Kiusaaminen on vain kilpailua

(Tässä yhteiskunnassa) meidän tulee tehdä mitä parhaaksi katsomme, palkkioita havittelematta ja rangaistuksia pelkäämättä -Martin Luther.

Tähän protestanttisuuden perustajan käsitykseen kristillisestä moraalista perustuu koko länsimaalainen kulttuuri. Se on 1500-luvulta lähtien kehittynyt kilpailuksi pääomasta, kuten Pierre Bourdieu, Karl Marx ja sosiaalisen konstruktionismin tutkimussuunnan tutkijat, kuten Merton ja Nisbet ovat kirjoittaneet. Kiusaaminen osa kilpailua, jonka osanottajat ovat itse täysin viattomia ja tietämättömiä tästä itseensä vaikuttavasta kilpailukulttuurista.
Olemme vapaita kilpailemaan pääomasta rangaistuksia pelkäämättä ja kuten parhaaksi katsomme, mutta emme ole vapaita olla osallistumatta kilpailuun.

Karl Marx kirjoitti, että ihmiskunnan historia on luokkataistelujen historiaa, joka perustuu taloudellisen pääoman omistusoikeuteen. Toiset tarvitsevat taloudellista pääomaa, tuotantovälineitä mahdollisuuksien tuottamiseen, ja toiset puolustavat yksinoikeuttaan pääomaan. Mitä vähemmän pääomaa ihmisellä on, sitä vähemmän mahdollisuuksia hänellä on tehdä mitään.

Pierre Bourdieu kirjoitti, että pääoma jakautuu taloudelliseksi ja symboliseksi pääomaksi. Symbolinen pääoma jakautuu kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman alaluokiksi. Taloudellinen pääoma on institutionalisoitunut omistusoikeudeksi, jota sovelletaan muihinkin pääoman tyyppeihin. Kulttuurinen pääoma on joko 1. taidot ja kyvyt, 2. esineet, koristeet tai 3. institutionalisoituneet statukset. Sosiaalinen pääoma on normien ja arvojen noudattamisesta seuraava muiden langettama status, jonka mukaan muut suhtautuvat yksilöön. (Sosiologia, Jokinen, Saarinen, 2004, Werner Söderström Osakeyhtiö)

Robert Merton ja Robert Nisbet ovat kirjoittaneet, että sosiaalisen ongelman määrittelyssä on kysymys kamppailusta, jossa erilaiset yhteiskunnalliset eturyhmät taistelevat omien vaatimustensa puolesta. Se mitä asioita jossakin yhteiskunnassa pidetään ongelmina, on kollektiivisen yhteiskuntapoliittisen valinnan tulos. Ihmiset kilpailevat alati keskenään siitä, että mitkä asiat asiat ansaitsevat huomiota ja kuka niitä saa esittää. Vasta sitten ongelmia, arvoja tai normeja voidaan esittää, ja keskustella siitä, että onko esitystapa oikein.

Tämän yhteiskunnan normeihin kuuluu kilpailuun osallistuminen. Kilpailun perimmäinen merkitys on vapaudessa esittää mitä tahansa, sekä muiden tuhoamiseksi että muiden estämiseksi. Kilpailu vapauttaa huonot (rasismi) ja hyvät (valtavirrasta poikkeava lahjakkuus) ominaisuudet vapaaseen vastakkainasetteluun, josta kieltäytyminen merkitsee tappiota ja vaaditun pääoman luovuttamista aivan kuin sotakorvauksena.

Kiusaaminen on kilpailuolosuhteisiin perustuvaa pyrkimystä viedä pois toisen symbolinen pääoma nujertamalla hänet moraalisesti.

Yhteiskunta ei hyväksy kiusaamisen olemassaoloa, koska kiusaaja noudattaa normeja ja kilpailee pääomasta. Uhri ei voi pyytää yhteisöltä apua, koska se odottaa uhrin vastaavan haasteeseen. Kiusaajan vääryyksiä yhteisö ei näe, vaan vain yleisesti hyväksytyn kilpailun.

Kiusaaja on tässä mielessä tasa-arvoinen kaikkien kanssa, ja hän joutuu asettamaan ennakkoluulonsa muista sosiaalisen hyväksynnän ja julkisuuden testiin, jossa ihmisestä tulee huonompi vain todistamalla esitetyt väitteet. Kiusaaja ei myöskään koe huonoa omaatuntoa kiusaamisesta, koska pitää tätä toisarvoisista ennakkoluuloisista ominaisuuksistaan syntynyttä vastakkainasettelua normaalina (epätasa-arvoisen) yhteisön toimintana. Hän tekee sen mitä häneltä odotetaan ja sen mitä hän tarvitsee voittaakseen muut. Hän kokee kiusatun olevan naurettava ja halveksittava, koska hän on niin heikko kilpailija. Tällä perusteella kiusaaja saa myös yhteisön tuen kiusattua vastaan.

Kiusaaja valitsee kohteekseen aina ihmisen, joka ei tiedä tämän yhteiskunnan olevan kilpailuyhteiskunta, eikä tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa symbolisen pääoman omistus on kilpailusta vapaa itseisarvo. Puolustus edellyttää näiden olosuhteiden tunnustamista ja asettumista vastakkain esitettyjen naurettavuuksien kanssa.

Kiusaaja pyrkii saamaan uhrinsa menettämään symbolisen pääoman yhteisössä, ja on suunnitellut sitä varten aseita, jotka pakottavat uhrin luopumaan pääomastaan. Nämä aseet ovat myös suunniteltu sellaisiksi, että ne osuvat niihin asioihin, joissa heikot kilpailijat ovat kaikkein heikoimmilla. Vastarinta on mahdotonta silloin kun on tottunut toimimaan vain viattomissa ja idealistisissa olosuhteissa, joissa symbolinen pääoma on omaa luomusta, eikä muilta kaapattu sotasaalis.

Näihin haasteisiin voi vastata joko myöntämällä olevansa alempiarvoinen ja luovuttamalla vaadittu pääoma, tai kieltämällä toisen syytökset ja haastaa vastavuoroisesti hänen toimintansa. Koska kaikki yhteisön jäsenet ovat sidottu normeihin, heillä on myös samat yhteisön tunnustamat oikeudet haastaa kaikki mihin törmää.

Epätasa-arvoinen yhteiskuntamme perustuu pääomasta taistelemiseen, jossa pahimmat vastustajat haastavat meidät keinoilla, jotka potkivat meistä ulos viimeisenkin uskon älylliseen rehellisyyteen. Jos olet valmis myöntämään, kaikki eriarvoisuus sukupolvien, säätyjen tai luokkien välillä ilmenee samanlaisena itseemme kohdistettuna haasteena, jollaisiin vastaamme tavalla tai toisella lukemattomia kertoja päivässä.

Oli tilanne huutamista, solvaamista, lipun leimaamista, kaupankäyntiä tai ohikulkemista, välillänne vallitsee sama kilpailutilanne, jossa asenteilla välitetään odotuksia ja vaatimuksia siitä, miten kunkin tulisi asettua suhteessa toiseen. Erityisestä täällä Suomessa näytetään arvostavan muuta maailmaa yksiselitteisemmin kilpailunormeja, joihin perustuvia asenteita on kaikkialla, ja joita yhteisö puolustaa syrjimällä kaikkia kilpailun normeista tietämättömiä.

Oli kyse välituntihakkaamisesta, työpaikkahuutamisesta tai syrjinnästä, sen taustalla vaikuttaa aina sama hierarkisten odotusten asettaminen. Kaikki pyrkivät viemään pääomaa pois toisilta, rankaisemalla ja syrjimällä huonoja kilpailijoita normin rikkomisesta ja valitsevat vastustajansa ainakin sen perusteella, että kuinka tietoinen hän on olemassaolevasta kilpailusta (luovat ihmiset ovat siitä vähiten tietoisia).

Kiusaamisen käsite itsessään on virheellinen yleistys yhden ihmisen kokemuksista toisten käyttäytymisestä, ja se perustuu sellaiseen taustaoletukseen, että muiden pitäisi tuntea muut ja käyttäytyä heitä kohtaan huomioonottavasti. Kiusaamistermiä ei voida käyttää, koska kaikki eivät tunnusta tällaisia arvoja. Jos arvot olisivat toisenlaiset, kiusaamistermi olisi tarpeeton, ja se muodostuisi samanlaiseksi näköalattomaksi vallitsevien normien tuotteeksi, johon kilpailuyhteiskunnan kansalaisetkin sortuvat.