25.päivä Tammikuuta 2003 Lauantai
Keravan nuorisovankila 87 päivää vapautumiseeni.
Rappukäytävän seinällä on lappu jossa lukee "Länsipään putsar ja sitten on minun nimeni" Ihan kuin olisi joku erikoisen tärkeä työ. Pitäisköhän laittaa oveen lappu jossa lukisi "Putsari" HEHEH
Yritin nyt aamulla soittaa kotiini mutta se tuuttaa varattua kokoajan samoin pikkuveljeni numero. Mikähän ihme siinä on?
Olen ruvennut nukkumaan aikaisemmin ja olen päivisin paljon virkeämpi ja se on hyvä.
Hitto kun syöntiin meneminen on vaikeaa kun kaikki toljottaa ja se ei ole oikein mukavaa.
(Muita pävänaskareita)
Sain nyt yhteyden kotiin, mikähän lie ollut.
On aika jännä ajatella, että olen näiden kahden osaton putsari (eli puoliavo-osaston ja vastaanotto-osaston) Kyllähän se on aikamoinen tehtävä kun on vastuulla osastojen yleinen siisteys, jokaisen oma selli on heidän itsensä vastulla.
Palkkaa maksetaan 0,57€ tunnilta ja hyvin tehdystä työstä saa 30% palkankorotuksen.
Ei taida tällä osastolla olla mitään hirmuisen hulluja imisiä ja se on vaan hyvä. Pitää vain mennä kotiin eikun siis mukaan.
Hyvin menee varmaan tämäkin päivä.
26. päivä Tammikuuta 2003 Sunnuntai
Keravan nuorisovankila 86 päiivää vapautumiseeni.
Tänäänkään ei ole töitä, toivon että huominen tulisi nopeasti niin saisin työskennellä vaikka se onkin raskasta työtä.
Mutta, tänään tulee enkelin kosketus, mitähän se tälläkertaa mahtaa käsitellä? Harmi kun viikonloput menee hitaasti, tekisi mieli päästä jo töihin mutta onneksi huomenna pääsen.
Ruokailuun meno on minulla kyllä ´tavattoman vaikeaa, pitäisi vain yrittää mennä vaikka olen kyllä tähän asti joka kerta mennytkin.
Joka aamu minulle tulee aluksi huono olo kun muistan missä olen, aika menee nopeasti ja pian on Huhtikuu ja pääsen vapaaksi.
Olen ollut jo kuusi kuukautta kiinni niin ei se kolme kuukautta enää tunnu niin pitkältä.
Sitä ryhtyy pikkuhiljaa kaipaamaan pizzaa ja muita herkkuja. pitää tehdäö kakku kun pääsen kotiin, sitten onkin paljon kertomista siitä mitä kaikkea on tapahtunut melkein vuoden aikana.
Lämmin kesä odottaa vaan minua ja onkohan siskontytöt mahtaneet muuttua paljonkin, toivottavasti ei. Vapauduttuani näen myös uuden kodin ja myös siskon uuden talon.
Jokohan kaksoisveljeni on palannut takaisin karkureissultaan, toivottavasti ei tee mitään tyhmää.
(Huomasin tuossa että Keravan parempi ilmapiiri vaikutti mielialaani valtava paljon parempaan suuntaan, oletkin ehkä huomannut että en käytä perheenjäsenieni nimiä en tietenkään laita niitä tänne kuten en paikkakuntiakaan ainakaan tarkoituksellisesti)
Keravan nuorisovankila 87 päivää vapautumiseeni.
Rappukäytävän seinällä on lappu jossa lukee "Länsipään putsar ja sitten on minun nimeni" Ihan kuin olisi joku erikoisen tärkeä työ. Pitäisköhän laittaa oveen lappu jossa lukisi "Putsari" HEHEH
Yritin nyt aamulla soittaa kotiini mutta se tuuttaa varattua kokoajan samoin pikkuveljeni numero. Mikähän ihme siinä on?
Olen ruvennut nukkumaan aikaisemmin ja olen päivisin paljon virkeämpi ja se on hyvä.
Hitto kun syöntiin meneminen on vaikeaa kun kaikki toljottaa ja se ei ole oikein mukavaa.
(Muita pävänaskareita)
Sain nyt yhteyden kotiin, mikähän lie ollut.
On aika jännä ajatella, että olen näiden kahden osaton putsari (eli puoliavo-osaston ja vastaanotto-osaston) Kyllähän se on aikamoinen tehtävä kun on vastuulla osastojen yleinen siisteys, jokaisen oma selli on heidän itsensä vastulla.
Palkkaa maksetaan 0,57€ tunnilta ja hyvin tehdystä työstä saa 30% palkankorotuksen.
Ei taida tällä osastolla olla mitään hirmuisen hulluja imisiä ja se on vaan hyvä. Pitää vain mennä kotiin eikun siis mukaan.
Hyvin menee varmaan tämäkin päivä.
26. päivä Tammikuuta 2003 Sunnuntai
Keravan nuorisovankila 86 päiivää vapautumiseeni.
Tänäänkään ei ole töitä, toivon että huominen tulisi nopeasti niin saisin työskennellä vaikka se onkin raskasta työtä.
Mutta, tänään tulee enkelin kosketus, mitähän se tälläkertaa mahtaa käsitellä? Harmi kun viikonloput menee hitaasti, tekisi mieli päästä jo töihin mutta onneksi huomenna pääsen.
Ruokailuun meno on minulla kyllä ´tavattoman vaikeaa, pitäisi vain yrittää mennä vaikka olen kyllä tähän asti joka kerta mennytkin.
Joka aamu minulle tulee aluksi huono olo kun muistan missä olen, aika menee nopeasti ja pian on Huhtikuu ja pääsen vapaaksi.
Olen ollut jo kuusi kuukautta kiinni niin ei se kolme kuukautta enää tunnu niin pitkältä.
Sitä ryhtyy pikkuhiljaa kaipaamaan pizzaa ja muita herkkuja. pitää tehdäö kakku kun pääsen kotiin, sitten onkin paljon kertomista siitä mitä kaikkea on tapahtunut melkein vuoden aikana.
Lämmin kesä odottaa vaan minua ja onkohan siskontytöt mahtaneet muuttua paljonkin, toivottavasti ei. Vapauduttuani näen myös uuden kodin ja myös siskon uuden talon.
Jokohan kaksoisveljeni on palannut takaisin karkureissultaan, toivottavasti ei tee mitään tyhmää.
(Huomasin tuossa että Keravan parempi ilmapiiri vaikutti mielialaani valtava paljon parempaan suuntaan, oletkin ehkä huomannut että en käytä perheenjäsenieni nimiä en tietenkään laita niitä tänne kuten en paikkakuntiakaan ainakaan tarkoituksellisesti)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.