Birds on siis Englannin slangia typyille.
Mutta ajattelin jakaa tämän tarinan joka tapahtui toissapäivänä. Se on pitkä mutta yritän laittaa pakettiin.
Tutustuin Yhdysvaltalaiseen kirjallisuudenopettajaan. Tarkemmin, hän on muilla main viimeistelemässä graduaan, ja samalla opettaa Yhdysvaltojen kirjallisuutta. Ok.
Mentiin drinkille. Tai noh, Itse otin oluen ja hän taisi vetää alkajaisiksi triplawhiskyn tms. Olipa rankka typy. Mutta tuo oli vasta alkua. Hänen juttunsa kääntyi yhä rankemmiksi, ja pienen introduktion jälkeen jutut olivat niin rivoja että Suomen armeijan kasarmien jutut on kuin partioleirien pullakutsuista niihin verrattuna.
Jossain vaiheessa mainitsin hänelle että hän on mielestäni enemmän luonteeltaan mies kuin nainen, johon hän vastasi myöntävästi, ja kertoi ettei ole koskaan pystynyt samaistumaan naisiin heidän kiertoutensa ja kaksinaamaisuutensa vuoksi tms, ja että kaikki hänen ystävänsä on miehiä.
Kysyin sitten jos hän on ajatellut sukupuolenleikkausta, johon hän vastasi kieltävästi, ja sanoi olevansa hetero.
Muistan jossain vaiheessa kun menin vessaan, niin ajattelin että tässä jää kyllä kakkoseksi ja että itse muistutin tuossa enemmän naista ja hän miestä.
Mentiin sitten jatkoille katselemaan hänen puutarhaparveketta. Taksissa kertoi että on kaksi kääpiökania. Jep. Kun päästiin ovesta sisään niin yksi niistä makasikin laatikossa pystyyn kuolleena.
Siitä se alkoikin sitten. Ensin alkoi puolihysteerinen itku. Taisi kestää parikymmentä minuuttia. Tämän jälkeen hän nappasi sen toisen kanin laatikosta ja pyysi sille noin viisikymmentä kertaa anteeksi. Olin koko ajan hiljaa. Itku jatkui ja hän päätti soittaa Yhdysvaltoihin äidilleen. Mutta linja ei toiminut ja hän sai siitä sitten raivokohtauksen ja hakkasi sitä luuria siihen puhelimeen kuin pahin adhd-potilas josta lopulta lensi muovipalasia.
Mutta sai lopulta äidistään kiinni. Äiti rauhoitteli häntä rapakon takaa ja kertoi mm että hän voi rukoilla Jumalalle ja että kanin voi haudata, (kyseessä suurkaupunki).
Hän alkoi sitten rukoilemaan ja kertoi rukoilun jälkeen että minun piti haudata jänis, mutta kerroin ettei ole mitään paikkaa haudata. Pyysin muovipussia tai boksia jonne sen jäniksen voin laittaa, ja hän antoi tyhjän tapmaxboksin, johon lättäsin sen jäniksen ja vein sen roskikseen.
Kun tulin takasin hänellä oli joku mielialalääkepurkki siinä pöydälläm josta oli napannut rauhoittavia tms. Hän alkoi sitten kysymään minulta jotain jäniksestä, ja vaikka mieleni olisi tehnyt sanoa suoraan, niin tiesin kokemuksesta, sillä olen joskus heittänyt bensaakin noihin liekkeihin, että jos kertoo ajatuksistaan suoraan, se on kuin pelaisi venäläistä rulettia tällaisten naisten kanssa. Joten olin mahdollisimman hiljaa ja yritin jopa pidätellä nauruani, jota hän ei onnekseni huomannut.
Tämän jälkeen hän soitti ystävättärelleen, ja kerroin hänelle hiljaa kun hän oli puhelimessa että lähden etsimään jotain pikkupurtavaa - jotta voisin karata - johon hän nyökkäsi.
Ajattelin sitten itseksiseni että jos kukaan mies vetäisi vastaavan kalabaliikin niin siinä lienee aika äkkiä olla valkotakkiset ovella, jopa vaikka kyseessä olisi homo. Tapani mukaan tein myös yksittäistapauksesta koko Yhdysvalloista laajempia johtopäätöksiä. Ja ehkä me miehet ja naiset olemme sittenkin hieman erilaisia.
Mutta ajattelin jakaa tämän tarinan joka tapahtui toissapäivänä. Se on pitkä mutta yritän laittaa pakettiin.
Tutustuin Yhdysvaltalaiseen kirjallisuudenopettajaan. Tarkemmin, hän on muilla main viimeistelemässä graduaan, ja samalla opettaa Yhdysvaltojen kirjallisuutta. Ok.
Mentiin drinkille. Tai noh, Itse otin oluen ja hän taisi vetää alkajaisiksi triplawhiskyn tms. Olipa rankka typy. Mutta tuo oli vasta alkua. Hänen juttunsa kääntyi yhä rankemmiksi, ja pienen introduktion jälkeen jutut olivat niin rivoja että Suomen armeijan kasarmien jutut on kuin partioleirien pullakutsuista niihin verrattuna.
Jossain vaiheessa mainitsin hänelle että hän on mielestäni enemmän luonteeltaan mies kuin nainen, johon hän vastasi myöntävästi, ja kertoi ettei ole koskaan pystynyt samaistumaan naisiin heidän kiertoutensa ja kaksinaamaisuutensa vuoksi tms, ja että kaikki hänen ystävänsä on miehiä.
Kysyin sitten jos hän on ajatellut sukupuolenleikkausta, johon hän vastasi kieltävästi, ja sanoi olevansa hetero.
Muistan jossain vaiheessa kun menin vessaan, niin ajattelin että tässä jää kyllä kakkoseksi ja että itse muistutin tuossa enemmän naista ja hän miestä.
Mentiin sitten jatkoille katselemaan hänen puutarhaparveketta. Taksissa kertoi että on kaksi kääpiökania. Jep. Kun päästiin ovesta sisään niin yksi niistä makasikin laatikossa pystyyn kuolleena.
Siitä se alkoikin sitten. Ensin alkoi puolihysteerinen itku. Taisi kestää parikymmentä minuuttia. Tämän jälkeen hän nappasi sen toisen kanin laatikosta ja pyysi sille noin viisikymmentä kertaa anteeksi. Olin koko ajan hiljaa. Itku jatkui ja hän päätti soittaa Yhdysvaltoihin äidilleen. Mutta linja ei toiminut ja hän sai siitä sitten raivokohtauksen ja hakkasi sitä luuria siihen puhelimeen kuin pahin adhd-potilas josta lopulta lensi muovipalasia.
Mutta sai lopulta äidistään kiinni. Äiti rauhoitteli häntä rapakon takaa ja kertoi mm että hän voi rukoilla Jumalalle ja että kanin voi haudata, (kyseessä suurkaupunki).
Hän alkoi sitten rukoilemaan ja kertoi rukoilun jälkeen että minun piti haudata jänis, mutta kerroin ettei ole mitään paikkaa haudata. Pyysin muovipussia tai boksia jonne sen jäniksen voin laittaa, ja hän antoi tyhjän tapmaxboksin, johon lättäsin sen jäniksen ja vein sen roskikseen.
Kun tulin takasin hänellä oli joku mielialalääkepurkki siinä pöydälläm josta oli napannut rauhoittavia tms. Hän alkoi sitten kysymään minulta jotain jäniksestä, ja vaikka mieleni olisi tehnyt sanoa suoraan, niin tiesin kokemuksesta, sillä olen joskus heittänyt bensaakin noihin liekkeihin, että jos kertoo ajatuksistaan suoraan, se on kuin pelaisi venäläistä rulettia tällaisten naisten kanssa. Joten olin mahdollisimman hiljaa ja yritin jopa pidätellä nauruani, jota hän ei onnekseni huomannut.
Tämän jälkeen hän soitti ystävättärelleen, ja kerroin hänelle hiljaa kun hän oli puhelimessa että lähden etsimään jotain pikkupurtavaa - jotta voisin karata - johon hän nyökkäsi.
Ajattelin sitten itseksiseni että jos kukaan mies vetäisi vastaavan kalabaliikin niin siinä lienee aika äkkiä olla valkotakkiset ovella, jopa vaikka kyseessä olisi homo. Tapani mukaan tein myös yksittäistapauksesta koko Yhdysvalloista laajempia johtopäätöksiä. Ja ehkä me miehet ja naiset olemme sittenkin hieman erilaisia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luin pitkän viestisi kursorisesti, mutta ymmärsin kokonaisuuden. Väittäisin, että tämän tyypin naisella se "miehisyys" ja kovapintaisuus on herkän sisuksen piilottamista. Näitä tyyppejä tallaa työelämässä ja myönnän minäkin siihen syyllistyneeni.
Jossain vaiheessa homma vaan menee katkolle, eikä siinä sitten kovin paljon naurata. Tässä itse omia oppirahojani maksavana voin tämän vakuuttaa.
Rohkeutta ei ole olla kova jätkä, vaan oma itsensä, minkä tämäkin typy tulee vielä huomaamaan.
Kovuus on elämänstrategia jolla pärjää hyvin ja monissa paikoissa. Kovuus ja tarvitsevuus eivät ole mitenkään ristiriidassa keskenään ja ympäristössään kova mies tai nainen voi olla kotona pienten lasten kanssa mitä rakastettavin ja huolehtiva vanhempi.
Eilen TV:ssä DNA:n tj. Katsokaa ympärillenne liikemaailman naispuolisia huippuja. Kukaan ei esitä kovista. Ei kova tahto (Kirsti Paakkanen) aina ulospäin näy.
...tärkeää ovat yleensäkin suuret dundeet ja itseilmaisu.
Eipä sillä, minunkin poikani luokkatoveria (poika) itketti, kun hänen lemmikkikaninsa kuoli.
Samaten lapsena minua suretti vähän, kun kissa oli kuprahtanut, mutta se unohtui sitten, kun keksi muuta tekemistä.
On niitä kanien suhteen tosin sitten pragmaattisempiakin yhdysvaltalaisnaisia - esimerkkinä se naispuolinen kanifarmari siinä Michael Mooren elokuvassa, jossa hän yritti jäljittää General Motorsin pääjohtajaa ja kertoi sen Flint-nimisen autotehdaskaupungin tarinaa. Eli ei aina voi tosiaankaan yksittäistapauksista yleistellä.
Vilman kuulumisia. Onko Vilma tavannut uusia miehiä?