Häpeän jo valmiiksi kysymystäni, mutta kysyn kuitenkin, kun en lääkäriltänikään kehtaa. Olen nimittäin lääkekoussa. Liuotan kaksi Panacod-poretablettia ja otan niiden kanssa kaksi 1mg:n Xanoria ja yhden Stilnoctin. Teen näitä sekoituksia noin 3-4 kertaa päivässä.
Lääkkeet on minulle määrätty ihan oikeisiin vaivoihin, mutta olen nyt järjestänyt itse itseni tähän riippuvuuteen. Miksi? Koska siitä tulee hyvä, rento ja väsynyt olo. Se on tällä hetkellä ainoa asia, jota kaipaan.
En juokse lääkäriltä toiselle uusimassa reseptejä, vaan Panacodit saan reumalääkäriltäni ja Xanorit ja unilääkkeet psykiatriltani.
Pahinta tässä on, että en edes halua näistä lääkkeistä eroon, vaan haluan viettää päiväni pienessä "lääkehiprakassa". Sen vielä lisään, että alkoholia en käytä ollenkaan, ainoastaan lääkkeitä.
Onko ainoa mahdollisuus päästä eroon lääkeriippuvuudesta jonkunlainen vieroitus jossain psykiatrisessa sairaalassa? Kertokaa, jos tiedätte ja olette kokenut samaa.
Lääkkeet on minulle määrätty ihan oikeisiin vaivoihin, mutta olen nyt järjestänyt itse itseni tähän riippuvuuteen. Miksi? Koska siitä tulee hyvä, rento ja väsynyt olo. Se on tällä hetkellä ainoa asia, jota kaipaan.
En juokse lääkäriltä toiselle uusimassa reseptejä, vaan Panacodit saan reumalääkäriltäni ja Xanorit ja unilääkkeet psykiatriltani.
Pahinta tässä on, että en edes halua näistä lääkkeistä eroon, vaan haluan viettää päiväni pienessä "lääkehiprakassa". Sen vielä lisään, että alkoholia en käytä ollenkaan, ainoastaan lääkkeitä.
Onko ainoa mahdollisuus päästä eroon lääkeriippuvuudesta jonkunlainen vieroitus jossain psykiatrisessa sairaalassa? Kertokaa, jos tiedätte ja olette kokenut samaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Heti huomenna soitat psykiatrillesi ja kerrot touhustasi. Hän saa järjestää sulle hoitoa että saat katkaistua tuommoisen hölmöilyn.
Vieroituksia tehdään esim. psyk.sairaaloissa. Lääkärisi osaa neuvoa paremmin.
"Pahinta tässä on, että en edes halua näistä lääkkeistä eroon..."
- No, ei sua kukaan voi pakottaakaan, se on sun oma valinta. Se, että olet alkanut asiaa miettimään ja selvittelemään on jo askel eteenpäin. Seuraava askel on se soitto sun psykiatrille.
En usko,että tuollain haluat viettää elämääsi ?
Toisaalta en halua, toisaalta haluan. Joskus vain tuntuu, että on kaikkea niin täynnä, että paras tapa päästä päivästä toiseen, on "sekoittaa" pää lääkkeillä. Tulee rento, hyvä, vähän välinpitämätön olo.
Joskus tuntuu, että olen saanut liikaa "tunteita". Haluaisin oppia vähän kevyemmän suhtautumisen elämään, mutta minä suren toistenkin puolesta. Tai sanotaan paremminkin, että suren toisten puolesta enemmän kuin itseni. Varsinkin läheisten. Tekisin mitä tahansa, että saisin asiat käännettyä hyviksi. Mutta eihän siihen kukaan pysty, eikä kai se ole tarkoituskaan.
Sitten pelkään että, jos en pysty toisten asioita muuttamaan paremmiksi, on minun syy, jos jotain pahaa tapahtuu. Kuulostaa varmaan hullulta.
Olisikohan helpompi elää, jos ei olisi tunteita ollenkaan? Ajattelisi vain itseään ja omaa hyvinvointiaan, eikä välittäisi, mitä ympärillä tapahtuu?
huolehdin enemmän läheisistä kuin itsestäni ja ahdistun jos heillä on ongelmia,tosin minä en noita koctaileja tee vaan otan lääkkeet niin kuin lääkäri on määrännyt,huomenna on lääkäri ja aion pyytää jotakin ssri lääkettä,kun olen kuullut,että vie tunteet,jos olis helpompi elää ilman tunteita,mutta empä tiedä onko sekään hyvä ratkaisu.
Minä tein taas tuhdin koktailin: 3 panacodia 4 1 mg:n Xanoria. Nyt vain odotan vaikutusta ja painun peiton alle. Taustalla soi Il Divon ihana Ave Maria.
Tänään on terapeutti iltapäivällä ja saan onneksi puhua siellä taas mieltäni painavista asioista. Aina vain en itsekään tiedä, mitä ne asiat on, jotka mieltä painaa. Tällä hetkellä ja jo monta päivää olen ollut äärettömän surullinen. Sitä on vain niin vaikea näyttää, kun on aina elänyt harhan vallassa, että on niin vahva. Tiedän, etten ole vahva, mutta yritän kynsin hampain pitää siitä luulosta kiinni.
Olen käynyt jo yli kaksi vuotta terapiassa ja luulinkin hetken, että masennus on voitettu, mutta kyllä tämä on myös masennusta, ei pelkkää paniikki- ja ahdistushäiriötä.
Mikä minua vaivaa? Miksi tällainen takapakki, lisänä lääkkeitten väärinkäyttöä? Onneksi en käytä alkoholia, ei tee mielikään. Pelkään, että kohta minut pannaan osastohoitoon, jos kerron kaikki rehellisesti, mutta kuka sitten auttaa, jos en ole rehellinen?
Jos joutuisin/pääsisin osastohoitoon, mitä sanoisin läheisille, miten he suhtautuisivat? Toisaalta melkein toivoisin, että pääsisin osastohoitoon, jossa apua olisi vuorokauden ympäri. Olenkohan sekoamassa lopullisesti? En kestä elämää.
hei!uskoisin että tämäkin on tahdon asiaa..kysy itseltäsi haluatko sitten maksavaivat, ja kaikki mitä teet itsellesi? riippuvuus ei voi lopettaa, sen täytyy korvata..niin keksi itsellesi joku harrastus, tai lue, käsityö, mikä tahansa..joku sellainen mistä tykkäät, ainakin minä olen koukussa luksemiseen, kun läytää hyvän kirjan niin on vaan pakko lukea sen loppuun!! ja sekin rentouttaa kun voi olla ihan "kirjan sisällä".. parasta mitä tiedän nyt keväällä ja kesällä on se että töitten jälkeen menen kotiin, otan juorulehden, jäätelön tai muuta ja istun parvekkeella, yleensä nukahdan siellä!!se on niin älyttömän rentouttavaa! ja voit ihan hyvin kertoa lääkärillesi, onhan he pahempia asioita nähnyt??