Jos sattuu olemaan luova lapsenmielisempi persoona joka tykkää nauraa ja hassutella elämässään... Vai pitääkö maailmanloppua odotella hissukseen ja vakavana? Onko se adventistin velvollisuus?
Saako aikuinen adventisti olla
leikkisä?
18401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Nykyiset adventistien kokoukset ovat lasten leikkiä verrattuna Ellen Whiten unissasaarnaamisineen.
tätä?Sama tyhmä kysely,päivästä toiseen.Oletko 5v.vai oletko kenties jo 8v täyttänyt?
Adventisti SAA IHAN KAIKKEA,MITÄ VAIN HALUAA!Mutta se haluaa vain sitä,mikä on soveliasta uskovalle ihmiselle.
Silti meissä on moneksi,ei kaikki ole samanlaisia.On vakavaa ja on iloista,juuri kuin kaikissa ihmisissä ruukkaa olla.
Huumori ei ole kenellekkään pahaksi,mutta on olemassa irstasta ja älytöntä huumoria,joka ei rakenna ketään,vaan on ala-arvoista ja irvokasta.
Samoin,kuin toisen kustanuksella pilailu.USKOVAINEN ihminen ei suustaan päästele sopimattomia,olipa sitten adventisti tai ei.
Ruustinna kulki kylällä ja näki erään talon rappusilla Pikku-Kallen soittavan haitaria:
- Voi sinua, poikaparka ! Mahdatkohan edes Isämeitää osata ?
- Jos täti vähän viheltää alkua, niin eiköhän se mene...
Parinsadan kilometrin säteellä lähetysasemasta ei ollut ainakaan pariin vuoteen edes käynyt muita valkoihoisia kuin kyseinen suomalainen lähetyssaarnaaja. Ja paikallisen lampaiden kasvattamisesta elantonsa saavan heimon päällikön vaimo menee tietysti pyöräyttämään mulattivauvan. Päällikkö ryntää heti lapsen nähtyään lähetyssaarnaajan mökkiin viidakkoveitsi kädessään. Lähetyssaarnaaja herää punkastaan ja alkaa selittää: "Mutta koita ymmärtää" ... "Ihmiset ovat kuin, tuota, lampaita" ... "Kyllähän sinä lammaspaimenena tiedät" ... "Että vaikka laumassa on pelkkiä valkoisia lampaita ja pässejä" ... "Aina joskus laumaan syntyy myös mustia lampaita". Päällikön raivo laantuu kuin seinään. "Hyvä on ... Sinä ei puhu mitään lampaista ... Minä ei puhu mitään vauvasta."
Eipä saa.
Nauru kuuluu ihmisen persoonallisuuteen ja on samalla tunnereaktio. Ei naurua vähennä tai lisää johonkin kirkkokuntaan kuuluminen. On aivan outoa väittää, että adventisteihin kuuluminen estäisi naurun! Ihminen nauraa päivittäin joillekin asioille, jotka ilahduttavat tai huvittavat häntä. On ymmärrettävää se, että ilkeämielinen toisen adventistiin kodistama halveksuva pilkka ei luonnollisesti naurata häntä. Meillä on runsaasti kanssakäymistä päivittäin iloisten ja hauskojen ihmisten kanssa. Tämä palstakirjoittelu on vain pieni murto-osa kanssakäymiestä toisen tai toisten kanssa. Jokainen meistä nauraa ja iloitsee, mutta naurun määrä riippuu persoonallisuudesta ei uskontokokunnasta.
Adventisteilla on adventistien oma huumorintaju. Eikä se naurata muita.
voi laskea siistiä leikkiä, pitäisihän uskovan jo itsekin tietää mikä leikki on sopivaa uskovaiselle, eihän sitä kirkon tarvitse olla neuvomassa.
Kyllä varmaan saa - ja pitääkin jos on aihetta - kunhan käyttäytyy kunnolla, ei ainakaan kannata olla vihainen jos jollain toisella on hauskaa. Mutta epäsopiville asioillehan ei kukaan kristitty naura (adventisti tai ei). Et kai sinäkään?
"Kanttori oli saanut uuden auton ja kävi hakemassa rekisterikilven. Hän kuitenkin kieltäytyi ottamasta sitä vastaan. Selitys oli, että kilven numero oli 611 ja kanttori muisti heti, että virsi 611 alkaa sanoilla "Käyn aina kohti kuolemaa, jos minne tieni kulkee..."
Ennen vanhaan käytettiin ns. Sinistä laulukirjaa. Sen säkeistöt oli jaettu niin, että kunkin säkeistön ensimmäiset rivit olivat alekkain, toiset myös jne.
Yksi laulu alkoi sanoilla: "Kun mä kuolen ja mut haudataan" ja sen toinen säkeistö sanoilla: "Voitko laulaa silloin Hallelujaa".
MUMMO MENI LÄÄKÄRIIN VALITTAMAAN ,ETTÄ MIKÄ HÄNTÄ VAIVAA , KUN JOKA AAMU KELLO KUUSI HÄNELTÄ TULEE KAKKA. JOHON LÄÄKÄRI VASTAA: MUTTA SEHÄN ON VAIN HYVÄ , ETTÄ NIIN TÄSMÄLLISESTI ELIMISTÖ TOIMII. JOHON MUMMO VASTAA: NIIN, NIIN, MUTTA KUN MINÄ HERÄÄN VASTA KELLO SEITSEMÄN.
kun hän meni lääkäriin valittamaan huonoa kuuloaan.
"Minulla on niin huono kuulo,etten kuule edes omaa pieruani"!
Lääkäri kirjoitti preseptin,johon mummo kysymään:
"Paraneeko se kuuloni tällä lääkkeellä?"
Johon lääkäri:
"No ei,mutta paukut kovenee!"
olivat luonnon helmassa ryyppäämässä kotitekoista tuopista. Siinä ryypätessään miehet kilistelivät tuoppeja vastakkkain ja sanoivat toisilleen "kippis". Nimismies totesi papille, että ensi sunnuntaina et uskalla sanoaa kippis saarnatuolista. Lyödäänkö vetoa asiasta, tiedusteli nimismies, asiansa vakuudeksi. Pappi meinasi, että lyödään vaan. Sunnuntain jumalanpalveluksessa nimismies istui voitonvarmana etupenkissä. Pappi nousi saarnatuoliin ja aloitti puheensa: "Maailman ihmisillä on tapana sanoa 'Kippis', mutta minä sanon rauha teille".
Hän jätti muutaman numeron väliin ja valitsi numeron 615 "Oi suruton, niin varma menossasi, milloinka nouset synninunestasi?"
Adventistin ei pidä nauraa yleisellä paikalla. Sehän on opetettu jo Ellen G. Whiten kirjoissa. Ja jos sattuu kuitenkin nauramaan yleisellä paikalla, pitää adventistin laittaa oikea kätensä taskuun. Tämä siksi, että kun adventistit ovat niin kovia osoittelemaan muiden vikoja, heillä on etusormi melkein aina ojossa. Jos he sattuvat vahingossa nauramaan yleisellä paikalla etusormi ojossa, voi hyvin kuvitella, että vaikeuksia on tiedossa. Nauraminen ja sormellaosoittelu yhtäaikaa kun katsotaan pilkkaamiseksi, ja siitä voi saada kunnianloukkaussyytteen.
Oletko joskus nähnyt leikkisän adventistin? Iloisen? Eiköhän niin, että me voimme nähdä vain harmaaihoisia kelmeitä ja tekoleikkisiä adventisteja. jarlau esimerkiksi! Hän sanoo itseään huumorintajuiseksi adventistiksi. Mitähän ne muut sitten on?
Jarlaun huumori on hyvässä huudossa adventistinaisten keskuudessa ja huumorimiehellä käy aina viuhka.