ihminen saarnaa synnit anteeksi toiselle ihmiselle?
Laittakaapa niitä kohtia tänne. Onko niitä montakin kohtaa?
Laittakaapa niitä kohtia tänne. Onko niitä montakin kohtaa?
missä kohtaa Raamatussa
851925
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 85
Vanhimmat
Kohta laitan kohtia tänne, kunhan ensin jäsentelen aineiston kasaan.
Tässä neljä kohtaa, joita useimmin kuulee siteerattavan. Pitkiä kertomuksia, mutta se ydinasia löytyy kyllä kunhan silmäilee aikansa. Tuolloin synnit julistettiin vielä anteeksi laittamalla kädet toisen pään päälle. "Jeesuksen nimessä ja veressä" on otettu lestadiolaisuudessa käyttöön vasta Raattamaan aikoihin. Eli jossain vaiheessa ennen 1900-lukua.
(ensin mainitaan parannuksen tekijä, sitten opetuslapsi, joka laittoi kädet ensin mainitun päälle, eli suomeksi sanottuna saarnasi synnit anteeksi).
Saul/Paavali
Apt 2
36Tästä siis saa koko Israelin kansa olla varma: Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi ja Messiaaksi* -- tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."
37 Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?" 38 Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. 39 Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä -- keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."
40 Pietari jatkoi vielä puhettaan. Hän vetosi heihin ja kehotti: "Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana." 41 Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.
-----
kukin vetäköön johtopäätöksensä saarnasiko Pietari syntien anteeeksi antamisesta.
"kukin vetäköön johtopäätöksensä saarnasiko Pietari syntien anteeeksi antamisesta."
puhui yleisellä tasolla kääntymisestä ja syntien anteeksiannosta.
Missään tapauksessa ei tapahtunut sitä, mitä vl-väki opettaa, että VL-USKOVA julistaa synnit anteeksi.
Se on veeällien omaa keksintöä.
Tässä vielä yksi katkelma apostolien teoissa olevasta Pietarin saarnasta, jossa hän saarnaa syntien anteeksiantamusta, ja ihmiset saavat siitä uskon:
Ap. 10: 43. "Hänestä kaikki prophetat todistavat, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, pitää hänen nimensä kautta synnit anteeksi saaman.
44. Kuin Pietari vielä näitä puhui, lankesi Pyhä Henki kaikkein niiden päälle, jotka puheen kuulivat."
Mikä ero siinä sitten on? Minä en ainakaan näe mitään eroa.
Eri asia olisi, jos vaadittaisiin jonkun tietyn kaavan tai sanamuodon käyttämistä, mutta eivät kai vl:tkään minun ymmärtääkseni mitään sellaista vaadi. Vai?
Kun he uskoivat sanan syntien anteeksi antamisesta julistuksen kautta, niin eikö se ole henkilökohtaista?
Ei ole kaavasta kiinni.
Ei ole kaavasta kiinni.
Ilmestyttyään opetuslapsilleen pääsiäispäivänä lukittujen ovien takana Jeesus sanoi, että niille, joille synnit anteeksi julistetaan niille ne ovat anteeksi.
Joh 20: 22. "Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt."
Samoin Jakobin kirjeessä kehotetaan tunnustamaan syntinsä (=rippi).
Jak. 5: 16. "Tunnustakaat toinen toisellenne teidän rikoksenne ja rukoilkaat toinen toisenne edestä, että te terveeksi tulisitte. Vanhurskaan rukous voi paljo, koska se totinen on."
Apostolien teoissa on myös ainakin yksi esimerkki siitä, miten Paavali on saarnannut syntejä anteeksi.
Ap. 13: "37. Mutta se, jonka Jumala herätti, ei ole nähnyt turmelusta.
38. Sentähden olkoon teille tiettävä, miehet, rakkaat veljet, että teille tämän kautta ilmoitetaan syntein anteeksi antamus:" (
Et vastannut kysymykseen. Ei noista MISSÄÄN ihminen saarnannut toiselle ihmiselle tämän syntejä anteeksi!!
Sellaista Raamatun kohtaa ei ole.
Mitä ideaa sitten on edes koko kristinuskossa, jos ei edes syntien anteeksiantamuksesta saa saarnata? Koko Raamattuhan on sitä samaa syntien anteeksiantamuksen saarnaamista täynnä, ja siellä on jopa käsketty saarnaamaan syntien anteeksiantamusta. En kerta kaikkiaan tajua, miksi joku edes viitsii nostaa tästä tällaisen metelin. Jos et itse usko syntien anteeksiantamukseen, niin antaisit edes muiden uskoa ja sitä julistaa toisille.
Jos tarkoitat, ettei sanamuotoa "Jeesuksen nimessä ja veressä" löydy Raamatusta, niin siinä olet ihan oikeassa. Sellaista kohtaa, jossa joku käyttäisi juuri näiti sanoja, ei ole. Mutta eihän se mistään sanamuodoista ole kiinni. Miksi vaaditaan, että Raamatussa pitäisi olla erikseen mainittu, että "juu, kyllä näilläkin sanoilla saa saarnata syntien anteeksiantamusta"?
Mitä ideaa sitten on edes koko kristinuskossa, jos ei edes syntien anteeksiantamuksesta saa saarnata? Koko Raamattuhan on sitä samaa syntien anteeksiantamuksen saarnaamista täynnä, ja siellä on jopa käsketty saarnaamaan syntien anteeksiantamusta. En kerta kaikkiaan tajua, miksi joku edes viitsii nostaa tästä tällaisen metelin. Jos et itse usko syntien anteeksiantamukseen, niin antaisit edes muiden uskoa ja sitä julistaa toisille.
Jos tarkoitat, ettei sanamuotoa "Jeesuksen nimessä ja veressä" löydy Raamatusta, niin siinä olet ihan oikeassa. Sellaista kohtaa, jossa joku käyttäisi juuri näiti sanoja, ei ole. Mutta eihän se mistään sanamuodoista ole kiinni. Miksi vaaditaan, että Raamatussa pitäisi olla erikseen mainittu, että "juu, kyllä näilläkin sanoilla saa saarnata syntien anteeksiantamusta"?
"Mitä ideaa sitten on edes koko kristinuskossa, jos ei edes syntien anteeksiantamuksesta saa saarnata? Koko Raamattuhan on sitä samaa syntien anteeksiantamuksen saarnaamista täynnä, ja siellä on jopa käsketty saarnaamaan syntien anteeksiantamusta."
Toki toki sitä saa saarnata ja pitääkin saarnata
MUTTA...
jotkut (vl ja osa el) ovat siinä menneet vikapolulle ja ruvenneet väittämään ja opettamaan, että ihminen voi tulla uskoon VAIN siten, että joku julistaa hänelle synnit anteeksi.
Tämähän on täysin vastoin Raamatun opetusta.
Olet varmaan samaa mieltä?
Siis tarkoitatko sillä, että jotkut ajattelevat, että ihminen voi saada uskon vain siten, että joku sanoo hänelle henkilökohtaisesti, että "usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä"?
Jos tarkoitat tätä, niin silloin olen samaa mieltä kanssasi siitä, että tällainen ajatus on väärä eikä perustu Raamattuun. Usko tulee sanasta, eli siitä kun saarnataan syntien anteeksiantamusta joko yleisesti tai henkilökohtaisesti, sanamuodolla ei ole merkitystä.
Mutta lieneekö niin ajattelevia paljonkaan?
"Siis tarkoitatko sillä, että jotkut ajattelevat, että ihminen voi saada uskon vain siten, että joku sanoo hänelle henkilökohtaisesti, että "usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä"?"
Nyt alan hieman pettyä sinuun, kun tuollaista kirjoittelet. Aiemmin olet sentään ollut melko asialinjoilla.
Ei kai nyt ihminen voi uskoon tulla siten, että joku tokaisee hänelle jotakin!!
Usko lähtee ihmisen SYDÄMESTÄ.
Ihminen tulee uskoon silloin, kun hänen sydämensä kääntyy vilpittömästi Jumalan puoleen. Kun ihminen nöyrtyy kaikkivaltiaan Jumalan edessä ja haluaa antaa pienen elämänsä Jumalan johdatukseen ja käsiin.
MUTTA...
Ihminen voi saada "inspiraation" lähestyä Jumalaa esim.
- julistetun saarnan kautta
- luetun hengellisen kirjan/lehden kautta
- kaverin todistuksen kautta
- hengellisen TV/videolähetyksen kautta
jne.
JA...
Hän voi tehdä varsinaisen uskonratkaisunsa ihan missä vain ja miten vain.
Eli yksin ollessan, jonkun toisen läsnäollessa, kotona, kylässä, kirkossa jne.
TÄSSÄ menevät jotkut (vl ja osa el) metsikköön opettamalla Raamatun vastaisesti, että ihmisen H-hetki uskoontulon osalta voi tapahtua vain siten, että toinen uskovainen julistaa hänelle synnit anteeksi.
Tämä on Raamatun vastaista opetusta.
Understand now what I mean?
Kirjoitin jo aiemmin samasta aiheesta proffalle, mutta kirjoitetaan nyt vähän samoja asioita tähänkin.
Eli Jumalan on kaikkivaltias, ja voi kyllä antaa ihmiselle uskon milloin ja miten haluaa. Mutta Raamatussa ei kuitenkaan ole sanottu, että se voisi tulla jotenkin muuten kuin sanan kautta. Eikä siellä ole myöskään yhtään esimerkkiä, että joku ihminen olisi saanut uskon jotenkin muuten kuin sanan kautta (vieläpä äänellisesti saarnatun sanan kautta, jos sillä on jotain merkitystä?). Siksi en halua mainostaa, että "niin ja niin voi saada uskon, ja kyllä varmaan niinkin". Raamatun esimerkkien mukaan sen voi saada saarnasta, ja sitä pidän lähtökohtana.
En kuitenkaan ajattele, että sen sanan pitäisi vaikuttaa juuri sillä hetkellä kun sen kuulee, vaan se voi mennä perille pienen "time lagin" jälkeen.
Uskon voi siis saada ainakin saarnatusta sanasta. Raamatussa ei ole esimerkkejä, jotka kertoisivat, että joku olisi saanut uskon myös kirjoitetun sanan, tai äänitetyn sanan kautta, mutta en sulje pois näidenkään vaikutusta, vaikka niistä ei Raamatussa olekaan todisteita. Aika oli silloin vähän erilainen.
Sanot, että "usko lähtee ihmisen SYDÄMESTÄ". Tästä olen täysin eri mieltä. Usko ei lähde ihmisestä ollenkaan, vaan se tulee Jumalasta Pyhän Hengen kautta, ja menee sydämeen Pyhän Hengen muodossa. Usko on siis oikeastaan pohjimmaiselta olemukseltaan Jumala ihmisessä.
Eli olemme kyllä vähän eri linjoilla, siitä ei nyt vain pääse yli eikä ympäri.
"Mutta Raamatussa ei kuitenkaan ole sanottu, että se voisi tulla jotenkin muuten kuin sanan kautta. Eikä siellä ole myöskään yhtään esimerkkiä, että joku ihminen olisi saanut uskon jotenkin muuten kuin sanan kautta (vieläpä äänellisesti saarnatun sanan kautta, jos sillä on jotain merkitystä?)."
niihin aikoihin?
"Sanot, että "usko lähtee ihmisen SYDÄMESTÄ". Tästä olen täysin eri mieltä. Usko ei lähde ihmisestä ollenkaan, vaan se tulee Jumalasta Pyhän Hengen kautta, ja menee sydämeen Pyhän Hengen muodossa."
Tottakai usko on Jumalan työ ihmisessä
MUTTA...
Ethän sinä voi tulla uskoon, ellet tee OMAKOHTAISTA SYDÄMEN RATKAISUA Jumalan puoleen.
Ei Jumala ketään pakota.
ELI...
On aivan turhaa teologista kikkailua väittää jotakin muuta kuin, että SINUN, MINUN ja Hentun Liisan varsinainen uskoontulo ja ratkaisun tekeminen lähtee
OMASTA SYDÄMESTÄ.
Usko on kokonaan Jumalan vaikutusta ihmisessä. Ainoa mitä ihminen voi tehdä on lopettaa vastarintansa eli heittäytyä kokonaan passiiviseksi. Ihmisen tahto hyvään on syntiin lankeemuksessa niin heikennetty, ettei ihminen omasta voimastaan voi kääntyä Jumalan puoleen. Kun ihminen lopettaa vastarintansa ja heittäytyy passiiviseksi, eli antaa pelastaa itsensä, silloin Jumala antaa voiman tulla Jumalan lapseksi.
Nettejä ja videoita ei ollut niihin aikoihin, enkä sanokaan, ettei niiden kautta voisi saada uskoa. Tosin kirjoitettu sana oli jo olemassa, ja herää kysymys, miksei siitä sitten ole Raamatussa esimerkkejä? Usko tulee siis sanasta, ja ennen kaikkea kuullusta sanasta, mutta ei muidenkaan välineiden kautta tulevaa sanaa voida poissulkea.
Usko on kokonaan Jumalan vaikutusta ihmisessä. Ainoa mitä ihminen voi tehdä on lopettaa vastarintansa eli heittäytyä kokonaan passiiviseksi. Ihmisen tahto hyvään on syntiin lankeemuksessa niin heikennetty, ettei ihminen omasta voimastaan voi kääntyä Jumalan puoleen. Kun ihminen lopettaa vastarintansa ja heittäytyy passiiviseksi, eli antaa pelastaa itsensä, silloin Jumala antaa voiman tulla Jumalan lapseksi.
Nettejä ja videoita ei ollut niihin aikoihin, enkä sanokaan, ettei niiden kautta voisi saada uskoa. Tosin kirjoitettu sana oli jo olemassa, ja herää kysymys, miksei siitä sitten ole Raamatussa esimerkkejä? Usko tulee siis sanasta, ja ennen kaikkea kuullusta sanasta, mutta ei muidenkaan välineiden kautta tulevaa sanaa voida poissulkea.
"Usko on kokonaan Jumalan vaikutusta ihmisessä. Ainoa mitä ihminen voi tehdä on lopettaa vastarintansa eli heittäytyä kokonaan passiiviseksi."
Missään tapauksessa ihminen ei voi tulla uskoon passiivisella käyttäytymisellään.
Jokaisen PITÄÄ TEHDÄ tietoinen ratkaisu Jumalan puoleen. Sydämen pitää antaa aivoille Pyhän Hengen tekemän työn pohjalta sähköinen ärsytys ja impulssi. Sen seurauksena aivot - jotka ovat KAIKEN ihmisen tietoisen käyttäytymisen ydin - tekevät ratkaisun. Sydämen ja aivojen yhteistyötä.
Kyseessä on siis Pyhän Hengen ihmisessä tekemän työn jälkeinen ihmisen AKTIIVINEN PÄÄTÖS lähteä seuraamaan Kristusta.
Pelkkä passiivisuus ei aikaansaa mitään.
No tottakai ihminen siinä vaiheessa on aktiivinen kun Jumalan Pyhä Henki on jo vaikuttanut tahdon lähteä seuraamaan Jeesusta, mutta se ei olekaan enää ihmisen omasta voimasta tai tahdosta tulevaa toimintaa, vaan kokonaan Jumalan vaikutusta ja tahtoa, jotka ovat Pyhän Hengen kautta astuneet sisään ihmiseen. Passiivisuus aikaansaa sen, että Jumala voi tehdä tämän pelastavan työnsä ihmisessä.
Ap. 2: 40 "Ja monilla muillakin sanoilla todisti hän, ja neuvoi heitä, sanoen: antakaat teitänne autettaa tästä pahanilkisestä suvusta."
En muuten ole ihan varma hyväksyisikö ihan putipuhdaspuhdasoppinen luterilainen tätä selitystäni. Jotkut sellaisiksi tunnustautuvat ainakin väittävät, että ihminen voi vain vastustaa ja vastustaa, ja että Jumala tekee ihmisen uskovaiseksi väkisin. Itsestäni on sellaiseen kuitenkin vähän vaikea uskoa, ja siksi ajattelen, että ihmisen täytyy heittäytyä passiiviseksi ja antaa pelastaa itsensä. Aktiivista osallistumista pelastukseen en kuitenkaan allekirjoita, koska silloin pelastuksesta tulisi ihmisen oma ansio.
"Aktiivista osallistumista pelastukseen en kuitenkaan allekirjoita, koska silloin pelastuksesta tulisi ihmisen oma ansio."
näköjään.
Etkö tajua, että minä puhun ihmisen elintoimintojen kannalta, että ihmisen pitää tehdä AKTIIVINEN PÄÄTÖS = aivojen ja sydämen yhteistyö.
Miten ihmeessä väität, että pelastus on ihmisen oma ansio, jos hänen täytyy omien kehontoimintojen puitteissa TOIMIA??!!
Ethän sä voi vain olla möllöttää ja odottaa, että pelastus jostain tipahtaa sun sisuksiisi ilman mitään omaa osuuttasi.
Vai voitko?
Miten tätä oikein vääntäisi rautalangasta...
Fyysisesti ihminen tietysti kävelee, ja liikkuu, menee kuuntelemaan Jumalan sanaa, lukee sitä, rukoilee, saattaa pyytää henkilökohtaista todistusta syntien anteeksiantamuksesta ... eli toisin sanoen ulospäin näyttää siltä, että ihminen tässä nyt jotain tekee. Mutta se on kuitenkin Jumalan työtä ihmisessä, ei varsinaisesti ihmisen omaa toimintaa.
Tietysti voihan olla, että tämä ihminen tekee sitä ansaitakseen tällä kuuntelemisellaa, lukemisellaa, tai anteeksipyytämisellään autuutensa, ja silloin se ei tietysti ole Jumalan työtä, vaan sielunvihollisesta lähtöisin.
En puhuisi uskon saamisen yhteydessä päätöksestä, koska se helposti antaa vaikutelma, että se koko homma on lähtöisin ihmisestä tyyliin "päätinpäs tulla uskovaiseksi". Usko vain kerran "välähtää" Jumalan vaikutuksesta, ja kun se on "välähtänyt" ei enää mitään päätöksiä tarvita. Sen uskon seurauksena ihminen automaattisesti haluaa seurata Vapahtajaansa uskossa.
Viet asian aina sivuraiteille.
Antaa olla.
Viet asian aina sivuraiteille.
Antaa olla.
"välähtää".
Pahoittelen, ettei keskustelusta tullut, mitään mutta ilmeisesti olemme niin eri planeetoilta, etten minä ymmärrä mihin sinä pyrit, etkä sinä ymmärrä mitä minä sanon. Joten lopetamme tähän, ja jätämme ratkaisematta, missä määrin olimme samaa mieltä ja missä määrin eri mieltä.
Koska te päädyitte umpikujaan, saanko sanoa oman näkemykseni kiistaanne?
Kumpikin on osittain oikeassa ja väärässä. Siksi ette pääse yhteisymmärrykseen.
Toinen on niin täysin fyysisten elintoimintojen tasolla, että hän ei ymmärrä hengellistä tasoa ja toinen on niin hengellisissä atmosfääreissä, että unohtaa melkein kokonaan ihmisen oman osuuden, mutta on kuitenkin lähempänä oikeaa.
Kukaan ei voi tulla Jumalan luo, ellei Jumala häntä kutsu ja anna hänelle uskoa. Mutta ihminen tekee tahdon valinnan hänen puoleensa. On totta, että Jumala pääsee tekemään tahtonsa ihmisessä paremmin kun tämä ei pane vastaan ja sekin, että otamme hänet vastaan, on Jumalan teko. Se ei kuitenkaan ole fyysinen tapahtuma, vaikka sen seuraukset saattavat näkyä fyysisestikin. Pohjimmaltaan se on vain uskoa, joka on alusta loppuun Jumalan teko. Ainoa, mikä on meidän osuutemme, on tahto. Sitä Jumala kysyy. Hän ei tee mitään vastoin ihmisen vapaata tahdon valintaa.
Tyydyttikö tämä vastaus kumpaakaan???
Totta kai täytyy julistaa syntien anteeksiantamusta, eli ihmisille täytyy julistaa evankeliumia Jeesuksesta ja siitä, että jokainen joka häneen uskoo saa syntinsä anteeksi hänen nimensä kautta. Tätä julistetaan kaikkialla missä kristinuskoa ja Kristusta saarnataan.
Mutta silti lestadiolaisten tapa "hokea" sitä on jotenkin omituinen. Siitä on tehty tietynlainen mantra. Luulisi, että jokainen vanhoillislestadiolainen TIETÄÄ että hän on saanut syntinsä anteeksi, koska Jeesus kuoli Golgatalla ja sovitti ne. Miksi ihmeessä heille täytyy hokea sitä koko ajan? Tätä minä en ymmärrä.
Ja varsinkin väite, että ihminen EI SAA syntejään anteeksi Jumalalta, elei joku uskovainen ihminen niitä hänelle 'julista' anteeksi, on täysin tuulesta temmattu väite.
Jos ihminen kuulee sanoman Jeesuksesta ja ottaa sen vastaan, hän SAA syntinsä anteeksi. Jeesuksen veri puhdistaa hänet kaikesta synnistä. Tätä anteeksiantamuksen sanomaa tulee julistaa, eikä vaeltaa kuin "tyhjää hokien". Vl:ienkin pitäisi julistaa ilosanomaa Jeesuksesta kaduilla ja aitovierillä, eikä keskittyä vain siihen että päästävät toisia heidän synneistänsä, joita heillä ei edes ole, koska Jeesus ON JO antanut ne heille anteeksi!!
Ymmärrätkö?
"Usko tulee sanasta, eli siitä kun saarnataan syntien anteeksiantamusta..."
Ei vaan usko tulee siitä, kun saarnataan JEESUSTA KRISTUSTA ja sitä, että jokainen, joka häneen uskoo, saa syntinsä anteeksi".
Minusta on tosi outoa, että lestadiolaiset luulevat "sanan julistamisen" tarkoittavan synninpäästön julistamista. Toisin sanoen käytännössä on niin, että vl:t julistavat syntejä anteeksi myös sellaisille, jotka eivät ole uskossa Jeesukseen!! He unohtavat myös sen tosiasian, että iankaikkisen elämään pääsevät ne, jotka uskovat Jeesukseen - eivät ne, joille on julistettu synninpäästö.
Hebr.11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Se passiiviseksi heittäytyminen onnimenomaan sitä, että "antaa pelastaa itsensä". Eli sekin lähtee sydämestä, päätös antautua. Tarkoitatte täsmälleen samaa asiaa, joten suotta sanot että olette siinä asiassa eri mieltä.
Ihminen joko uskoo itsensä Jeesuksen päälle, tai ei usko. Ja sen ratkaisun - päätöksen heittäytyä - tekee ihminen itse. PELASTUS tulee Jumalalta, siis Jeesus jonka varaan ja vastuulle voi itsensä heittää, mutta varsinaisen "luvan" pelastaa ihminen antaa itse.
"Toinen on niin täysin fyysisten elintoimintojen tasolla, että hän ei ymmärrä hengellistä tasoa"
Tältä osin olet totaalisesti metsässä.
Tottakai minä ymmärrän hengellisen tason. Enhän muuten olisi ollut yli 20 vuotta uskossa.
MUTTA...
Tämä toinen osapuoli esittää sellaista teoriaa, että usko ikäänkuin viskataan ihmisen sisuksiin jostakin ulkopuolelta ilman, että ihminen itse tekee yhtään mitään.
Jokainen aivoilla varustettu henkilö tajuaa, että asia ei voi olla noin vaan ihminen tekee AINA aktiivisen valinnan Jumalan puoleen tullessaan uskoon.
Tämän Kirahvin ajatus on se, että ihminen vain olla möllöttää sohvalla ja sitten eräänä hetkenä "välähtää" (kuten hän itse toteaa) ihmisen päässä ilman mitään ihmisen omien aivojen tekemään tietoista ja aktiivista ratkaisua - ja niin hups
ollaan uskossa.
Näinhän se ei käy. Olen tässä juuri lähdössä aamukahville ja sitten kauppaan. Olipa kysymyksessä mainitut toiminnot tai jotakin muuta, niin ihmisen pitää käyttää aivojaan ja olla aktiivinen, jotta jotakin tapahtuu.
Samoin ihmisen pitää olla Pyhän Hengen tekemän työn jälkeen olla aktiivinen ja sanoa Jumalalle: "Minä tahdon antaa elämäni sinulle."
Kirahvi vain junkutti ja junkutti, että passiivisesti ollaan ja odotellaan. Siksi kyllästyin ja löin pelin poikki.
Terveisin
Kauppalopo
PS. Tuosta Salomon tuomiosta voisi todeta sen verran, että olen itse opettanut nuorille ja aikuisille lakiasioita yli 20 vuotta.
Käräjiäkin on tullut koluttua.
...että olet tosiaan kokenut melko lailla fyysisellä tasolla tämän uskon. Tuohdut suuttumukseen asti asiasta, josta et voi loppujen lopuksi kuitenkaan mennä sanomaan mitään lopullista, jos joudut vastaamaan suuren Ylituomarin edessä asenteestasi ja lausunnoistasi.
Et voi mennä sanomaan, kuinka Jumala voi toimia toisen ihmisen kohdalla. Voit tehdä sen vain omalta kohdaltasi. Jumala kutsuu jokaista ihmistä vain ja ainoastaan hänelle sopivalla tavalla. Kahden ihmisen kokemus ei voi olla samanlainen.
Ajattelepa vaikka Paavalia, joka sai ilmestyksen ollessaan matkalla vainoamaan Herran omia. Kuinka paljon hän oli kiinnostunut saamaan sellaisen ilmestyksen. Se vain välähti... Ja sitten hänelle annettiin aikaa ajatella asioita ja tehdä valinta. Hän joutui olemaan sokeana muutaman päivän.
Nämä hänen kokemuksensa ovat täysin vertauskuvallisia hengelliseen elämään. Tulee se "väläys" ja sitä seuraa hengellinen sokeus, kun kaikki aiemmat näkemykset häviävät ja uudet alkavat vallata mieltä. Sitten tulee se hengellinen Ananias ja pyytää tekemään ratkaisun. Se, miten nämä kenenkin kohdalla tapahtuvat, on yksilöllistä, mutta tässä on peruskaava.
Ja luepa vielä Jobin kirjan viimeiset luvut 38-42. Turha on ihmiset uhota Jumalan edessä, vaikka olisi millaiset meriitit. Erikoisesti jakeet 42:4-6. Meidän on muistettava, että Job oli vanhurskas jopa Jumalan sanojen mukaan ja silti hänenkin täytyi tukkia suunsa tämän edessä.
Jos sinä olet ymmärtänyt hengelliset asiat järjelläsi, eikä sinulla ole "välähtänyt", sinulla on vielä jotain oleellista kokematta. Näitä asioita ei ymmärretä maallisella älyllä. Asenteesi todistaa lihallisesta mielestä, jonka vallassa olet.
Toivon hartaasti, että pääsisit kokemaan tuon "välähdyksen". Mutta se ei ole sellainen hurmoskokemus kuin monet uskovat sen olevan. Se ei ole kielilläpuhumista tai muuta hihhuloimista. Anteeksi vain! Se ei tule toisten rukoilemisen tai kättenpäällepanemisen kautta. Eihän se tullut siten Paavalillekaan. Et saa sitä pyytämällä, anomalla, kerjäämällä etkä millään inhimillisillä ponnistuksilla. Se tulee niille, joille Jumala sen haluaa antaa.
Viimeinen kommenttisi ei anna aihetta minkäänlaiseen kommentointiin.
Pyrit olemaan erotuomari ilman mitään valtuuksia.
Joka itsensä ylentää...
Leikit Salomoa ja leikit erotuomaria.
On vain yksi Ylituomari. Älä pyri Hänen tilalleen.
"Se ei ole kielilläpuhumista tai muuta hihhuloimista"
ivaamaan Raamatussa mainittuja armolahjoja?
"Toivon hartaasti, että pääsisit kokemaan tuon "välähdyksen". Mutta se ei ole sellainen hurmoskokemus kuin monet uskovat sen olevan. Se ei ole kielilläpuhumista tai muuta hihhuloimista. Anteeksi vain! Se ei tule toisten rukoilemisen tai kättenpäällepanemisen kautta."
Hyvin tunnut tietävän, miten Jumala toimii ja miten ei.
Kuvitteletko olevasi Jumala?
Aika hyvä vastaus minun mielestäni. Ainoa mikä jäi mietityttämään oli se viimeinen juttu ihmisen tahdosta. Tuntuisi, että tahtokin tulee Jumalalta. Ihmisen täytyy vain lopettaa vastustaminen, heittäytyä nollatilaan, ja sitten Jumala voi antaa tähän "tyhjätilaan" tahdon pelastua ja tahdon kääntyä Jumalan puoleen. Ja siitä se matka kohti taivasta uskossa ja Hengen uudistuksessa sitten alkaa.
Tuli muuten tässä yhteydessä mieleen kertomus Laestadiuksesta, joka oli metsästämässä jänistä. Hän ajoi jänistä takaa pitkiä matkoja, kunnes jänis viimein väsyi juoksuun, huomasi mahdottomuutensa juosta karkuun, ja äkkiä yllättäen kääntyi ympäri ja hyppäsi metsästäjän syliin. Muistaakseni tätä tapausta verrataan ihmisen kääntymiseen.
Maailmassa on kahdenlaista uskoa: 1. Itse järkeiltyä, itse otettua ja 2. Jumalan antamaa uskoa. Vain nr 2 eli Jumalan antama usko on pelastavaa uskoa. Nr 1 eli itse järkeilty usko on yhtä katoavaista kuin tämä maailma, joka kerran palaa tulessa. Mieti nyt tarkkaan kumpaa sinun uskosi on, ettet kerran huomaisi, että se usko, jossa sinä riipuit palaa poroksi eli ei kestä kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Hyvä jatkoa!
ovat mielestäsi enemmän harhaoppisia
1) Vl
vai
2) el
???
Oletko sinäkin sitä käsittämätöntä ja Raamatun vastaista mieltä, että vain lestadiolaiset ovat ainoita oikeita uskovaisia maailmassa?
Huomaan, että sana sattui. Olen siitä iloinen. Sillä siitä saattaa seurata parannus. Toivon mukaan!
Mitä tulee valtuuksiini, koen voimakkaasti, että jos Jumala käskee minun tehdä jotakin, enkä tee, siitä ei hyvää seuraa. Toivon, että ymmärrät eron tuomarin ja erotuomarin välillä. En sanonut olevani tuomari. Sellaiseksi en pyri. Mutta jos minun käsketään lopettaa hyödytön kinastelu asiasta, josta kumpikaan osapuoli ei näy ymmärtävän totuutta, en tee Jumalani tahtoa olemalla hiljaa.
Valtuutukseni on luettavissa Hes 3:17. Ja toivon, että suhtautumisesi on erilainen kuin kerrotaan Jer 6:17. Huomaa, että Jumalalla ei ole muita suita, korvia, käsiä ja jalkoja täällä maan päällä kuin lastensa (Hes 3:17). Niiden kautta hän toimii. Jos halveksit varoitusta, ajattele, ketä vastaan taistelet!!!
... minä ivaa muuta kuin sielullisia, lihallisia ja saatanallisia ilmentymiä, mitä seurakunnissa ja herätysliikkeissä ilmenee. Niillä ei ole mitään tekemistä Jumalan Hengen ilmentymien kanssa.
Pikemminkin "uskovat" itse tekevät pyhät asiat naurettaviksi ja halveksittaviksi.
Mistä tiedän näin olevan? Herramme antoi ohjeen: "Heidän hedelmistään te tunnette heidät". Se hedelmä, mitä nähdään, puhuu niin selvää kieltä, ettei voi erehtyä.
En ole myöskään Jumala.
Mutta Jumala ON kaikkitietävä. Ja jos HÄN kertoo minulle jotakin, niin silloin minä tiedän Hänen tahtonsa ja ajatuksensa siinä asiassa. Eikä se siitä muutu, vaikka ette minua kuulisikaan. Ilmoitanpahan vain, mitä Hän käskee minun puhua. Valinta siitä, miten toimitte on nyt teillä. Loukkaannutteko vai teettekö parannuksen?
"Itselleen porsas kiusaa tekee, kun kaukalonsa kaataa." (suom. snl.)
Poimin tähän muutamia kohtia Raamatusta, jotka kertovat siitä, että meidän tahdollamme on merkitystä.
TAHTO:
Joh 7:17: ”Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.”
Room 7:18: Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
TAHTOA:
Jes 30:15: Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne; mutta te ette tahtoneet,
Matt 15:28: Silloin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niinkuin tahdot". Ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve.
Matt 20:32: Silloin Jeesus seisahtui ja kutsui heidät tykönsä ja sanoi: "Mitä tahdotte, että minä teille tekisin?"
Matt 23:37: ”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.”
Mark 10:51,52: Ja Jeesus puhutteli häntä sanoen: "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Niin sokea sanoi hänelle: "Rabbuuni, että saisin näköni jälleen". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene, sinun uskosi on sinut pelastanut". Ja kohta hän sai näkönsä ja seurasi häntä tiellä.
Joh 5:6: Kun Jeesus näki hänen siinä makaavan ja tiesi hänen jo kauan aikaa sairastaneen, sanoi hän hänelle: "Tahdotko tulla terveeksi?"
Joh 15:7: Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.
Filipp 2:13: sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
Ilm 22:17: Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.
Tuo Filippiläiskirjeen kohta on minusta hyvä, kun siinä tulee ilmi, että Jumala vaikuttaa meissä tahtomisenkin, että HÄNEN TAHTONSA tapahtuisi. Meidän tahtomme antautuu Jumalan tahdon ohjaukseen ja silloin teemme mielellämme Hänen tahtonsa. Silloin emme enää tahdo taistella Häntä vastaan, vaan ilomme on olla hänen mielensä mukaisia. Mutta se ensimmäinen askel on tärkein, se, jolla luovutamme oman tahtomme Hänelle – omasta vapaasta tahdostamme.
Sinulla on hyviä ajatuksia kuten tuo "heittäytyä nollatilaan". Mutta muista, että siitäkään ei saa tulla ihmisen tekoa.
Tuo pikku pupu parka on hyvä. Yhtäkkiä hän huomaa olevansa tosi pulassa ja TAHTOO VALITA aivan uuden ja yllättävän keinon: hyökkäys on paras puolustus.
Siunausta!
Joka itsensä ylentää, se alennetaan.
Oheinen kohta tuli mieleeni luettuani nimimerkin "erotuomari" kirjoituksia tässä ketjussa.
"erotuomari" mm.
- nostaa itsensä jalustalle laittamalla itse itsensä yhden Raamatun viisaimmista henkilöistä eli Salomon saappaisiin
- halveksii armolahjoja kutsumalla niitä hihhuloimiseksi = Jumalan pilkkaa, koska armolahjat ovat Jumalan käsialaa
- tietää mitä tapahtuu toisten henkilöiden rukoilemisen ja kätten päällepanemisen kautta = kuvittelee tietävänsä paremmin kuin Jumala itse, kuinka Jumala toimii.
Olisi varmaan aihetta katsoa peiliin.
...nuo muutkin vastaukseni. Ei ole oma valintani tämä tehtävä.
Erotuomarin tehtäväni tässä tapauksessa päättyy nyt tähän. Jatkan nyt vartijan tehtävässäni, jonka sain suoraan Jumalalta 35 vuotta sitten. Siihen liittyi myös tämä väliaikainen erotuomarina toimiminen. Ks Hes 3:17.
Se, joka ei kestä koetusta eikä nuhdetta, katsokoon itse peiliin.
"Toivon hartaasti, että pääsisit kokemaan tuon "välähdyksen". Mutta se ei ole sellainen hurmoskokemus kuin monet uskovat sen olevan. Se ei ole kielilläpuhumista tai muuta hihhuloimista. Anteeksi vain! Se ei tule toisten rukoilemisen tai kättenpäällepanemisen kautta."
Millä eväillä pystyt kirjoittamaan noin?
Millä eväillä pystyt kirjoittamaan, että "se ei tule toisten rukoilemisen tai kättenpäällepanemisen kautta"??
Tuuli puhaltaa missä se tahtoo - ei siellä missä sinä annat tuulelle luvan puhaltaa.
Eli sinua tuntuu siis ärsyttävän nimenomaan synninpäästön alituinen hokeminen vanhoillislestadiolaisten saarnojen aikana? En itse ole vanhoillislestadiolainen joten se on vähän vierasta minullekin, mutta pidän sitä kuitenkin osana sitä samaa sovintosaarnaa syntien sovituksesta Jeesuksessa Kristuksessa kuin kaikki muukin. Mutta ei siitäkään pitäisi tulla mitään "loitsua", jossa sanojen valinnalla ja järjestyksellä on liian tärkeä merkitys ja tuntuu että muuten se ei tehoa. Juuri tällaiset piirteethän ovat loitsulle tyypillisiä.
Mutta eivät vanhoillislestadiolaisetkaan ymmärtääkseni useimmiten ole sitä mieltä, että synninpäästö täytyy nimenomaan "julistaa", jotta voi saada uskon. Tai enhän minä tietysti varmasti tiedä, mutta olettaisin, että ihan mikä tahansa saarna syntien sovituksesta Jeesuksessa riittää sanamuodosta riippumatta.
En tarkoittanut synninpäästöä vaan saarnaa syntien anteeksiantamuksesta Jeesuksessa Krituksessa sanamuodosta riippumatta.
Synnit voi julistaa anteeksi kaikille katuvaisille. Miten ikinä edes kukaan voisi saada uskon, jos ei epäuskoisille saisi puhua syntien anteeksiantamuksesta Jeesuksessa Kristuksessa?
En ole vl, mutta saanen lausua mielipiteeni.
Minusta tärkein on kohta, jossa Jumalan poika itse sanoo:
"Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi." (Joh.20)
Kysymykseen "Onko niitä montakin kohtaa?" haluaisin todeta, että ei Jeesuksen puheet jankuttamalla parane; jos Hän kerrankin sanoo, pitäisi sen riittää.
Mutta vastaa sinä kysyjä vielä minulle: Missä kohtaa Uudessa testamentissa on mainittu tapauksesta, jossa joku kääntyy kristityksi ilman suullista saarnaa?
... on ymmärtää Jeesuksen sanoman ydin: Uskokaa minuun niin te pelastutte.
Tunnen ihmisiä, jotka ovat tuleet uskoon ilman saarnamiehiä ympärillä, useitakin.
Vähän sama tilanne naispappeuden kanssa. Hakemalla raamatusta löytää kohtia, joihin vedoten voidaan naispappeus katsoa olevan kiellettyä. Tällöin ei oteta huomioon, että raamatun aikaan elettiin ihan eri kulttuurissa kuin nyt. Tänä päivänä Jeesus varmaan ihmettelisi, miksei nainen kelpaisi levittämään hänen sanaansa siinä missä mieskin? Maailma muuttuu jatkuvasti, mutta raamattu ei. Siksi sitä ei pidä ottaa aivan kirjaimellisesti.
Jos joku nyt todella haluaa kirjamellisesti tulkita Raamattua, niin tässä vaikka alkajaisiksi:
1. Tim. 5:23 "Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi."
Luuk. 12:47 (Jeesus puhuu) "Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla
lyönneillä."
Vanhassa Testamentissa vasta pöyristyttäviä kohtia onkin...
Tärkeintä on halu elää Jumalan tahtoa noudattaen ja nöyrtyä ahtaasta portista sisälle hänen valtakuntaansa. Ja elää siellä sinä päivänä, kun kutsu tästä ajasta iäisyyteen tulee.
Kommentteja kirjoitukseesi:
Nainen on aivan kelvollinen levittämään sanaa ja saarnaamaan syntejä anteeksi. Aivan kuten on pieni lapsi tai vammainenkin. Papin ammatti ei ole sama asia kuin se, ettei saisi tai voisi tai pitäisi saarnata evankeliumia ja antaa neuvoja, nuhteita ja opastusta sitä tarvitsevalle. Tähän muuten pahennuttiin monesti Laestadiuksen aikana taas sitten toisin päin - siinä maailmanajassa oli ennenkuulumatonta se, että nainenkin sai saarnata syntejä anteeksi ja olla siten samanarvoinen miehen kanssa.
Raamatussa usein viini on vertauskuvana evankeliumille. Tässäkin kohdassa, jos evankeliumin saarna otetaan epäuskolla vastaan (jos Jumala ei ole avannut ihmisen sydäntä) on kyseessä pelkkä vesi, mutta Jumalan vaikutuksen kautta ihmisen kuulema evankeliumi muuttuu viiniksi - tekee eläväksi. Jeesushan muutti vettä viiniksi myös esim. Kaanaan häissä.
Palvelija (uskovainen) tietää herransa (Jumalan) tahdon, mutta ei toimi sen mukaan: sulkee korvansa Raamatun opeille, lain kaksiteräiselle miekalle ja uskovaisten puheelle ja elää oman lihansa mukaan tai omavanhurskaassa sieluntilassa. Häntä rankaistaan monilla lyönneillä (helvetin loputtomalla tulella).
"Papin ammatti ei ole sama asia kuin se, ettei saisi tai voisi tai pitäisi saarnata evankeliumia ja antaa neuvoja, nuhteita ja opastusta sitä tarvitsevalle"
=> no kukahan sitten olisi kelvollinen tähän tehtävään ellei Pappi? Toki pappejakin on monenlaisia, vaan niin oli opetuslapsiakin. Loppujen lopuksi ihminen itse muodostaa suhteensa Jeesukseen - ja uskomalla pelastuu.
"Raamatussa usein viini on vertauskuvana evankeliumille. Tässäkin kohdassa, jos evankeliumin saarna otetaan epäuskolla vastaan (jos Jumala ei ole avannut ihmisen sydäntä) on kyseessä pelkkä vesi, mutta Jumalan vaikutuksen kautta ihmisen kuulema evankeliumi muuttuu viiniksi - tekee eläväksi. Jeesushan muutti vettä viiniksi myös esim. Kaanaan häissä. "
=> Tässä nimenomaisessa kohdassa tarkoitetaan kyllä juuri viiniä vatsavaivojen hoitamista varten. Viinillä ei siis ole vertauskuvallista merkitystä ainakaan tässä kohdassa. Myös Kaanaan häissä Jeesus teki juuri kuten Raamattu sanoo, muutti veden viiniksi.
Entäpä sitten eräs vuosituhansia kiistelty kohta Raamatussa:
"Helpompi on kamelin mennä neulan silmästä kuin rikkaan päästä taivaaseen." (Matt. 19:24)
Varakkaat, omaisuutta omistavat kavahtavat tätä kohtaa raamatusta. Raamatun hengen mukaan omaisuus on jaettava pois ja nöyrryttävä ainoastaan Jeesukselle. Kerjäläismunkit ovat esimerkki tämänlaatuisen uskon noudattamisesta.
Miten esimerkiksi uskovaiset voivat ikinä päästä taivaaseen, jos heillä on autoja, omakotitaloja, asuntovaunuja, kesämökkejä ym. ?
Luulenpa että tähänkin raamatunkohtaan on löydetty joku sopiva tulkinta... :-|
Tulkinta löytyy joo.
Rikkautta on monenlaista. Tuo mies oli hengellisessä mielessä rikas. Hän koki, että hänellä oli hyviä tekoja niin paljon, ettei ollut valmis ottamaan vastaan autuutta vain armosta. Hän oli pitänyt kymmenen käskyä koko ikänsä, eikä ollut valmis luopumaan tästä ansiosta edes päästäkseen sisälle Jumalan valtakuntaan.
Ihmisen sydämen ei tule olla kiinnittynyt omaisuuteen, ei hengelliseen eikä maalliseen. Silloin on sydämessä oikea tola. Mutta Jumala siunaa ihmisiä myös ajallisella hyvyydellä. Uskovainen uskoo, että se rikkaus mitä tässä ajassa on, on Jumalalta - ei omien ponnistusten ansiota, vaikka ne ovat olleetkin asiaa edesauttamassa. Omastaan voi antaa yhteiseen hyvään, mutta siitä saa myös itsekin nauttia. Ja muistaa pitää, että Jumala voi ottaa kaiken pois koska tahansa. Kerjäläismunkeille tuo köyhyys on TEKO, joka on sinällään synti Jumalan silmissä, koska vanhurskaus saadaan vain armosta, täysin ilman tekoja.
Miksi olisit itse rajaamassa oikeuden evankeliumin julistamiseen vain papeille? Miten muut naiset/ miehet? Jo Raamatussa puhutaan kahdenlaisesta pappeudesta. Oli virkapapit ja hengen papit. Jeesukseenkin pahennuttiin monesti - ihmiset ihmettelivät, kuinka hän julkeaa opettaa niin itsevarmasti ja sanoa itseään Jumalan pojaksi. Niin pahennutaan meihinkin - kuinka kehtaamme kutsua itseämme Jumalan lapsiksi.
Ihminen joka on kerännyt ympärilleen maallista omaisuutta, tulkitsee tuon kohutun raamatun kohdan tarkoittavankin henkistä omaisuutta. Onhan se selvää, että on mukavampaa olla uskovainen hienossa omakotitalossa kuin jossakin muualla.
"Mutta Jumala siunaa ihmisiä myös ajallisella hyvyydellä. Uskovainen uskoo, että se rikkaus mitä tässä ajassa on, on Jumalalta - ei omien ponnistusten ansiota, vaikka ne ovat olleetkin asiaa edesauttamassa. Omastaan voi antaa yhteiseen hyvään, mutta siitä saa myös itsekin nauttia. Ja muistaa pitää, että Jumala voi ottaa kaiken pois koska tahansa. Kerjäläismunkeille tuo köyhyys on TEKO, joka on sinällään synti Jumalan silmissä, koska vanhurskaus saadaan vain armosta, täysin ilman tekoja. "
=> ihan tyypillinen tulkinta. Jos maallinen omaisuus tässä ajassa on Jumalalta, miksi hän on jakanut sitä niin epätasaisesti? Siinäpä kysymys. Miten uskovainen voi elää puhtaalla omallatunolla talossaan, ajaa autollaan samalla kuin Suomessakin on nälkäjonoja? Ummistamalla silmänsä tietenkin. Ja tämä on Jeesuksen oppien vastaista.
Voiko maallisesti varakas päästä taivaaseen mikäli lähistöllä elää samanaikaisesti asunnottomia vähävaraisia, joille maallisesti varakas on antanut vain roposia? Mielestäni ei, koska maallisesti varakas on tällöin henkisesti köyhä ja paatunut.
Kerjäläismunkit ovat toki toinen ääripää, eikä omaisuudetta eläminen sinänsä avaa taivaan portteja. Mutta kertoo kuitenkin jotakin ihmisen valitsemista arvoista.
En rajaa evankeliumin julistamisen oikeutta pelkästään papeille, tokihan sitä voivat muutkin julistaa.
Pitäisikö uskovaisten myös luovuttaa vaikkapa kolmannes lapsistaan adoptoitaviksi, koska lähistöllä on paljon vanehmmiksi haluavia kelpo kansalaisia, joilla on "hedelmöittymisongelmia"?
Ei tässä maailmassa mikään ole jakautunut tasan. Mihin vetää se raja, mikä antaa pois ja mikä pitää itse? Jos sitä lähtee järkeilemään niin sitten tullaan siihen kerjäläismunkkivaiheeseen, koska mikään vähempi ei riitä.
Tärkeintä ei ole se, olemmeko tässä ajassa onnellisia, rikkaita, menestyneitä, sairaita, terveitä, surkeita, kauniita tai mitään muutakaan maallista. Nuo kaikki jakaa Jumala ihmisten kesken kullekin oman ristinsä ja kullekin myös hyvyyksiä. Tärkeintä on se, että on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa. Syntien anteeksiantoa kukaan ei saa pantata itsellään. Se joka niin tekee, menettää kalleimpansa - syntien anteeksisaamisen omalta kohdaltaan.
"Voiko maallisesti varakas päästä taivaaseen mikäli lähistöllä elää samanaikaisesti asunnottomia vähävaraisia, joille maallisesti varakas on antanut vain roposia? Mielestäni ei, koska maallisesti varakas on tällöin henkisesti köyhä ja paatunut."
Ei taivaaseen mennä rikkaudella eikä köyhyydellä vaan
SYDÄMEN USKOLLA.
toki jos uskovainen pitää lapsiaankin omaisuutena, heitäkin voisi luovuttaa. En tosin usko, että kukaan pitää lapsiaan omaisuutena siinä merkityksessä.
Tässä maailmassa ei tosiaan mikään ole jakautunut tasan. Ja jos omaisuus yms. on Jumalan lahjaa ihmisille, miksi Jumala kohtelee ihmisiä niin eri arvoisesti?
Tie Jumalan luokse kulkee Jeesuksen kautta. Häneltä saa synnit anteeksi.
Voiko sydämen usko olla ihmisessä joka elää yltäkylläisyydessä vaikka ympäristössä on köyhälistöä? Siis aito, pyyteetön usko?
Uskovainen pitää lapsiaan ja omaisuuttaan lahjana Jumalalta. "Herra antoi, Herra otti..."
Kaikkein tärkeintä on se, että oman sielun iankaikkisuusasiat ovat kunnossa. Siihen on Jumala antanut kaikille tasapuolisen mahdollisuuden, vaikkakin moni tälle kääntää selkänsä. Kaikki muu on aikalailla toisarvoista. Ne on niitä elämän värjeä - iloa, surua, yltäkylläisyyttä, puutetta. Ihmisen aika tässä maailmassa on kuin silmänräpäys tuonpuoleisen rinnalla. Vaikka sen sitten sinnittelisi köyhyydessä tai eläisi ylenpalttisessa rikkaudessa. Runsaassa ajallisessa rikkaudessa on vaara, että alkaa pitää uskoaan toisarvoisena ja kiinnittää itsensä maalliseen. Ihminen alkaa kasvaa itsessään ja kuvitella kaiken olevan omaa aikaansaannostaan. Myös ajalliset kiireet alkavat viedä leijonanosan huomiosta ja seurakuntayhteys saattaa jäädä taka-alalle. Koettelemusten keskellä usein suhde taivaalliseen Isäämme on läheisempi ja saa tuntea olevansa hänen varjeluksessaan vaikeuksienkin keskellä. Sellainen vain on ihmisen mieli.
Itse huomaan, että silloin kun uskoni vielä oli kuollutta vaikkakin mielestäni voimakastakin, hätäilin enemmän raha-asioista. Lisäksi se tuntui jotenkin oleellisemmalta osalta ja tärkeämmältä. Se, että sitä on itsellä riittävästi mutta toisaalta myös se, että se jakautuisi tasaisemmin. Nyt olen saanut huomata, että tuokin on kuitenkin toisarvoista kaikkein tärkeimpien kysymysten rinnalla.
- Köyhältä puuttuu rahaa, ahneelta kaikki. -
.
"Kaikkein tärkeintä on se, että oman sielun iankaikkisuusasiat ovat kunnossa. Siihen on Jumala antanut kaikille tasapuolisen mahdollisuuden, vaikkakin moni tälle kääntää selkänsä."
=> onko mielestäsi Intian syrjäkulmilla asuvalla lapsella tasavertainen mahdollisuus löytää sydämeensä Jeesus kuin vaikkapa Suomalaisella pohjoisen kunnan asukkaan lapsella? Mielestäni ei ole.
"Ihmisen aika tässä maailmassa on kuin silmänräpäys tuonpuoleisen rinnalla. Vaikka sen sitten sinnittelisi köyhyydessä tai eläisi ylenpalttisessa rikkaudessa. Runsaassa ajallisessa rikkaudessa on vaara, että alkaa pitää uskoaan toisarvoisena ja kiinnittää itsensä maalliseen."
=> Voiko ylenpalttisessa rikkaudessa elävä olla uskovainen? Voiko hän olla sydämeltään uskovainen, vaikka samalla lähimmäisiä kuolee maailmassa nälkään? Vaikka hänellä on runsain mitoin enemmän kuin omaksi tarpeeksi? Toteuttaako hän silloin Jeesuksen opetuksia?
"Voiko ylenpalttisessa rikkaudessa elävä olla uskovainen? Voiko hän olla sydämeltään uskovainen, vaikka samalla lähimmäisiä kuolee maailmassa nälkään?"
Voi.
Kyllä ne mahdollisuudet on ihan samat. Jos Jumalan kolkuttelema tunto on valmis ottamaan uskon vastaan, johdatetaan ihminen sitä saarnaamaan. Näin on tapahtunut. Myös on tosiasia, että köyhistä maista ottaa Jumala omiaan luokseen jo lapsina. Tällä hetkellä on edelleen Suomessa etsikon aika, vaikkeivät herätyksen tuulet puhallakaan enää yhtä kovasti kuin vuosikymmeniä sitten. Suhteessa enemmän on parannuksentekijöitä tällä hetkellä Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Raamatussahan puhutaan, että Jumala antaa myös kansoille etsikon aikoja. Jokaiselle ihmiselle on myös luvattu henkilökohtaisesti oma etsikon aika, jolloin on mahdollista vastaanottaa armolahja.
Toiseen kysymykseesi:
Eihän kukaan tässä maailmassa pelastuisi, jos ei voisi olla. Yksi ihminenkö voi poistaa nälänhädän. Tässä tullaan taas siihen kerjäläismunkkiasetelmaan, että pitäisi antaa kaikki pois ja silti ihmisiä kuolee. Mikä itsestäsi on itsellesi sopiva määrä niin, että voisit olla uskovainen? 1000 euroa/ kk? 1500 euroa/kk? 2500 euroa ja usko veks?
Jumala on jakanut lahjansa oman mielensä mukaan. Ei terveyttä tai kauneuttakaan voi jakaa. Voimme omalta osaltamme helpottaa toisten elämää, mutta tosiasiat on ja pysyy. Ei edes hius katkea päästämme Jumalan tietämättä. Mutta jotkut ihmiset mielestäsi kuolevat nälkään kyllä.
Ei voi.
"Eihän kukaan tässä maailmassa pelastuisi, jos ei voisi olla. Yksi ihminenkö voi poistaa nälänhädän. Tässä tullaan taas siihen kerjäläismunkkiasetelmaan, että pitäisi antaa kaikki pois ja silti ihmisiä kuolee. Mikä itsestäsi on itsellesi sopiva määrä niin, että voisit olla uskovainen? 1000 euroa/ kk? 1500 euroa/kk? 2500 euroa ja usko veks?"
=> nyt sinä et halua ymmärtää peruskysymystäni. Yksi varakas ihminen voi poistaa nälänhädän vaikkapa 100 Etiopian lapselta. Kyse on siis henkilökohtaisesta valinnasta. Paatunut ihminen voi todella tuudittautua ajattelemaan, että mitäpä minun rahalahjoitukseni nyt ketään auttaisi - enpä anna mitään. Sopiva summa mielestäni voi olla vaikka 1 euro - sillä saa monta lautasellista puuroa nälkäiselle lapselle. Tai 1000 euroa, tai 10000 euroa kuussa jos niitä ei itse tarvitse.
Raamatun hengen mukaan kullekin riittää vain sen verran kuin elämässään tarvitsee. Palaan peruskysymykseeni, miten yltäkylläisyydessä elävä uskovainen voi elää sovussa omantuntonsa kanssa samalla kun slummeissa köyhälistöä kuolee nälkään?
"Jokaiselle ihmiselle on myös luvattu henkilökohtaisesti oma etsikon aika, jolloin on mahdollista vastaanottaa armolahja."
=> miten toteutuu etsikon aika ihmisellä, joka ei koskaan elämänsä aikana kuule sanaakaan Jeesuksesta?
1. Miten määrität sen, mitä kukakin tarvitsee ja miten priorisoit, mikä avustuskohde on arvoikkain? Eikö toisaalta ole arvokkaampaa antaa omaa aikaansa kuin rahaa? Miksi sanot, että vaikka 10000 jos EI SITÄ ITSE TARVITSE, etkö kuitenkin puhunut ensin siitä, että olisi jaettava omastaan muidenkin hyväksi? Miljönääri voi tarvita rahaa paljon enemmän kuin köyhä. Ihmisten toiveet ja tarpeet eroavat toisistaan kovasti. Ei millään lahjoilla ja hyväntekeväisyydellä voi ostaa itselleen taivaspaikkaa. Muuten ollaan taas lain alla eikä eletä armosta. Kun uskonyhteys on elävä, taivaan Isällä on suora yhteys sydämeen ja omassa tunnossa tuntuu pistoksia, jos mieli alkaa kiinnittyä liikaa maalliseen. Siinä on sitten mahdollisuus korjata kurssia.
2. Kyllä se vaan toteutuu. Elävä esimerkki on tiibetiläinen nuori mies, joka sai parannuksen armon pari vuotta sitten. Taivaan Isä teki ensin työtä hänen sydämessään ja hän tutustui laajali moniin uskontoihin, kunnes löysi hengellisen kotinsa suuren johdatuksen kautta täältä. Samoin on tullut kristillisyytemme opistoihin oppilaita esim. Afrikasta ja Etelä-Amerikasta ja sana on saanut levitä ja synnyttää elävää uskoa. En usko, että noiden kaikkien ihmisten kohtaamiset ovat tapahtuneet sattumalta. Mutta koska esim. kiinalaisilla ei ole nyt etsikon aikaa kansana, ei heidän maassaan puhalla laajat herätyksen tuulet ja parannuksentekijöitä on hyvä jos joskus joku. Ehkä heidän vuoronsa tulee vielä, sen tietää vain Jumala itse.
Etsikon aikahan Raamatun mukaan on sellainen, että Jumala ensin puhuttelee ihmistä herättämällä hänessä synnintunnon. Sitten on ihmisen oma valinta, miten hän tämän asian hoitaa. Paaduttaako itsensä ja hukuttaa äänen, keksii omat ratkaisunsa, joiden mukaan uskoo tekevänsä oikein (mutta tulkinta on kuitenkin ihmisestä eikä Jumalasta lähtöisin) tai sitten haluaa vilpittömästi ottaa ja etsiä sielulleen rauhan ja ottaa vastaan paikan Jumalan lapsena. Kun joku indonesialainen on valmis ottamaan vastaan siunauksen (sen Jumala kyllä tietää, jos hänen puhuttelunsa seurauksena on ihminen valmis parannuksen vastaanottamaan), johdattaa hän tämän luokse uskovaisen. Näin käy lukuisia kertoja joka vuosi. Ei tarvitse olla mitään ennakkotietoja asiasta. Kun Jumala on kaiken luonut ja kaikkivoipa niin kyllähän hän tämänkin asian osaa hoitaa.
5. Niin Davidin viha julmistui suuresti sitä miestä vastaan, ja hän sanoi Natanille: niin totta kuin Herra elää, se mies on kuoleman lapsi, joka sen teki,
6. Niin myös pitää hänen maksaman neljäkertaisesti sen lampaan, että hän sen tehnyt on, ja ei säästänyt sitä.
7. Niin sanoi Natan Davidille: sinä olet se mies. Näin sanoo Herra Israelin Jumala: minä olen voidellut sinun Israelin kuninkaaksi ja minä olen pelastanut sinun Saulin kädestä,
8. Ja olen antanut sinulle sinun herras huoneen ja hänen emäntänsä sinun syliis, ja olen antanut sinulle Israelin ja Juudan huoneen; ja jos siinä vähä on, niin minä sen lisään sinulle.
9. Miksis katsoit Herran sanan ylön, tehden pahaa hänen silmäinsä edessä? Urian Hetiläisen olet sinä lyönyt miekalla, ja hänen vaimonsa olet sinä ottanut sinulles emännäksi; mutta hänen olet sinä tappanut Ammonin lasten miekalla.
10. Niin ei pidä myös miekan lakkaaman sinun huoneestas ijankaikkisesti; ettäs olet katsonut minun ylön, ja Urian, Hetiläisen, emännän ottanut sinulles emännäksi.
11. Näin sanoo Herra: katso, minä herätän pahuuden sinua vastaan omasta huoneestas, ja otan sinun emäntäs sinun silmäis nähden, ja annan ne lähimmäiselles, ja hän makaa sinun emäntäis sivussa valkiana päivänä.
12. Sillä sinä olet sen tehnyt salaisesti; mutta minä teen tämän koko Israelin edessä ja auringon edessä.
13. Niin sanoi David Natanille: minä olen syntiä tehnyt Herraa vastaan. Natan sanoi Davidille: niin on myös Herra sinun syntis ottanut pois, ei sinun pidä kuoleman.
Pisti silmään tuo Daavidin synti! Aikoinaan minua kiinnosti kovasti tuo Daavidin koko elämä. Hänhän liikkui rosvojoukkoineen ja verotti hyvällä tai pahalla ihmisiltä joukoilleen huollon. Eräältä rikkaalta mieheltä hän jopa vei vaimon mukanaan. Hänellä oli lukuisia vaimoja ja satoja jalkavaimoja myöhemmin kuninkaana, mutta kuitenkin ihastui Heettiläisten soturikansaan kuuluvan Uurian vaimoon, Batsebaaan. Israelilla oli luultavasti näitä heettiläisiä ammattisotilaina. Hän tapatti Uurian ja otti Batseban vaimokseen. Daavidin synnit olivat raskaat. Hän oli murhamies, vaikka käytti sotapäälliköitään itse teon toteutukseen. Juuri tästä asiasta profeetta häntä kovisteli. Daavid pukeutui säkkiin ja ripotteli tuhkaa päänsä päälle. Hän ei syönyt eikä juonut muistaakseni viikkoon. Hän katui, mutta tekonsa oli tosi paha.
Näin teki suuri Daavid. Hän oli suuri syntinen.
Itse olen tuota pohtinut usein, miten hän saattoi menetellä noin raukkamaisesti. Uuria palveli kuningastaan kuolemaansa saakka, ja kaatui taistelussa, kuninkaansa puolesta ja kunnian miehenä. Tätä en ole koskaan ymmärtänyt! Miksi?
Apt 18:24 - 19:10
Paavali julistaa synninpäästön ja Efesolaiset saavat Pyhän Hengen. (19:6)
Tätä ennen jo on Apollos- väkevä julistaja ja raamatun tuntija - ollut Efesossa julistamassa, mutta näyttää siltä, että Efesolaiset eivät ole saaneet tuolloin Pyhää Henkeä.
On erikoista, että vaikka Apollos tunsi Herran tien, eivät hänen saarnansa vaikuttaneet samoin kuin Paavalin. Ainoa näkyvä ero tuntuu olevan, että Apollos tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen vaikka muuten paljon todisti Jeesuksesta. Paavali puolestaan kastoi Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen.
Tekstistä ilmenee, että Priskilla ja Akylas (paikallisia kristittyjä) kuuntelevat Apollosta, he joutuvat opastamaan tälle tarkemmin tuota Herran tietä, ja sen jälkeen hän uudelleen lähtee julistamaan sanomaa Kristuksesta Jeesuksesta.
Tätä tekstiä saa kukin miettiä itse tykönään. Minusta se on mielenkiintoinen, mutta samalla hyvin kummallinen. Voiko Pyhä Henki olla noin pienestä opetuksen erosta kiinni? Mitä se voisi nykypäivänä merkitä?
Pienestä kii, Mooseksen ja egyptin noitain ero oli vain pikkuinen KIRPPU.
Niin ei tämänkään ajan saarnaajat saa kirppua syntymään jollei ole niin sanióttu LESTA
Tuo kirppuhan kuvaa niin kauniisti Pyhää henkeä.
Ja pyhää henkeä ei synny tämänkään päivän saarnoissa jollei ole saarnaamassa Jumalan valtuudella.
Tätä tekstiä saa kukin miettiä itse tykönään. Minusta se on mielenkiintoinen, mutta samalla hyvin kummallinen. Voiko Pyhä Henki olla noin pienestä opetuksen erosta kiinni? Mitä se voisi nykypäivänä merkitä?
Lestadiolaisuudessa on näkyvissä eri saarnaajiin mieltyminen. Lauma on mennyt hajalle. Paavalikin varoittaa Raamatussa suurinpiirtein seuraavilla sanoilla: älkää sanoko, että minä olen Apolloksen ja minä Keefaan, olkoon kaikki kerskauksenne Kristuksessa. Joskus voi Pyhä Henki mennä ns. "epävireeseen", eli siihen tulee pieni virhe ja ihminen lähtee Jumalan valtakunnasta. Silloin Pyhän Hengen tilalle tulee epäuskon henki. Oikein toimiva Pyhä Henki haluaa olla Jumalan valtakunnan yhteydessä, eikä se tahdo sieltä pois. Tekevälle sattuu ja siksi myös eriseuran synnin saa anteeksi. Mutta sekin on kadottava synti, jos sitä ei oman elämän aikana tule Jumalan valtakuntaan korjaamaan.
Ko. raamatunkohdat, joita yllä on siteerattu ovat hienoja, ja uskon lestadiolaisten menettelevän raamatullisesti saarnatessaan toisillessaan synnit anteeksi (usein tapahtuu uskoon tulemisen / Pyhän Hengen kasteen hetkellä, kovin monesti ei puhuta toistuvasti syntien anteeksi saarnaamisesta, kai?)
Siitä olen pikkuisen eri mieltä sitten, jos todetaan että uskoon tulon EHTONA on se että joku menettelee näin.
Opetuslapset tulivat täytetyiksi Pyhällä Hengellä helluntaina ilman, että kukaan ihminen heille siinä paikassa saarnasi (Jumala itse täytti heidät voimalla korkeudesta). Sen vaikutuksesta pidettiin saarna, jossa 3000 sielua tuli uskoon,
...tärkeänä kohtana on siis evankeliumin julistaminen (josta paavali sanoo, että tapahtuipa joskus jopa vääristä motiiveistakin käsin, niin pääasia on , että julistetaan) - sen avulla voi ihminen kuulla ja saada uskon Jumalalta lahjaksi.
Mullekin appeni (ihan tavallinen ev. lut. uskova, ei erityisesti minkään liikkeen jäsen) puhui evankeliumin, ja sain tulla uskoon. Pyhä Henki sitten antoi synnin tunnon mulle tämän jälkeen, ja olen sitten saanut kokea ne saaneeni anteeksikin...
Minä en aina koe niin kirjaimellisesti sellaisia "metodeja" tulla uskoon, pääasia on tulla yhteyteen Jeesuksen Kristuksen, elävän Jumalan kanssa, jossa yhteydessä Pyhä Henki tulee sydämeen asumaan, ja alkaa näyttää todeksi sitä, miten Jumalan mielen mukaan tulisi elää - askel askelelta.
Mutta on ihana asia, että ihminen voi toiselle julistaa synnit anteeksi - sellainen asia on yksi seurakunnan toiminnan aarteista. (se on paljon ihanampi asia, kuin julistaa kadotustuomioita toiselle... joka on aika vaarallista puuhaa Raamatun mukaan, muuten)
Jumalahan on kaikkivaltias ja voi periaatteessa antaa uskon miten ja missä tahansa. Raamatussa ei kuitenkaan ole sanottu, että se voisi tapahtua jotenkin muuten kuin sanan kautta. Siellä lukee "usko tulee kuulosta" ja muutenkin kaikissa uskoontulotapahtumissa on sana saapuvilla (ja vieläpä suullisesti saarnattu sana).
Ajattelen kuitenkin, että se sana ei tarvitse välttämättä olla saapuvilla juuri sillä hetkellä, kun saa uskon, eli siinä voi olla pieni "time lag", mitä se sitten suomeksi onkaan...
Opetuslasten kohdalla tässä oli juuri sellainen "time lag". Eli ylösnoussut Vapahtaja ilmestyi heille pääsiäisenä lukittujen ovien takana ja toivotti heille rauhaa. He eivät kuitenkaan vielä täysin kyenneet uskomaan tätä rauhaa omalle kohdalleen silloin. Jeesus antoi heille silloin siellä lupauksen Pyhästä Hengestä sitten kun hän olisi mennyt Isänsä luokse. Ja niin he sitten saivat pienen "time lagin" jälkeen helluntaina Pyhän Hengen ja elävän uskon.
Muistelen kuulleeni tällaisen "time lag"-kertomuksen myös erään esikoislestadiolaisaarnaajaan liittyen. Hänelle sana syntien anteeksiantamuksesta oli mennyt perille muutaman tunnin kuluttua sen kuulemisesta saman päivän iltana.
enemmän metsässä
a) vl
vai
b) el
???
Pahoittelen, etten ollut huomannut kysymystä aikaisemmin. Mielestäni on aika epäkohteliasta olla vastaamatta, jos joku kysyy jotain ihan asiallisesti, joten vastataan.
Mielestäni esikoislestadiolaisuudessa on oikeampi oppi kuin vanhoillislestadiolaisuudessa, mutta se ei tarkoita, että esikoislestadiolaisuudessa kaikki välttämättä olisivat ymmärtäneet kaikki asiat oikein. Ja sitäpaitsi opilliset erot el:n ja vl:n välillä ovat varsin pieniä kristinuskon kokonaiskuvaan verrattuna.
.
ehdotusta.
mitäs jos lukusit vaikka sen...se on jossain siinä kansien välissä...
.
hommaa
Aina ne pisteet on toiminut, kun olen kokeillut. Joten ei ole turhaa. Turhaa on sen sijaan ihmisten turha kommentointi pisteistä yms. tyhjistä viesteistä.
-
.....................