Tahtoisin tietoa Suomenhevosista!

Suomenhevonen on ainoa alkuperäinen suomalainen hevosrotu. Rodun jalostus on aloitettu virallisesti jo 100 vuotta sitten, ja vuosi 2007 on suomenhevosen juhlavuosi. Suomen nykyisestä hevoskannasta noin 30 prosenttia on suomenhevosia.

Suomenhevonen luokitellaan tavallisesti tyypiltään kylmäveriseksi, mutta suhteellisen kevyen rakenteensa ja monikäyttöisyytensä vuoksi se luetaan myös yleisrotuihin yhdessä muiden muassa norjanvuonohevosen ja haflingerin kanssa. Suomenhevoset (joskus yksi ja sama yksilö) voivatkin toimia niin ravureina, ratsuina kuin ajo- ja työhevosinakin. Vaikka valtaosa nykyisistä suomenhevosista on ravureita, suomenhevoset ovat rauhallisen luonteensa ja tasaisien liikkeidensä ansiosta myös suosittuja opetushevosia ja harrasteratsuja, joilla voi myös kilpailla menestyksekkäästi monessa ratsastuksen lajissa.

Suomenhevoset ovat säkäkorkeudeltaan tavallisimmin 150–160 cm korkeita, mutta korkeus voi olla jopa 180 cm. Pienhevoset ovat 130–148 cm korkeita. Suomenhevosen yleisin väri on rautias, muita värejä ovat ruunikko, musta, kimo, voikko, päistärikkö sekä hopeavärit hopeanruunikko ja hopeanmusta. Rautiasta väriä ilman laajoja valkoisia merkkejä on jalostuksessa suosittu voimakkaasti. Sabinokirjavuutta esiintyy kuitenkin rodussa melko yleisesti. Rodun edustajat ovat pitkäikäisiä ja monikäyttöisiä hevosia ja niitä kehutaan yhteistyöhaluisiksi, rauhallisiksi ja nöyriksi.

Suomenhevonen polveutuu paikallisista hevosista, joita on risteytetty sekä venäläisten että eurooppalaisten rotujen, muiden muassa orlovravurin, kanssa. Rodun kantakirja avattiin vuonna 1907, mistä lähtien suomenhevosia on jalostettu virallisesti. Kantakirjan avaamisesta lähtien jalostus on kuitenkin ollut puhdassiitosta eli muita rotuja ei ole enää lainkaan saanut risteyttää suomenhevoseen. [4]

Suomenhevosia oli 1900-luvun alussa noin 300 000 ja enimmillään, 1950-luvulla, niiden määrä oli noin 400 000. Käytännössä kaikki Suomen työhevoset olivat suomenhevosia, ja armeijallakin oli niitä käytössään ratsu- ja vetohevosina useita kymmeniä tuhansia. Tämän jälkeen kanta kuitenkin laski työhevosten käytön vähentyessä romahdusmaisesti, kunnes 1980-luvulla suomenhevosia oli jäljellä enää alle 15 000. Raviurheilu ja ratsukäytön yleistyminen käänsivät kuitenkin tämän uhkaavan kehityksen siten, että 1990-luvun loppupuolelta alkaen suomenhevosia on ollut yli 19 000.

Rodun historia työhevosena näkyy muun muassa siten, että suomenhevonen valitaan yhä siitokseen ennemminkin suorituskyvyn kuin rakenteen perusteella. Nykyisin suomenhevosta jalostetaan neljänä eri tyyppinä eli jalostussuuntana:

juoksija (J-suunta)
työhevonen (T-suunta)
ratsu (R-suunta)
pienhevonen (P-suunta)

Suurin osa, noin 75 %, suomenhevosista on nykyään juoksijoita eli ravureita. Toiseksi yleisimpiä ovat ratsut. Työhevoset ovat jo pieni vähemmistö, joskin suomenhevosta yhä käytetään jonkin verran pelto- ja metsätöihin. Sama yksilö saattaa elämänsä aikana hyvin sekä kilpailla ravurina että toimia ratsuna tai työhevosena tai molempina, ja sama yksilö voidaan myös kantakirjata useille jalostussuunnille. Lukuisat menestyksekkäätkin suomenhevosratsut ovat entisiä ravureita – esimerkkinä vaikkapa kaksinkertainen ravikuningas Pette, jolla kilpaillaan kouluratsastuksessa ja joka on sekä juoksija- että ratsukantakirjassa.

Pienhevossuunnan suomenhevoset erottuvat muista suomenhevosista lähinnä säkäkorkeudeltaan (alle 148 cm), joskin niitä pyritään osin myös jalostamaan ponimaisempaan suuntaan. Niiden tulisi olla sopusuhtaisen pieniä kaikilta osiltaan. Pienhevoset voivat toimia niin ratsuina kuin ravureinakin.

Suomenhevosia ei juuri ole viety kotimaansa ulkopuolelle. Niitä on ulkomailla pieniä lukumääriä tiettävästi lähinnä Ruotsissa ja Saksassa.

Suomenhevonen ei pysty kilpailemaan nopeudessa lämminveriravureiden kanssa vaan kilpailee kylmäverilähdöissä, joissa saattaa juosta myös muita pohjoismaisia kylmäverirotuja, lähinnä pohjoisruotsinhevosia ja norjalaisia dölehevosia. Suomenhevonen on kuitenkin hyvin sitkeä eikä väsy helposti.

Ratsastuksen eri lajeissa suomenhevoset kilpailevat sekä avoimissa kilpailuissa että omissa luokissaan. Vaikka suomenhevonen ei esimerkiksi koulu- tai esteratsastuksessa pärjää kaikkein korkeimmilla tasoilla, sillä on kuitenkin menestytty joissakin lajeissa myös kansainvälisesti.

Nuo katsoin wikipediasta. Voithan toki itsekin selailla netistä hevossivuilta tietoja.

Et sillee löytyy tietoo suokeista että laittaa googleen suomenhevos tietoa ni sillee löytyy oon kokeillu tai sillee kans löytyy et kirjotat googleen Suomenhevonen