...todellisuudesta fundamentalisti elää?
Oma näkemykseni on, että fundamentalisteja yhdistää pelko. Pelko joka hallitsee. Saatana on läsnä jatkuvasti kaikessa siinä mikä hiukankin sotii omaa ahdasmielistä maailmankuvaa vastaan. Piru vaanii jatkuvasti olan takana. Ahdistaa kai sellainen.
Kun asioita arvotetaan, ensin pohditaan, onko se Jumalasta vaiko Saatanasta, ei siitä lähtökohdasta onko se oikein vaiko väärin. Oikean ja väärän raja hämärtyy.
Otetaan esimerkki: Hillittömän juopottelun jokainen uskova varmastikin laskee synniksi, satunnaisen ja vähäisen käytön luultavasti useimmat hyväksyvät. Fundamentalistille yksi saunakaljakin edustaa jo syntiä.
Sanotaan, että kohtuus kaikessa. Tällaisesta ajatusmaailmasta on kohtuus kaukana. Fundamentalistin maailmankuva on juuri näin mustavalkoinen, mitään sävyjä siinä ei ole.
Sama suhtautuminen fundamentalisteilla on myös muita uskovia kohtaan, ellet ole fundamentalistin kaltainen perfektionisti uskossasi, et voi olla oikeasti uskovakaan vaan ymmärtämätön tapakristitty.
Fundamentalisti sortuu myös helposti ulkokultaisuuteen, tyhjiin korulauseisiin ja teennäisyyteen. Se kun on ainoa keino yrittää vakuuttaa kanssaihmiset omasta 'muita suuremmasta pyhyydestä'.
Näen fundamentalismin ilmiönä, josta Raamatun sanoma rakkaudesta on yhtä kaukana, kuin taivas ja helvetti toisistaan.
Oma näkemykseni on, että fundamentalisteja yhdistää pelko. Pelko joka hallitsee. Saatana on läsnä jatkuvasti kaikessa siinä mikä hiukankin sotii omaa ahdasmielistä maailmankuvaa vastaan. Piru vaanii jatkuvasti olan takana. Ahdistaa kai sellainen.
Kun asioita arvotetaan, ensin pohditaan, onko se Jumalasta vaiko Saatanasta, ei siitä lähtökohdasta onko se oikein vaiko väärin. Oikean ja väärän raja hämärtyy.
Otetaan esimerkki: Hillittömän juopottelun jokainen uskova varmastikin laskee synniksi, satunnaisen ja vähäisen käytön luultavasti useimmat hyväksyvät. Fundamentalistille yksi saunakaljakin edustaa jo syntiä.
Sanotaan, että kohtuus kaikessa. Tällaisesta ajatusmaailmasta on kohtuus kaukana. Fundamentalistin maailmankuva on juuri näin mustavalkoinen, mitään sävyjä siinä ei ole.
Sama suhtautuminen fundamentalisteilla on myös muita uskovia kohtaan, ellet ole fundamentalistin kaltainen perfektionisti uskossasi, et voi olla oikeasti uskovakaan vaan ymmärtämätön tapakristitty.
Fundamentalisti sortuu myös helposti ulkokultaisuuteen, tyhjiin korulauseisiin ja teennäisyyteen. Se kun on ainoa keino yrittää vakuuttaa kanssaihmiset omasta 'muita suuremmasta pyhyydestä'.
Näen fundamentalismin ilmiönä, josta Raamatun sanoma rakkaudesta on yhtä kaukana, kuin taivas ja helvetti toisistaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
(kuvaannollisesti). Täällä homofobian kyllästämällä palstalla on viisainta täsmentää noin, koska saatamme olla samaa sukupuolta.
No. Minua on aina suuresti ihmetyttänyt ja joskus huvittanutkin uskovaisten halu käydä toistensa kimppuun. Missä on hyvyys, armeliaisuus, lähimmäisenrakkaus?
Selitykseksi ei kelpaa: vihaamme väärää uskoa, emme vääräuskoisia, sillä täällä parjataan avoimesti mm. valtiokirkon piispoja. Pahimmillaan oikein nimeltä mainiten.
Huvittavaa edellisessä on se, kun maailma on täynnänsä erilaisia mm. kristinuskon suuntauksia, jotka yllätys yllätys, ovat kaikki ainoita oikeita. Voi Pyhä Sylvi. Jälkimmäinen (Sylvi) on Esterin, sateen jumalattaren sisarpuoli.
Uskovaisiksi itseään sanovilta pitää voida vaatia korkeampaa moraalia, kuin vaikka ateisteilta.
Miksikö?
Siksi, että he itse joka raossa julistavat olevansa hyviä mallikansalaisia ja ainakin rivien välistä, joskus ihan suoraankin, sanovat epäuskoisten, uskosta osattomien ym. olevan pohjasakkaa, jotka tekevät syntiä olan takaa ja vielä nauttivat siitä. Huh, tulipa pitkä lause.
Varsinaista kaksinaismoralismia on se, kun he toivottavat meille "uskosta osattomille" siunausta ym. armollista, vaikka sisimmässään ajattelevat täysin toisin.
Uskovaisten motto lienee: jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan.