On vain yksi henki ajattomuudessa

jää kuoltuamme käyttämättömäksi. Tuollaiseen ajatukseen kaipaisin perusteluja. Mielestäni Jumalan puhaltama henki on ja pysyy ajattomuudessa ainakin tuomiopäivään asti. Hyvä veljeni Tapani, samaa henki meissä kummassakin on niin sinussa kuin minussa, eikä tuo henki edes huomaa kun maallinen ruumiimme muuttuu jälleen maaksi.

Olemme kumpikin jo varsin iäkkäitä ja meille on hyväksi luopua itsekkyydestämme. Ei meillä itsellämme mitään ole, ei edes omaa henkeä.

Meistä kunkin tulee olla kiitollisia, että olemme saaneet osamme tuosta hengestä ja olla alati valmiit siitä tyynesti luopumaan. Kirjoituksissamme meidän tulee olla oikeudenmukaisia ja valppaita, koska emme koskaan tiedä kirjainta joka jää viimeiseksemme. Sanoissa ja teoissamme meidän tulee asettaa ensimmäiselle sijalle usko sekä ne jotka jäävät ja tulevat jälkeemme.

Lopulta vastuumme hengestämme on kollektiivinen.

Turust

Aioin puuttua tuossa Turustin viestissä juuri tuohon, että sielua ja henkeä hän ei mitenkään erotellut.

Puuttumatta kaikkiin asioihin vastauksessasi ja Turustin aloituksessa kysäisen yhtä asiaa.

Mikä on sinun (tai mormonismin) näkemys hengestä, sielusta ja ruumiista kuoleman jälkeen. Pysyvätkö ne aina yhdessä?

Sivustoa seuraava kirjoitti:

Aioin puuttua tuossa Turustin viestissä juuri tuohon, että sielua ja henkeä hän ei mitenkään erotellut.

Puuttumatta kaikkiin asioihin vastauksessasi ja Turustin aloituksessa kysäisen yhtä asiaa.

Mikä on sinun (tai mormonismin) näkemys hengestä, sielusta ja ruumiista kuoleman jälkeen. Pysyvätkö ne aina yhdessä?

Lue lisää

ihmisruumiin osaa. Myös nykyfilosofia kieltää aineettoman sielun olemassaolon kokonaan.

Nykyaikaista materialismia, joka katsoo sielun olevan vain aivojen ja muiden elinten toiminnan tuote, kehittivät muun muassa Thomas Hobbes, Paroni d'Holbach ja Ludwig Büchner. Sieluun aiemmin liitettyjä ilmiöitä tutkitaan nykyisin mielenfilosofiassa (mieli-ruumis -ongelma).

Uudessa testamentissa sana sielu on perusmuodossaan mainittu ainoastaan kerran.

Ap. t. 4:32    Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä. [4:32-37: Ap. t. 2:42-47]

Sielu ei ole toimintakelpoinen ilman henkeä, joka niin ikään on kaikille ajassa ja ajattomuudessa yleinen ja yhteinen pappeuden tapaan.

Turust

Sivustoa seuraava kirjoitti:

Aioin puuttua tuossa Turustin viestissä juuri tuohon, että sielua ja henkeä hän ei mitenkään erotellut.

Puuttumatta kaikkiin asioihin vastauksessasi ja Turustin aloituksessa kysäisen yhtä asiaa.

Mikä on sinun (tai mormonismin) näkemys hengestä, sielusta ja ruumiista kuoleman jälkeen. Pysyvätkö ne aina yhdessä?

Lue lisää

ja totuuden mukaista on minusta ajatella niin, kuin kirkossamme opetetaan: henki ja ruumis yhdessä ovat ihmisen sielu. Tästä voi löytää vastauksen kysymykseesi. Kuolema on hengen eroaminen ruumiista. Se on ajallinen kuolema, jossa ajallinen sielu lakkaa olemasta, mutta henki jatkaa olemassaoloa henkimaailmassa. Erottamattomia hengestä ja ruumiista tulee ylösnousemuksesta. Sen sai Kristus aikaan kaikkien puolesta, sillä hän voitti kuoleman. Ylösnousemuksessa ihmisestä tulee kuolematon sielu, eli henki ja ruumis pysyvät alati yhdessä. Siinä tilassa on mahdollista saavuttaa ilon täyteys.

Henkimaailmassa kaikki saavat kuulla evankeliumin ja tilaisuuden ottaa sen vastaan. Teemme sijaistoimituksia kuolleiden puolesta, jotta he saavat tilaisuuden HALUTESSAAN ottaa ne vastaan.

Turust kirjoitti:

ihmisruumiin osaa. Myös nykyfilosofia kieltää aineettoman sielun olemassaolon kokonaan.

Nykyaikaista materialismia, joka katsoo sielun olevan vain aivojen ja muiden elinten toiminnan tuote, kehittivät muun muassa Thomas Hobbes, Paroni d'Holbach ja Ludwig Büchner. Sieluun aiemmin liitettyjä ilmiöitä tutkitaan nykyisin mielenfilosofiassa (mieli-ruumis -ongelma).

Uudessa testamentissa sana sielu on perusmuodossaan mainittu ainoastaan kerran.

Ap. t. 4:32    Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä. [4:32-37: Ap. t. 2:42-47]

Sielu ei ole toimintakelpoinen ilman henkeä, joka niin ikään on kaikille ajassa ja ajattomuudessa yleinen ja yhteinen pappeuden tapaan.

Turust

Lue lisää

vaan henki ja ruumis yhdessä ovat sielu.

Mitenkähän alkukielessä on tuo kohta:
"Ap. t. 4:32 Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu." - Varmaan ei tarkoiteta, että heillä olisi ollut vain yksi elin, sydän, joka pumppasi kaikkien puolesta verta eikä liioin tarkoiteta, että heillä oli konkreettisesti vain yksi sielu. Sydän ja sielu kuvaavat heidän keskuudessaan vallinnutta yksimielisyyttä eli yhtä olemista.

Turust kirjoitti:

ihmisruumiin osaa. Myös nykyfilosofia kieltää aineettoman sielun olemassaolon kokonaan.

Nykyaikaista materialismia, joka katsoo sielun olevan vain aivojen ja muiden elinten toiminnan tuote, kehittivät muun muassa Thomas Hobbes, Paroni d'Holbach ja Ludwig Büchner. Sieluun aiemmin liitettyjä ilmiöitä tutkitaan nykyisin mielenfilosofiassa (mieli-ruumis -ongelma).

Uudessa testamentissa sana sielu on perusmuodossaan mainittu ainoastaan kerran.

Ap. t. 4:32    Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä. [4:32-37: Ap. t. 2:42-47]

Sielu ei ole toimintakelpoinen ilman henkeä, joka niin ikään on kaikille ajassa ja ajattomuudessa yleinen ja yhteinen pappeuden tapaan.

Turust

Lue lisää

Kyllähän nykylääketieteessä ja jopa psykologiassa on ahtaan ihmiskuvan mukanaan tuomaa behaviorismia, jossa äärimmillään kaikki tunteet, uskomukset ja tietoisuuskin selitetään vain materialistisesti tai yksioikoisena syyn ja seurauksen lakina.

Jos joku potkii kadulla mummon kuoliaaksi, sehän johtuu VAIN potkijan ympäristötekijöistä, perimästä ja/tai ärsykkeestä. Niinkö Turkkunen?

Potkijalla ei siis ole vapaata tahtoa päättää, että potkinko tuon mummon kuoliaaksi vai en?

Alkomahooli, kaamea musiikki, jättänyt tyttöystävä, hakkaava isä yms. eivät siis välttämättä olekaan vain tajuntaa sumentaneita tekijöitä, vaan jopa teon aiheuttajia?

Turust kirjoitti:

jää kuoltuamme käyttämättömäksi. Tuollaiseen ajatukseen kaipaisin perusteluja. Mielestäni Jumalan puhaltama henki on ja pysyy ajattomuudessa ainakin tuomiopäivään asti. Hyvä veljeni Tapani, samaa henki meissä kummassakin on niin sinussa kuin minussa, eikä tuo henki edes huomaa kun maallinen ruumiimme muuttuu jälleen maaksi.

Olemme kumpikin jo varsin iäkkäitä ja meille on hyväksi luopua itsekkyydestämme. Ei meillä itsellämme mitään ole, ei edes omaa henkeä.

Meistä kunkin tulee olla kiitollisia, että olemme saaneet osamme tuosta hengestä ja olla alati valmiit siitä tyynesti luopumaan. Kirjoituksissamme meidän tulee olla oikeudenmukaisia ja valppaita, koska emme koskaan tiedä kirjainta joka jää viimeiseksemme. Sanoissa ja teoissamme meidän tulee asettaa ensimmäiselle sijalle usko sekä ne jotka jäävät ja tulevat jälkeemme.

Lopulta vastuumme hengestämme on kollektiivinen.

Turust

Lue lisää

pitäisi myöntää tuo ihmisen yksilöllisyys. Jos olisimme kaikki jotain samaa henkeä, olisimme myöskin täysin samanlaisia ajatuksiltamme. Olemme iankaikkisia olentoja jotka ovat olleet aikojen alussa älyjä. Äly on meidän oma identiteettimme ja ne ajatukset ja persoona joka meissä on. Pelastussuunnitelmassa korotettu ihminen, eli Taivaallinen Isämme ja äitimme muovasi meistä heille henkilapsia. Henkien oli pelastussuunnitelman mukaan mahdollista kehittyä edelleen Isämme kaltaiseksi, jolla on ylösnoussut kirkastettu ruumis. Siksi olemme saaneet syntyä tähän maailmaan hankkiaksemme ruumiin ja osoittaaksemme kuuliaisuutemme Taivaallista isäämme kohtaan. Niinkuin kaikki kuolevat Aadamin lankeemuksen seurauksena, niin kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.

Unski

Unski kirjoitti:

pitäisi myöntää tuo ihmisen yksilöllisyys. Jos olisimme kaikki jotain samaa henkeä, olisimme myöskin täysin samanlaisia ajatuksiltamme. Olemme iankaikkisia olentoja jotka ovat olleet aikojen alussa älyjä. Äly on meidän oma identiteettimme ja ne ajatukset ja persoona joka meissä on. Pelastussuunnitelmassa korotettu ihminen, eli Taivaallinen Isämme ja äitimme muovasi meistä heille henkilapsia. Henkien oli pelastussuunnitelman mukaan mahdollista kehittyä edelleen Isämme kaltaiseksi, jolla on ylösnoussut kirkastettu ruumis. Siksi olemme saaneet syntyä tähän maailmaan hankkiaksemme ruumiin ja osoittaaksemme kuuliaisuutemme Taivaallista isäämme kohtaan. Niinkuin kaikki kuolevat Aadamin lankeemuksen seurauksena, niin kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.

Unski

Lue lisää

Minulla on kuule henkilökohtaista kokemusta tästä asiasta. Minulla on käytössäni paineen alaisena pullossa olevaa happea (O2) ja tiedän kokemuksesta että yksilöllisyyteni ei suinkaan vähene, vaan pikemminkin paranee lähes ennalleen sitä käyttäessäni, alkuperäisen henkeni tukena, vaikka se on teollisesti valmistettua.

Silloin kun henki jättää minut lopullisesti, homma on kerralla selvä, maalinen vaellukseni päätyy, eikä enää happikaan auta. Tuskinpa yhteinen henkemme sitä edes huomaa.

Arveletko sinulla olevan jokin erityinen oma henki jota plärätään taivaan arkistoissa miljardien ja taas miljardien muiden henkien joukossa? Luovu hyvä ystävä tuollaisesta itsekkyydestä, siitä ei hyvää seuraa. Muista minun sanoneeni.

Minun maallinen isäni kuoli jatkosodassa -44 ja Äitini -79 helmikuussa. Isääni en ole koskaan nähnyt. Minä kuolen näkemisen toivossa, jolloin pääsen myös eroon noista happiletkuista ja TYKS saa omansa takaisin. Siis pullojen kuoret ei henkeäni, joka jää jälkeeni jääneiden käyttöön.

Hyvää ja kaikkensa yrittänyttä Aitiäni en suostu pilkkaamaan, vaikkei se sodan jälkeinen lapsuus aina niin hääviä ollutkaan, oli ainakin luotettava kirkko.

Taivaallinen Isäni ei minua lopulta koskaan ole pettänyt vaikka joskus on siltä tuntunutkin.

Jumalan sukupuoleen en mielelläni puutu. Siinä asiassa kulkee minulla pilkan viimeinen raja, jota en toivoisi muidenkaan ylittävän.

Turust

Turust kirjoitti:

Minulla on kuule henkilökohtaista kokemusta tästä asiasta. Minulla on käytössäni paineen alaisena pullossa olevaa happea (O2) ja tiedän kokemuksesta että yksilöllisyyteni ei suinkaan vähene, vaan pikemminkin paranee lähes ennalleen sitä käyttäessäni, alkuperäisen henkeni tukena, vaikka se on teollisesti valmistettua.

Silloin kun henki jättää minut lopullisesti, homma on kerralla selvä, maalinen vaellukseni päätyy, eikä enää happikaan auta. Tuskinpa yhteinen henkemme sitä edes huomaa.

Arveletko sinulla olevan jokin erityinen oma henki jota plärätään taivaan arkistoissa miljardien ja taas miljardien muiden henkien joukossa? Luovu hyvä ystävä tuollaisesta itsekkyydestä, siitä ei hyvää seuraa. Muista minun sanoneeni.

Minun maallinen isäni kuoli jatkosodassa -44 ja Äitini -79 helmikuussa. Isääni en ole koskaan nähnyt. Minä kuolen näkemisen toivossa, jolloin pääsen myös eroon noista happiletkuista ja TYKS saa omansa takaisin. Siis pullojen kuoret ei henkeäni, joka jää jälkeeni jääneiden käyttöön.

Hyvää ja kaikkensa yrittänyttä Aitiäni en suostu pilkkaamaan, vaikkei se sodan jälkeinen lapsuus aina niin hääviä ollutkaan, oli ainakin luotettava kirkko.

Taivaallinen Isäni ei minua lopulta koskaan ole pettänyt vaikka joskus on siltä tuntunutkin.

Jumalan sukupuoleen en mielelläni puutu. Siinä asiassa kulkee minulla pilkan viimeinen raja, jota en toivoisi muidenkaan ylittävän.

Turust

Lue lisää

Eläväksi tekevä henki tai se, mitä sillä tarkoitetaan, on eri asia, kuin se henki, joka on Jumalan henkilapsi. Eläväksi tekevä henki on se, joka pitää yllä ruumiin ja Jumalan henkilapsen yhdessä pysymistä. Kun se jättää meidät, kuolemme, mutta varsinainen henkemme jatkaa olemassaoloa henkimaailmassa. Kaipa ajattelet itsekin näin, sillä mikä muuten olisi se henki tai se sinä, joka odotat tapaavasi vanhempasi kuoleman jälkeen.

Meillä on henki, josta pidetään kirjaa taivaassa, mutta tuskin sentään niin kuin kirjoitit: "Arveletko sinulla olevan jokin erityinen oma henki jota plärätään taivaan arkistoissa miljardien ja taas miljardien muiden henkien joukossa?" Tuo henkeni on tälla hetkelläkin toiminnassa, kun koetan opastaa sinua tuntemaan totuutta. Ei sitä kukaan plärää, mutta sen toimet pannaan kyllä merkille ja minut tuomitaan aikanaan tekojeni mukaan. Toivottavasti pahat tekoni on annettu anteeksi Kristuksen sovituksen kautta, koska koetan elää evankeliumin mukaan uskollisena liitoilleni.

Tapani1 kirjoitti:

Eläväksi tekevä henki tai se, mitä sillä tarkoitetaan, on eri asia, kuin se henki, joka on Jumalan henkilapsi. Eläväksi tekevä henki on se, joka pitää yllä ruumiin ja Jumalan henkilapsen yhdessä pysymistä. Kun se jättää meidät, kuolemme, mutta varsinainen henkemme jatkaa olemassaoloa henkimaailmassa. Kaipa ajattelet itsekin näin, sillä mikä muuten olisi se henki tai se sinä, joka odotat tapaavasi vanhempasi kuoleman jälkeen.

Meillä on henki, josta pidetään kirjaa taivaassa, mutta tuskin sentään niin kuin kirjoitit: "Arveletko sinulla olevan jokin erityinen oma henki jota plärätään taivaan arkistoissa miljardien ja taas miljardien muiden henkien joukossa?" Tuo henkeni on tälla hetkelläkin toiminnassa, kun koetan opastaa sinua tuntemaan totuutta. Ei sitä kukaan plärää, mutta sen toimet pannaan kyllä merkille ja minut tuomitaan aikanaan tekojeni mukaan. Toivottavasti pahat tekoni on annettu anteeksi Kristuksen sovituksen kautta, koska koetan elää evankeliumin mukaan uskollisena liitoilleni.

Lue lisää

pidetään kirjaa. 1 Kor 15:50-58

Paavali vastaa kysymykseen, mitä tapahtuu myös niille kristityille, jotka ovat vielä elossa, kun Kristus tulee toisen kerran.

Hekään eivät mene taivaaseen muuttumattomina, vaan kaikki muuttuvat. Katoavainen ei voi periä katoamattomuutta (jae 50).

Paavali ei tässä yhteydessä puhu siitä, mitä muuta tapahtuu Jeesuksen toisessa tulemuksessa. Selvää kuitenkin on, että Paavali ajattelee silloin tulevan tuomion, puhuuhan hän viimeisestä pasuunasta (vertaa Ilm 11:15-19).

Uusi käännös on jakeissa 55 ja 56 vanhaa selvempi, kun se ei enää puhu "otasta" vaan "pistimestä". Synti on kuin myrkyllisen eläimen pistin, joka levittää meihin myrkkyä, joka lopulta johtaa iankaikkiseen kuolemaan, ellemme anna Jeesuksen pelastaa itseämme.

Viimeisellä tuomiolla lopulta punnitaan henkemme kelvollisuus ikuisuuteen eli ajattomuuteen.

Turust

Turust kirjoitti:

pidetään kirjaa. 1 Kor 15:50-58

Paavali vastaa kysymykseen, mitä tapahtuu myös niille kristityille, jotka ovat vielä elossa, kun Kristus tulee toisen kerran.

Hekään eivät mene taivaaseen muuttumattomina, vaan kaikki muuttuvat. Katoavainen ei voi periä katoamattomuutta (jae 50).

Paavali ei tässä yhteydessä puhu siitä, mitä muuta tapahtuu Jeesuksen toisessa tulemuksessa. Selvää kuitenkin on, että Paavali ajattelee silloin tulevan tuomion, puhuuhan hän viimeisestä pasuunasta (vertaa Ilm 11:15-19).

Uusi käännös on jakeissa 55 ja 56 vanhaa selvempi, kun se ei enää puhu "otasta" vaan "pistimestä". Synti on kuin myrkyllisen eläimen pistin, joka levittää meihin myrkkyä, joka lopulta johtaa iankaikkiseen kuolemaan, ellemme anna Jeesuksen pelastaa itseämme.

Viimeisellä tuomiolla lopulta punnitaan henkemme kelvollisuus ikuisuuteen eli ajattomuuteen.

Turust

Lue lisää

Mutta mitä sinä tarkoitit yhdellä hengellä ikään kuin meillä ei olisi omaa yksilöllistä henkeämme? Selvitin, että elämää pitää yllä myös hengeksi sanottu elämän henki, mutta se ei ole sama kuin yksilöllinen henkemme, joka on Jumalan henkilapsi. Tuo yksilöllinen henkemme pukeutuu ylösnousemuksessa katoamattomuuteen, koska Kristus voitti kuoleman kaikkien puolesta.

Yksittäinen ihminen henkineen on sama kuin yksittäinen lumihiutale lumisateessa tai hangella.

Mutta ajatelkaapa tätä: Lumihiutaleet ovat yksilöllisiä. On matemaattinen mahdottomuus että koskaan maapallon historiassa olisi satanut kahta samanlaista lumihiutaletta.

yksilöllistä. kirjoitti:

Yksittäinen ihminen henkineen on sama kuin yksittäinen lumihiutale lumisateessa tai hangella.

Mutta ajatelkaapa tätä: Lumihiutaleet ovat yksilöllisiä. On matemaattinen mahdottomuus että koskaan maapallon historiassa olisi satanut kahta samanlaista lumihiutaletta.

Lue lisää

Juuri noin - hyvä vertaus : ) Yhdessä yksi (se, joitain suurta ja hienoa, mikä oli perimmäinen tarkoitus = hanki/lumisade/meri) ja kuitenkin erikseen, yksilöllisesti olemassa.