19. päivä Tammikuuta 2003 Sunnuntai
Kuopion vankila 93 päivää vapautumiseeni.
Huomenna on sitten matka kohti Keravaa, inhottaa vaan se matka. Mietin tässä, että millainen mahtaa Keravan matkaselli olla? Pääsisinköhän minä tänne Kuopioon istumaan lopputuomiota?
Jos jo tänään jännittää näin valtavasti niin miten paljon mahtaakaan huomenna jännittää.
(Muita päivänaskareita)
Tänään näen Parkkisen Erkin viimeisen kerran, toivottavasti koko elinaikanani. Tänään tulee enkelin kosketus ja se on hyvä juttu. Kyllä tämä kolme kuukautta menee nopeasti jos vain Keravalla olisi hyvä olla. Kyllä jännittää valtavasti.
Kirjoitan tämän sitten tietokoneella puhtaaksi versioksi.
(Muita päivänaskareita)
Voisinkohan päästä Turkuun? Tai voisinkohan päästä tänne istumaan lopputuomiota? Toivottavasti saisin olla rauhassa Keravalla,
Mutta kohta koittaa vapaus ja se on todella hieno asia. Inhottaa vaan kuljetella näitä tavaroita.
(Muita päivänaskareita)
Sain tänään hyviä neuvoja siitä miten Keravalla kannattaa olla. esimerkiksi ei kannata kertoa mitään ylimääräistä itsestänsä ja kannataa olla vain kaikessa rauhassa. Siellä on kuulema olevinaan omasta mielestään todella kovia jätkiä.
Kaveri kertoi, että voisin päästä tuohon Onnelaan joka on vankilan vieressä toimiva avo-osasto.
Huomenna on lähtö jolloinkin kahden aikaan ja Keravalla olen joskus Tiistaina.
JOs ne rupeaa kiusaamaan niin pyrin välittömästi pois sieltä. Toivottavasti en saa selkääni.
Junamatka on varmaan taas tavattoman stressaava, toivottavasti saisin matkustaa yksin siinä junan kopissa.
Vantaalla saan varmaan pienen matkasellin, jos siellä on sellaisia.
Minua inhottaa niin jättää Pohjois-Savo ja lähteä etelään todella kovien 15- vuotiaiden seuraan.
Nopeasti se aika menee, toivottavasti! Minä inhoan Etelä-Suomea ja luulen, että inhoan myös Keravaa, toivottavasti saan olla rauhassa.
Vartijat ovat tietysti aivan kauheita ja jos ne ovat opiskelijoita niin silloin ne ovat todella tarkkoja.
Pelottaa vaan, että minua kiusataan siellä voi kamala! Entä jos siellä on tuttuja ylä asteelta, silloin ainakin minua tullaan kiusaamaan kuten koulussa.
Huumeita en ota, vaikka tarjottaisiin. Siellä Keravalla on kuulema aika levotonta juuri huumeiden vuoksi.
Jos toiset rupeavat kiusaamaan minua niin kerron siitä vartijoille mutta entä jos ne eivät teekään sitten mitään? Mutta toivottavasti kukaan ei kiusaa.
Jumala suojelkoon minua.
Ps. Äiti ja isä on taas humalassa, ne on ruvennut juomaan taas reilusti.
(viimeinen lause jossa kerroin vanhempieni juomisesta yllätti itseni, olin tuolloin vieraalla maaperällä vailla tuttuja vailla ystäviä ja olin lähdössä kauksi kotikonnuilta vielä vieraammalle maaperälle jossa ei tuttuihin voisi edes törmätä ja siksi minulla oli tuolloin hivenen orpo olo eikä asiaa helpottanut varmasti yhtään se, että vanhemmatkaan ei olleet mukana kuvioissa, olin ihan yksin... tai siltä tuntui)
Toivottavasti en joudu Keravalla asumaan kovin monen henkilön kanssa samassa sellissä.
Kuopion vankila 93 päivää vapautumiseeni.
Huomenna on sitten matka kohti Keravaa, inhottaa vaan se matka. Mietin tässä, että millainen mahtaa Keravan matkaselli olla? Pääsisinköhän minä tänne Kuopioon istumaan lopputuomiota?
Jos jo tänään jännittää näin valtavasti niin miten paljon mahtaakaan huomenna jännittää.
(Muita päivänaskareita)
Tänään näen Parkkisen Erkin viimeisen kerran, toivottavasti koko elinaikanani. Tänään tulee enkelin kosketus ja se on hyvä juttu. Kyllä tämä kolme kuukautta menee nopeasti jos vain Keravalla olisi hyvä olla. Kyllä jännittää valtavasti.
Kirjoitan tämän sitten tietokoneella puhtaaksi versioksi.
(Muita päivänaskareita)
Voisinkohan päästä Turkuun? Tai voisinkohan päästä tänne istumaan lopputuomiota? Toivottavasti saisin olla rauhassa Keravalla,
Mutta kohta koittaa vapaus ja se on todella hieno asia. Inhottaa vaan kuljetella näitä tavaroita.
(Muita päivänaskareita)
Sain tänään hyviä neuvoja siitä miten Keravalla kannattaa olla. esimerkiksi ei kannata kertoa mitään ylimääräistä itsestänsä ja kannataa olla vain kaikessa rauhassa. Siellä on kuulema olevinaan omasta mielestään todella kovia jätkiä.
Kaveri kertoi, että voisin päästä tuohon Onnelaan joka on vankilan vieressä toimiva avo-osasto.
Huomenna on lähtö jolloinkin kahden aikaan ja Keravalla olen joskus Tiistaina.
JOs ne rupeaa kiusaamaan niin pyrin välittömästi pois sieltä. Toivottavasti en saa selkääni.
Junamatka on varmaan taas tavattoman stressaava, toivottavasti saisin matkustaa yksin siinä junan kopissa.
Vantaalla saan varmaan pienen matkasellin, jos siellä on sellaisia.
Minua inhottaa niin jättää Pohjois-Savo ja lähteä etelään todella kovien 15- vuotiaiden seuraan.
Nopeasti se aika menee, toivottavasti! Minä inhoan Etelä-Suomea ja luulen, että inhoan myös Keravaa, toivottavasti saan olla rauhassa.
Vartijat ovat tietysti aivan kauheita ja jos ne ovat opiskelijoita niin silloin ne ovat todella tarkkoja.
Pelottaa vaan, että minua kiusataan siellä voi kamala! Entä jos siellä on tuttuja ylä asteelta, silloin ainakin minua tullaan kiusaamaan kuten koulussa.
Huumeita en ota, vaikka tarjottaisiin. Siellä Keravalla on kuulema aika levotonta juuri huumeiden vuoksi.
Jos toiset rupeavat kiusaamaan minua niin kerron siitä vartijoille mutta entä jos ne eivät teekään sitten mitään? Mutta toivottavasti kukaan ei kiusaa.
Jumala suojelkoon minua.
Ps. Äiti ja isä on taas humalassa, ne on ruvennut juomaan taas reilusti.
(viimeinen lause jossa kerroin vanhempieni juomisesta yllätti itseni, olin tuolloin vieraalla maaperällä vailla tuttuja vailla ystäviä ja olin lähdössä kauksi kotikonnuilta vielä vieraammalle maaperälle jossa ei tuttuihin voisi edes törmätä ja siksi minulla oli tuolloin hivenen orpo olo eikä asiaa helpottanut varmasti yhtään se, että vanhemmatkaan ei olleet mukana kuvioissa, olin ihan yksin... tai siltä tuntui)
Toivottavasti en joudu Keravalla asumaan kovin monen henkilön kanssa samassa sellissä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.