Jos voitan ujouteni ja pelkoni ja päätän lähteä yksi ensimmäistäkertaa vihdoinkin vigiliaan kuinka käyttäytyä siellä? Miten pukeutua? Menttekösitten sunnuntaina aina liturgiaankin. Onko kaava aina sama.Mulla kun ei ole hajuakaan siitä mitä siellä tapahtuu.Haluaisin kuitenkin aloittaa tutstumisen ort. uskontoon,koska mietiskelen liittymistä.Mistä saan ort uskon opetusta????
liturgia ja virilia
perpetua77
131234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
... yhteyttä kaupunkisi ort. seurakuntaan yhteystiedot läydät www.ort.fi
Osaat varmasti käyttäytyä kirkossa ja pukeutua sinne asiallisesti - heitä ujous pois ja mene!
Vigiliaan sinun ei todellakaan tarvitse pukeutua mitenkään erikoisesti. :) Ihan normaalit, tavalliset vaatteet ovat hyvät. Tietysti en nyt itse pistäisi mitään vesirajaminimekkoa kirkkoon, mutta harvapa muutenkaan sellaisia arkisin käyttää.
Perinteisesti kirkon vasen puoli on ollut naisten puoli ja miehet ovat olleet oikealla. Mutta ihan hyvin voit istua tai seistä oikeallakin puolella. Se ei ole mikään laki!
Vigilia on kaunis palvelus, voi alkuun tuntua vähän pitkältä, mutta siihen tottuu kyllä. Jos väsyttää, niin aina voi lähteä kesken pois. Muuta muistettavaa ei oikeastaan ole kuin tämä: palveluksen tietyissä vaiheissa pappi kiertää kirkon ympäri ja suitsuttaa (heiluttaa siis suitsutusastiaa, josta lähtee hyvä tuoksu). Silloin on tärkeää väistää syrjemmälle. Tämäkään ei ole vaikea juttu, seuraat vain muita.
Ristinmerkkejä tai muita sinun ei tarvitse tehdä, ellet itse tahdo. Muutenkin: ortodoksinen kirkko on yleismaailmallinen ja sen piirissä on paljon eri tapoja ja perinteitä. Itse olen nähnyt omassa kirkossani paljon erilaisia juttuja.. jotkut afrikkalaiset ortodoksit saattavat tehdä juttuja vähän eri tavalla kuin esim. suomalaiset tai vaikkapa kreikkalaiset. Eli turha jännitys pois vaan. :)
Ortodoksista uskonopetusta saat joko a) ottamalla yhteyttä paikkakuntasi ortodoksisen seurakunnan pappiin/kirkkoherraan. Monille voi laittaa sähköpostia, tai sitten voi soittaa. Ihan miten vaan.. Joissakin seurakunnissa järjestetään nk. katekumeenikerhoja niille, jotka haluavat lisätietoa ortodoksisesta uskosta. Kerhoon osallistuminen EI velvoita liittymään ort. kirkkoon! Eikä myöskään ole pakko mennä kerhoon, jos haluaa liittyä! Se on vain sellainen mahdollisuus.
Suosittelen Merja Merraksen kirjaa "Ortodoksinen elämäntapa". Ja www.ort.fi sivustolta löydät Suomen ortodoksiset seurakunnat ja henkilöstön yhteystiedot & palvelusten ajankohdat. :)
Kiva juttu, että ortodoksinen usko kiinnostaa. :) Rohkeasti sekaan vaan.. :)
Erittäin hyvä & asiallinen keskusteluforum ortodoksisuudesta, kirkkoon liittymisestä yms. on http://www.ortodoksi.net/ Suosittelen! Sinne kirjoittaminen tosin vaatii rekisteröitymisen, mutta kannattaa. Vanhojen viestien lukeminenkin on valaisevaa.
Mutta kuten sanottu.. palveluksiin voit mennä ihan ilman mitään lukemisiakaan. Sydämellisesti tervetuloa!
lukenut kyseisen kirjan. Näin aikuisiällä nämä kirkonvaihtamis ja liittymisjutut pikkuhiljaa mielessä muhii valmiiksi :) Eri asia on sitten miettiä lapsen liittymistä... Mistä hankitte ikonit kotiinne ja muut lapmpukat jne, rukouskirjan. Mitä se sisältää, rukouksia tietysti, mutta onko joka päivälle omansa, tilanteeseen jne? Antaako pappi sitä uskonnonopetusta henk.koht minulle, jos ei ole katekumeenikerhoa?
...ulkomuistista sen verran, että niitä on nyt saatavilla kolme erilaista:
- "Ortodoksinen hartauskirja" (Kitee 2000), kustantanut Ort.Nuorten Liitto.
- "Rukouskirja", kustantanut Ortodoksinen Veljestö
- "Rukouskirja. Orologion" (Jyväskylä 2000), kustantanut Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto. Tämä on rukouskirjoista laajin ja siinä mielessä paras. Sisältää mm. aamu- ja iltarukouset, rukoukset ennen ja jälkeen pyhää ehtoollista sekä kirkkovuoden liikkumattomien ja liikkuvien juhlien veisuja.
Ort. kirjallisuutta myyvät esim. Helsingissä Lampukka -niminen kauppa (Liisankatu 29) ja Valamon luostarin myymälä Heinävedellä.
Minulla on aika paljon kirjallisuutta, jonka olen ostanut Valamon luostarin nettikaupasta. Kannattaa surffailla sinne vaan. :) Joku vastaaja neuvoikin jo Lampukka-nimisen kaupan.
Kannattaa myös vilkaista, josko oman paikkakunnan ortodoksisella kirkolla olisi myytävänä jotain.. Lainata ainakin saa kaikenlaista kirjallisuutta, ainakin täällä Turussa. Jos kielitaito ei ole ongelma, niin nettikirjakaupat ulkomailla (Amazon esimerkiksi) myyvät myös ortodoksista uskoa käsitteleviä kirjoja.
Kyllä paikkakuntasi pappi antaa sinulle uskonopetusta, jos katekumeenikerhoa ei ole. Tuo opetus voi olla monenlaista: keskustelua, tai sitten pappi vain suosittelee sinulle itsenäisesti luettavaksi jotain kirjoja. Monesti sanotaan aikuisen, ortodoksiseen kirkkoon liittyjän tarvitsevan myös ortodoksikummin. Tämä ei ole kuitenkaan mikään välttämättömyys. Paljon on sellaisiakin liittyjiä, joilla ei kummia ole.
Mitä lasten kirkkoon liittämiseen tulee.. No, se on tietysti henkilökohtainen asia, enkä halua mitenkään neuvoa tai tyrkyttää mitään ajatuksia. Mutta jos itse olisin liittymässä, niin varmasti haluaisin myös lasteni kuuluvan samaan kirkkoon. Luterilainen ei voi osallistua ortodoksiseen ehtoolliseen ja minusta olisi ikävää, ettei tätä kokemusta voi jakaa perheen kanssa. Toki on paljon onnellisia seka-avioliittoja ja ortodoksivanhemman luterilaisia lapsia, mutta minulle se ei sopisi.
Tietysti tässäkin vaikuttaa lapsen ikä! Joku 0-5-vuotias on varmasti luontevaa liittää.. mutta esim. 10-vuotiaan kanssa on jo hyvä keskustella ja kysyä, mitä mieltä hän asiasta olisi.
Minusta ortodoksinen kirkko on hyvä kirkko lapsilleKIN. Liturgia ja vigilia tarjoavat paljon kaikille aisteille. Lapset saavat luterilaisuutta vapaammin tutustua kirkkoon ja vaihtaa paikkaa.
Hei, mene rohkeasti vain sisään. Ovella ortodoksit tekevät ristimerkin alttariin päin, mutta sitä ilman voi mainiosti tällainen tutustuja mennä sisään. Tekee sitten kun osaa!
Voit mennä seisomaan sinne kirkkosaliin jommalle kummalle puolelle, saathan jäädä oven luoksekin, jos haluat. Voit sitten ottaa mallia muista, milloin vaikkapa kumarretaan tai jos sen ristinmerkin osaat, niin milloin se tehdään. Tai vaan kaikessa rauhassa olla ja hiljentyä. Siitä se lähtee, tervetuloa! Yhtä lailla voit mennä liturgiaan samasta lähtökohdasta. Siellä on ehtoolliinen, joka on vain ortodoksisen kirkon jäsenille. Sen jälkeen ihmiset ottavat jälkiviinia (viiniä ja vettä), ja palasen kirkkoleipää pöydältä, joka on kirkkosalissa. Sitä voi käydä hakemassa muutkin kristityt.
Rohkeasti vaan! Usein paikalla voi olla muitakin tutustujia.
se ehtoollinen jaetaan, kun luterilaisessa kirkossa pappi jakaa sen. Jälkiviini ja leipä, on tuttuja, mutta luulin että se leipa ja viini jaetaan hetoollisella, ovat siis käytännössä 2 eri asiaa? Olen nähnyt kun pappi jakaa leivän moneen osaan. Miksi se laipä jaetaan myös pyhille?????
Olen ajatellut niin että haluaisin lapsemme liittyvän myös, mieheni ei halua liittyä, mutta hän ei koe sitä negatiivisesti. saisin vapaasit pitää ikoneita ja omia tapojani, paastota jne. Eikä häntä vaivaisi sanoa ystävilleen, että minä olen ort. uskova. Tyhmää sinäänsä ajatella, että toinen ei hyväksyisi uskoani, mutta olemme ainaki jutelleet asiasta. Hän ei ole kovin uskonnollinen, mutta onneksi minä saan olla ja jakaa sitä lapselemmekin.
Hei,
ehtoollisen jakaa pappi melko loppupuolella liturgiajumalanpalvelusta. Leipä ja viini ovat ehtoolliskalkissa, ja sieltä pappi antaa jokaiselle vuorotellen pienen palan leipää ja myös viiniä ehtoollislusikalla, eli Kristuksen Ruumiin ja Veren vuorotellen jokaiselle uskovalle. Avustaja pyyhkii suuta liinalla, ja sitten suudellaan ehtoolliskalkkia ja poistutaan sivukautta solealta, ikonostaasin edestä.Ehtoolliselle mennessä sanotaan oma nimi, pappi sanoo "Jumalan palvelija _____",jolloin ehtoolliselle menijä sanoo nimensä, ja pappi jatkaa "tulee osalliseksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kalliista Ruumiista ja Veresta syntien anteeksisaamiseksi ja iänkaikkiseksi elämäksi",jolloin pappi samalla antaa ehtoollisen suuhun.
Toinen kysymys, joka joskus puhuttaa ihmisiä, on hygienia ehtoollisella. Tähän voisin todeta, että olen koko pienen ikäni tuntenut monia ortodoksisia pappeja ja diakoneja, eikä kukaan ole saanut mitään tauteja ehtoollisesta. Papin tai diakonin tehtävänähän on nimittäin nauttia loput ehtoollisesta, jos sitä kirkkokansan ehtoollisella käymisen jälkeen jää.
Ehtoollinen on kaikkein tärkein, siinä saa synnit anteeksi ja tulee osalliseksi Kristuksesta, ja siksi sen merkitystä ja valmistautumista siihen, kuten rukouksia ja liturgia-aamuna täydellistä paastoa kaikesta ruuasta ja juomasta korostetaan.
Itse käyn usein kirkossa, mutta en ihan aina ehtoollisella. Monet sanovat, että voisi käydä aina, koska ihminen ei sinänsä pysty koskaan tekemään itseään kelvolliseksi osallistumaan näin suureen ja pyhään mysteerioon, mutta saa siinä silti aina syntinsä anteeksi. Liturgia jää vajaaksi, jos ei käy ehtoollisella, mutta silti on parempi olla kirkossa kuin pois sieltä. Itse en aina jaksa olla esim. juomatta jotain, tai sitten en koe sellaista henkistä rauhaa, että voisin mennä. Tiedä häntä, tästä on monia ajatuksia, mutta tärkein on juuri se aamupaasto ja ehtoolliseen valmistavat rukoukset, sekä sopimus oman rippi-isän kanssa siitä, kuinka usein vuoden aika tulee käydä synnintunnustuksella.
Ehtoollinen jaetaan ortodoksisessa kirkossa lähes aina lusikalla maljasta, johon pappi on laittanut Kristuksen veren sekaan Kristuksen ruumiin ennen ehtoollisen jakamista. Ehtoolliseen osallistuvat menevät jonossa käsivarret ristissä rinnan päällä ehtoollista jakavan papin luokse, joka jakaa ehtoollisen lusikalla suuhun. Sen jälkeen siirrytään ns. jälkiviinipöydän luokse, jolla on leivänpalasia ja viiniä, jotka eivät kuitenkaan ole Kristuksen ruumis ja veri, vaan tavallista mutta siunattua leipää ja viiniä.
Tuon jälkiviinitarjoilun tarkoituksena on huuhdella ehtoollinen alas kurkusta ja historiallisesti se juontaa juurensa varhaiskristillisestä rakkauden ateriasta, jossa kristityt söivät yhdessä kirkkoon tuomaansa leipää ja viiniä. Osa näistä ihmisten tuomista leivästä ja viinistä erotettiin ennen ehtoollista käytettäväksi ehtoolliseen ja loput syötiin jumalanpalveluksen päätteeksi. Nykyään Suomessa kirkkoleivät ja viinit tavallisimmin tulevat kirkkoon seurakunnan puolesta (mutta tietysti seurakuntalaisten verovaroillaan kustantamina). Sen sijaan Kreikassa esiintyy edelleenkin tapaa, että ihmiset tuovat niitä mukanaan kirkkoon.
En tiedä, mitä tarkoitat ehtoollisen jakamisesta pyhille. Mieleen tulee proskomidi, eli ennen liturgiaa tapahtuva leivän ja viinin erottaminen ehtoollisessa käytettäväksi, jonka aikana muistellaan eläviä ja kuolleita, ei siis varsinaisesti kysymyksesi mukaisesti jaeta ehtoollista edesmenneille pyhille. Ehkä olet nähnyt siitä videon netissä? Toinen mieleen tuleva asia, joka voisi olla syynä kysymykseesi on se, että ennen ehtoollisen jakamista pappi sanoo liturgiassa "Pyhät pyhille!". Siinä "pyhät" tarkoittaa pyhiä ehtoollislahjoja, eli Kristuksen ruumista ja verta, ja "pyhille" taas tarkoittaa ortodoksikristittyjä, joille pyhät ehtoollislahjat jaetaan.
tyhmää kysyä,mutta ne pienet osaset ovat siis se ehtoollinen,joka jaetaan uskoville? Pitää varmaankin rohkaista mieleni ja mennä mukaan niin tajuaisin ehkä paremmin se asian.Miski sitten ev.lut kirkossa ei jaeta kuin vain se leipä ja viini???? Vai onko niin että nämä ort.tavat ovat alkukirkosta lähtöisin? Sitten vielä yksi juttu,jos ortodoksi haluaa polttohautauksen niin onnistuukose tänä päivänä,mihin se perustuu jos sitä ei saa????Anteeksi tämä tyhmyyteni.
Eihän ne kysymykset mitään tyhmiä ole, eihän sitä kaikkea voi tietää. :) Joku tietää yhtä ja joku toista, ja sitten kun molemmat kertovat toisilleen, niin molemmat tietävätkin taas paljon enemmän. :)
---
Ihan tarkkaan ottaen niitä pieniä palasia ei jaeta kansalla, ainakaan Suomessa, mutta hämärä muistikuva on, että olisin kuullut, että jossain nekin kaadetaan maljaan jo ehtoollista kansalle jaettaessa, ja jos näin jossain todellakin toimitaan, niin sitten ne pikkupalaset kyllä jaetaan kansalle.
Mutta siis kun katsot sitä proskomidi-videoa, niin siinä otetaan ensin yhdestä leivästä sellainen iso neliön muotoinen pala lautaselle. Sitä palaa kutsutaan "karitsaksi", ja se on se osa, joka laitetaan sinne maljaan juuri ennen ehtoollisen jakamista, ja josta sitten jaetaan ehtoollinen kansalle (tai tarkkaan ottaen sitä ei laiteta sinne ihan kokonaan, koska papit syövät ensin osan siitä). Muutamasta muusta leivästä siinä proskomidi-videossa pappi ottaa paloja lautaselle sen ison neliön muotoisen palan viereen ja muistelee samalla eläviä ja edesmenneitä. Ne pikkupalaset jätetään (ainakin suomalaisessa käytännössä) siihen lautaselle vielä siinä vaiheessa, kun ehtoollista aletaan jakaa kansalle, eikä niitä laiteta vielä silloin maljaan. Sen jälkeen, kun ehtoollinen on jaettu siitä maljasta kansalle, ne pikkupalasetkin kaadetaan lautaselta maljaan ja pappi tai diakoni nauttii kaikki jäljellejääneen ehtoollisen loppuun.
Se palojen leikkaaminen leivistä on ymmärtääkseni todellakin jäänne siitä alkukirkon tavasta, jossa kansa toi kirkkoon leipiä, ja niistä leivistä osa erotettiin ehtoollisessa käytettäväksi. Tapa on aikojen saatossa kehittynyt sellaiseksi kuin se on meillä käytössä. Uskon että rukous ehtoollisen yhteydessä on erityisen voimakas, ja sitä paitsi minusta myös tapa muistella eri ihmisiä niitä leivän paloja leikattaessa tuo hienosti esiin Kristuksen kanssa yhdeksi tulemisen. Leivästä leikataan "ihmisiä", joista sitten tulee Kristuksen ruumis. Tämä viimeksi mainittu juttu on kyllä vain minun oma mietelmäni siihen liittyvästä symboliikasta, joten siihen kannattaa suhtautua vähän varauksella. :)
Katolisessa ja luterilaisessa kirkossa ei ole enää jäljellä tuollaista samanlaista jäännettä varhaiskristillisestä käytännöstä tuoda kirkkoon leipää ja erottaa siitä sitten osa ehtoollisessa käytettäväksi. Eikä se minusta edes oikein olisi mielekästäkään, koska siellä ei ehtoollisessa käytetä tavallista leipää. Tosin joissain katolilaisen ja luterilaisen messun rukouksissa on edelleen säilynyt joitain viitteitä siitä leivän antamisesta ja erottamisesta.
---
Polttohautaukseen ortodoksinen kirkko on suhtautunut perinteisesti kielteisesti, koska sitä pidetään epäkunnioittavana ihmisen ruumista ja ylösnousemususkoa kohtaan. Siksi kaikkialla eivät ortodoksiset papit toimita hautauspalvelusta, jos vainaja aiotaan polttaa. Suomessa käsittääkseni kuitenkin nykyään saatetaan tuollaisissa tapauksissa joustaa.
Itsekin olen hyvin kiinnostunut ortodoksisuudesta. Mietin tässä, että vaikken kuulukaan vielä ort. kirkkoon, suoritan silti aamuin illoin rukousäännöt ikonien edessä, sekä noudatan ortodoksista käytäntöä muissakin tavoissa. Onko minulla ikään kuin "lupa" tähän? Kotialttarilla rukoileminen auttaa keskittämään ajatuksia paremmin kuin ilman.
Joskus tekee mieli rukoilla enemmänkin. Voiko ortodoksi.netin sivuilta löytyvän ehtoollispalveluksen ja hetkipalveluksen maallikon laulamana suorittaa myös yksin?