Idols-konsepti, siis. Heti kärkeen on sanottava, että kirjoittaja ei ole musiikillinen ammattilainen, vaan pikemminkin Idols-ohjelman vannoutunut seuraaja.
Kun Idols saapui Suomeen, mieleeni heräsi kysymys, voiko tämänkokoisesta maasta löytyä mielenkiintoisia, monipuolisia ja karismaattisia amatöörilaulajia. Formaattihan nousi suosioon ensin suurissa maissa, kuten Englannissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa, joissa realityohjelmiin löytyy kisailijoita. Ensimmäinen vuosi ei vastausta voinut tarjota, sillä yhdeksi kaudeksi tällaisia tähtiä löytynee vaikka Vatikaanista. Toisella tuotantokaudella homma alkoikin sitten selvitä. Tai niin pelkäsin.
Ensimmäisen kauden finalisteista löytyi mahtavia persoonallisuuksia. Hanna, Jani ja Antti olivat tietenkin ylitse muiden, mutta myös Victoria, Sonja ja Anniinakin loistivat persoonallisuuksillaan. Christian oli Antin light-versio, enkä ikinä ymmärtänyt mitä hän teki finaalissa.
Toisella kaudella finalisteista löytyi tasan yksi henkilö jolla oli sekä persoonaa, että ääntä. Hän oli (ja on yhä) Agnes. Pauliina oli erottuva, Pete taitava laulaja, eikä muissakaan juuri moitittavaa ollut, ei vaan erityistä hyvääkään sanottavaa. Kaiken kruunasi se, että kisan voittajaksi päätyi mies, joka luvalla sanoen oli mukana ihan vaan leikillään. Onko hänestä muka kuulunut mitään musiikillista sitten Idols 2:sen päättymisen?
Siitä tuotantokaudesta jäi tyhjä maku. Agnes ja Katri pääsivät pinnalle, mutta muuten kisa oli -noh- turha.
Kolmas kausi pelotti penkki-idolia. Edellinen vuosi tuli ja meni, ja tämä uusin kausi starttasi heti seuraavana vuonna. Ykkös- ja kakkoskausien välissähän oli aikaa uusien tähtien puhkeamiselle, mutta mitä nyt tapahtuisi?
Nyt, koelaulujen loputtua ja teatteriosuuden alkaessa on helppo huokaista. Persoonat ovat palanneet tähän kisaan ja tulevaa on pitkästä aikaa mielenkiintoista odottaa. Jokaiselta koelaulupaikkakunnalta on löytynyt hyvää laulutaitoa, persoonallista ääntä ja osaavaa esiintymistä. Kaikkein parasta tässä on se, että nuo ominaisuudet yhtyvät monissa henkilöissä. Ei ole Hannan tapaista yhden henkilön ylivoimaa, saati sitten Heikin tyylistä melkein-hauskaa-pelleilijää. On erilaisia ihmisiä, jotka lataavat tiskiin erilaisia tyylilajeja.
Vaikka tässä vaiheessa en monia nimiä muistakaan ulkoa, on jo ensimmäiset "varmat finalistit" nähtävillä. Suurin suosikkini (tyyppi, jonka nimen muistamattomuutta suorastaan häpeän,) on se pitkätukkainen, käheä-ääninen baarimikko, joka Iron Maiden-paita päällään tulkitsi Kirkaa(!) tavalla, jota ei tässä showssa ole vielä kuultu. Mahtava ääni, älä vain muutu miksikään.
Toinen menestyjä on se nuori tyttö, joka Tampereella luikautti Vandrarenin menstyksekkäästi. Lisäksi erilaisia persoonia ovat mm. Oulussa nähdyt kypsät, keski-ikää lähestyvät mieslaulajat. He ovat (tai ainakin oLIvat) vakuuttavia esiintyjiä. Myös Helsingistä jatkoon ponnistanut, hmm, "poikatyttö" vaikutti omalla tavallaan karismaattiselta. Täydellisiä anttituiskuja enää ei taida ollakaan (mikä on hyvä asia). Kuitenkin yksi "limainen tyyppi" löytyy. Ainoa, jonka nimi on jäänyt mieleen. Ruslanas on kaikesta loanheitosta huolimatta todella hyvä laulaja. Melodinen suorastaan. Hänellä olisi mahdollisuus hankkia katsojien sympatiat puolelleen, mutta hänen olemuksensa ei ainakaan vielä auta siinä asiassa. Hän on vielä liian limainen.
Tulossa on hieno kilpailu. Formaatti toimii ja yleisö viihtyy. Luvassa voi olla jopa ykköskautta tasokkaampi finaali. Ehkä jopa aiempia parempi voittajakin.
Kun Idols saapui Suomeen, mieleeni heräsi kysymys, voiko tämänkokoisesta maasta löytyä mielenkiintoisia, monipuolisia ja karismaattisia amatöörilaulajia. Formaattihan nousi suosioon ensin suurissa maissa, kuten Englannissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa, joissa realityohjelmiin löytyy kisailijoita. Ensimmäinen vuosi ei vastausta voinut tarjota, sillä yhdeksi kaudeksi tällaisia tähtiä löytynee vaikka Vatikaanista. Toisella tuotantokaudella homma alkoikin sitten selvitä. Tai niin pelkäsin.
Ensimmäisen kauden finalisteista löytyi mahtavia persoonallisuuksia. Hanna, Jani ja Antti olivat tietenkin ylitse muiden, mutta myös Victoria, Sonja ja Anniinakin loistivat persoonallisuuksillaan. Christian oli Antin light-versio, enkä ikinä ymmärtänyt mitä hän teki finaalissa.
Toisella kaudella finalisteista löytyi tasan yksi henkilö jolla oli sekä persoonaa, että ääntä. Hän oli (ja on yhä) Agnes. Pauliina oli erottuva, Pete taitava laulaja, eikä muissakaan juuri moitittavaa ollut, ei vaan erityistä hyvääkään sanottavaa. Kaiken kruunasi se, että kisan voittajaksi päätyi mies, joka luvalla sanoen oli mukana ihan vaan leikillään. Onko hänestä muka kuulunut mitään musiikillista sitten Idols 2:sen päättymisen?
Siitä tuotantokaudesta jäi tyhjä maku. Agnes ja Katri pääsivät pinnalle, mutta muuten kisa oli -noh- turha.
Kolmas kausi pelotti penkki-idolia. Edellinen vuosi tuli ja meni, ja tämä uusin kausi starttasi heti seuraavana vuonna. Ykkös- ja kakkoskausien välissähän oli aikaa uusien tähtien puhkeamiselle, mutta mitä nyt tapahtuisi?
Nyt, koelaulujen loputtua ja teatteriosuuden alkaessa on helppo huokaista. Persoonat ovat palanneet tähän kisaan ja tulevaa on pitkästä aikaa mielenkiintoista odottaa. Jokaiselta koelaulupaikkakunnalta on löytynyt hyvää laulutaitoa, persoonallista ääntä ja osaavaa esiintymistä. Kaikkein parasta tässä on se, että nuo ominaisuudet yhtyvät monissa henkilöissä. Ei ole Hannan tapaista yhden henkilön ylivoimaa, saati sitten Heikin tyylistä melkein-hauskaa-pelleilijää. On erilaisia ihmisiä, jotka lataavat tiskiin erilaisia tyylilajeja.
Vaikka tässä vaiheessa en monia nimiä muistakaan ulkoa, on jo ensimmäiset "varmat finalistit" nähtävillä. Suurin suosikkini (tyyppi, jonka nimen muistamattomuutta suorastaan häpeän,) on se pitkätukkainen, käheä-ääninen baarimikko, joka Iron Maiden-paita päällään tulkitsi Kirkaa(!) tavalla, jota ei tässä showssa ole vielä kuultu. Mahtava ääni, älä vain muutu miksikään.
Toinen menestyjä on se nuori tyttö, joka Tampereella luikautti Vandrarenin menstyksekkäästi. Lisäksi erilaisia persoonia ovat mm. Oulussa nähdyt kypsät, keski-ikää lähestyvät mieslaulajat. He ovat (tai ainakin oLIvat) vakuuttavia esiintyjiä. Myös Helsingistä jatkoon ponnistanut, hmm, "poikatyttö" vaikutti omalla tavallaan karismaattiselta. Täydellisiä anttituiskuja enää ei taida ollakaan (mikä on hyvä asia). Kuitenkin yksi "limainen tyyppi" löytyy. Ainoa, jonka nimi on jäänyt mieleen. Ruslanas on kaikesta loanheitosta huolimatta todella hyvä laulaja. Melodinen suorastaan. Hänellä olisi mahdollisuus hankkia katsojien sympatiat puolelleen, mutta hänen olemuksensa ei ainakaan vielä auta siinä asiassa. Hän on vielä liian limainen.
Tulossa on hieno kilpailu. Formaatti toimii ja yleisö viihtyy. Luvassa voi olla jopa ykköskautta tasokkaampi finaali. Ehkä jopa aiempia parempi voittajakin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Puhut asiaa!Ei ole mitään lisättävää:)