Moni koululaisten kanssa työskentelevä tietää tilanteen, mutta heillä ei ole sille selitystä eikä ratkaisua. Mikään ei tuunu sujuvan enää kuten ennen. Taitoluistelun harrastajilta ei 8-vuotiaana enää onnistu samat temput, jotka ennen olivat sen ikäisille itsestään selviä. Eikä matematiikassa. Eikä äidinkielessä. Kaikenlaiset häiriöt ja oppimisvaikeudet ovat lisäntyneet.
Lapsissa on kaikenlaista ketkulaa, joilla korvalehti alkaa suoraan poskesta ilman nipukkaa ja kaula alkaa suoraan leuankärjestä. Ja silmät ristissä ne ölisevät, että ”öööööööö!”.
Sitten Suomen koulussa on nykyään uusina kummajaisina monensorttista TUMMAA kyömynokkaa ja littunenää, jotka haljun näköisenä mekastavat, heiluvat, koheltavat, häiriköivät, sanalla sanoen PASKIVAT koulussa, mutta eivät tee koulutyötä. He ovat heikkolahjaisia ja loputtoman ärsyttäviä ja turhia ihmisiä.
Eikä oppilaille anneta enää koulusta edes kunnon todistusta, vaan on sanallisia arviointeja, joka on kyllä Suomen koululaitoksen turhin, epäonnistunein ja surkein keksintö. Kohta oppilailta varmaan vain kysytään ”miltä tuntuu” ja ”ahdistaako”, ja siinä on oppilaiden todistus. Ennen todistuksessa oli numeroasteikko 4-10, ja siitä näki heti mummokin, että jos arvosana on 4 ta 5, niin oppilas on HUONO ja jos se on 9-10 niin oppilas on HYVÄ. Yksi numero kertoi enemmän kuin tuhat sanaa, ja samalta lapulta näki koko ala-asteen numerot luokilta 1-6 eli näki missä edistyy ja missä ei. Nyt noita irtolappuja on siellä täällä eikä niistä kukaan saa kokonaiskuvaa. On yhteismitattomia sanallisia asteikkoja, joissa huonoin vaihtoehto on käsittämätön ”tarvitsee ohjausta”. Typerää roskaa. Niin kuin eivät kaikki koululaiset tarvitsisi ohjausta.
On kaikenlaista itsearviointia ja tavoitteen asettamista. Heikot oppilaatkin saavat erityisluokalla hyvän arvosanan, koska heille on asetettu pienempi tavoite. Esimerkiksi englannin kielessä tavoite voi olla oppia 10 sanaa. Näin arvosanoja ei voi enää edes vertailla keskenään.
Miksi nuorilta ei sitten onnistu samat asiat kuin heidän vanhemmiltaan? Miksi esimerkiksi nykyajan 8-luokkalaisten matematiikan tehtävät olisivat olleet huippuhelppoja entisajan 8-luokkalaisille? Näihon kysymyksiin on tapana möläyttää jokin yksi vastaus, joka yleensä on typerä ja väärä, eikä selitä asiaa: ”tietokoneet, vapaa kasvatus, vähäinen liikunta.”
Ei, kyllä perimäaines ja yhteiskunta selvästi huononee koko ajan. Ei tämä muutu helpommaksi ja paremmaksi kehityksen edistyessä, tämä huononee. Sen aiheuttaa tekniikan kehitys, lääketiede, viestintäteknologia, kaikenlaiset koneet, jotka huonontavat ihmisen elämää ja romuttavat sen. Hedelmöityshoidot, kemikaalit, loputon byrokratia ja muurahaisten kuvien suunnittelu kännykkään ja isän lähtö yksityisautolla työhön jossa on focusta ja trendiä. Aika, jolloin auto on tärkeämpi kuin ihminen. Aika jolloin ihmisellä ei ole tunnetta oman elämänsä hallinnasta. On kaikenlaista musertavaa epämääräistä vihollista, joille yksilö ei voi mitään. On veronkorotuksia, ydinsaastetta, byrokratiaa. Elämää, jokea ei enää ole ihmiselle sopivaa.
Lapsissa on kaikenlaista ketkulaa, joilla korvalehti alkaa suoraan poskesta ilman nipukkaa ja kaula alkaa suoraan leuankärjestä. Ja silmät ristissä ne ölisevät, että ”öööööööö!”.
Sitten Suomen koulussa on nykyään uusina kummajaisina monensorttista TUMMAA kyömynokkaa ja littunenää, jotka haljun näköisenä mekastavat, heiluvat, koheltavat, häiriköivät, sanalla sanoen PASKIVAT koulussa, mutta eivät tee koulutyötä. He ovat heikkolahjaisia ja loputtoman ärsyttäviä ja turhia ihmisiä.
Eikä oppilaille anneta enää koulusta edes kunnon todistusta, vaan on sanallisia arviointeja, joka on kyllä Suomen koululaitoksen turhin, epäonnistunein ja surkein keksintö. Kohta oppilailta varmaan vain kysytään ”miltä tuntuu” ja ”ahdistaako”, ja siinä on oppilaiden todistus. Ennen todistuksessa oli numeroasteikko 4-10, ja siitä näki heti mummokin, että jos arvosana on 4 ta 5, niin oppilas on HUONO ja jos se on 9-10 niin oppilas on HYVÄ. Yksi numero kertoi enemmän kuin tuhat sanaa, ja samalta lapulta näki koko ala-asteen numerot luokilta 1-6 eli näki missä edistyy ja missä ei. Nyt noita irtolappuja on siellä täällä eikä niistä kukaan saa kokonaiskuvaa. On yhteismitattomia sanallisia asteikkoja, joissa huonoin vaihtoehto on käsittämätön ”tarvitsee ohjausta”. Typerää roskaa. Niin kuin eivät kaikki koululaiset tarvitsisi ohjausta.
On kaikenlaista itsearviointia ja tavoitteen asettamista. Heikot oppilaatkin saavat erityisluokalla hyvän arvosanan, koska heille on asetettu pienempi tavoite. Esimerkiksi englannin kielessä tavoite voi olla oppia 10 sanaa. Näin arvosanoja ei voi enää edes vertailla keskenään.
Miksi nuorilta ei sitten onnistu samat asiat kuin heidän vanhemmiltaan? Miksi esimerkiksi nykyajan 8-luokkalaisten matematiikan tehtävät olisivat olleet huippuhelppoja entisajan 8-luokkalaisille? Näihon kysymyksiin on tapana möläyttää jokin yksi vastaus, joka yleensä on typerä ja väärä, eikä selitä asiaa: ”tietokoneet, vapaa kasvatus, vähäinen liikunta.”
Ei, kyllä perimäaines ja yhteiskunta selvästi huononee koko ajan. Ei tämä muutu helpommaksi ja paremmaksi kehityksen edistyessä, tämä huononee. Sen aiheuttaa tekniikan kehitys, lääketiede, viestintäteknologia, kaikenlaiset koneet, jotka huonontavat ihmisen elämää ja romuttavat sen. Hedelmöityshoidot, kemikaalit, loputon byrokratia ja muurahaisten kuvien suunnittelu kännykkään ja isän lähtö yksityisautolla työhön jossa on focusta ja trendiä. Aika, jolloin auto on tärkeämpi kuin ihminen. Aika jolloin ihmisellä ei ole tunnetta oman elämänsä hallinnasta. On kaikenlaista musertavaa epämääräistä vihollista, joille yksilö ei voi mitään. On veronkorotuksia, ydinsaastetta, byrokratiaa. Elämää, jokea ei enää ole ihmiselle sopivaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meille valkoisille suomalaisille tulee perustaa omat koulut koska nyt kouluissamme opiskelu tahti määräytyy juuri noitten heikkolahjaisten laiskajaakko maahanmuuttajien kesken ja meidän lapsemme turhautuvat tästä hitaasta menosta joka alentaa suomalaisten arvosanoja.
Ja tämä jos mikä on rasismia meitä suomalaisia kohtaan.
Omat koulut valkoisille!!
http://solmu.math.helsinki.fi/1999/3/naatanen.html
tässä eräs aiheeseen liittyvä kirja pitkästä kehityksesta joka on tapahtunut jenkeissä. suomessa taitaa olla samansuuntaisia ongelmia.
Deliberate Dumbing Down of America: A Chronological Paper Trail
http://www.amazon.com/Deliberate-Dumbing-Down-America-Chronological/dp/0966707109
For years many parents and teachers have known that there was something wrong in the schools but often couldn't put a finger on it. Starting with receiving an invasive questionnaire brought home by her young son, Charlotte started a search which has culminated in one of the most amazing books I've encountered. When I first saw the volume, it was intimidating by its size (8 1/2" by 11" and quite heavy). However, the book is attractively laid out and invites readers to discover what has been happening to American education for the past 100 years -- all with quotes from those "change agents" who deliberately set out to have schools changed from individual excellence in becoming educated to groups being trained to think alike and, rather than following the personal goals for life, being readied to walk in lockstep with those who want a one-world government with compliant serfs. The book is organized by decades from the 1890s until the "noxious nineties". The publishers did an excellent job. The paper is acid free. The font is comfortable to read. The binding is such that you can copy pages easily, if desired. Surely no other history book has been made so accessible and helpful with as much documentation to peruse so easily. Iserbyt chose to self-publish in order to maintain the integrity of the information. This is a magnum opus of which the author can be proud. Those who want to know what has been happening will discover the facts. Armed with such well-organized information may help to convince the American public of the need to put a stop to the U. S.Department of Education -- as President Reagan had announced that he would do. This is an important book, vital to be shared with elected officials in any and all branches of government. Hope is not lost. This information should help citizens work together with confidence to make positive changes. Nothing is out of context. Trends and documentation is traced from beginning to end. Hats off to a grand, diligent and courageous lady whose persistence is paying off. A monumental task.