Kuuntelin radiosta, kuinka joku näytelmäkirjailija kehui piispa Riekkisen kirjoitusta, jonka oli lukenut jostain SAK:laisen ammattijärjestön lehdestä. Siinä Riekkinen kovin sanoin tuomitsi nykyisen saatanallisen menon, jossa "köyhä myydään kenkäparista". Riekkinen vaati yhteiskunnalta ja bisnesmaailmalta humaanimpaa ja oikeudenmukaisempaa ihmisten kohtelua. Kyseinen kirjailija kummasteli että jo on aikoihin eletty, kun piispan pitää puhua kuin kommunistit 70-luvulla. Niin oikealle on yhteiskunta ajautunut/ajettu, että kirkko on vasemmalla.
En ole lukenut Riekkisen kirjoitusta, mutta minusta tämä on juuri sitä julistusta, mitä kirkon pitää julistaa. Vaatia että ihmistä arvostetaan ja kunnioitetaan. Että ihanteena on ihmisen hyvinvointia tavoitteleva yhteiskunta eikä nykysenkaltainen vahvan oikeuteen perustuva heikomman teurastus.
Mitä ihmettä 90-luvulla lama-aikana tapahtui ihmisten mielissä, kun nykyään mukisematta hyväksymme kaiken sellaisen, mitä 70-luvulla ei edes olisi kehdattu ehdottaa.
Kertokaapa ortodoksit, mitä Suomen ortodoksinen kirkko tuumaa nykyisestä menosta? Kuuluuko kritiikkiä? Mikä on kirkon yhteiskuntaeettinen kanta? Pitäisikö kirkon selvästi seistä heikon ihmisen takana ja ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin?
En ole lukenut Riekkisen kirjoitusta, mutta minusta tämä on juuri sitä julistusta, mitä kirkon pitää julistaa. Vaatia että ihmistä arvostetaan ja kunnioitetaan. Että ihanteena on ihmisen hyvinvointia tavoitteleva yhteiskunta eikä nykysenkaltainen vahvan oikeuteen perustuva heikomman teurastus.
Mitä ihmettä 90-luvulla lama-aikana tapahtui ihmisten mielissä, kun nykyään mukisematta hyväksymme kaiken sellaisen, mitä 70-luvulla ei edes olisi kehdattu ehdottaa.
Kertokaapa ortodoksit, mitä Suomen ortodoksinen kirkko tuumaa nykyisestä menosta? Kuuluuko kritiikkiä? Mikä on kirkon yhteiskuntaeettinen kanta? Pitäisikö kirkon selvästi seistä heikon ihmisen takana ja ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kysyt: "Kertokaapa ortodoksit, mitä Suomen ortodoksinen kirkko tuumaa nykyisestä menosta? Kuuluuko kritiikkiä? Mikä on kirkon yhteiskuntaeettinen kanta? Pitäisikö kirkon selvästi seistä heikon ihmisen takana ja ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin?"
Kirkko ei taida Kirkkona tuumata yhtään mitään vaan on tapansa mukaan hiljaa. Yksittäisiä kannanottoja on varmasti, mutta kun piispallista lausuntoa ei ole eikä tulle, ei kukaan uskalla sanoa mitään. Jos jokin niin tämä askarruttaa ja jopa hävettää minua ortodoksina. Milloin on ortodoksien piiristä noussut vastaavia hahmoja kuin abba Pierre tai äiti Teresa? Äkkiseltään ei tule mieleen kuin p. Nikolaos ja p. Maria Pariisilainen. Ehkä kaikilla on niin suuri työ pohtia omaa pelastustaan, vaalia Kirkon opin puhtautta, pitää Turkkia pois EU:sta ja odotella, mitä piispat sanovat, että tällaiset "pikkuseikat" kuin heikomman takana seisominen tuppaavat unohtumaan.
kirkko ei tunne tarvetta ihmisen tai yhteiskunnan hätää kohtaan. Kun liityin ort. kirkkoon aikoinani olin itomielinen ja kyselin liikaa yhteiskunnan ja ihmisen hädästä ja kirkon mahdollisuuksista lievittä tai ottaa kantaa, sainkin kuulla että se ei kuulu ort. kirkon maailmankuvaan. Käskettiin olla hiljaa ja keskittyä rukouselämään.
Ikään kuin köyhyyden vaatimus kohdistuisi aina tavallisiin ihmisiin ort. kirkossa. Munkit ja nunnat on asia erikseen, mutta yhteiskunnassa elävät ihmiset köyhtyvät ja ovat kyykyssä.
Väitän että ort. kirkonkin piirissä on kaksi kansan luokkaa, ne jotka menestyy ja ne jotka ei menesty. Kuulinkin yhden menestyneen sanovan että: köyhyys on korvien välissä! Tosi kristitty. Piikoja piisaa ja homma hoituu!
Ja mitä piispoihin tulee niin olen lakannut uskomasta heidän yhteiskunnalliseen tietoisuuteensa. Heitä ei kiinnosta muu kuin vallan pönkittäminen ja julkisivun kiillotus.
Kun yhteiskunnallista hätää ei myönnetä, niin sitä ei myöskään ole!
Näin ja aamen, mutta ei tätä asiaa voi kuitata tyrkkäämällä se piispojen syyksi.
Pitäiskö piispojen olla jakamassa soppaa puliukoille? No Leo on sen tehnytkin. Valitettavasti vaan tämä on sellainen asia jossa vastuuta on maallikoillakin. Diakoniatyötä voidaan (useimmissa) seurakunnissa järjestää jos on halua. On kuitenkin aina helpompi istua kotona haukkumassa piispoja kuin lähteä mukaan dkn-työhön soppakauhan varteen. Ja jos ei srk:ssa, niin ainahan voi perustaa oman ry:n joka tekee hyvää ort. eetoksen puitteissa. Jälleen vaan oma mukavuudenhalu tulee väliin.
En muuten usko että Turkin EU-jäsenyyden vastustaminen on syynä näiden asioiden laiminlyöntiin. Meillähän on Hgissä citypiispa joka kannattaa Turkin EU-jäsenyyttä niin paljon että ei ehdi kauhan varteen. :)
Muuten olenkin Makarioksen kanssa samaa mieltä ja iloitsen että olemme löytäneet yhteisen sävelen ;)
Kuten luterilainen arkkipiispa Wikström aikoinaan teki ja sai Mauno Koiviston ärähtämään.
En minäkään pidä soppakauha ideasta piispojen hommana.
Ihmiset itse voivat nykyään perustaa osuuskuntia, yhdistyksiä ja jopa uusia työpaikkoja työttömille.
Piispat voivat keskittyä hengelliseen hyvinvoinnin lisäämiseen.
"Mikä on kirkon yhteiskuntaeettinen kanta? Pitäisikö kirkon selvästi seistä heikon ihmisen takana ja ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin?"
Kun piispoista lähtien vaietaan, kuinka sallittaisiin riviseurakuntalaisen ajattelevan ääneen? Yksilöitä (ainakin minun mielestäni) on Kristus kutsunut nimenomaan tukemaan heikompia. Miten täytämme Kristuksen lain? Kun yksi lammas sadasta on karkuteillä, miten meidän tulee toimia niiden 99 suhteen, jotka ovat turvassa?
riviseurakuntainen ei saa ajatella ääneen? Onko ortokirkko kieltänyt Sinulta tai minulta yhteiskunnallisen vaikuttamisen esim. puolueiden tai kansalaisliikkeiden kautta? Ovatko piispat poliittisia vai kirkollisia vaikuttajia? Siitä se vasta soppa syntyisi jos piispat kovin yksityiskohtaisesti ottaisivat kantaa yhteiskunnallisiin ja poliittisiin kysymyksiin. Emmekö me maallikot olekaan järkeviä, aikuisia ihmisiä, jotka osaavat itsekin ajatella?
En pohdiskellut niinkään yhteiskunnallis/poliittisten asioiden ympärillä, vaan enemmänkin seurakunnan yhteisön sisäisten asioiden hoitamisten kannalta. Voihan olla, että olet siinäkin suhteessa ollut minua onnellisemmassa asemassa, teidän seurakunnassanne on sana ollut vapaa, olette yhteiseen hiileen puhaltaneet, toinen tostanne tukien. Hyvä jos niin. Kaikilla ei ole mennyt yhtä auvoisesti (vertaa esim. Turkuun). Liian usein kissa on nostettu pöydälle kun on ollut jo liian myöhäistä. Yhteisö on ennättänyt pahasti pirstoutua, jäljelle on jäänyt vain särkyneitä sydämiä. Kukaan ei loppupeleissä ole voinut kerskata voitoillaan.
ei ole ollenkaan kirkon asia puuttua politiikaan.
Kirkon pitäisi olla uskovien yhteisö joka julistaa
evankeliumia pelastukseksi ihmisille jotka ovat menossa helvetiin se on kirkon tehtävä.
Mene takaisin sinne protestanttifoorumille ja anna meidän miettiä rauhassa seuraavaa siirtoa.
Rasittavaa.
niin tärkeä ja oikeudenmukainen aihe kuin homppelismin hereettisen olemuksen(ousia) selvittäminen ja anal ysointi. Sen selvittyä kaikki muut maailmaa ja ihmisyyttä koskevat kipupisteet korjaantuvat tosta vain; nälkäiset tulevat ravituiksi, sairaat paranevat ja alastomat vaatettuvat ja ennen kaikkea homouden sokeuttamat ihmiset saavat näkönsä takaisin...
Nyt ja aina Mevis, muista se!
Näkisin, että kirkon tärkein tehtävä, myös meidän ortodoksisen krikkomme, on rakastaa lähimmäistä, vaatetaa alastomia, ruokkia nälkäisiä...jne. Näinhän meillä toimitaankin, ainakin on halua siihen: Helsingissä on varsin suuri diakoniatoimisto, useampi diakoniatyöntekijä ja diakoniapapisto, jotka tekevät työtä sekä päivystämällä toimistolla, avustuksia antamalla, kotikäynneillä, diakoniapiireissä, tapaamisissa jne. Kun vaan vielä seurakunnalla olisi enemmän varoja osoittaa tähän työhön. On auttava puhelin ja koko kirkkoamme koskeva Ortaid vuotuisine keräyksineen.
Mielestäni diakonia on tärkeimpiä seurakunnallisia toimintamuotoja.
Mutta, jumalanpalvelukset, erityisesti liturgia ja eukaristia ovat kirkon sydän, joten tarvitsemme myös jumalanpalveluspaikkoja ja papistoa ja kanttoreita niitä toimittamaan, sekä hallinnon hoitajia, jotta meillä on varaa maksaa työntekijöille.
Suuri joukko vapaaehtoisia tekee seurakunnassa paljon työtä: palvelevassa puhelimessa, työttömien ruokailussa, kirkkolaulussa jne. Tähän jokaisella kiinnostuneella on mahdollisuus. Diakonialla oli muistaakseni viime vuonna vapaaehtoiskoulutus. Näihin asioihin ei tarvita piispojen lausuntoja lehdissä tai teologista kirjallisuutta, joissa piispat kertovat meille lähimmäisenrakkauden tärkeydestä... (-: Vaikka lausunnot ja kirjallisuus ovatkin hyvin tärkeitä.