"Kristittyinä itseään pitävät homoseksuaalit eivät tunne Raamattua."
Monet homosuhteiden vastustajat haluavat uskoa näin, koska tämä väite tarjoaa heille itselleen helpon ratkaisun. Ei tarvitse pohtia omien käsitysten totuudenmukaisuutta, jos toiset omaksuvat samat käsitykset opittuaan tuntemaan Raamatun riittävän hyvin. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Monet homoseksuaalisesti suuntautuneet kristityt ovat joutuneet pohtimaan Raamattua paljonkin. Vastaukset, joita he ovat saaneet kysymyksiinsä, voivat olla kovin erilaisia kuin niillä joiden ei ole tarvinnut miettiä näitä asioita ja jotka ovat voineet ottaa vastaan toisten antamia valmiita vastauksia.
Saattaa olla niin, ettei yksikään Raamatun kirjoittaja ole voinut hyväksyä homoseksuaalisuutta missään tuntemassaan muodossa. Jotta tämä suhtautuminen ymmärrettäisiin oikein, on kuitenkin välttämätöntä tarkastella, miten he ovat itse ymmärtäneet samaa sukupuolta olevien kanssakäymisen. Raamatun tekstien näkökulma on puhtaasti yhdyntäkeskeinen. Ne tuntevat vain seksuaaliakteja, joiden taustaksi nähdään poikkeuksetta epäjumalapalvelus tai moraalinen rappiotila ja motiiviksi yltiöpäinen kiima (Room 1) tai muukalaisviha (1. Moos 19; Tuom 19). Rakkaus ja positiiviset tunteet eivät tule missään puheeksi, ja vielä vähemmän tunnetaan vastuullisia ja rakkauteen perustuvia homoseksuaalisia parisuhteita. Huomattakoon kuitenkin, että rakkaudesta toki puhutaan homososiaalisessa mielessä, yhteyksissä, joihin seksuaaliaktit puolestaan eivät kuulu. Tällaisissa "rakkaussuhteissa" eivät fyysisetkään tunteenilmaisut ole vieraita, kuten Daavidin ja Jonatanin suhde osoittaa.
Homoseksuaalisuus ei itsessään ole moraalinen eikä moraaliton tila, hyväksyttiin nykyisistä syntyteorioista mikä hyvänsä. Moraalikysymys koskee sitä, miten me seksuaalisina ihmisinä elämme ja kohtelemme erilaisilla seksuaali-identiteeteillä varustettuja lähimmäisiämme. Näin ollen seksuaalietiikan kysymykset tulevat saman rakkauden käskyn piiriin, johon laki ja profeetat sekä Jeesuksen että Paavalin mukaan tiivistyvät (Room 13:8-10; vrt. Matt 22:34-40; Gal 5:14):
Alistaminen, väkivalta, uskottomuus ja toisen kustannuksella hyötyminen sekä rakkaus, uskollisuus ja toisen huomioon ottaminen ovat asioita, joiden perusteella sekä homo- että heteroseksuaalista seksuaalielämää on arvioitava. Asiat, joista homerotiikkaa kritisoidaan niin juutalais-kristillisissä kuin kreikkalais-roomalaisissakin lähteissä - hyväksikäyttö, pinnallisuus, väkivalta, elostelu -, ovat suurelta osin sellaisia, jotka tänäkin päivänä tuomittaisiin. http://www.heseta.fi/malkus/
Monet homosuhteiden vastustajat haluavat uskoa näin, koska tämä väite tarjoaa heille itselleen helpon ratkaisun. Ei tarvitse pohtia omien käsitysten totuudenmukaisuutta, jos toiset omaksuvat samat käsitykset opittuaan tuntemaan Raamatun riittävän hyvin. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Monet homoseksuaalisesti suuntautuneet kristityt ovat joutuneet pohtimaan Raamattua paljonkin. Vastaukset, joita he ovat saaneet kysymyksiinsä, voivat olla kovin erilaisia kuin niillä joiden ei ole tarvinnut miettiä näitä asioita ja jotka ovat voineet ottaa vastaan toisten antamia valmiita vastauksia.
Saattaa olla niin, ettei yksikään Raamatun kirjoittaja ole voinut hyväksyä homoseksuaalisuutta missään tuntemassaan muodossa. Jotta tämä suhtautuminen ymmärrettäisiin oikein, on kuitenkin välttämätöntä tarkastella, miten he ovat itse ymmärtäneet samaa sukupuolta olevien kanssakäymisen. Raamatun tekstien näkökulma on puhtaasti yhdyntäkeskeinen. Ne tuntevat vain seksuaaliakteja, joiden taustaksi nähdään poikkeuksetta epäjumalapalvelus tai moraalinen rappiotila ja motiiviksi yltiöpäinen kiima (Room 1) tai muukalaisviha (1. Moos 19; Tuom 19). Rakkaus ja positiiviset tunteet eivät tule missään puheeksi, ja vielä vähemmän tunnetaan vastuullisia ja rakkauteen perustuvia homoseksuaalisia parisuhteita. Huomattakoon kuitenkin, että rakkaudesta toki puhutaan homososiaalisessa mielessä, yhteyksissä, joihin seksuaaliaktit puolestaan eivät kuulu. Tällaisissa "rakkaussuhteissa" eivät fyysisetkään tunteenilmaisut ole vieraita, kuten Daavidin ja Jonatanin suhde osoittaa.
Homoseksuaalisuus ei itsessään ole moraalinen eikä moraaliton tila, hyväksyttiin nykyisistä syntyteorioista mikä hyvänsä. Moraalikysymys koskee sitä, miten me seksuaalisina ihmisinä elämme ja kohtelemme erilaisilla seksuaali-identiteeteillä varustettuja lähimmäisiämme. Näin ollen seksuaalietiikan kysymykset tulevat saman rakkauden käskyn piiriin, johon laki ja profeetat sekä Jeesuksen että Paavalin mukaan tiivistyvät (Room 13:8-10; vrt. Matt 22:34-40; Gal 5:14):
Alistaminen, väkivalta, uskottomuus ja toisen kustannuksella hyötyminen sekä rakkaus, uskollisuus ja toisen huomioon ottaminen ovat asioita, joiden perusteella sekä homo- että heteroseksuaalista seksuaalielämää on arvioitava. Asiat, joista homerotiikkaa kritisoidaan niin juutalais-kristillisissä kuin kreikkalais-roomalaisissakin lähteissä - hyväksikäyttö, pinnallisuus, väkivalta, elostelu -, ovat suurelta osin sellaisia, jotka tänäkin päivänä tuomittaisiin. http://www.heseta.fi/malkus/
Vastaukset 2
Vanhimmat
taas väärin??
Tämä palsta on tarkoitettu keskusteluun "helluntailaisuudesta", ei homoilusta !
aika paljonkin. Ei kai täällä ole tarkoitus kirjoittaa vain hellareiden hartauskirjoituksia,ei tämä ole Netmission. Mielestäni täällä voi keskustella helluntailaisuudesta,sen hyvistä puolista ja ongelmista kaikilla elämän alueilla. Helluntailaiset ovat aina perinteellisesti suhtautuneet "ei oikealla paikalla oleviin" lähimmäisiinsä kovin tuomitsevasti.