Kantasolujensiirto

Luuydinsiirto on täysin eri juttu kuin kantasolusiirto.
Luuydinsiirrossa tiputetaan potilaalle vieraalta kerätyä luuydintä, se matkustaa luuytimeen ja alkaa kasvaa siellä ja tuottaa erilaisia verisoluja.

Kantasolut kerätään verestä ja ne solut ovat ns. alkusoluja, jotka matkustavat luuytimeen ja siellä kypsyessään muovautuvat niiksi soluiksi joita verestä puuttuu.

Tiedän menetelmän melkein juurta jaksaen. Kysy lisää.

tapahtumat kirjoitti:

Luuydinsiirto on täysin eri juttu kuin kantasolusiirto.
Luuydinsiirrossa tiputetaan potilaalle vieraalta kerätyä luuydintä, se matkustaa luuytimeen ja alkaa kasvaa siellä ja tuottaa erilaisia verisoluja.

Kantasolut kerätään verestä ja ne solut ovat ns. alkusoluja, jotka matkustavat luuytimeen ja siellä kypsyessään muovautuvat niiksi soluiksi joita verestä puuttuu.

Tiedän menetelmän melkein juurta jaksaen. Kysy lisää.

Lue lisää

Kantasolusiirto on aivan sama kuin luuydinsiirto. Niitä on kahdenlaisia; autologisia(omista soluista) ja allogeenisia (luovuttajan soluista).

On valitettavaa, että näitä syöpäaiheisia palstoja ei kukaan valvo. Kuka tahansa voi kirjoittaa syövistä mitä tahansa asiaa tarkemmin tuntematta. Ei ihme, että ihmiset saavat vääränlaista tietoa asioista, kun kuka tahansa "asiantuntija" voi höpistä mitä tahansa. Oikeaa tietoa haluavien kannattaa soittaa asiantuntijoille eikä lukea tällaisia "kokemusta on"-sivuja. Kenenkään kokemuksia vähättelemättä ja aliarvioimatta haluan muistuttaa näiden juttujen lukijoille, että ne eivät ole yleistettävää faktaa vaan yksilöllisiä kokemuksia. Oikea tieto on tarjolla asianmukaisissa hoitopaikoissa.

Sairaanhoitaja kirjoitti:

On valitettavaa, että näitä syöpäaiheisia palstoja ei kukaan valvo. Kuka tahansa voi kirjoittaa syövistä mitä tahansa asiaa tarkemmin tuntematta. Ei ihme, että ihmiset saavat vääränlaista tietoa asioista, kun kuka tahansa "asiantuntija" voi höpistä mitä tahansa. Oikeaa tietoa haluavien kannattaa soittaa asiantuntijoille eikä lukea tällaisia "kokemusta on"-sivuja. Kenenkään kokemuksia vähättelemättä ja aliarvioimatta haluan muistuttaa näiden juttujen lukijoille, että ne eivät ole yleistettävää faktaa vaan yksilöllisiä kokemuksia. Oikea tieto on tarjolla asianmukaisissa hoitopaikoissa.

Lue lisää

Miten se kantasolusiirto tehdään
tai anna asiantuntija linkki

Tietoa kaipaava

Erilaisia kokemuksia olis hyvä kuulla
hyviä ja huonoja

Sairaanhoitaja kirjoitti:

On valitettavaa, että näitä syöpäaiheisia palstoja ei kukaan valvo. Kuka tahansa voi kirjoittaa syövistä mitä tahansa asiaa tarkemmin tuntematta. Ei ihme, että ihmiset saavat vääränlaista tietoa asioista, kun kuka tahansa "asiantuntija" voi höpistä mitä tahansa. Oikeaa tietoa haluavien kannattaa soittaa asiantuntijoille eikä lukea tällaisia "kokemusta on"-sivuja. Kenenkään kokemuksia vähättelemättä ja aliarvioimatta haluan muistuttaa näiden juttujen lukijoille, että ne eivät ole yleistettävää faktaa vaan yksilöllisiä kokemuksia. Oikea tieto on tarjolla asianmukaisissa hoitopaikoissa.

Lue lisää

On helppo sanoa, että kysy asiaa hoitavista paikoista, kun todellisuudessa lääkäreitä on lähes mahdotonta saada kiinni ja sairaanhoitajat sanovat, että emme saa kertoa mitään potilaan asioista!
Todellisuudessa näinkään vakavassa sairaudessa kuin leukemia omaiset jäävät täysin ilman tietoa. En siis kuulu sairastuneen perheeseen ja siksi tilanne on tämä. Eikä tietoa ole helppo saada mistään muualtakaan, vai osaatteko neuvoa?
On käsittämätöntä, ettei läheiset/omaiset saa mistään tietoa. Mielestäni edes muutaman sivun tietopaketti pitäisi olla saatavilla kaikille haluaville osastoilla, jossa hoidetaan kyseisiä sairauksia. (Ottakaa humioon, että kaikki läheiset eivät välttämättä edes pääse sairaalaan käymään ja muut voisivat silloin toimittaa edes tietopaketin heille.) Olisi helpompi tukea sairastunuttakin, jos itse olisi edes vähän selvillä asioista. Tosiasiassa mielestäni olisi tärkeää järjestää kriisipalaveri lääkärin/hoitajien kanssa heti aluksi, johon omaiset/läheiset voisivat mennä. Tiedättekö todella mitä seurannais vaikutuksia tälläisissä tapauksissa voi olla, kun kriisi on kohdannut? Onko kukaan koskaan tutkinut niitä?

mistään kirjoitti:

On helppo sanoa, että kysy asiaa hoitavista paikoista, kun todellisuudessa lääkäreitä on lähes mahdotonta saada kiinni ja sairaanhoitajat sanovat, että emme saa kertoa mitään potilaan asioista!
Todellisuudessa näinkään vakavassa sairaudessa kuin leukemia omaiset jäävät täysin ilman tietoa. En siis kuulu sairastuneen perheeseen ja siksi tilanne on tämä. Eikä tietoa ole helppo saada mistään muualtakaan, vai osaatteko neuvoa?
On käsittämätöntä, ettei läheiset/omaiset saa mistään tietoa. Mielestäni edes muutaman sivun tietopaketti pitäisi olla saatavilla kaikille haluaville osastoilla, jossa hoidetaan kyseisiä sairauksia. (Ottakaa humioon, että kaikki läheiset eivät välttämättä edes pääse sairaalaan käymään ja muut voisivat silloin toimittaa edes tietopaketin heille.) Olisi helpompi tukea sairastunuttakin, jos itse olisi edes vähän selvillä asioista. Tosiasiassa mielestäni olisi tärkeää järjestää kriisipalaveri lääkärin/hoitajien kanssa heti aluksi, johon omaiset/läheiset voisivat mennä. Tiedättekö todella mitä seurannais vaikutuksia tälläisissä tapauksissa voi olla, kun kriisi on kohdannut? Onko kukaan koskaan tutkinut niitä?

Lue lisää

Vaitiolovelvollisuus potilaan asioista rajoittaa tiedon antamista muille kuin lähiomaisille ja heillekin periaatteesta vain potilaan suostumuksella. Voin väittää että tietoa kyllä jaetaan potilaalle ja omaisille, mutta sairastumisen aiheuttaman shokin takia vastaanottokyky on heikentynyt. Joitain tautikohtaisia tietopaketteja on olemassa, mutta mitään yleispätevää ohjetta on vaikea tehdä. Syöpäyhdistyksistä saa tietoa ja oman alueen keskussairaaloista voi kysyä yleisesti taudista ja sen hoidosta. Mitään yleistä neuvontapistettä ei ainakaan vielä ole olemassa, mutta netissä löytyy paljon asiantuntijoiden kirjoittamia artikkeleita, joista voi saada tarvitsemaansa lisätietoa mm: www.yle.fi/akuutti/arkisto2002 ja www.veripalvelu.fi/luuytimenluovutus.

Sairaanhoitaja kirjoitti:

Vaitiolovelvollisuus potilaan asioista rajoittaa tiedon antamista muille kuin lähiomaisille ja heillekin periaatteesta vain potilaan suostumuksella. Voin väittää että tietoa kyllä jaetaan potilaalle ja omaisille, mutta sairastumisen aiheuttaman shokin takia vastaanottokyky on heikentynyt. Joitain tautikohtaisia tietopaketteja on olemassa, mutta mitään yleispätevää ohjetta on vaikea tehdä. Syöpäyhdistyksistä saa tietoa ja oman alueen keskussairaaloista voi kysyä yleisesti taudista ja sen hoidosta. Mitään yleistä neuvontapistettä ei ainakaan vielä ole olemassa, mutta netissä löytyy paljon asiantuntijoiden kirjoittamia artikkeleita, joista voi saada tarvitsemaansa lisätietoa mm: www.yle.fi/akuutti/arkisto2002 ja www.veripalvelu.fi/luuytimenluovutus.

Lue lisää

linkkien tiedoista mitään irronnut

Haluan tietoa menetelmästä
ja KOKEMUKSIA
Hyviä ja huonoja

Noista edellisistä kirjoituksista
Mikä niissä oli väärin

mistään kirjoitti:

On helppo sanoa, että kysy asiaa hoitavista paikoista, kun todellisuudessa lääkäreitä on lähes mahdotonta saada kiinni ja sairaanhoitajat sanovat, että emme saa kertoa mitään potilaan asioista!
Todellisuudessa näinkään vakavassa sairaudessa kuin leukemia omaiset jäävät täysin ilman tietoa. En siis kuulu sairastuneen perheeseen ja siksi tilanne on tämä. Eikä tietoa ole helppo saada mistään muualtakaan, vai osaatteko neuvoa?
On käsittämätöntä, ettei läheiset/omaiset saa mistään tietoa. Mielestäni edes muutaman sivun tietopaketti pitäisi olla saatavilla kaikille haluaville osastoilla, jossa hoidetaan kyseisiä sairauksia. (Ottakaa humioon, että kaikki läheiset eivät välttämättä edes pääse sairaalaan käymään ja muut voisivat silloin toimittaa edes tietopaketin heille.) Olisi helpompi tukea sairastunuttakin, jos itse olisi edes vähän selvillä asioista. Tosiasiassa mielestäni olisi tärkeää järjestää kriisipalaveri lääkärin/hoitajien kanssa heti aluksi, johon omaiset/läheiset voisivat mennä. Tiedättekö todella mitä seurannais vaikutuksia tälläisissä tapauksissa voi olla, kun kriisi on kohdannut? Onko kukaan koskaan tutkinut niitä?

Lue lisää

Olen saanut 4 sytostaatti hoitoa ja päälle kantasolusiirron AML:ään ja tietoa tullut hyvin lääkäreiltä, hoitajilta, sairaalan julkaisuista, netistä kriittisesti valikoiden. Mielestäni kaikki kolme sairaalaa, joissa hoitojen johdosta olen saanut varsin hyvin tietoja ja kysymyksiäni on ollut paljon

Korostan yksilöllisyyttä, kaikki voi menneä toisella eritavoin, kuin toisella.

Parhaassa tapauksessa potilas kuntoutuu jo kuukaudessa virkeänä kotiin,
joskus menee huonommassa kunnossa kolmekin kuukautta.

Alla keskiverto kertomus.

>>>> onnistumis prosenttia aikuisilla (keski-ikäinen)siihen luuydinsiirtoon? Eli kuinka moni selviytyy siitä? Kuinka rankka sädehoito on, sivuvaikutukset? >> hylkimisreaktioista ts. mitkä ovat tavallisia ja hoidettavissa ja mitkä taas eivät.>> Mikä vaihe on potilaalle rankin, kivuliain, vaarallisin?>Missä vaiheessa siirron jälkeen riskialttein aika on ohi, jos niin voi edes ajatella

luuytimensiirto kirjoitti:

Korostan yksilöllisyyttä, kaikki voi menneä toisella eritavoin, kuin toisella.

Parhaassa tapauksessa potilas kuntoutuu jo kuukaudessa virkeänä kotiin,
joskus menee huonommassa kunnossa kolmekin kuukautta.

Alla keskiverto kertomus.

>>>> onnistumis prosenttia aikuisilla (keski-ikäinen)siihen luuydinsiirtoon? Eli kuinka moni selviytyy siitä? Kuinka rankka sädehoito on, sivuvaikutukset? >> hylkimisreaktioista ts. mitkä ovat tavallisia ja hoidettavissa ja mitkä taas eivät.>> Mikä vaihe on potilaalle rankin, kivuliain, vaarallisin?>Missä vaiheessa siirron jälkeen riskialttein aika on ohi, jos niin voi edes ajatella

Lue lisää

Luuydinsiirrolla paranee lopullisesti noin 70% siirron saaneista, ilman siirtoa noin 20-40%, riippuu leukemian tyypistä. Edeltävän sytostaatti- ja sädehoidon aikana potilaalla voi olla rankkaakin pahoinvointia, mutta siihen saa lääkkeitä. Siirron jälkeisessä matalasoluvaiheessa esim. suun limakalvot voivat mennä täysin rikki, joka on tietysti kivuliasta ja vaikeuttaa huomattavasti ruokailua. Käänteishyljintäoireina esiintyy ihottumaa, mahaoireita jne, en oikein tiedä muista, mutta ainakin maksaongelmia käsittääkseni voi tulla. Lisäksi kuumeilu kuuluu asiaan. Kuitenkin käänteishyljintä on tavallaan positiivinen ilmiö, sillä se auttaa tuhoamaan loputkin jäljelle jääneet leukemiasolut. Ts. jos minkäänlaisia hyljintäongelmia ei ilmaannu voi tauti uusiutua helpommin. Luuytimensiirto vie yleiskunnon usein melko lähelle nollaa, potilas laihtuu todennäköisesti hyvin runsaasti. Toipuminen vie aikaa, masennus ei ole harvinaista. Sairaalassaoloaikana läheiset voivat vierailla naamariin ja sairaalatakkiin pukeutuneina, koskettaa saa kumihanskat kädessä. Tämä kuulostaa vaikealta, mutta kyllä siellä eristyshuoneessa voi ihan hauskoja ja rentojakin hetkiä viettää, tv, videot yms. luultavasti löytyy.. Rankinta vaihetta on vaikea nimetä, se on hyvin yksilöllistä miten kukin siirron kokee. En tiedä osasinko kertoa ollenkaan oikeita asioita, voit kysyä lisää.

--- kirjoitti:

Luuydinsiirrolla paranee lopullisesti noin 70% siirron saaneista, ilman siirtoa noin 20-40%, riippuu leukemian tyypistä. Edeltävän sytostaatti- ja sädehoidon aikana potilaalla voi olla rankkaakin pahoinvointia, mutta siihen saa lääkkeitä. Siirron jälkeisessä matalasoluvaiheessa esim. suun limakalvot voivat mennä täysin rikki, joka on tietysti kivuliasta ja vaikeuttaa huomattavasti ruokailua. Käänteishyljintäoireina esiintyy ihottumaa, mahaoireita jne, en oikein tiedä muista, mutta ainakin maksaongelmia käsittääkseni voi tulla. Lisäksi kuumeilu kuuluu asiaan. Kuitenkin käänteishyljintä on tavallaan positiivinen ilmiö, sillä se auttaa tuhoamaan loputkin jäljelle jääneet leukemiasolut. Ts. jos minkäänlaisia hyljintäongelmia ei ilmaannu voi tauti uusiutua helpommin. Luuytimensiirto vie yleiskunnon usein melko lähelle nollaa, potilas laihtuu todennäköisesti hyvin runsaasti. Toipuminen vie aikaa, masennus ei ole harvinaista. Sairaalassaoloaikana läheiset voivat vierailla naamariin ja sairaalatakkiin pukeutuneina, koskettaa saa kumihanskat kädessä. Tämä kuulostaa vaikealta, mutta kyllä siellä eristyshuoneessa voi ihan hauskoja ja rentojakin hetkiä viettää, tv, videot yms. luultavasti löytyy.. Rankinta vaihetta on vaikea nimetä, se on hyvin yksilöllistä miten kukin siirron kokee. En tiedä osasinko kertoa ollenkaan oikeita asioita, voit kysyä lisää.

Lue lisää

Hei, työtoverini joutuu lähiaikoina luuytimensiirtoon. Hän saa sisareltaan siirrännäisen. Olen tosi kauhuissani, koska hoidot ennen itse operaatiota ovat tosi rankat. Podin itse rintasyövän jokunen vuosi sitten ja sain myrkkyhoitoja ja nyt olen (kai) terve, mutta tämä on jotain ihan muuta. HIENOA, että olet selvinnyt ja jaksat kertoa kokemuksistasi. Tsemppiä! Ja kiitos tiedoistasi.

merja kirjoitti:

Hei, työtoverini joutuu lähiaikoina luuytimensiirtoon. Hän saa sisareltaan siirrännäisen. Olen tosi kauhuissani, koska hoidot ennen itse operaatiota ovat tosi rankat. Podin itse rintasyövän jokunen vuosi sitten ja sain myrkkyhoitoja ja nyt olen (kai) terve, mutta tämä on jotain ihan muuta. HIENOA, että olet selvinnyt ja jaksat kertoa kokemuksistasi. Tsemppiä! Ja kiitos tiedoistasi.

Lue lisää

Hei,

Luovutin HYKSissä kantasoluja veljelleni, joka sairasti verisyöpää. Sain valita, kerätäänkö kantasolut luuytimestä nukutuksessa vai verestä 2 päivän aikana, valitsin kantasolut verestä. Onneksi kelpasin luovuttajaksi.

Siirto onnistui hyvin, paitsi että tuli käänteishyljintä, jota hoidetaan lääkkeillä.
Tämän allogeenisen kantasolusiirron (aiemmin oli jo tehty autogeeninen kantasolusiirto itseltä itselle ja muita lääkehoitoja) jälkeen hän oli hyvin väsynyt puolisen vuotta mutta voi nyt hyvin. Hoidot kestivät kaikkiaan pari vuotta. Hoitojen sivuvaikutuksia (kaihi, osteoporoosi jne) on jouduttu myöhemmin hoitamaan.

Veljeni sairaus oli minullekin raskasta aikaa, mutta nyt on kivi pudonnut sydämeltäni. Onko veljeni parantunut, en tiedä, mutta jokaisesta hänen terveenoloisesta päivästään olen kiitollinen. Onhan meidän kaikkien ihmisten aika joka tapauksessa rajallinen.

Kokemus luovuttajana oli minulle hyvä. Suosittelen kaikille nuorille ihmisille, varsinkin miehille, liittymistä Veripalvelun kantasolurekisteriin. Huom. Rekisteriin otetaan vain kantasolunäyte.

Miehelleni tehdään luuydinsiirto (AML). Tänään meni ensimmäinen sytostaatti ja huomenna toinen. Maanantaina alkaa sädehoito. Mitä tapahtuu jos esihoidot suoritetaan ja luuytimen luovuttaja (veli)sairastuu eikä voi luovuttaa sovittuna ajankohtana. Onko mitään tehtävissä?

^^vaimo^^ kirjoitti:

Miehelleni tehdään luuydinsiirto (AML). Tänään meni ensimmäinen sytostaatti ja huomenna toinen. Maanantaina alkaa sädehoito. Mitä tapahtuu jos esihoidot suoritetaan ja luuytimen luovuttaja (veli)sairastuu eikä voi luovuttaa sovittuna ajankohtana. Onko mitään tehtävissä?

Lue lisää

Pahoittelen myöhäistä vastausta ja toivottavasti tilanne on jo ratkennut itsekseen =). Itselleni (AML) tehtiin kantasolusiirto kaksi viikkoa sitten ja siirto sujui ongelmitta.

Asiaan liittyen luonnollisesti kyselin kaiken mieleen tulevan hoitajilta etukäteen mukaanlukien huolenaiheesi. Mikäli esihoidot on aloitettu eli oma luuydin tuhottu ja luovuttajalle tulee este ei asian pitäisi "pilata" mitään lopullisesti. Muistaakseni potilasta vain pidetään suojassa eristyksissä matalasoluvaiheesta johtuen kunnes luovuttaja kykenee uudestaan luovuttamaan ydintään.

Onnea siirtoon ja veljeksille hyviä vointeja.