Kun luin tuota Talvipäivien ohjelmaa ja Helluntaiseurakuntien näkyä vuodelle 2007,
ensimmäinen ajatukseni oli, että jopa ollaan pitkälle edetty.
Luin myös netmissionissa ollutta keskustelua aiheesta, sieltä luin että Helluntaikansa Ry,
on jätetty Helluntaiherätyksen ulkopuolelle, joka kuulostaa jo melko selvältä kahtia
jakautumiselta. Kirkkokuntaan kuuluvia on pienempi vähemmistö, useimmat tahtovat
olla helluntaiherätyksessä. Jos katsotte Talvipäivien yhteistyöjärjestöjä, sieltä ei löydy
Helluntaikansa Ry:tä.
Ehkä käy niin, että ne jotka kaipaavat syvällisempää ja perusteellisempaa opetusta ja
vanhanaikaisempaa helluntailaisuutta, jäävät Helluntaikansa Ry:n joukkoihin tai
perustavat omia uusia helluntaijärjestöjä, Helluntaikirkon matkatessa uudenaikaista
ajan hengen mukaista toimintaa kohden. Helluntaiherätyksen Konferenssit ja Ristin Voitto
lehti, näyttävät suuntaa kohti liberaalimpaa ja kepeämpää helluntailaisuutta kohtaan, jossa hyvin
monet asiat, joita ennen ei hyväksytty, tullaan riemumielin nyt ottamaan vastaan, kuten jatkuva
ylistyksen määrän lisääminen ja harhaoppien suvaitseminen.
Surullista touhua, mutta ne jotka tuntevat Jeesuksen Kristuksen, johon uskovat, löytävät tavalla tai toisella
uskovien yhteyden, ehkä Helluntaikirkon ulkopuolelta.
ensimmäinen ajatukseni oli, että jopa ollaan pitkälle edetty.
Luin myös netmissionissa ollutta keskustelua aiheesta, sieltä luin että Helluntaikansa Ry,
on jätetty Helluntaiherätyksen ulkopuolelle, joka kuulostaa jo melko selvältä kahtia
jakautumiselta. Kirkkokuntaan kuuluvia on pienempi vähemmistö, useimmat tahtovat
olla helluntaiherätyksessä. Jos katsotte Talvipäivien yhteistyöjärjestöjä, sieltä ei löydy
Helluntaikansa Ry:tä.
Ehkä käy niin, että ne jotka kaipaavat syvällisempää ja perusteellisempaa opetusta ja
vanhanaikaisempaa helluntailaisuutta, jäävät Helluntaikansa Ry:n joukkoihin tai
perustavat omia uusia helluntaijärjestöjä, Helluntaikirkon matkatessa uudenaikaista
ajan hengen mukaista toimintaa kohden. Helluntaiherätyksen Konferenssit ja Ristin Voitto
lehti, näyttävät suuntaa kohti liberaalimpaa ja kepeämpää helluntailaisuutta kohtaan, jossa hyvin
monet asiat, joita ennen ei hyväksytty, tullaan riemumielin nyt ottamaan vastaan, kuten jatkuva
ylistyksen määrän lisääminen ja harhaoppien suvaitseminen.
Surullista touhua, mutta ne jotka tuntevat Jeesuksen Kristuksen, johon uskovat, löytävät tavalla tai toisella
uskovien yhteyden, ehkä Helluntaikirkon ulkopuolelta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
- Ylistäminen on korvannut rukouksen ja paaston
- Raamattutunnit ovat käyneet harvinaisiksi
- Saarnamiesten koulutus on epäonnistunut, Iso Kirja, ei kasvata ja kouluta nykyisin miehiä, jotka pelotta rohkeasti julistaisivat Jumalan sanaa.
- Kirkkokunta tavoittelu on tuonut epäsovun Helluntaiherätykseen
- Vääränlainen suvaitsevaisuus, on päästänyt harhaoppeja seurakuntiin, kuten torontolaisuuden ja menestysteologian, jotka hajottavat helluntaiseurakuntia
- Helluntaiherätys on menettänyt Jumalan voimassa sanaa julistavat saarnamiehensä, entiset ovat joko kuolleet tai vetäytyneet syrjään ja uusia ei ole noussut
- Jumalan sana on menettänyt arvonsa helluntailaisten keskuudessa ja kaikenlainen viihde ja korvasyyhy toiminta on tuotu tilalle
Miten sä kehtaat mennä arvostelemaan helluntai herätystä, oot vissiin joku kylmä fariseus...
Seurakunnan tehtävä on tarjota hengellistä ravintoa Jumalan lapsille ja myös evankelioida uskosta osattomia.
Ihmiset seurakunnassa kasvavat terveiksi uskossaan, jos seurakunnan sananjulistajat julistavat sanaa totuudessa ja Pyhässä Hengessä, niin kuin on kirjoitettu.
Seurakunnan työntekijöillä on suuri vastuu. Ei ole aivan sama keiden kanssa seurakunta tekee yhteistyötä, eikä ole sama keitä seurakunta kutsuu vierailevaksi puhujaksi. Seurakunnan vanhemmiston ja johtajan tulee tietää vieraista puhujia kutsuessaan, millaisia ihmisiä nämä ovat ja mitä he opettavat.
Nykyisin tuntuu tämä tietämys ja ymmärrys olevan vähentymään päin, kun Konferenssissakin ja talvipäivillä on opettamassa sellaisia, joiden ei pitäisi helluntaiseurakuntien sisäpuolelle edes jalallaan astua.
Tarvitaan paljon rukoilevia ihmisiä, rukoilemaan ja anomaan, Jumalaa kääntämään Helluntaiseurakuntien kohtalon, muuten voipi käydä melko huonosti.
Käsittääkseni helluntaikirkossa vastustetaan ylistystä vieläkin enemmän kuin Suomen helluntaiherätyksessä.Ylistäminen kuuluu Jumalan palvontaan.Olipa kysymyksessä mikä tapa Jumalan palvonnassa tahansa,siinä on oltava sydän mukana,eikä pelkkä suu tyyliin:"-Kunpa ihmiset nyt näkisivät minut."Todellinen Jumalan palvonta on antautumista Hänelle ja Hänen tahtonsa alaisuuteen täydellisesti.Ei ihmiskäskyt siinä mitään hyödytä,vaikka ne ehkä olisikin sidottu taitavalla tavalla kiinni Jumalan sanaan.Sen tiedän,että Helluntaikirkko on perustettu ilman näkyä ja tiedän senkin,ettei semmoinen voi kovinkaan erinomaisella tavalla menestyä.Missään vaiheessa Helluntaikirkko ei ryhdy määräilemään Suomen helluntaiherätyksen toimintaa pienimmälläkään tavalla.Pidän siitä itse huolen. Terv:Profeetta Henri Puumala
Oli mukava lukea pitkästä aikaa tältä palstalta tekstiä,jossa oli edes hitunen järkeä mukana.Siunausta.Profeetta Henri Puumala.23.1.2006.HKI.
hellareiden branhamilainen lahko? Joskus kai toimivat Ehtoovalon seurakunnan nimellä. Hellarit ovat jo pidemmän aikaa olleet jakaantuneena kahteen eri leiriin. Onneksi tiukkapipoiset branhamilaiset ovat olleet vain pieni yhteisö. Sitten tietenkin erilaiset rukoushuoneyhdistykset ovat tavallaan olleet omia seurakuntia. Hesan hellari saa elää aika vapaasti ilman erottamisen pelkoa, kun taas jossain Kainuun tiukkapiposeurakunnasta saat lähteä hyvinkin pienen rikkeen takia. Nythän hellareilla olisi mahdollisuus estää hajaannus ja liittyä Suomen helluntaikirkkoon. Jos keskusjohto ei ole niin mädännäinen, kuin paikallisseurakuntien johto, saattaa jäsenmääräkin kääntyä nousuun.
"Onko Helluntaikansa ry. hellareiden branhamilainen lahko? Joskus kai toimivat Ehtoovalon seurakunnan nimellä."
Ei ole, eikä myöskään ole Jehovan todistajia, eikä myöskään Mormoneja.
Helluntaikansa ry jäsenet ovat alkuperäisiä helluntailaisia, jotka eivät tavoittele kirkkokuntaa, vaan tahtovat jatkaa entisellään.
Katso heidän sivuiltaan, mitä kertovat itsestään.
http://www.helluntaikansa.fi/helluntaikansa_ry.htm
Heidän joukossaan on useita, jotka tahtovat säilyttää raamatullisen uskon, sillä tavalla kuin helluntailaiset ovat sen käsittäneet.
Helluntaikansa ry on jonkinlainen yritys vastustaa ajan henkeä ja eksytyksiä, mutta pelkään että tahtovat miellyttää niin monia tahoja, että eivät muodosta selvää ja parempaa vaihtoehtoa.
Branhamilaiset eivät ole helluntailaisia, vaikka alkuun monet helluntailaiset hänestä innostuivat, vaan he ovat vähäinen lahko, johon on eksytetty ihmisiä eri seurakuntataustoista, lahko jolla on kovin erikoiset ja väärät opit, mm. että osa ihmisistä on Eevan ja käärmeen lapsia, joilla ei ole pelastusta.
Helluntailainen saarnamies, Jukka Rokka, kirjoitti Branhamilaisista kertovan varoittavan kirjan, nimeltään Uloskutsutut, (Ristin Voitto 1975)
Branhamilaisista hiukan tietoa netissä:
http://www.netikka.net/mpeltonen/branham.htm
vie helluntailaisuutta hajaannukseen entistä enemmän. Ilmeisesti jäsenet ovat Helluntaikirkkoon siirtyneiden seurakuntien niitä jäseniä, jotka eivät halua kuulua Helluntaikirkkoon. Miksi se "kirkko" -sana on niin kauhea helluntailaisille? Ja miksi rekisteröity kirkkokunta? Rekisteröidyssä kirkossahan on käsittääkseni keskusjohto ja silloin eivät puoskarit pääse hämmentämään seurakuntia. Järjestys se olla pitää. Tätäkö pelkäätte?
Muutama ihminen keksi ajatuksen Helluntaikirkosta ja alkoi kaupittelemaan ajatusta Helluntaiseurakunnissa, jotkut ottivat ajatuksen vastaan, mutta useimmat katsoivat että pärjätään paremmin ihan entisellään.
Helluntaikirkko järjestelmästä on ollut keskustelua muinoinkin, mutta ajatus on aina torjuttu, koska on nähty, että se saa aikaan riitoja ja voi johtaa Helluntaiherätyksen suuriin vaikeuksiin.
Nyt kun monet vanhat viisaat ja kokeneet helluntaisaarnaajat ovat kuolleet ja yleinen luopumus on päässyt pitkälle, ovat muutamat ketut keksineet oivan hetken, ottaa valta itselleen koko Helluntaiherätyksessä, tahtoen olla jotakin suuria.
Keskusjohto ei takaa sitä, etteivätkö puoskarit pääse hämmentämään seurakuntia. Keskusjohtoisessa systeemissä johtajina voivat olla liberaaliteologit. Olen huomannut että Helluntaikirkkoa kannattavat seurakunnat ovat yleensä niitä, joissa liberaaliteologia ja ekumenia ja harhaopit ovat kaikkein pisimmälle hyväksytyt.
Keskusjohtoista systeemiä voit verrata vesijohtojärjestelmään, jossa vesi tulee kaikille yhdestä ainoasta vesilähteestä.
Muinoin oli tapana sotien aikana myrkyttää vihollisten kaivot, jolloin niiden kylien asukkaan saivat myrkytyksen, joiden kaivot olivat saastutetut, mutta muiden kylien asukkaan jäivät terveiksi.
Keskusjohtoisessa systeemissä riittää se, että myrkyttää yhteisen vesilähteen, jolloin myrkky menee vesijohtoja pitkin jokaiseen kylään.
Mitään todellista etua ja hyötyä ei ole kukaan osannut kertoa Helluntaikirkosta olevan, mutta haittoja sitäkin enemmän, siksi olen sitä mieltä, että hanke on aika turha.
vesijohtojärjestelmästä hyvä valvonnan alaisena. Meillä käydessään isäni antoi hellareiden kaataa myrkkyä veteen ja kun sitä aina käydessään tekivät, seuraukset ovat vieläkin nähtävissä. Toisin sanoen helluntailaiset tarvitsevat keskusjohdon,joka sanelee myös helluntaipuoskareiden toimintamallit. Ehkä näitä puoskareita on sitten parempi pistää pellolle ja seurakunnan ilmapiiri pysyy puhtaampana myöskin kaikelta yltiökarismaattisuudelta.
Suomen helluntaiherätyksessä. Terv:Evankelista Aili Heinosen palvelustehtävän perijä.Profeetta Henri Peter Kristian Puumala.23.1.2006.HKI!!!!!!!!!!!!!!!!
Huomaan että tavoittelet hyviä asioita.
Helluntaiherätys tarvisi kyllä jonkin keinon, puoskareita ja eksyttäjia vastaan.
Yltiökarismaattisuus on ikävä kyllä, tuon Helluntaikirkkoa ja keskusjohtoa ajavan pienen porukan tavoite, koska se tuo eniten kuulijoita ja eniten rahaa.
Helluntaikansa Ry, ainakin joidenkin jäsentensä kautta, vastustaa joitakin pahimpia ylilyöntejä ja eksytyksiä.
Nykyisessä mallissa, jossa melkein jokainen helluntaiseurakunta on itsenäinen, kaikki on kiinni paimenesta ja vanhemmistosta ja seurakuntalaisista, mikäli heidän joukossaan on tarpeeksi valvovia ja raittiita uskovia, seurakunta pysyy kunnossa.
Helluntaiseurakuntia on monenlaisia, jotkut niistä kuten Helluntaikirkkoa kannattava Seinäjoen helluntaiseurakunta, muistuttavat enemmän Nokia Missiota ja River-seurakuntia, kuin perinteistä helluntaiseurakuntaa.
Helluntaiseurakuntien isosta joukosta löytää raittiita ja perinteisiä helluntaiseurakuntia, mutta myös joitakin niin uudistuneita, joista ei juurikaan eroita ovatko ne Rivereitä vaiko Uskon Sana liikkeen paikkoja.
Aili Heinonen ei ole minulle kertonut mistään tuollaisesta.. olet ilmeisesti kurja petkuttaja.
säännöt tarvittaisiinkin nopeasti.Se seurakunta,mistä minulla on kokemusta hellarikodin lapsena ei kyllä ollut "raitis". Jos siihen aikaan olisi ollut keskusjohtoinen seurakuntamalli, olisi asia voinut olla toisin. Ja kun nyt jollekin helluntailaiselle valitan kohteluani helluntailaisten taholta, vastaus alkaa melkein aina "Ei ainakaan meidän seurakunnassa ole tällaista..." Joku saattaa sanoa, että seurakunta on toiminut aivan oikein. Mitä tällainen linjaton toiminta on?
Ihmisillä jotka ovat tavallisia seurakuntalaisia on suuri vastuu ja mahdollisuus vaikuttaa. Kukaan epäraitis ja kelmi yltiö-karismaattinen saarnamies ei pysty olemaan pitkään seurakunnassa, jossa enemmistö seurakuntalaisista yksimielisesti vastustaa hänen väärää toimintaansa.
Monesti on niin, että muutama seurakuntalainen, kokee jonkun asian tarvitsevan korjausta, mutta enemmistö seurakunnasta tahtoo kaikessa alistua pastorin vallan alaisuuteen, peläten häntä väärällä tavalla, sen vuoksi he ovat valmiita hyväksymään epäraitista ja kummaakin toimintaa.
Sellainen ihmispalvonta, jossa luotu asetetaan Luojan yläpuolelle, on monen seurakunnan rappion syy. Enemmän tulee pelätä Jumalaa, kuin seurakunnan johtajaa, joka on vain yksi ihminen, muiden ihmisten joukossa, epätäydellinen ja erehtyväinen. Seurakuntalaisten tulee tukea seurakunnan työntekijöitä ja rukoilla heidän puolestaan, mutta jos he tekevät syntiä tai opettavat vääriä, silloin seurakuntalaisten tehtävä on nuhdella heitä, jos se ei auta, vaihtaa työntekijöitä.
Keskusjohtoisessa systeemissä, seurakuntalaiset voivat kokea olonsa kurjaksi väärämielisen paimenen alaisuudessa, mutta jos keskusjohto on paimenen valinnut ja kouluttanut, ei seurakuntalaisten nurinoista ole paljoakaan apua.
Helluntaiseurakunnissakin olevat ihmiset tekevät toisinaan virheitä ja toimivat niin, että monet kokevat itsensä syystäkin loukatuksi. Sen vuoksi Jumala on sanassaan kehottanut antamaan anteeksi, monet kerrat.
Joskus on ollut aivan vääriä ihmisiä paimenina ja seurakunnan työntekijöinä ja sitten heidän työnsä hedelmäkin on ollut sen mukaista. Sellaiset ihmiset eivät sovellu tehtäviinsä, vaikka ovat päässeetkin niihin, mutta heidän erottamisensa on usein vaikea asia, osa seurakuntalaisista on aina heidän puolellaan.
Jos jotakin kohdellaan hänen mielestään kaltoin, asiassa on hyvä löytää korjaus ja sovinto. Ihminen voi antaa anteeksi ja se joka on pahaa tehnyt, voi tehdä parannuksen ja toimia jatkossa paremmin.
Jos seurakunnassa on jatkuvia pulmia, vaikka luonnehäiriöisen pastorin tai vanhemmisto veljen tähden, silloin on syytä, erottaa tuollainen ihminen tehtävästään. Parempi että yksi tai muutama, tehtäväänsä sopimaton, väistyy, kuin se että monia ihmisiä loukataan ja satutetaan ja seurakunta menettää tarpeellisia jäseniään.
Avoin keskustelu seurakunnissa on tarpeen, seurakunta ei ole yhden miehen valtakunta, vaan seurakuntaa johtaa vanhemmisto, jonka valitsee toivottavasti seurakuntalaiset ja joskus paimenkin.
Seurakunnissa olevista ongelmista pitäisi keskustella vanhemmiston ja paimenen kanssa, mutta jos siitä ei ole apua, sitten Helluntaiherätyksen neuvoa-antavien vanhimpien kanssa.
Helluntaiseurakunta on mun kokemuksien ja tietämäni mukaan, lähimpänä alkukristillistä seurakuntaa, mutta silti sitä ei uskalla paljoakaan kehua, koska korjattavaa ja parannuksen tekemistä silläkin riittää.
Mutta Helluntaiseurakunnatkin ovat muutoksen alla, monet tahtovat uudistamista ja uusia oppeja ja käytäntöjä. Valvovien ja uskossaan raittiiden uskovien määrä Helluntaiseurakunnissa on koko ajan vähentynyt, yltiökarismaattisten ja liberaalimpien aatteiden kannattajien määrän kasvaessa.
Jumala näkee ihmisten sydämiin, ihmiset näkevät vain sen hedelmän, joka sydämestä lähtee ja sillä perusteella joskus he arvioivat ihmisiä ja seurakuntia ja omaa itseään. Mä ajattelen että uskovien määrä monessa Helluntaiseurakunnassa on vähentynyt aikojen kuluessa ja sekakansan ja muotojumalallisten määrä on kasvanut. Sen rohkenen sanoa, kun olen kuullut, keskustellut ja kokenut, miten piittaamattomia ihmiset ovat Jumalan sanasta, lähimmäisistä, evankeliumista ja Jeesuksesta Kristuksesta, vaikka kantavatkin uskovan nimeä. Enkä koe itseänikään toisia paremmaksi, vaikka nään paljon korjattavaa siellä täällä, myös itsessäni.
helluntaiseurakunnissa ja muissa vapaissa suunnissa aiheuttavat kai aina työntekijät, Toinen puolesta, toinen vastaan. Niin on syntynyt Uurim-seurakuntaa, Elämän Sanaa, Siiloania sun muuta. Jos olisi keskusjohtoinen systeemi ja siellä pätevä johto, tällainen hajannus voitaisiin estää. Valittu tehtävään, kun on valittu ja piste. Jos teologisesti olet eri mieltä, voidaan erottaa. Sitten vielä jo aikaisemmin toisaalla esille ottamani asia; Minkä vuoksi helluntailaiset eivät PYYDÄ anteeksi? Sen minkä he mulle toteavat on että " olemme antaneet sinulle anteeksi". Tällä kommentilla jo syyllistetään kysyjä eikä nähdä itse omia syntejä.
Osa uusista "seurakunnista" on syntynyt muualta tulleiden oppien kautta, kuten Jehovantodistajat ja Seitsemännen päivän adventistit ja menestysteologia, kaikki Amerikasta tuotuja harhaoppeja, joiden tarkoitus on tehdä pelastuminen vaikeammaksi.
Uusia seurakuntia on perustettu monesta syystä.
Näitä syitä ovat:
1. Eksytys, sielunvihollinen tahtoo tehdä pelastumisesta vaikeampaa, siksi tarjoaa omia seurakuntiaan.
2. Vallanhimo, jotkut katsovat olevansa parempia johtamaan seurakuntaa, kuin sen nykyiset johtajat.
3. Riidat ja rakkaudettomuus ja ihmisten kovuus, ihmiset eivät ole tulleet toimeen keskenään, osa väestä on perustanut itselleen uuden seurakunnan.
4. Olemassa olevan seurakunnan maallistuminen, jotkut vielä hereillä olevat, ovat perustaneet uuden seurakunnan.
5. Herätys, paikkakunnalla on tullut ihmisiä uskoon ja he tarvitsevat seurakunnan jossa kokoontua.
Miksi helluntailaiset eivät pyydä anteeksi, siihen kysymyksen voi vastauksena olla ihmisten lihallisuus, ylpeys ja anteeksi pyytämisen ja oman virheellisyytensä myöntämisen yleinen vaikeus. Jotkut ehkä ovat sokeita omille virheilleen, mutta näkevät muiden tekemät virheet.
Monen ikävän asian välttämiseksi, olisi tarpeellista tehdä parannusta seurakunnissa ja antaa aikaa rukoukselle.
Aivan oikein, Andres... juuri näin.
Itse en tosin henk koht ole tutustunut koko rekisteröitymishässäkkään, mutta isäni on, kun toimi helluntaipastorina eräällä keskisuomalaisella paikkakunnalla. Hän kävi talvipäivät ja muut ja seurasi kehitystä lähellä, ja hänen juttujensa perusteella minulle on muodostunut juuri samanlainen kuva kuin sinulle.
Helluntailiikkeessäkin valitettavasti löytyy niitä, keille on ns. valta noussut hattuun, kun se valta uhkaa luisua pois käsistä, onkin tiukat paikat.
"Keskusjohtoisessa systeemissä, seurakuntalaiset voivat kokea olonsa kurjaksi väärämielisen paimenen alaisuudessa, mutta jos keskusjohto on paimenen valinnut ja kouluttanut, ei seurakuntalaisten nurinoista ole paljoakaan apua."
Tuota... mikäli minä olen oikein tulkinnut tapahtumia, nuo seurakuntalaisten vaikuttamismahdollisuudet ovat olemattomimmat muutamissa Helluntaikansa ry:hyn kuuluvissa seurakunnissa. Helluntaikirkkolaisten ei periaatteessa tarvitsisi kuin pistää tarpeeksi valituksia "keskusjohdolle", ja pastori vaihtuisi saman tien.
Mutta eiköhän lopeteta tämä tappelu tähän ja aleta kaikki yhdessä rukoilemaan ja kuuntelemaan Jumalan ääntä. Jos helluntaikirkkohanke on Jumalasta, se menestyy, mutta jos ei, niin se raukeaa tyhjiin. Näinhän se viisas Gamaliel aikanaan sanoi...