Miten ihminen näkee uskon ?
Mun mielestä tärkein asia uskossa on Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan. Ihmisen ymmärrys suurissa asioissa on rajallinen, vaikka viisauttakin Jumala on ihmisille suonut.
Pelastunut ja uskoon tullut ihminen, luettuaan raamattua vuosikaudet ja kuultuaan monet saarnat, luettuaan monet hengelliset kirjat, tietää ja ymmärtää kuitenkin vain osan siitä kaikesta mitä uskoon ja pelastukseen ja iankaikkiseen elämään kuuluu.
Kaikki uskovat eivät jaksa tai ymmärrä tutustua Jumalaan sanaan kovinkaan ahkerasti ja perusteellisesti. Monella uskomattomalla ihmisellä on paljon kysyttävää uskovilta, mutta uskovilla on monesti vaikeuksia vastata asioihin, joita he itsekkään eivät aina niin tiedä.
Pelastuksen kannalta on tarpeellista tuntea evankeliumi ja Jumalan voima. Uskova ihminen joka on ahkerasti lukenut raamattua, ei ole kovinkaan helppo saalis niille, jotka tahtovat tarjota hänelle jotakin muuta evankeliumin tilalle ja jonkun toisen, Jeesuksen Kristuksen tilalle.
Mutta on ihmisiä, jotka syystä tai toisesta, eivät paljoa raamattua tutki, ihmisiä jotka eivät tiedä uskosta kuin hiukan uskon perusteita, mutta eivät ole sen enempää sanan tutkimiseen aikaansa käyttäneet.
Sellaisten ihmisten kannalta, olisi hyvä olla seurakuntia, joissa raamattua opetetaan perusteellisesti ja joissa kaikki uskon kannalta tarpeelliset asiat opetettaisiin sillä tavalla että seurakuntalaiset pääsivät kasvamaan uskossaan vahvoiksi.
Murheekseni olen huomannut, monen seurakunnan kohdalla, Jumalan sanan opetuksen olevan melko vähäistä ja sanan opettajien kyvyn opettaa, olevan melko heikko.
Uskova ihminen ei itsessään kovinkaan paljoon pysty, ihmisen oma voima on rajattu, toiset saavat ahkeruudella ja päättäväisyydellä enemmän aikaan, mutta ihminen jota Jumala voi käyttää ja jonka toimintaa Jumala voi siunata, kantaa paljon hedelmää ja on hyödyksi ympärillään oleville ihmisille.
On Jumalan armoa ja rakkautta, jos saa olla edes hetken ajan elämästään Jumalan käytössä. Monessa seurakunnassa tarvittaisiin sananjulistajia, joilla on Jumalan antama lahja opettaa, myös armolahjoja monikin seurakunta tarvitsisi.
Moni seurakunta elää jonkinlaisessa köyhyydessä ja kurjuudessa, vaikka aineellisesti on enemmän kuin aikaisemmin, hengellisesti puuttuu paljon. Erilaista toimintaa on paljon ja monenlaisia kokouksia, mutta ihmisiä tulee harvoin uskoon ja sananjulistajista ja vastuunkantajista ja evankelistoista on koko ajan pulaa.
Vaikka usko on iloinen ja onnellinen asia, kuitenkin jokaisen ymmärtäväisen uskovan sydämessä ja ymmärryksessä asuu Jumalan pelko, niin että uskova ihminen ymmärtää, etteivät kaikki ihmiset pelastu, eivätkä kaikki uskoon tulleet ihmiset jaksa perille asti. Uskovilla on vastuu lähimmäisistään, hän voi vaikuttaa siihen omalta osaltaan, että toisetkin pääsevät perille asti.
Ymmärtäväinen uskova ihminen tietää, ettei ole olemassa pelastusautomaattia, vaan pelastuksen voi menettää, synnin josta ei tehdä parannusta ja myös valvomattomuuden ja välinpitämättömyyden tähden.
Ymmärtäväinen uskova tuntee murhetta siitä, että osa hänenkin tuntemiaan uskovia, rakastuu siihen mitä tämä maailma tarjoaa, ja he jättävät sen vuoksi oman seurakuntansa ja jättävät Jeesuksen Kristuksen ja menevät etsimään maailmasta lyhytaikaista nautintoa.
Hän tietää myös sen että muutamat ihmiset, jotka kerran tulivat uskoon ja tekivät työtä seurakunnassa, ovat nykyisin jossakin toisenlaisessa evankeliumissa ja toisessa hengessä, niin ettei heidän kanssaan enää ole hengen yhteyttä.
Ymmärtäväinen uskova tietää sen, että vaikka hän tänään kokee itsensä vahvaksi ja kaikki näyttää varsin hyvältä, tulevaisuudessa saattaa olla edessä vaikeuksia ja synnin houkutuksia, joiden tullessa, hänellekin voi käydä huonosti.
Siksi hän rukoilee, että Jumala hänet kaikesta pahasta varjelisi. Hän kuulee ja näkee, miten toiset ovat langenneet, vaikka olivat kerran päässeet kurjasta alkoholin tai huumeiden tai muun orjuuttavan asian siteistä vapaiksi Jumalan lapsiksi, mutta ovat nykyisin valvomattomuuden ja ylpeyden tähden, palanneet sinne mistä aikoinaan tulivat.
Ihminen ei kovinkaan mielellään ajattele ikäviä ja synkkiä asioita, mutta vaikka kuinka ajattelisi kauniita ja hyviä ja onnellisia asioita, silti elämässä tulee vastaan vastoinkäymisiä ja murheita ja tappioita.
Koen niin, että tämän ajan uskovien keskuudessa, pelastusta ja uskoa, ei oteta kovinkaan tosissaan,
vaan tahdotaan mennä taivaaseen laulaen ja tanssien ja hauskaa pitäen, ikään kuin Jeesuksen seuraaminen
olisi samanveroinen pieni asia, kuin hmm ompeluseuraan kuuluminen tai halpahintainen vakuutus, joka
voidaan unohtaa lipaston alimpaan laatikkoon, josta se kaivetaan esille, sitten kun ikää on tullut ja elämän
loppu näyttää olevan lähellä.
Muinoin opetettiin että kaikki ovat autuaita, että kaikki pelastuvat, nykyisin on hmm herätyksiä, joissa tullaan johonkin uskoon kepeästi, uskoon joka ei mitään edellytä, uskoon mikä ei mitään vaadi, jota jaellaan halvalla, jokaiselle joka kätensä nostaa pystyyn. Uskoon jossa nauretaan eksytyksille ja pilkataan ja herjataan henkivaltoja, uskoon jossa pöyhkeillään ilmestyksillä, uskoon jossa ylpeillään sairaiden parantumisilla, mutta jossa on kuitenkin vain tyhjät kulissit, pelastus ilman Jeesusta Kristusta ja Hänen evankeliumiaan. Surullista.
Tätäkin foorumia lukiessa tulee mieleen se, että monelle usko, on kuin leikkiä, pilaa ja hauskanpitoa, eikä mikään oikea ja todellinen asia, vaan jotakin halpaa ja vähäarvoista, jolla leikitään kuin lapset.
Joskus mietin itseänikin, ymmärränkö todella miten vakavasta asiasta on kyse, kun puhutaan pelastuksesta, jonka toinen vaihtoehto on iankaikkinen kadotus.
Toivon että Jumala soisi tämänkin foorumin hyville ihmisille viisautta ja ymmärrystä ja hengellistä näkökykyä, ettei se kaikki usko, mikä nyt on havaittavissa, olisi joskus haihtunut olemattomiin, valvomattomuuden ja välinpitämättömyyden ja väärän itsevarmuuden vuoksi.
Mun mielestä tärkein asia uskossa on Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan. Ihmisen ymmärrys suurissa asioissa on rajallinen, vaikka viisauttakin Jumala on ihmisille suonut.
Pelastunut ja uskoon tullut ihminen, luettuaan raamattua vuosikaudet ja kuultuaan monet saarnat, luettuaan monet hengelliset kirjat, tietää ja ymmärtää kuitenkin vain osan siitä kaikesta mitä uskoon ja pelastukseen ja iankaikkiseen elämään kuuluu.
Kaikki uskovat eivät jaksa tai ymmärrä tutustua Jumalaan sanaan kovinkaan ahkerasti ja perusteellisesti. Monella uskomattomalla ihmisellä on paljon kysyttävää uskovilta, mutta uskovilla on monesti vaikeuksia vastata asioihin, joita he itsekkään eivät aina niin tiedä.
Pelastuksen kannalta on tarpeellista tuntea evankeliumi ja Jumalan voima. Uskova ihminen joka on ahkerasti lukenut raamattua, ei ole kovinkaan helppo saalis niille, jotka tahtovat tarjota hänelle jotakin muuta evankeliumin tilalle ja jonkun toisen, Jeesuksen Kristuksen tilalle.
Mutta on ihmisiä, jotka syystä tai toisesta, eivät paljoa raamattua tutki, ihmisiä jotka eivät tiedä uskosta kuin hiukan uskon perusteita, mutta eivät ole sen enempää sanan tutkimiseen aikaansa käyttäneet.
Sellaisten ihmisten kannalta, olisi hyvä olla seurakuntia, joissa raamattua opetetaan perusteellisesti ja joissa kaikki uskon kannalta tarpeelliset asiat opetettaisiin sillä tavalla että seurakuntalaiset pääsivät kasvamaan uskossaan vahvoiksi.
Murheekseni olen huomannut, monen seurakunnan kohdalla, Jumalan sanan opetuksen olevan melko vähäistä ja sanan opettajien kyvyn opettaa, olevan melko heikko.
Uskova ihminen ei itsessään kovinkaan paljoon pysty, ihmisen oma voima on rajattu, toiset saavat ahkeruudella ja päättäväisyydellä enemmän aikaan, mutta ihminen jota Jumala voi käyttää ja jonka toimintaa Jumala voi siunata, kantaa paljon hedelmää ja on hyödyksi ympärillään oleville ihmisille.
On Jumalan armoa ja rakkautta, jos saa olla edes hetken ajan elämästään Jumalan käytössä. Monessa seurakunnassa tarvittaisiin sananjulistajia, joilla on Jumalan antama lahja opettaa, myös armolahjoja monikin seurakunta tarvitsisi.
Moni seurakunta elää jonkinlaisessa köyhyydessä ja kurjuudessa, vaikka aineellisesti on enemmän kuin aikaisemmin, hengellisesti puuttuu paljon. Erilaista toimintaa on paljon ja monenlaisia kokouksia, mutta ihmisiä tulee harvoin uskoon ja sananjulistajista ja vastuunkantajista ja evankelistoista on koko ajan pulaa.
Vaikka usko on iloinen ja onnellinen asia, kuitenkin jokaisen ymmärtäväisen uskovan sydämessä ja ymmärryksessä asuu Jumalan pelko, niin että uskova ihminen ymmärtää, etteivät kaikki ihmiset pelastu, eivätkä kaikki uskoon tulleet ihmiset jaksa perille asti. Uskovilla on vastuu lähimmäisistään, hän voi vaikuttaa siihen omalta osaltaan, että toisetkin pääsevät perille asti.
Ymmärtäväinen uskova ihminen tietää, ettei ole olemassa pelastusautomaattia, vaan pelastuksen voi menettää, synnin josta ei tehdä parannusta ja myös valvomattomuuden ja välinpitämättömyyden tähden.
Ymmärtäväinen uskova tuntee murhetta siitä, että osa hänenkin tuntemiaan uskovia, rakastuu siihen mitä tämä maailma tarjoaa, ja he jättävät sen vuoksi oman seurakuntansa ja jättävät Jeesuksen Kristuksen ja menevät etsimään maailmasta lyhytaikaista nautintoa.
Hän tietää myös sen että muutamat ihmiset, jotka kerran tulivat uskoon ja tekivät työtä seurakunnassa, ovat nykyisin jossakin toisenlaisessa evankeliumissa ja toisessa hengessä, niin ettei heidän kanssaan enää ole hengen yhteyttä.
Ymmärtäväinen uskova tietää sen, että vaikka hän tänään kokee itsensä vahvaksi ja kaikki näyttää varsin hyvältä, tulevaisuudessa saattaa olla edessä vaikeuksia ja synnin houkutuksia, joiden tullessa, hänellekin voi käydä huonosti.
Siksi hän rukoilee, että Jumala hänet kaikesta pahasta varjelisi. Hän kuulee ja näkee, miten toiset ovat langenneet, vaikka olivat kerran päässeet kurjasta alkoholin tai huumeiden tai muun orjuuttavan asian siteistä vapaiksi Jumalan lapsiksi, mutta ovat nykyisin valvomattomuuden ja ylpeyden tähden, palanneet sinne mistä aikoinaan tulivat.
Ihminen ei kovinkaan mielellään ajattele ikäviä ja synkkiä asioita, mutta vaikka kuinka ajattelisi kauniita ja hyviä ja onnellisia asioita, silti elämässä tulee vastaan vastoinkäymisiä ja murheita ja tappioita.
Koen niin, että tämän ajan uskovien keskuudessa, pelastusta ja uskoa, ei oteta kovinkaan tosissaan,
vaan tahdotaan mennä taivaaseen laulaen ja tanssien ja hauskaa pitäen, ikään kuin Jeesuksen seuraaminen
olisi samanveroinen pieni asia, kuin hmm ompeluseuraan kuuluminen tai halpahintainen vakuutus, joka
voidaan unohtaa lipaston alimpaan laatikkoon, josta se kaivetaan esille, sitten kun ikää on tullut ja elämän
loppu näyttää olevan lähellä.
Muinoin opetettiin että kaikki ovat autuaita, että kaikki pelastuvat, nykyisin on hmm herätyksiä, joissa tullaan johonkin uskoon kepeästi, uskoon joka ei mitään edellytä, uskoon mikä ei mitään vaadi, jota jaellaan halvalla, jokaiselle joka kätensä nostaa pystyyn. Uskoon jossa nauretaan eksytyksille ja pilkataan ja herjataan henkivaltoja, uskoon jossa pöyhkeillään ilmestyksillä, uskoon jossa ylpeillään sairaiden parantumisilla, mutta jossa on kuitenkin vain tyhjät kulissit, pelastus ilman Jeesusta Kristusta ja Hänen evankeliumiaan. Surullista.
Tätäkin foorumia lukiessa tulee mieleen se, että monelle usko, on kuin leikkiä, pilaa ja hauskanpitoa, eikä mikään oikea ja todellinen asia, vaan jotakin halpaa ja vähäarvoista, jolla leikitään kuin lapset.
Joskus mietin itseänikin, ymmärränkö todella miten vakavasta asiasta on kyse, kun puhutaan pelastuksesta, jonka toinen vaihtoehto on iankaikkinen kadotus.
Toivon että Jumala soisi tämänkin foorumin hyville ihmisille viisautta ja ymmärrystä ja hengellistä näkökykyä, ettei se kaikki usko, mikä nyt on havaittavissa, olisi joskus haihtunut olemattomiin, valvomattomuuden ja välinpitämättömyyden ja väärän itsevarmuuden vuoksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luin huolella kirjoituksesi. Monesta tärkeästä ja vakavasta asiasta kirjoitit.
Rukoukseni on, että Jumala asettaisi jokaiseen seurakuntaan opettajia, jotka Hän itse on tuohon tehtävään kouluttanut ja armoittanut. Jumalan seurakunnassa itse itselleen omittu virka ei ole kanssamatkaajille miksikään hyödyksi ja siunaukseksi. Tarvitsemme kipeästi Jumalan armoituksen saaneita opettajia, sillä "missä opetus puuttuu, siellä kansa käy kurittomaksi".
Paavali rukoili, että Jumala avaisi uskovaisten sydämen silmät, jotta he ymmärtäisivät, kuinka suuri on se pelastus, johon heidät on kutsuttu ja kuinka suuri pakanain keskuudessa tämän kirkkauden salaisuus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.
Harvinaista herkkua tällä palstalla!
Osuit kyllä monien asioiden ytimeen, joista tänään ollaan epätietoisia monissa seurakunnissa.
Sain siitä kyllä itsekkin hyvää ajattelemisen aihetta, uskon kyllä, että asiasi on saatu Pyhän Hengen lähettämänä , ja vaikka ei niin kovin tulisi kommentteja, niin kyllä monet varmaan lukevat ja saavat aiheen ajatella asioita.
Pelastus otetaan todella kuin hattu hyllyltä, päähän ja menoksi.
Sitten seurakuntiin tulee "fiksuja" käännynnäisiä, uudestisyntymättömiä, pääsevät erinäisiin tehtäviin, ja koska heillä ei ole Hengen yhteyttä ylös eikä seurakuntaan, niin eksytyksen henget ovat päässeet juuri tätäkautta sisälle seurakuntiin.
Tullaan esm. luterilaisesta kirkosta, oletetaan olevansa uskossa, kasteella käydään muodollisesti, mitään todellista uudestisyntymää ei ole henkilön kohdalla koskaan tapahtunutkaan.
Ja arvata saattaa, kun tälläisistä, omissaan varmaan viisaita ja päteviä moniin asioihin, valitaan vanhimmistoja ja jopa saarnaajia, mutta tärkein ja ratkaisevin puutuu, niin puuttuu kaikki, ellei ole Kristuksen Jeesuksen sisäistä tuntemusta.
Puhuit aikuiskasteesta naulan kantaan.Aikuiskaste ja kuuluminen helluntaiseurakuntaan ei vielä takaa iankaikkista elämää.Sanottakoon selvyyden vuoksi vielä,että kuulun aikuiskasteen puolustajiin,kun kysymyksessä on nk."kasteasia". Terv:Profeetta Henri Puumala.HKI.
että kaste ja seurakunta pelastaa? Minä en ole sellaista opettanut !
Aamen!