Kyllä tulee todella kamala olo, kun lukee tätä palstaa. Tuntuu, että jos olisi aikoinaan syntynyt ei helluntailaiseen perheeseen, ei olisi tarvinnut pelätä ja olla masennuksessa ja epätoivossa, kun mikään ei Jumalalle riitä.
Mitä etäämälle helluntailaisten ja muiden saman suuntaisten "uskovaisten" piireistä on päässyt, sen tasapainosemmalta on tuntunut.
Ärsyttää ne vakiovastaukset, että kyllä Jumala auttaa, varsinkin kun helluntailaisten "Jumala" ei tee muuta kuin ahdistelee, haluaa tuhota ja kiristää koko ajan mahdottomamilla vaatimuksilla. Joskus on tuntunut, että olisi parempi tappaa vaikka itsensä, kun tämä uskonto on niin pelottavaa ja julmaa. Tulee ihan mieleen saavatko tästä kaikesta loppujen lopuksi vain jotkut ihmiset sadistista mielihyvää, kun pitää ihmisiä synkkydessä ja pelossa.
Häpeisitte helluntailaiset!!!
Mitä etäämälle helluntailaisten ja muiden saman suuntaisten "uskovaisten" piireistä on päässyt, sen tasapainosemmalta on tuntunut.
Ärsyttää ne vakiovastaukset, että kyllä Jumala auttaa, varsinkin kun helluntailaisten "Jumala" ei tee muuta kuin ahdistelee, haluaa tuhota ja kiristää koko ajan mahdottomamilla vaatimuksilla. Joskus on tuntunut, että olisi parempi tappaa vaikka itsensä, kun tämä uskonto on niin pelottavaa ja julmaa. Tulee ihan mieleen saavatko tästä kaikesta loppujen lopuksi vain jotkut ihmiset sadistista mielihyvää, kun pitää ihmisiä synkkydessä ja pelossa.
Häpeisitte helluntailaiset!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Parasta terapiaa on jutella kavereiden kanssa
tai jutella ammattiauttajan kanssa jotka ei
kuulu mihinkään lahkoon.
Esimerkiksi psykologi, psykiatri tms yksityisellä
puolella kuuntelevat ja pystyvät auttamaan. Mielialalääkitys lyhytaikaisesti vie ajatukset
pois uhkakuvista joita kusipäät maalaavat.
Jos oma kuppikunta tuntuu ahdistavaslta, vaihda toki! Vieraile vaikka 'Yleistä islamista' tai 'Vanhoillislestadiolaisuus' -nimisillä avartamassa maailmaasi.
Synkältä kuulostaa avauksesi, suorastaan katkeralta.
Oma kokemukseni on, että elämä on muuttunut sitä tasapainoisemmaksi mitä enemmän olen antanut Jumalan johtaa elämääni. Jumala ei tyydy todellakaan vähään, kuten kirjoitat. Hän ei suostu esimerkiksi siihen, että seuraamalla vain puolisydämisesti Pelastajaamme, Jeesusta Kristusta, saisimme tulla osallisiksi Hengen hedelmistä.
Hengellisessä mielessä meidän tulee olla valmiit sitoutumaan yhden maan, nimittäin taivasten valtakunnan kansalaisuuteen. Mikään vähempi ei riitä - on luovuttava tämän maailman ruhtinaalle kumartamisesta.
Matt. 6:24
"Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa."
Minulla ei ole varaa vähääkään ylpeillä uskollani. Oma todistukseni kuitenkin on tämä: kun olen uskonut Jumalaani ja seurannut minun Vapahtajaani Jeesusta, olen saanut maistaa, että Herra on hyvä! Ps 34:8.
On mahdollista päästä omassa elämässään osalliseksi niistä Hengen hedelmistä, joista Paavali kirjoittaa Gal. 5:22. Rakkaus, ilo, rauha ja niin edelleen. Voitko kuvitella mitään parempaa sisältöä elämääsi?
Tee päätöksesi, lähde kokosydämisesti seuraamaan Jeesusta. Kompromissit ja puolinaiset ratkaisut eivät riitä. Niitä yrittäessä voi joutua masennuksen ja epätoivon valtaan. Yksin Jumala voi antaa tulevaisuuden ja toivon!
Sehän tuleekin tehdä, että seuraa Kristusta kokonaisella sydämmellä, mutta ei helluntiaoppien pakolla ja orjuuttmana, vaan vapaana Kristuksen kanssa!
helluntailaisuudesta. Niin teen minäkin! En todellakaan aio liittyä sinne, vaikka juuri tänään koskskelivat jäseneksi. Silloin kun on ulkopuolella leirin saa olla Kristuksessa vapaa! Ei helluntaisääntöjen ja pakkojen orja!
Kuka on niin sanonut että JUmala on niin vaativa? ja pitää täyttää vaatimuksia? Onko Jumla itse mahdollisesti esittänyt vaatimukset vai oletko kuullut ne homosapienssien suusta? jos olet kuullut ne viimeksimainittujen suusta ei siihen ole luottaminen. Itse olen vaeltanut kaiken uskontieni Jeesuksen kanssa kahdestaan luottamatta lainkaan ihmisiin ja hyvin on mennyt..