Luterilaisen kirkon pappina ihmettelen kollegojeni innostusta pohtia kirkosta eroamisen syitä siinä naiivissa uskossa että jos syyt tiedetään niin eroaminen pystytään pysäyttämään. Näin ei ole. On ilmeisiä syitä joille ei voi mitään - kuten se, ettei usko.
Eroamisten lisääntyminen kertoo mielestäni siitä, että ihmiset ovat rehellisiä ja ajattelevat itsenäisesti, mikä on hyvä asia. Kunnioitan suuresti sitä, että ihminen jää pois kirkosta jos ei pysty uskomaan sen perusopetuksiin. Kirkon ei pitäisi olla huolissaan siitä että tällaiset ihmiset eroavat, vaan iloinen että tänä aikana niin moni tietoisesti valitsee kirkossa pysymisen tai siihen liittymisen.
Sen sijaan ne eroajat, jotka jättävät kirkon koska ajattelevat sen luopuneen omasta opistaan, ovat mielestäni iskeneet kirveensä kiveen. Omaan hurskaaseen piiriin eristäytyminen on omaa mukavuudenhalua eikä palvele Jumalan valtakuntaa. Kirkon on uudistuttava sisältäpäin, mutta se edellyttää että uudistusta janoavat kirkon jäsenet ymmärtävät oman vastuunsa ja kantavat kortensa kekoon eivätkä pakene vastuutaan omiin kuppikuntiin.
Eri juttu tietysti ne Jeesukseen uskovat jotka ovat vakuuttuneita että luterilainen kirkko on alunperinkin saatanasta, silloin on tietysti rehellisintä erota.
Eroamisten lisääntyminen kertoo mielestäni siitä, että ihmiset ovat rehellisiä ja ajattelevat itsenäisesti, mikä on hyvä asia. Kunnioitan suuresti sitä, että ihminen jää pois kirkosta jos ei pysty uskomaan sen perusopetuksiin. Kirkon ei pitäisi olla huolissaan siitä että tällaiset ihmiset eroavat, vaan iloinen että tänä aikana niin moni tietoisesti valitsee kirkossa pysymisen tai siihen liittymisen.
Sen sijaan ne eroajat, jotka jättävät kirkon koska ajattelevat sen luopuneen omasta opistaan, ovat mielestäni iskeneet kirveensä kiveen. Omaan hurskaaseen piiriin eristäytyminen on omaa mukavuudenhalua eikä palvele Jumalan valtakuntaa. Kirkon on uudistuttava sisältäpäin, mutta se edellyttää että uudistusta janoavat kirkon jäsenet ymmärtävät oman vastuunsa ja kantavat kortensa kekoon eivätkä pakene vastuutaan omiin kuppikuntiin.
Eri juttu tietysti ne Jeesukseen uskovat jotka ovat vakuuttuneita että luterilainen kirkko on alunperinkin saatanasta, silloin on tietysti rehellisintä erota.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Luterilaisen kirkon pappina ihmettelen kollegojeni innostusta pohtia kirkosta eroamisen syitä siinä naiivissa uskossa että jos syyt tiedetään niin eroaminen pystytään pysäyttämään. Näin ei ole. On ilmeisiä syitä joille ei voi mitään - kuten se, ettei usko."
Puhut työnantajasi, piispan, käsityksiä vastaan:
"Paras keino estää kirkosta eroamisia ja kutsua eronneita takaisin on osoittaa heille konkreettisesti, miten he voisivat kantaa vastuuta maksamallaan verolla kirkon diakonia-ja kasvatustyön toteutumisesta ja kirkon työstä suomalaisten rakastamien kirkkojen ylläpitämiseksi."
http://www.pod.fi/heikka
Miksi ateisti haluaisi osallistua kirkon toimintaan tai rahoittaa kirkon saarnaamis- ja käännytystyötä so. tukea asiaa jota ei kannata vaan pitää sitä ihmisten eksyttämisenä?
Miltä kuulostaisi absolutisti joka alkaisi diilata alaikäisille viinaa?
mitä kirkosta eroavien nuorten aikuisten tulisi sponsoroida:
"Kirkosta eroava on tyypillisesti nuori aikuinen, joka on juuri nauttinut kirkon palveluista lapsi- ja nuorisotyössä. Hän elää vaihetta, jolloin kirkon palvelut eivät ole todennäköisiä. Siksi hän painaa enter-painiketta ja eroaa. Hänen olisi hyvä muistaa, että veromarkoillaan hän voisi pitää huolta uusien sukupolvien mahdollisuuksista käydä rippikoulu ja osallistua isostoimintaan. Uskon, että tämän korostaminen osuu nuorten aikuisten moraalisesti herkkään mieleen."
Jos kirkosta eronnut ei välitä tukea rippikoulu- ja isostoimintaa, hänen moraalisen herkkyytensä laita taitaa olla niin ja näin.
Sitä joka ainoa kirkkokunta ja uskonlahko edustaa, ja siksi Jeesus kutsuukin
kaikki omansa näistä porttoseurakunnista pois, ennen kuin hän ne lopullisesti tuhoaa.
Lukekaa Hesekielin luku 9 ja Ilmestyskirjan luku 18.
Kirkosta eroavien moraalintuntoa ei ole syytä epäillä yhtään heikommaksi kuin sinne jäävien. On nimenomaisesti oikein toimittu eroavalta nuorelta, kun hän kieltäytyy osallistumasta kristinuskon satujen ja tarinoiden totuuksina levittämiseen tuleville sukupolville.
Ovatko ne satuja ja tarinoita...käsi sydämelle. Nimittäin ne elämän opit.
"Ovatko ne satuja ja tarinoita...käsi sydämelle. Nimittäin ne elämän opit."
Jumalalle ja kirkolle jää yhä vähemmän selitettävää. Ihmisten tietämys muista uskonnoista lisääntyy. Pienemmän kysynnän ja suuremman tarjonnan maailmassa kirkko on valinnut uskonnonvesittämisen ja kaikille mukavaksi tekemisen linjan. Tämä voi olla hyvä ratkaisu lyhyellä tähtäimellä, mutta koskaan aikaisemmin ei ole niin paljon uskovaisia jättänyt kirkkoa. 1970 kirkkoon kuului 4 648 787, ortodoksiseen kirkkoon 67 247, muihin uskonnollisiin yhteiskuntiin 38 378. Kirkon jäsenmäärä on laskenut 350 ja ortodoksien 10 tuhatta, mutta muiden uskonnollisten yhteisöjen väestö kasvanut 20 tuhatta. Nämä 20 tuhatta uskovaista olisivat olleet kirkolle tärkeämpiä kuin ne lähes puolimiljoonaa uutta väestörekisteriin kuuluva.
Olen "nuori aikuinen, joka on juuri nauttinut kirkon palveluista lapsi- ja nuorisotyössä" ja olen eronnut kirkosta. Tulisiko minun muistaa, että veromarkoillani voisin pitää huolta uusien sukupolvien mahdollisuuksista käydä rippikoulu ja osallistua isostoimintaan?
Kun olen tutkinut raamattua, lukenut filosofiaa, opiskellut historiaa ja koonnut tietoa monista suomessa toimivista seurakunnista ja yleisesti ottaen tutkinut uskontoja erittäin paljon, olen tullut siihen johtopäätökseen, että kristinusko on täyttä potaskaa. Nykyään olen ateisti ja vapaa-ajattelija ja minusta on epämoraalista levittää satuja väittäen niitä todeksi, koska uskon superrealistisen maailmankuvan olevan haitaksi ihmiselle. Kirkosta eroamiseni oli periaatepäätös ja minusta olisi todella outoa, että kukaan olettaisi minun tukevan mielestäni turhaa ja haitallista työtä.
Tässä suhteessa piispalla olisi vähän mielipiteiden päivittämisen paikka.
"Jos kirkosta eronnut ei välitä tukea rippikoulu- ja isostoimintaa, hänen moraalisen herkkyytensä laita taitaa olla niin ja näin."
Ei kai kukaan oikeasti luule, että moraalilla ja rippikoulun tukemisella on jotain tekemistä keskenään? Ehkä siinä mielessä, että hän vastustaa rippikoulun tukemista...
"Jos kirkosta eronnut ei välitä tukea rippikoulu- ja isostoimintaa, hänen moraalisen herkkyytensä laita taitaa olla niin ja näin."
En ymmärrä logiikkaasi?
Olen eronnut kirkosta koska totesin kirkon opit turhuudeksi ja eksytykseksi.
Siispä erosin.
Piispa Heikan ja sinun mielestäsi minun tulisi kuitenkin vielä erottuanikin tukea kirkon rippikoulu- ja isostoimintaa eli rahoittaa samaa eksytystä?
Miltä kuulostaisi absolutisti, joka ryhtyisi myymään lapsille viinaa?
Niin tilaa galleria-sivullani mainittu kirja, niin saat todella tietää,
mitä luterilaisessa kirkossa on tapahtunut, kun Pyhä Henki alkoi kutsua sitä totuuteen.
Se kirja ei maksa sinulle mitään vaan lahjoitan sen, kunhan ilmoitat nimesi ja osoitteesi.
Saat tietää senkin miksi eräs piispa kirkkolakia rikkoen katsoi viisaammaksi
lähteä seurueineen määräämästään piispan tarkastuksesta pakoon,
kuin asettua seurakunnan edessä valheen henki sydämessään Totuuden Hengen
saaneen ihmisen kysymysten eteen.
Kirkosta on tullut sellainen rahankeruulaitos että se on unohtanut kokonaan vähävaraiset jäsenensä pelkillä puheilla nälkä ei lähde.
Kirkon rahankeruusta eli kirkollisverosta päättävät seurakunnan jäsenet, tavalliset ihmiset. Vaaleissa valitaan ne, jotka siitä seurakunnassa päättää. Jos veroja kerätään liikaa, olet äänestänyt väärin tai jättänyt äänestämättä. Vaalien alla on hyvä kysyä ehdokkailta, mikä prosentti hänestä on oikea. Kirkko itsessään on vain antanut seurakuntalaisille mahdollisuuden päättää. Jos he päättävät väärin, mitä pitäisi tehdä. Yli 80% kuuluu kirkkoon. Vain kymmenen prosenttia tai alle äänestää.
kirkko on sisältä mätä. kirkon "uudistaminen" tekisi perkeleelle ainoastaan uudet kauniimmat kasvot.
kirkko tulee hyljätä opillisena auktoriteettina, seurakuntana ja uskonnon harjoittamisen forumina.
Sanot kirkosta eroamisen johtaneen siihen, että kirkkoon jäämisestä on tullut tietoinen valinta. Moni täällä yhtynee ajatukseen, että valtaosalla kirkon jäsenistä jäsenyys on pohjannut traditioon eikä tietoiseen vakaumukselliseen valintaan. Kuitenkin arvelet, että jo tällä hetkellä "jyvät on karsittu akanoista" ja että jälkimmäisiä oli lopulta yllättävän vähän. Moni täällä lienee skeptinen moista johtopäätöstä kohtaan. Kirkon itse teettämien tutkimusten mukaan kirkon perusoppeihin uskovat muodostavat noin 40% vähemmistön kansasta. Ylipäänsä mihinkään pelastushistorialliseen oppiin uskoo korkeintaan puolet kansasta, sillä se toinen puoli ei usko kuolemanjälkeiseen.
Sikäli kun pidät hyvänä tapakristillisyyden vähenemistä, mikä mahtaa olla kantasi valtionkirkkoon? Olisiko sinustakin parempi, että kirkosta tulisi jäsenmaksunsa pankkisiirrolla perivä järjestö, joka kommunikoi jäsenkuntansa kanssa täysin omia kanaviaan pitkin, seurakunnan ja sen jäsenten vapaaehtoisen vuorovaikutuksen kautta? Vrt. nykytilanne, jossa valtaosa jäsenkunnasta ei omaehtoisesti juuri asioi kirkon kanssa muutoin kuin elämänkaarijuhlien puitteissa, mutta silti osallistuu kansalaisvelvollisuuksissa tunnustukselliseen toimintaan, mikä uskonnonvapauslain mukaan on osa hänen "positiivista uskonnonvapauttaan"?