Ettei porukka vaipuisi koomaan näin pakkasella, niin mitäpä jos pukkaisi tarinaa, runoa, tai mitä tekstiä nyt synnytetyksi saakaan.
Aiheina:Talvi
Tyyli vapaa
Kisa alkaa nyt ja päättyy perjantaina klo 14.
Älä käytä omaa vakinikkiäsi.
Alkakaapas naputella:=)
Aiheina:Talvi
Tyyli vapaa
Kisa alkaa nyt ja päättyy perjantaina klo 14.
Älä käytä omaa vakinikkiäsi.
Alkakaapas naputella:=)
Vastaukset 101
Vanhimmat
Vai heitetäänkös hankeen koko aloitus?
ainakaan taia ottaa osaa kun viestit kuitenkin katoaa.
..on kähinöity, kun luuta on heilahtanna?
kun tietäis. Mielestäni ei ollut mitään toraa esimerkiksi tuossa siivousjutussakaan niinku ei siinä ärsyttääkö aloituksessa. Huiskis kävi...
ihmettelin,et mihin tosta siivousjutusta häipy niitä vastauksia???
Minun kuolemattomat lauseeni pitää pysyä palstalla!!Aatelkaa,jos ei enää hetken päästä olis hengissä,nii siinä olis menny mun viimoset sanani...;))
Runosuoni on näyttänyt sykähdelleen ja yksi tarinakin on mukaan tupsahtanut. Joten jospa tämä kisa tästä vielä pyryksi pyrähtää.
Talvesta nyt luulisi juttua riittävän. Eikö siitä lumenluonnin riemustakin jotain repeäsi? Talvinen liikenne on myös yksi kiva aihe ---vai?
Lumilinnat, lumisodat, lumiukot ja jään ihmeellisyydet, ihan näin ehdotuksina.
Vielä on rutkasti aikaa osallistua!
ainakin yksi sinun vastauksesi.Ihmettelen suuresti että joka ikinen minun vastaukseni poistettiin, poistettiin jopa niidenkin jotka olivat vastanneet minulle ensin ja joihin vastasin. Vahinko kun en muista heidän nikkiä. Pitääköhän tässä ruveta puskasta kirjoittamaan että edes jotkut kirjoittamani pysyisivät palstalla.
Olet ainoa joka valittaa viestiesi poistumisesta. Lukijat eivät valita, elikkä sinulle on tärkeää nähdä oma viestisi.
Siispä, kirjoitteletko itsellesi?
jos ilman syytä poistetaan..On ihan ymmärrettävää silloin,että se kyrsii...
Tottakai ne toisetkin vastaukset lähtee samalla jos poistat omasi.
lukihärö sinulla.
ne viestit katoaa, jos vastaat ilkeästi muille. ihan samalla tavalla kuin sinullekin ilkeästi kirjoitetut viestit poistetaan. ei siitä tarvitse tehdä elämää suurempaa numeroa.
Turhaa niitä tarinoita siellä pöytälaatikossa on piilotella!!! Rohkeesti nyt vaan näytölle:-)
Monetkohan kerrat tälläistä nikitöntä kirjoitus kisaa on manguttu. Ainakin tilaisuus on nyt kaikille. Nikkinsä saa paljastaa kisan päätyttyä , tai jos kauheesti ujostuttaa, niin voi pysytellä puskassakin.
Kisa on hyvässä vauhdissa, joten tule mukaan reippaasti!
ongelma on sinun eikä jonkun muun. Keskustellaan siitä taas ensi kerralla. Pärjäile elämässä.
sinä itsellesi!
nimissäsi osa vastauksista on poistettu mutta ei alkuperäistä tekstiäsi. herääpi kysymys kuka olet tai ei tarvitse edes kysellä....minä tiedän mikä nikkis oikeastaan on.
Havisevat kynttelit ne lepattaa
kui sensu-Ellit himassansa
Ja skebbanat ja muukin kekä qualqoituu
kännys naisen kaunokaisen nisäst
kiinni pitäen
Vaan Paakkanen ei panemasta estä
kestä vielä pikku hetki hektinen!
Ja saunan jälkeen syödään vasta,
kun lentää "pissa" makoinen.
itse Arkku lapioineen heilunu?
Hangessa on lunta
Savukoski on kunta
Valuutta on punta
Tämä kaikki on unta
Ja heräämössä tavataan taas
...herämöön kait tässä kevättä kohden pakerretaan:)
Onko koomassa jotain eritystä koettavaa? Miksi pitää nimenomaan pakkasella jotain pukata? Miksi ei pidä käyttää vakinikkiä. Miksi pitää alkaa naputella?
voinut nykäistä vaikka novellinkin.
Lumeen kusee, reikä tulee,
sanois Raijas aikanaan
Varttitonnin keijukainen
sopraaanoaan harjottaa
..ainkin rimmasi. Kuapa ei joskus pakkasella ois lumeen pakostakin pissinyt.
Näin siinä kävi.
Jopa kerrankin sai ajoissa vuokrattua mökkin ja laskettelu liput.
Tulihan se sitten kauan odotettu tammikuun viikonloppu,roinat autoon ja menoksi.
Surkeasta vuoden alusta huolimatta näytti taivaskin suosivan menijöitä,
lunta tuli taivaan täydeltä ja pimeässä oli niiin mielenkiintoista kovassa tuiskussa ajella.
Itte kohdekkin näytti silloin pimeällä ohitettaessa aivan lupaavalta.Iso kylttikin tien laidassa ...AUKI
Maja paikka oli vähän hakusessa,löytyi kumminkin pienen etsiskelyn jälkeen.
Hieno uusi talo olikin,mut mut lämpöä ei ollut kun nimeksi.
Syyllinen löytyi pienen tutkailun jälkeen säätötermari oli rikki.
Takkaan tuli ja tulitikku termarin katkaisijaan,niin johan alkoi lämmintä pukkaa ihan tuutin täydeltä.
Aamulla sit ajoissa rensselit niskaan ja menoksi rinteeseen,jaa että oikein rinteeseen.
Aave paikalta näytti päivänvalossa koko mesta,ei niin immeisen immeistä näkyvilä.
Lumitykit vain kävi putket punaisena.
Kivet paistoi mustana rinteestä,olishan niitä ollut jännä kierrellä,mut kun ei hissit toiminnu.
Mitäs nyt sitten,aikamme ihmeteltyämme ilmaantu vähän hiprakassa oleva tykkimieskin paikalle.
Kädet ristissä rukoili lisälunta taivaalta,pahoitteli tilannetta.Tarjosi sitten porukalle keittämäänsä kahvia ja emännän leipomaa nisua,niinkun seuraksi ja aamupäivän ratoksi.
Kovin myötätuntoisena ja vähän allapäin palattiinkin sitten saunan lämmitykseen,että vatsanpeitteitten kiristykseen.Kaikkein eniten harmitti pientä ukin kaveria kun joulupukin tuomaa lumilautaa ei päässyt kokeilemaan.
Eihän siinä sitten muu auttanut kun käyttää maksettu aika paikkakunnan tutuksi tekemiseen mahdollista lumisempaa seuraavaa käynti kertaa varten.
Semmosta se nyt on tänä talvena :(
..kerrontaa. Ihan koetun tuntoiselle kuulosti.
Tätä hetkeä on odoteltu jo pitkään. Tulis jo talvi, tulis jo talvi. Ei ole lunta, ei ole pakkasta, ei tunnu yhtään kivalta kävellä vesisateessa. Mitä käyttöä on uusilla talvivaatteilla, kun ei niitä voi edes pitää.
Mutta nyt muuttui ääni kellossa. Siellähän on lunta. Pakkasta on niin, että paukkuu. Aamulla herään aikaisin, puen toppavaatteet päälle ja kipitän auton luo laittamaan lämmitystöpselin paikoilleen.
Äkkiä takaisin sisälle lämpimään, keittämään kahvia ja syömään aamupalaa. Parin tunnin päästä pitääkin jo lähteä ajamaan. Ai niin, ikkunat täytyy raapia, lämmitysjohto pois ja auto käyntiin, jotta ehtii vähän lämmetä sisältä.
Tänään tein uuden hankinnan. Ostin ajastimen lämmityspiuhaan. Vielä kun saisin jostakin maton tai muun rievun, jolla peittää tuulilasin, niin ei tarvis aamulla alkaa jälleen ikkunoita raapiin.
Se on tämä talvi. Ei passaa valittaa. Mutta pakkohan se oli vähän kuitenkin.
..töämän tarinan takana puskaavan.
Tuuli puhalsi
ojakärsämön päähän
lumisen lipan.
Se suojaa auringolta
ja liialta tuiskulta.
Pakkashuurusta
harmaantuvat parta ja
talviset mietteet.
Marraskuun jälkeen
ensimmäinen kerta kun
lumi peittää maan.
Pöllöille koittaa
kovat ajat kun lumi
peittää myyrämaat.
Talvi on tuonut
taivaalle jo tähdet ja
puolikkaan kuuta.
...mukavasti ja elettömästi esitettynä.
Pidin tästä tekstistä.
...eleetön, yksinkertaisen kaunis. Voisi olla Yopollon käsialaa.
en vallan kielläkään. Näitä syntyy aina kun tulee joku täky niitä varten. Taso vaihtelee.
Talvi tulla tupsahti, eukko kylmästä vallan rupsahti, ukko viereen kupsahti,
eukko siitä nöksähti, ukon veikka lupsahti.
..Kylli Kyllä tämän värssyn vetäissyt?
on?
Kysyvä ei tieltä eksy.
Saanan hirsinen mökki oli peittymässä lumeen.
Oli satanut jo kohta viikon. Pakkanen paukahteli nurkissa huuruttaen hengityksellään seiniin valkeaa jäistä pitsiä. Pieni ikkuna näytti ulos ainoastaan keskeltä jäätä olevasta sulaneesta aukosta.
Se kaikki, mitä ulkona oli ,leijui hämärän ja tunturin laelta kelmeänä valona kajastavan elämän ja kuoleman tanssina.
Saana kumartui vaivaloisesti puhaltamaan eloa kaminassa kituvaan tuleen. Nokinen pannu keikkui kaminan keittolevyllä kihahdellen veden kupliessa.
Saana oikoi väsähtänyttä selkäänsä pyyhkäisten samalla sysimustan hiustukon korvansa taakse.
Hänen syvälle päähän asettuneet ruskeat pienet silmät tuntuivat lävistävän kaiken nähdyn. Hän aivan kuin imaisi silmillään tiedon , mikä oli tärkeää selvitymiseen yksin, vanhana ja vaivasena
erämaassa.
Eipä silti etteikö hän olisi aina ollut yksin.
Syntyperästäkään ei juuri tietoa löytynyt.
Vanha käppyräinen lapinäijä oli hänet eräretkellä
metsästä jäkälään ja sammaleihin käärittynä löytänyt. Pannut reppuunsa ja kantanut mukanaan tunturin yli Suomen puolelle.
Millä lie ruokkinut. Poronmaidolla ja kalalla.
Saana oli jäänyt henkiin, kuin ihmeen voimasta, tai pelkästään uteliaisuuttaan.
Äijä opetti hänelle taidon selviytyä. Eikäpä siellä tiettömien tapaleiden takana udeltu, mistä kukakin oli tullut ja mihin matkasi.
Siinä hän oli elellyt äjän kanssa, kunnes vanhus matkasi suurelle siniselle tunturille, äärettömään hiljaisuuteen sielu riekkona lentäen.
Ei Saana sitä osannut itkeä. Äijän oli hyvä olla ja miksi sitä olisi pitänyt surulla pidätellä.
Erämaa otti omansa. Sudet pitivät peijaiset taivaan loihtiessa urkukonsertin revontulien räiskähdellessä valtoimenaan.
Siinä se oli naulassa, äijän rumpu. Tupa muutoin koreilematon, vain tarpeellinen hyvässä järjästyksessä.
Saana huokasi heristäen herkkiä korviaan. Hän oli oppinut eroittamaan pienetkin muutokset säässä, ulkopuolelta tulevasta elämästä ja kaikesta siitä, mitkä eivät olleet vain tavanomaisia ääniä.
Lumi kuulosti tiivistyvän. Se pakkautuisi tuulen voimistuessa suuriksi lainehtiviksi kinoksiksi.
Ehkä parin päivän kuluttua sää selkenisi. Silloin saattaisi käydä tarkistamassa pyydykset.
Kuivattua kalaa oli vielä ja käärössä jäätynyttä poronlihaa.
Niin vierivät päivät sukeltaen armolliseen yöhön ja puhkesivat yhä kasvaaviin valoisiin aamuihin.
Tunturi kurottautui indigon sinisellä laella kohden voimistuvaa ograa häviten helmeilevään sumuun.
Saana oli herännyt varhain. Hän seisoi kumaraisena
haistellen ilmassa leijuvaa kevättä enteilevää tuulta. Imelä tunkkainen maan lemu tunkeutui tajuntaan. Hän kääntyi takaisin sisälle tupaan.
Ojentui kurkoittamaan seinältä jousen.
Hän pakkasi kiirettömänä repaleista reppuaan.
Hän veti haalarin päälleen ja pieksut jalkoihinsa.
Saana käveli tuttua poljettua polkua. Puro lauloi jääpeitteen repeilessä ja esikot työntyvät lumesta kohden keimailevaa aurinkoa. Talven selkä oli taittumassa.
Saanan askeleet kiihtyvät. Riekko ilmestyi, kuin tyhjästä hänen edelleen lentäen. Saanan sydän hakkasi rajusti. Äijän rumpu kumisi Saanan korvissa hypittäen luista rummutinta kalvolla.
Saana pysähtyi.Hän kieräytti jousen selästään virittäen sen valmiiksi.
Riekko pudottautui lennosta lumiselle keitaalle.
Saana jännittyi paikoilleen naulittuna.
Muutama askel.Hiljaa. Varoen. Äänetönnä.
Hän lähestyi lintua.
Samassa kaikki hävisi. Suuri kieppuva pyörre näytti vetävän sisäänsä koko maiseman.
Saana astui vielä askeleen. Eikä häntä enää ollut.
Äijä istui sammaleisella kivellä nauraen remakkaasti rumpu sylissä päristen.
-Sie pääsit perille, hän sanoi virnistäen Saanalle.
Keväisenä hallayönä tanssi suonsilmäkkeellä lumous. Rumpu äänteli ja riekko keräsi voimia lemmenleikkiin.
Talvi.
-Kurri ei enää pelaa, tuumasi vaari.
Hitto että poltti! Viiltävän kuuma nousevan kuun kirkas sirppi suoraan edessä kuusenlatvojen välissä. Pilkkihaalareissa oli lämmin maata. Pakkasen rapse, lumen karhea kahina hupun alla kun kääntelin päätä, ei muita ääniä. Nousin istumaan. Nälkääni tein lumesta leivän, janooni jäästä viinin.
Jokainen yö tämä talven tunti oli minun. Katsoin kelloa, tavoitin ajan taas, jokainen minuutti täällä oli omani. Kahdeksan kilometriä lämpimästä sydänmuurista, keskellä kylmää maailmaa, oli paikka jossa olin lähellä itseäni.
Makasin selälläni, laskin elämäni sekunteja, edessäni kuvat kaikesta. Katsoin mustaan kattoon, laskin metrejä sinne. Lumi suli suussani.
Nousin. Käynnistin kelkan. Sauna olisi jo lämmin, tuvan liedellä keitto kypsä.
Ei ainakaan tavanomainen. Tarina pysyi koossa ja tarpeellinen välittyi sanoissa.
esiin, sut on nähty....
Vai veikkasinko väärin....
...kirjailijan näyttäytyvän!!!
Muut voittajat ovat jo tulleet puskistaan.
Hyvä että piipahdin sivustolla. Melkein unohdin koko kirjoituspätkäni.
Kiva yllätys että joku muukin on löytänyt talven pimeydestä kirkkauden, pakkasesta poltteen.
Takkar o pokkar!
Eipä kukaan osannut sinua epäillä/arvailla, kun ei ole piiiitkiiin aikoihin näkyny:=)
Mutta kiva kun poikkesit pyttysi" noutamaan.
Halit sinulle ja sydämelliset onnittelut tosi hyvästä tekstistä.
Saishan täällä useiminkin poiketa.
Hyvä kun kävit tunnustamassa, niin ei jääty epätietoisuuden valtaan. Kovasti pidin kirjoituksesta.
Täällä jo ehdittiin epäilemään yhtä ja toista ja täytyy myöntää että hiukan yllätyin että se oli sinun tekele.
no eihän sua osannut edes arvata kun ei ole aikoihin näkynyt. Tervetuloa takaisin.
..kiinni nyt, koskapa ei porukka jaksa/viitsi juttuja kirjoittaa enempää. *MÖKS*
Missä maassa on jo perjantai ja kello 14?
Kesä.
Remakan sirkushumun
positiivisuuden pyörteen
ympäröimä, unohdettu.
Talvi kinosti nietostaan
tuhansin huurrekitein,
teki jääpuikoista kalterit
tuleviin päiviini.
Onneksi nuo jääpuikon kalterit sulavat viimeistään kesän kuumuuteen.
Tekijää en ossoo arvata.
Oven takana rakkaani,
hiukset märkinä lumisateesta.
Patistaa minut talvitamineisiin,
vie ulos,
lumen vietäväksi.
Hymyilee kilpaa talvisen luonnon kanssa.
Ja minä olen pelkkää lämpöä ja rakkautta.
Onko siitä jo niin monta vuotta?
Kaunis ja eheä teksti. Onnittelut sijoituksesta:-)
Selvää runoilija ainesta. Tekijää en arvaa.
Vois olla Taikis, Hurlumi, SiriInna....oiskos?
sinä vanha tietäjänainen. Naputtelin todellakin tuon runon, kun SikurLiina uhkasi jo koko kisan lopettaa ja mökötellä.
Ja aivan oikein, kuuntelin nettiradiosta yhtä swingkanavaa, jossa esiintyi Hotsy Totsy Band.
Oikke hyvää lauantaipäivää vaan sinnekin päin...
PS. Kohtahan sieltä alkaa Eurosportilta naisten taitoluistelu. Voi että, se on kaunista ja kovan työn takana se kauneus.
Talvi 1942
Hans suoritti velvollisuuttaan määrätietoisesti ja pyrki etenemään jäätynyttä polkua pitkin eteenpäin. Hän ontui tuulessa ja tuiskussa kohti komentopaikkaansa. Rautapohjaiset saappaat olivat palelluttaneet varpaista tunnon jo aikoja sitten ja käveleminen oli käynyt tuskaiseksi.
Kävellessä hän muisteli kuinka leutoja talvet olivat kotiseudulla lähellä Müncheniä. Siellä oli kovimmillaan pakkasta 12 astetta. Sekin pakkanen riitti sopivasti jäädyttämään lähijärven, ja silloin siellä pääsi jopa luistelemaan. Olipa siellä kerran pidetty oikein luistelukilpailut, ja kylän pormestari ja apteekkari olivat jakaneet palkinnot. Lehden kuvaajakin oli paikalla, mutta kameran oikutellessa kuvat olivat jääneet ottamatta.
Lumi oli siellä kotona valkoista ja pehmeää, sekä kinokset olivat isoja ja kauniita. Ei siellä tuullut, vaan ilma tuntui leudolta. Toki silloinkin puettiin villapuserot ja lämpimät ylle. Ei auttanut huonoissa varusteissa mennä ulkoilemaan tai muuten olisi voinut flunssa iskeä. Hans muisteli, kuinka hän usein luisteli yhdessä Carmeritan kanssa. Heillä oli tapana pitää yhdessä kiinni Hansin kaulaliinasta, hänen toisesta ja carmeritan toisesta päästä. Näin luisteltiin yhdessä useita tunteja ympäri järvenjäätä.
Täällä tuntui olevan kaikki toisin. Täällä tuo lumikin näytti synkemmältä ja luotaan pois työntävältä. Kylmyys iski lujemmin kuin ikipäivänä voisi kuvitella. Huoltopäällikön Mercedeskin oli umpijäässä ja pakkanen oli kokonaan sen raiskannut. Se oli muovautunut luonnottomaksi möhkäleeksi, ja sitä ei olisi uskonut autoksi, ellei tiennyt että se oli seisonut tuossa samassa paikassa jo kuukauden käyttämättä. Ehkä keväällä aurinko sulattaisi sen, ja silloin sillä voisi taas ajaa. Sitä ennen kuitenkin pitäisi poistaa autonkuljettaja etupenkiltä. Hän oli istunut siellä liikahtamatta siitä asti kun auto oli tuohon jäänyt. Kukaan ei ollut jaksanut siirtää ruumista pois, ja mihin sen olisi siirtänyt. Maa oli niin jäässä, ettei haudan kaivamisesta tullut mitään.
Hans säpsähti mietteistään, kun vastaan laahusti yksinäinen kulkija joka pysähtyi hänen eteensä. Mies vain halusi tietää missä päin oli koti. Hans ei osannut neuvoa, eikä hänellä olisi edes aikaa jutella kylmyydestä vapisevan miehen kanssa. Hortoilijoita ja osastostaan eksyneitä oli muutekin liikkeellä sankoin joukoin, kuka etsi tietä kotiin, kenen oli nälkä. Useimmat vain etsivät lämpöistä nuotiota tai suojaa murhaavalta kylmyydeltä, turhaan.
Hansista kaikki tuntui tällä hetkellä yhdentekevältä, oli aivan sama mitä pakkasmittari näytti, tai satoiko lunta tai satoiko taivaalta yhtään mitään. Hän vain painoi päätä kumaraan ja puristi kaulaliinaa tiukemmin kaulaansa jatkaen samalla etenemistään.
Hänen povitaskussa oli radiosanoma, joka piti kiireisesti viedä perille.
Melkein veikkaisin Waffea.
Tarina eteni sujuvasti.Vaivattoman tuntoisesti kirjoitettu. Onko kysymyksessä taantuma?
Eikös tuolla vuosikymmenellä vielä jatkosotaa käyty?
Minähän sen naputtelin. Ensin vilkaisin muiden kirjoituksia ja sitten ajattelin laittaa hiukan erilaista tekstiä kuin aiemmin. Hansin ihastuksen kohteeksi laitoin Carmeritan ihan vain kisajärjestäjää miellyttääkseni:))
Tarinaan piti lisätä rakkauskirje jossa viitataan tulevaan raskauteen ja muuta sellaista hempeää. Mutta minulla loppuivat sanat ja lauseet, vaikka mielessäni olin aiheen ja juonen käänteet iskostanut päähäni. No, se meni tällä kertaa näin.
Tarinassa oli tarkoitus kuvata niitä tuntoja, joita niksmannit kokivat itärintamalla jossain syvällä venäjää.
Jessus sentään kun tykkäsin, nimimerkillä Nelsket kirjoitetusta sepustuksesta. Pidin sitä parhaana, ja hienostihan se pärjäsikin. Muutenkin pidän tuonkaltaisista ja eritoten just tuolla tyylillä kirjoitetusita jutuista. Ne aina pysäyttää meikäläisen.
Vaikka eihän nuo muutkaan mitään huonoja olleet.
Minulle taisi jäädä epäselväksi kuka sen psykotermian kirjoitti. Pikaisesti vilkaisin, enkä tuolta löytänyt kirjoittajan alkuperäistä nikkiä?
..mokomakin riimittelijä:=) Tuo luistelukohtaus oli viedä "jalat alta".
Tässä vois ihan paneutua onnessaan odotteleen rakkauskirjettä. Että ihan vielä raskaana pitäis vuottaa----voi taivasten tekijät!!!
Psykotermian kirjoittaja ei ole vielä paljastanut itseään. Maksia tai kuunkulkijaa veikkaan.
Täytyy myöntää taas kerran kisan olleen tasossaan loistokas. Minäkin yritin tosissani kirjoittaa itselleni vieraasta aiheesta. Luultavasti tosipaikan tullen kuolisin nälkään erämaa kämpässä. Kalastanutkaan en ole, kuin lapsena mato-ongella ja puhumattakaan mistään ansojen teosta. Jousipyssyn olen yrittänyt virittää ihan kokeilumielessä. Nuoli tais lentää ihankin muualle , kuin maalitauluun.
Arvasin kyllä, että tarinasi kirjoittaja on enempi jo kirjoittanut ja tuo Carmeritan nimen käyttö ilmiantoi kysessä olevan jonkun porukassa* olevan kirjoittajan.
Äänestyksen tulokseen uskoisin vaikuttaneen, että naiset ehkä eniten äänestivät. Lisäksi sen, että moni jätti äänestämättä.
Silti älä yritä latistaa riemuani päästä kerrankin korkeimalle pallille kisan voittajana.
*työntää tisut ojolleen ja hymyilee naama levällään*
pidin eniten tuosta Psykotermiasta. Luulin taas tapani mukaan, että laitetaan vaan 3 parasta, joista äänestetään vielä paras, joten en omassa äänestyksessäni laittanut kirjoituksia paremmuusjärjestykseen. Mutta oikein sanoit: tuo teksti psysäytti. Oli nyt sitten max-lifen, kuunkulkijan, kenen tahansa.
Kiitos sinullekin tuosta kirjoituksestasi ja mukava nähdä sinua täällä.
..pitäiskös nyt sitten diskata koko äänestys:-( Siihen menis samalla mun eka voitto. *parkuu karmeesti*
Oikeesti uskoin/luulin äänestäjien laittaneen listansa ekasta kolmaanteen ja tällä perusteella laskin keskiarvonkin.
Eipä silti, etteikö tuo Psyko" olisi ekasijan ansainnut minunkin mielestäni.
Kuinka moni ei kässännyt laittaa listaa paremmuusjärjärjästykseen?
Moniko haluasi uusintana äänestyksen?
Vaihtaisitko mielipiteesi, jos äänestys uusittaisiin?
anna olla. Kisa oli ihan hyvin järjestetty, kyse taisi olla enemmänkin minun väärästä tulkinnastani.
Usko jo nyt; sun Lumous ansaitsi kyllä voiton. Se oli hyvä, mystinen, haikea, surumielinen ja kaunis. Ajattelin, että olit todella paneutunut siihen ja olinkin hämmästynyt, kun kerroit kirjoittaneesi ihan ex tempore.
Ei mitäään uusia äänestyksiä minun mielestäni ainakaan tarvita.
...muutkaan eivät listanneet paremmuusjärjästykseen.
Aika usein on järjästetty viiden finaali ja siitä lopullinen äänestys. Porukka on muutenkin laiskaa antamaan ääniä, joten siks tein kertaäänestyksen.
Tuohon ex-tempore kirjoittamiseen on minulla oma menetelmä. Anna tarinan muodostua mielikuvituksessani lähes valmiiksi. Kirjoittaessa se sitten muuttuu omansalaiseksi.
Toki yritän pitää jutun koossa ja raamittua novellin rakenteeseen. Joskus on tullut opiskeltua
näitä eri kirjoittamisen lajeja.
Oishan se mukavaa, jos saataaisiin kisaan vaikkapa
jonkunlainen arvosteluraati.
Minä laitoin paremmuusjärjestykseen ja Lumoushan keikkui listallani kakkosena. Tässä ei mitään uusia äänestyksiä tarvita, ja voitto kuuluu sinulle.
Niin ja onnittelut voittajalle ja muillekkin. Ensimmäistä voittoa tavoittelin ihan ekoista kisoista asti ja kun sen lopulta saavutin se tuntui makealta:)
..olen itse ollut järjästämässä Taikiksen ja Millanin lisäksi, niin omissa järkätyissä ois tuntunut hiukka nololle voittaakin.
Tarinat kylläkin kirjoitan siten, kuin ne sillä kertaa itsekseen tulevat - mielytti ne ketään sitten taikka ei.
Nyt tietty tuntui makealle* päästä ekana keikkumaan, koska kaikki kirjoitti puskista. Ei ainakaan nikkillä pitänyt olla ennakko suosiota.
No sun mieliksi" ( ehdotuksesi takia) nikittömien kisan halusin järkätä.
Oikeastaan oli hämmästyttävää, että monikin kirjoittaja silti vaan arvattiin.
Taisin ehdottaa kerran sitä nikittömänä kirjoittamista. Minun mielestä se on välillä perusteltua, jo pelkästään siksi että saa kirjoitusrimaa alentumaan. Voi olla, tai luulen että kilpailuun uskaltaa silloin osallistua sellainenkin joka muuten ei siihen lähtisi.
Ihan hyviä kilpailuja olet/te järjestäneet.
Anna ääniä mielestäsi kolmelle parhaimmalle.
Kiva jos lisäksi perustelisit, vaikka muutamalla sanalla valintasi.
Luukut suljetaan tänään klo 20, joten ei muuta kuin äänestämään!
Annetahan ääniä jos ei taas Eniro kaaru seuraavillen tekosille:
työmatka jäähelvettiin / Eskimo
Lumous / Sanakuvittaja
Talvi / Kylmää on
Perusteluna luoviin harrastuksiin hyvin käytetty talvinen aika.
Talven taikaa/ Hotsy Totsy
- sykähdyttävän raikas "talven ruusu", osin haikeakin
Lumous/ Sanakuvittaja
- salaperäisyys jutuissa viehättää aina
Psykotermia/ Nelsket
- samaistuin tunnelmaan, jopa sisätiloissa
Sanakuvittaja : Lumous
-mystinen, mutta toisaalta niin todellinen. Huokauksen saattoi melkein kuulla. :)
HotsyTotsy : Talven taikaa
-romanttinen
Vampyyrivaarin runo
- yksinkertaisen kaunis
kiitos taas kirjoituskilpailusta. Tässä äänet:
Viikon mittainen talvi/vampyyrivaari
Jotenkin haikumainen, yksinkertaisuudessaan kaunis runo
Lumous/sanankuvittaja.
Salaperäinen, mystinen, haikea. Kirjoittaja kuvaa kauniisti luontoa ja Lappia, joka tottakai luo outoa taikaa.
Psykotermia/Nelsket
Tässäkin haikeutta ja uskomattoman kaunista kieltä. Toimii hyvin lyhyenä tarinana, vaikka voisi olla jostain pudemmästäkin tarinasta ote.
1. Psykotermia
2.Lumous
3.Talven taikaa
asko tynnyrin episkopaalinen lyriikka antaa vivahduksia bysanttilaisesta katekismuksesta luoden talviaiheen hyvin esiin. Sanojen käyttö muistuttaa entisajan suurten kansakoulunopettajien kurinalaista kekseliäisyyttä. Muut kamat ovat paremman väen standardilaatua.
Hotsy Totsy:Talven taikaa
Kukkinut kunnas:Oli kuin olikin
Vampyyrivaari:Viikon mittainen runo
Amerikkalainen Erik Bell oli työmatkalla Suomeen. Takana oli pitkä lento yli Atlantin ja nyt lähestyttiin Helsinki-Vantaan lentokenttää. Erik ei ollut koskaan käynyt Suomessa ja innokkaasti hän tiiraili näkymiä lentokoneen ikkunasta. Mitä p****tä, Siperiaanko tässä onkin jouduttu koneen alkaessa laskeutua umiumetsän ja kinosten keskelle auratulle kentälle! Kyltti aseman seinällä sentään vähän rauhoitti, mutta tämäkö on Nokiasta tuttu korkean teknologian maa. Miten ihmeessä tässä ylikokoisessa jäädyttämössä ylipäätään pystyy töitä tekemään tai edes pysymään hengissä?
Erikin vierailukohde on maahantuoja 150 km päässä lentoasemalta. Hieman varomattomasti hän oli kieltäytynyt isäntien ehdotuksesta noutaa hänet ja niinpä hän joutui vuokraamaan auton. Tapansa mukaan Erik otti urheilullisen ja tehokkaan auton se järkyttävästä vuokrasta huolimatta. Hieman tottumattomuus talvikeleihin pelotti, mutta nähdessään auton nastarenkaat hän uskoi selviävänsä. Autossa oli onneksi navigaattori näyttämässä reittiä.
Moottoritieltä poikettuaan lumiselle sivutielle alkoivat vaikeudet. Erik lähestyi jyrkästi vasemmalle taittuvaa kurvia liian nopeasti ja pidon hävittyä renkaista auto liukui kylki edellä ojaan pysähtyen lopulta keulan osuessa ojarumpuun. Turvatyynyjen laukeaminen suojeli Erikin vammoilta, mutta autolle kävi huonommin. Nokka oli lytyssä ja jäähdyttäjä sinkosi kuumaa vettä taivaalle kuin keisiiri.
Erik etsi kännykkäänsä hälyttääkseen apua, mutta nokialainen oli sanonut työsopimuksensa irti ojaanajossa. Kömpiessään autosta Erik astui pikkukengissä ja liituraitapuvussa lumiseen hankeen. Lumen mennessä kenkään ja paukkupakkasen käydessä kimppuun kuin yleinen syyttäjä Erikiä v****ti ja raskaasti. Vartin jäädyttyään tienposkessa hän sai pysäytettyä auton. Koska kuskin nokialaisesta oli normaaliin tapaan virrat loppu hän vei Erikin paikalliseen Esson baariin soittamaan apua.
Taksin tullessa baarin pihalle Erikillä oli mitta täynnä talvista Suomea. Hän pyysi taksisuharia ajamaan kiireesti takaisin lentoasemalle. Hoidettuaan asiansa vuokraamon kanssa hän otti ensimmäisen paluulennon takaisin Amerikkaan. Siemaillessaan lentokoneessa kahvia ja konjakkia hän alkoi rauhoittua. Vakaan päätöksen hän kuitenkin teki. Tuohon jäähelvettiin hän ei ikinä enää palaisi. Ja sitä paitsi hittoako he edes tekisivät hankien keskellä hänen yrityksensä edustamilla tuotteilla - rantapalloilla ja lainelaudoilla.
Kyseessä lienee kirjoittamista pitempään harjaoittanut kirjoittaja. Vois olla ---saattaisi olla Jermunkin tekstiä?
Max-Life.
NorMix. Tai koltiainen.
vaikka en Jermu olekaan :))
ollakin :))
Olen ihan ällikällä lyöty:=)
Sinussa elää selvä kirjailija. Ei silti, etteikö sinusta uskoisi tarinaa syntyvän. Mutta tämä oli kuitenkin ihan uusi näkökulma tuotantoosi.
'mie taijan pussata nyt sinnuu*
Keskiarvolaskennan mukaan ensimmäisen sijan nappasi:
Lumous / sanankuvittaja
Toseksi kipusi:
Talven taika /Hotsy Totsy
Kolmannelle pallille heilahti:
Psykotermia /Nelsket
Parhaimmat onnitteluni voittajille ja lämpöiset kiitokset äänestäjille.
Nyt sitten voitte arvuutella löytyykö nimimerkkien takaa tuttuja nikkejä.
Lumous vaikutti järjästäjän käsialalta?
"Talven taikaa" voisi olla toisaalla joukoista poistuneen kisan tarinan "Ossin" kirjoittaja, jonka henkilöllisyys ei tuolloinkaan itselleni paljastunut.
..luulin ihankin täpynä, ettei käsialani" näy:-(
Sinulla on tietty tyyli ja muutamia 'tavaramerkkejä'. :)
Terv. äänestäjä 'Kolmelta kantilta'.
Kerrankin luulin kirjoittaneeni täysin piilosta.
Myönnä naputelleeni tarinan lonkalta.
Tosin tuon lapin lumon olen realissakin kokenut ja kuunnellut noiden mennikkäisten" kummallisia tarinoita.
Niin ja olen jopa joskus käväissyt rummun säestyksellä shamaanimatkallakin.
Tuli kauhee kaipuu lappiin.
..mitkä ihmeen tavaramerkit...? Paljasta het minullekin! Haluan tietää seuraavaa kertaa varten varoakseni? Tyyli on jo vaikeampi ihan kokonaan muuksi muuttaa.
"Psykotermian" kirjoittajaksi veikkailen Kuunkulkijaa, tai sitten Max-lifeä, ellei peräti yopollo ole intoutunut pitempään kirjoitusrupeamaan?
..välähti minunkin mielessäni. Pidin tekstistä.
Pienessä paketissa tarkaan harkitut sanat.
Vois tietysti olla pollokin.
...muutkin ovat arvanneet: tää oli niin SikurLiinamainen. Kaunis ja mystinen tarina.
...ei ollut. Minä tunnustan syyllisyyteni. Tuohon runooni en muuten itse ole lainkaan tyytyväinen; kaikesta näkyy, että se on tehty kiireessä (ainakin minulle itselleni). Kiitos kuitenkin äänestäjille.
PS. Kuka on Ossi?
mieleen max-life tai yopollo myöskin. Tai Zone tai NorMix. Tai...
Ossi oli erään tarinan hellyttävä HAHMO, kirjoittaja jäi arvailujen varaan ja jotenkin runosi sävy viittoili siihen suuntaan.
Jos tuo oli kiireessä tehty kisasuoritus niin mietittäväksi jää millaisia ne oikein harkitut ovatkaan.
Ps. Olen kuvitellut Sinut ja Tapatoimittajan samaksi henkilöksi, meninkö siinäkin metsään?
pitää itsellekin jättää.
ei ne harkitutkaan kovin kummoisia ole. Niitä harkitsee vaan sitten niin kauan, ettei tule lähetetyksi edes kisailemaan.
Kyllä me tapatoimittajan kanssa eri henkilöitä olemme, vaikka joskus (aika usein) toivoisin omaavani hänen verbaaliset kykynsä. Tämä alter ego -systeemi lähti varmaan jo vuosia sitten, kun epäiltiin monen täällä kirjoittavan olevan esiintyvän useammalla nikillä. Jolloin ajateltiin mm., että minä ja tapatoimittaja kirjoitamme samalta näppikseltä.
Ossia en kyllä nyt vieläkään saa mieleeni...
tietty Zone...tai...oisko Katumiehen...?
Hämillisen onnellisena tässä kiittelen kaikia osaanottajia todeten taas kerran, että loistokkaita tekstejä saitte tehdyksi.
Ketuttaa hiukka ettei ääniä silti saatu enempää esille!
Kiitos ja kumarrus heille jotka vaivautuivat. Häpeän tunnustaa etten itse ehtinyt äänestää. Saunailta meni myöhäseksi:D
Toivon mukaan kaikki korvalliset* käyvät näytillä.
Kisa oli lennokas ja rimaa riitti päästä äänestäjien listoille.
Nyt oli mahdollisuus heilläkin osallistua, jotka kitisevät lähes joka kisan yhteydessä sisäpiirisiitoksista.
Tietysti runon ja tarinan asettaminen samalle viivalle ei välttämättä ole kohtuullista. Mutta sovussa ne nyt näyttivät asettuvan samaan rintamaan.
Kirjoittaminen on hauskaa. Parasta tässä on saada kirjoittajat panemaan parastaan ja innostumaan.
Mutta myähän ollaankin tosi kultturelleja- eiks jeh!
Hurlumiska vois avata juhlakuppilansa. Päästäis kunnolla irroittelemaan.