Onko se syntiä?
Saako adventisti kuunnella maallista
musiikkia?
22596
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
ihan kaikkea.Mikään ei ole meiltä kielletty,me elämme vapaassa maailmassa.Jokainen tekee tässäkin,niinkuin itselleen sopii.Ei meillä vahdita mitä TOINEN tekee.Jokaisella on ITSELLÄÄN vastuu tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.Toisin,kuin esim.Lest,jossa kytätään onko NAAPURILLA televisio,vaikka itse katsellaan autotallissa salaa.
Kymmenissä käskyissä ei kielletä musiikin kuuntelua!
sellainen musiikki, joka avoimesti käskee rikkoa 10 käskyä, on syntiä. Sellaistakin musiikkia on.
Pääasiahan on, että pysyy adventtikirkolle alamaisena. Kaikkea saa tehdä, jos se ei sitä haittaa. Ps. Ja maksaa kymmenyksensä
todellinen kristitty haluaa välttää saastaa ja musiikin alueella on paljon sellaista, mikä on saastaa.
Roomalaiskirje:
14:14 Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää.
että saako,vaan haluaako?Enpä usko että kukaan todella uskossa oleva haluaa tietoisesti tehdä mitään,mikä tuntuu olevan pahasta.Että näin!
Ei adventtikirkossa sellaisia olle, että me alkaisimme kahlita ihmisten yksityiselämää. Ihmisillä on täysi lupa ja oikeus lukea, katsella ja kuunnella sellaista minkä he itekukin sopivaksi katsovat. Jokainen ottaa vastuun omista valinnoistaan. Minäkin luen päivälehtiä, kuuntelen jonkin verran muutakin kuin hengellistä musiikkia ja katselen TV:stä erilaisia ohjelmia, erityisesti urheilu kiinnostaa minua.
Adventtikirkko on ihmisten hallintaa vain siihen mittaan asti kuin se on kirkon päättävien intresseissä. Heille riittää se, että heillä on auktoriteettiasema ihmisten mieleen nähden. Eivät he muutoin ketään pystyisikään kontrolloimaan. Adventtikirkko käyttää juuri niitä samoja keinoja kuin kaikki muutkin lahkot omiensa sitouttamiseen kirkkoonsa. Kuka onnistuu parhaiten, sillä on menestystä jäsenmääräsä kasvattamisessa. Ei Adventismilla ole juurikaan mitään tekemistä Kristinuskon totuuden kanssa. Ethän sinäkään ole uskostasi varma, ja koko ajan iän karttuessa varmuutesi kirkkoosi vähenee. Samaa tapahtuu useimmille viimeistään silloin, kun on aikaa valmistaa itseään täältä poislähtöä varten. Ja useinmiten silloin suhde niin rakkaaseen kirkkoyhteisöön laimenee. Ja ne, jotka kirkossa ovat aktiivisia toimijoita, heitä varsin vähän kiinnostaa nämä poisnukkuvat lähimmäisensä. LÄHELTÄ NÄHTYÄ ELÄMÄÄ! Tämä kertomus on tosi, ihme kyllä!
Epävarmaksi itensä tunteva ihminen kokee toisten odotukset jonkinlaisena omien ajatusten, valintojen tai toimintojensa esteenä. Itsevarmempi henkilö ei suinkaan sellaista tunne tai tiedosta. Hän ajattelee, valitsee ja elää omaa verrattain itsenäistä elämäänsä eikä ole toisten asenteiden tai mielipiteittten orjuuttama. Näitä varmoja tai epävarmoja löytyy kaikista yhteisöistä riippumatta uskontokunnasta, muusta toimintaryhmästä tai työpaikasta.
Adventtikirkossa on huomattavan paljon korkeasti koulutettua väkeä, että on aivan turha jonkun edes kuvitella onnistuvansa hallita heitä. Yleisenä ryhmäpsykologiaan kuuluvana periaatteena on muistettava se, että mitä korkeampi älyllinen tai koulutuksellinen taso ryhmässä tai yhteisössä on, niin sitä enemmän ajattelun tai valinnan vapautta on sellaisessa ryhmässä tai yhteisössä hyväksyttävä tai sallittava. Tämä periaate tiedostetaan adventtikirkossa vallan hyvin.
Seuraan adventismia välillä kaukaa. Huomaan, että korkeasti koulutettuja on aina enemmän ja enemmän, vaikka varhais-adventistit olivat aika sivistyneitä. Ei niitäkään pidä halveksia. Kuitenkin muistan sellaista aikaa, jolloin "maailmallinen" musiikki oli mainittu adventistien parissa pahana asiana niinkuin myös meikkaaminen ja korujen pitäminen. Nämä asiat menettivät merkityksensä adventismissa mielestäni jo 60-luvulla. Silloinkin niitä noteerattiin lähinnä adventistikouluissa eikä seurakunnissa. Niin ei pidä sekoittaa koulukuria seurakuntakuriin. Minä olen kiitollinen, että adventismi antoi minulle hyvän, klassisen musiikkimaun 1950-luvulla. Se pitkälti korvaa niitä asioita, joita koin haitallisina adventismissa hamassa nuoruudessani!
Luettuani sinun hyvän viestisi, niin mieleeni tuli kaksi asiaa: kasvatustyylin merkitys ja puritanismin vaikutus.
Peheissä vanhemmat eivät kasvata lapsiaan samalla tavalla. Diana Baumrind esittää seuraavat kasvatustyylit: määräilevä (autoritaarinen), salliva (hemmotteleva ja laiminlyövä) ja vastuullinen (auktoritatiivinen). Jos perheessä vallitsee määräilevä kasvatustyyli, niin silloin vanhemman sana on laki ja kuuliaisuus on hyve. Tällainen kasvatustyyli voi olla mahdollinen mm. tiukassa uskonnollisessa kodissa, jossa autoriteettiin vedoten vanhemman sana on laki eikä sitä saa asettaa kyseenalaiseksi. Tämä kasvatustyyli ei edistä kognitiivisten tai sosiaalisten taitojen kehittymistä. Tällainen ilmaapiiri ei edistä itsenäistyvän yksilön myönteistä kehittymistä.
Salliva kasvatustyyli ei ole kovin hyvä sekään. Lapsesta voi tulla kiva kavereiden mielestä, mutta he ovat alttiita erilaisille vaikutuksille eli he ovat helpommin tuulten vietävissä. On mahdollista myös se, että he alisuoriutuvat elämässään. Tässä vanhemmat saattavat jopa laiminlyödä kasvatusvastuunsa.
Vastuullinen kasvatustyyli merkitseee sitä, että siinä vanhempi neuvottelee (use reason as power) kasvavan lapsen tai nuoren kanssa. Tällainen vanhemmuus merkitsee sitä, että siinä on sekä rakkautta että rajoja, kumpaakin sopivasti ja riittävästi. Tällainen koti on turvallinen koti. Siinä kasvaa itsenäisiä nuoria, jotka ovat sisäistäneet kodin arvomaailman. Tämän kodin vanhemmuuden tyyli edesauttaa sosiaalisten ja kognitiivisten kykyjen parhaan kehittymisen. Kun luin sinun viestisi, niin tuntui siltä, että sinä muistelet kotiasi lähinnä tällaisena, jossa olivat läsnä sekä rajat että rakkaus.
Toinen asia, joka tuli mieleeni on puritanismin vaikutus. Adventismi kehittyi Yhdysvaltain itärannikolla. Siellä vaikutti puritanismi. Tuossa samassa kasvuilmastossa vaikuttivat monet kristilliset nykyisin tunnetut uskonnolliset yhdyskunnat eli kirkkokunnat. On siis luonnollista ajatella, että erityisesti kristillisten kotien kasvatustyyliin vaikutti puritanismin vaikutus, joka näkyy kielteisyytenä mm. meikkaamiseen, korujen käyttöön, nautintoaianeiden käyttöön ja huvituksiin. Toiseen äärilaitaan ei kuitenkaan sovi mennä, sillä silloin ajaudutaan sallivaan kasvatukseen ja sekään ei ole hyvä vaihtoehto. Sopivasti perusteltuja rajoja ja runsaasti rakkautta tuovat hyvän tuloksen.
Määräilevä kasvatustyyli sisältää rajoja eli hallintaa, mutta rakkaus puuttuu. Sallivassa kasvatustyylissä on rakkautta, mutta rajat puuttuvat. Vastuullisen vanhemmuudentyylin tunnista siitä, että siinä on sekä rajoja että rakkautta.
vaan takaa ihmisen vapaamuotoisen kohtelun seurakunnassa? Entäs mites "yksinkertaisemmat" ihmiset joilla kuitenkin oma tahto ja äly? Mites heidän valinnan vapautensa?
Ei tule mieleenkään, että toinen kontrolloi häntä. Lähinnä ihmistä kontrolloi hänen omat sisäistämänsä arvot. Moraalinen käyttäytyminen muodostuu järjen, vapaan tahdon ja hyvän tahdon keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Pakotettu kuuliaisuus ei kerro vielä moraalisesta käyttäytymisestä.
adventisti ja minusta kasvoi sen ansiosta uutta etsivä ja tutkiva luonne. Tavallaan kiitos siitä tiukkojen rajojen synnyttämästä kapinasta! Opin näkemään asioita laajemmin ja tutkimaan maailmaa kriittisesti. Huvittava oli jossain vaiheessa huomata millaisen sihdin läpi adventistit näkevät asioita. Tuomitsevat ja kieltävät asioita joista eivät tiedä yhtään mitään. Musiikkijutuissa mm. tosi ahdasmielistä. "Varmuuden vuoksi" pitää kuunnella vain hengellistä musiikkia koska se on turvallisinta.
Jos olisin itse jäänyt "tynnyriin" asumaan niin olisin jäänyt paljosta hienosta paitsi. Maailma on täynnä upeaa musiikkia jota soisin kaikkien kuulevan...Enkä tarkoita mitään kaupallisia listahittejä. Niitä vihaan! Paljon aitoa, henkevää musiikkia löytyy maailmasta. Musiikilla on muukin tehtävä kuin julistaa Jumalaa. Musiikilla on myös ihan yleismaallinen kulttuurillinen tehtävä suoda kuuloaistille ja mielelle nautinto...Missä muodossa se nautinto vastaanotetaan niin se on jokaisen tahdon ja omantunnon mukainen asia. Kaikkia asioita ei tuoda valmiina tarjottimella eteemme. Pitää itse osata etsiäkin niin löytää ja kadottaa turhat ennakkoluulonsa. Maallinen musiikki ei todellakaan automaattisesti ole aina paholaisesta!
Vanhemmuuden tyyli saattaa siirtyä sukupolvelta toiselle ellei joku havahdu ja ala ajatella asioita vakavasti ja ottaa kasvattajan tehtäväänsä vastuullisesti. Jokainen vastuullinen vanhempi muistaa rajojen ja rakkauden tärkeän merkityksen kasvattajana.
kaikkia typeriä kysymyksiä. Ei ole kysymys mistään saivartelusta tai listasta minkä mukaan eletään - oletko noin takapajulla uskon asioista?
Mitä tykkäät jos sinulta altaan kysyä että: Saatko itse istua Junassa selkä meno suuntaan? Tai saatko juoda maitoa kello 8,12 aamulla?
Tai saatko käyttää aurinkolaseja jos saat niin saatko jos ei aurinko paista?
Tuollainen on vain lapsellista ja ehdotankin että siirryt lasten osastolle kyselemään.
Turun kitarakuoron musiikista, se on mielestäni parasta hengellistä musiikkia, muun jätän omaan arvoonsa.
en kuullut muusta musiikista puhuttavan adventistien keskuudessa kuin kitarakuoroista. Siihen rajoittuu näköjään heidän näkemyksensä. Sivistystä?
Adventistien kitaramusiikkinsa käyttäminen on matkimisen tulosta. Monessa muussakin he ovat ottaneet musiikkinsa itselleen muilta plagioimalla. Joihinkin sanoituksiin on tehty pienenpieniä muunnoksia. Tämä on sitä sillanrakentamista jotta helpommin saataisiin ihmiset houkuteltua vaihtamaan kirkkoa heille. Syötit ovat saalistettaessa tärkeitä.
Niin Suomessa kitarakuorot, Eestissä mandoliinikuorot, ja niin edelleen. Missä ovat nykyään ne monet varhais-adventismin henksut? Millerismillä oli vahva lauluperinne, joka on nyt jäänyt unhoon.