Uskon Jumalaan hyvin paljon, rukoilen joka aamu ja ilta. Mutta minulla ei ole yhtään ystäviä.
Ehken tarvitsekaan ystäviä, kun minulla on Jumalan rakkaus mukana. Olen aivan normaali ihminen, pukeudun normaalisti ja käyn normaalia työtä. Mutta kaikki kaikkoavat luotani kun saavat tietää, että rukoilen paljon ja että rakastan Jumalaa. Kohtalon Tovereita?
Ehken tarvitsekaan ystäviä, kun minulla on Jumalan rakkaus mukana. Olen aivan normaali ihminen, pukeudun normaalisti ja käyn normaalia työtä. Mutta kaikki kaikkoavat luotani kun saavat tietää, että rukoilen paljon ja että rakastan Jumalaa. Kohtalon Tovereita?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla on kyllä joitain ystäviä, mutta en näe heitä kovin usein.Siksi haluaisinkin Jumalan ystäväkseni, jotta ei tarvitsisi olla niin paljon yksin.Tulin tuossa kuutisen vuotta sitten uskoonkin, mutta uskoni hiipui sen jälkeen, kun lakkasin saamasta rukousvastauksia.Hiipumisen syynä voi olla sekin, että en hakeutunut uskovien yhteyteen.
Muista Etsivä että kaikkea ei voi pyytää Jumalalta. Se on myös Jumalan tahto vastaako hän kyllä vai ei.
Hienoa, että uskallat olla itselleni rehellinen sen suhteen, että myönnät uskosi hiipuuneen siksi, ettet saanut rukousvastauksia.
Meidät on luotu Jumalan palvelijoiksi. Hän on meille kuin isä, hän pitää huolta meidän jokapäiväisistä tarpeistamme ja varjelee meitä. Kuitenkaan hän ei ole tämän maailman kasvatustrendien johdettavissa. Hän on Kaikkivaltias, joka sanoo suoraan, että kurittaa jokaista jonka ottaa lapsekseen. Hänen kurituksensa on meidän kasvuksemme iankaikkista elämää varten, sillä siellä on ilo ja rauha ja ystävyys ja rakkaus.
Suosittelisin sinulle hetken hiljaista pohtimista ja paluuta läheiseen kanssakäymiseen Jumalan kanssa. Älä jää odottamaan mitään taikatemppuja, ei niitä välttämättä tule. Alavin mielin raamattu esiin. Alavin mielin kädet ristiin. Seurakunnasta sinun kannattaa hakea jokin raamattu- tai rukouspiiri jossa ihmiset tukevat toistensa uskoa.
Siunausta sinulle etsivä joka löytää.
>> Hiipumisen syynä voi olla sekin,
>> että en hakeutunut uskovien yhteyteen.
Jumala haluaa, että kasvamme uskossa seurakunnan keskellä. Hän tietää, että yksinäinen uskova on helppo saalis sielunviholliselle. Jumala ei ole huvikseen kirjoituttanut Raamattuun:
"Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan."
(Hepr. 10:25)
Sielullaan ei pidä leikkiä, vaan rip-rap etsimään se oma paikka seurakunnasta :)
Kannattaa hakea ihmissuhteita enemmän seurakuntapiireistä.
Niin, siis seurakunnasta ja kristillisistä järjestöistä löytää uskovia ystäviä. Varsinkin Raamattupiirissä on helppo tutustua. Missä päin Suomea asut? Voisin ehkä vinkata jonkun paikan, josta löytää uskovia ihmisiä.
Ihmiset ovat liian välinpitämättömiä myös seurakunnissa toistensa suhteen nykypäivänä. Monet ihmiset touhuavat sitä sun tätä erilaisissa seurakunnan toimintamuodoissa, mutta kun pitäisi olla jonkun hiljaisemman, syrjäänvetäytyvämmän, muuten vain vähän erilaisemman (kirjoitan yleisesti, en sinusta) ihmisen tukena, niin silloin ei rinnalle löydykään kulkijaa. Ihmiset hakeutuvat mieluummin niiden lähettyville, jotka ovat kauniita, lahjakkaita, menestyneitä, puhetaidoiltaan lahjakkaita jne. Seurakunnissamme on kuitenkin paljon ihmisiä, jotka ovat kaikkea muuta kuin tätä. Jumala kutsuu nimenomaan heikkoja, sairaita, monintavoin ulkoisesti epäonnistuneita ihmisiä luokseen.
Jaakobin kirje 2:1-4 "Veljeni, te jotka uskotte meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen, kirkkauden Herraan, älkää erotelko ihmisiä. Jos teidän kokoukseenne tulee mies, jolla on kultasormus sormessaan ja hieno puku yllään, sekä samalla kertaa köyhä nuhruisissa vaatteissaan, niin ettekö vain osoitakin huomiotanne tuolle hienosti pukeutuneelle ja sano hänelle: "Istu tähän, tässä on hyvä paikka"? Köyhälle te sen sijaan sanotte: "Seiso sinä tuossa", tai: "Istu tähän lattialle jalkojeni viereen." Ettekö te silloin syyllisty erotteluun omassa keskuudessanne?Eikö teistä ole tullut tuomareita, jotka tuomitsevat väärin perustein?"
Voipa olla, että juuri tämä on yksi syy, miksi emme seurakunnissamme saa Jumalalta niin paljon siunauksia kuin voisimme saada.
Itse voin samanlaisen kokemuksen läpikäyneenä sanoa, että toisaalta on hyvä uskon kasvumme kannalta, että me ainoastaan ja vain tukeudumme Jumalaan, turvaudumme Häneen, laitamme kaiken toivomme Häneen. Ihmisiin ei koskaan voi luottaa niinkuin Jumalaan. Uskon, että Jumala haluaa meidän juurtuvan nimenomaan Häneen, ei uskoviin ystäviimme, ei läheisiimme, ei seurakunnan työmuotoihin, vaan yksin Jumalaan.
Voi nimittäin tulla se paha päivä, jolloin kaikki muu elämästämme katoaa. Mihin silloin turvaudumme? Ihmisiinkö? Kyllä se on Jumala, joka silloinkin seisoo rinnallemme.
Toisaalta, kun ei odota ihmisiltä liikoja, ei voi myöskään pettyä pahasti. Kun ei ihmisiltä vaadi mitään itselleen, vaan antaa, voi myös yllättäen saada ("Antaessaan saa").
Jos sinulla on aikaa, mitäpä jos lähtisit jonkun sellaisen rinnalla kulkijaksi, jota eivät muut huomaa tai huoli
joukkoonsa, jolle eivät toiset anna arvoa? Jumala kyllä antaa varmasti sinulle "tuntosarvet" löytää tällaisia ihmisiä, jos itse haluaisit toimia näin.
Luukkaan evankeliumi 14:12 "Ja hän sanoi myös sille, joka oli hänet kutsunut: "Kun laitat päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, älä sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita, etteivät hekin vuorostaan kutsuisi sinua, ja ettet sinä siten saisi maksua."
Kyllä Jumala kasvattaa meitä vääjäämättömästi siihen, että kuolemme itsellemme kokonaan, kaikelle sille, mitä me itse haluamme. Yleensä se tapahtuu pikkuhiljaa (kyllä Jumala tietää heikkoutemme), milloin meidän täytyy kuolla sille, että ihmiset pitäisivät meistä, milloin itse rakentamillemme unelmille ja tavoitteillemme jne.
Yleensä tapahtuu kuitenkin niin, että kun meihin ei enää ollenkaan koske jonkin asian menetys elämässämme, me saammekin yllättäen Jumalaltamme jonkun paljon suurenmoisemman lahjan kuin osasimme odottaakaan.
Matteus 10:39 "Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen."