacodin yöksi. Lääkäri pyysi käymään ja siinä sitten selvisi toissapäivänä, että tämähän on Paroneuspareesi... ja pian menenkin sitten neurologin pakeille... saa nähdä mitä hän sanoo..

Itsellä alkoi jalka läpsymään ja pääsin 2 pv. sisään lääkärin vastaanotolle, joka lähetti minut peroneuspareesin vuoksi kiireellisesti päivystykseen. Seuraavana päivänä selästä leikattiin välilevyn pullistuma ja avarrettiin hermokanavia. Selkäsärky hävisi mutta pareesi jäi, mutta olen hyvää vauhtia toipumassa vaivasta. Jalkaterä nousee jo n. 70-asteen kulmaan ja isovarvas ei oikein tottele vielä. Peroneuspareesituen kanssa kävelen kävelylenkit ja syön Neurobion Forte B-vitamiineja ja Magnesiumia.

Nyt on kulunut aikaa kohta neljä vuotta ja edistys pysähtynyt. Lääkäri sanoi että jää pysyvästi jäykäksi sekä jänteet puristaa edelleen vaikka niihin saanut omt hoitoa ja omatoimisesti ja ja jumppaan mitä ohjeita olen saanut, mutta mikään ei tehoa enää. Se että en saa enään terveydenhuollon kautta apua kun resurssit ovat loppu ja siellä olevilla jumppareilla ei ole koulutusta näihin ongelmiin. Sääressä kipu lievä jäykkä kireä luukalvot myös kosketus arat joskin hiukan erilainen kuin alussa. Suurin ongelma on jalkaterän ja päkiä, sekä isovarvas kipu, kireä, tuntoherkkä. Muut varpaat ei myöskään toimi normaalisti. Jänteet puristaa ja liikkuminen välillä vaikeaa ja jos seisoo paljon tai on jaloilla niin kovat kivut monta päivää kun rasittuu. Rajoittaa sosiaalista elämää kun ei pysty istumaan/ seisomaan, kävelemään kauan tämä erittäin raskasta. Kaikkensa olen tehnyt mutta tämä on invalidisoinut nilkasta varpaisiin asti. Kovin kolahdus on tanssi ja jotain muutakin harrastuksia joita ei voi enään tehdä. Huoli on myös verenkierto miten se tulee vaikuttamaan kun on jo oireita. Onko ikärasitteena 67vuotias kun jätetty oman onnensa nojaan hoitaa terveyttä kun lopetaan kuntoutus. Ei kaikilla ole rahaa yksityisellä käydä kuvissa ja hoidoissa. Onko kellään kestänyt näin kauan tai jäänyt pysyväksi miten olet pärjännyt ja hoitanut itseäsi. Olisi niin ihana kävellä ja tanssia nauttia elämästä ilman kipua ja " ankka" jalkaa. Hyvää syksyn alkua kaikille.
63 mummeli

Fabryn tauti voi aiheutta molemminpuolisen peroneuspareesin.

Minulla oli 2kk marsmuruma 6 viikkoa kävelin kyynärsauvoilla siintä meni 2 viikkoa nìin jalka rupesi läpsymään ja edelleen läpsyy.Tätä on kestänyt 2kk. Elikkä mulla on pohkeessa ääreishermohalvaus. Tarkoittaa sitä ,että jalka on halvaantunut

Missä myydään tukisukkia tai jotain jolla jalka ei läpsyisi?

Marraskuun lopulla -21 selkä rupesi oireilemaan, niin ettei enää pärjännyt sen kanssa, jalka puutui, muttei siihen lääkärissä/ortopedillä sen enempää puututtu, joulukuussa -21 kivut äityivät pahaksi, hakeuduin päivystykseen, jossa tuo jalka otettiin huomioon ja tehtiin pikainen lähete magneettikuvaukseen. Seuraavana päivänä sairaalaan takaisin ja kuvaus ja seuraavalla viikolla välilevynpullistumaleikkaus. Peroneuspareesi, tuen sain fysioterapeutilta, hieman helpottaa kävelyä, edistyminen todella hidasta, kipuja ei ole, syön hermosärkylääkettä. Toivoisi vain, että tästä kuntoutuisi, ei jaksa kävellä kuin pieniä matkoja. Hiilikuitutukea ehdoteltu, se tehtäisiin omien mittojen mukaan, mutta toivoisi vain, että tämä tästä....

mulla kestänyt jo yli puolivuotta,ei muutosta parempaan

Millaisia kokemuksia peroneustuesta? Hommasin juuri kenkään laitettavan ja nilkan ympärille kiedottavan vedon. Auttaa, mutta jalka läpsyy ja pienin askelin eteenpäin.

Vinkki jalan kylmenemiseen, sähkötyyny:

Jalan kylmenemiseen ostin halvan sähkötyynyn, joka on sama kuin sähköpeitto, mutta pienempi. Biltemasta löytyi halpa ja se on toiminut hyvin. Sillä kylmän jalan saa lämpimäksi ja särky loppuu aina kun jalka kunnolla lämpenee. Joskus kyllä menee yli tuntikin ja käytän peittoja myös apuna.

Kannan talvella sähkötyynyä repussa ja kahvilareissuilla talvella lämmitin aina jalan, niin että oli mukavaa istua ja sitten taas kyynärsauvojen kanssa lähteä lämpimällä jalalla matkaa jatkamaan :)